Hell on Wheels oli hyvä sarja, kakkoskautta odotellessa. Vähän hidastempoinen kyllä, mutta oikeastaan se ei mun makuuni ole yleensä kuin plussaa. Verrokkina toimikoot vaikkapa HBO:n John Adams -minisarja, josta pidin tolkuttomasti, vaikka se ei mikään actionpläjäys ollutkaan.
Netflix yllätti meikäläisen todella positiivisesti, kun satunnaisen selailun tuloksena eteen pläjähti Unsere Mütter, Unsere Vater, eli saksalainen minisarja toiseen maailmansotaan sijoittuen. Mukana on sotatapahtumia, siviilielämää, rintamasairaanhoitoa sekä pakeneva juutalainen, ja ainakin kolmanneksen katsottuani olen ollut tyytyväinen näkemääni. Saksassa ja Itä-Euroopassa teos on aiheuttanut kai jo jonkinlaista kohua, kun natsit eivät kaikki olekaan sikoja tai kun ne ovat aina vain niitä sikoja, mutta näin suomalaissilmin kiinnostavampaa on ollut keskittyä enemmän tarinan ja henkilöhahmojen kehittymiseen.
Vaan kuolleet eivät vaeltele vieläkään kahta kautta pidemmällä. Harmi, koska nyt lomalla olisi ollut sauma katsella näitä sarjoja alta pois.