tässä tullaan siihen nykykiekon ydinkysymykseen, jonka ei enää pitäisi olla ”miten päästään pois omista paineen alla kiekollisesti” vaan ”miten pidetään paine vastustajan päässä jatkuvasti”. Se sekä tekee tarpeettomaksi ensimmäisen murheen ja toisekseen johtaa pelien voittamiseen.
Ja tässä ollaan sen äärellä, miten keskialue pystytään pelaamaan niin, että se tuottaa enemmän itselle kun vastustajalle, oikein pelaten se tuottaa parempaa oman pään pelaamista ja jatkumona parempaa hyökkäyspelaamista. Yksinkertaiseltahan tuo kuulostaa, mutta on siinä monta kommervenkkiä toteutettavaksi JYPillä vielä. Jotenkin tuntuu ja tämä voi olla aistiharha, mutta ihan kuin viisikon hyökkääjät liikaa orientoituu hyökkäämään, kun omissa vielä tarvittaisiin koko viisikon panosta ja ihan kuin maltti ja usko ei riittäisi pelaamaan huolellisesti alue kerrallaan. Viime aikoina varsinkin tämä on näkynyt viisikon tiiveyden repeämistä, joka kyllä merkitsee, että omissa ollaan pulassa, ikävä kyllä. Myös se pyrkimys liian ahneeseen murtoon pelaa kyllä vastustajan pussiin ja jää se todellinen liikeylivoima hyökkäysalueelle rakentamatta. Tämä johtaa niihin alivoimaisiin tai huonosti organisoituihin hyökkäysalueen pelaamisiin, joista käännöt johtaa helposti keskialueen häviämiseen kun tasapaino viisikolta puuttuu.
Voinee sanoa, että JYP on kohtalaisen tehokas paikan saatuaan, mutta ylläkirjatun vuoksi niiden paikkojen luonti on liian vajanaista voittavaan tulokseen. Luonnollisesti oman haasteensa myös asettaa fakta, että nuoren joukkueen vääntövoima ja kaksinkamppailupelaaminen vasta kehittyy, mutta ei vielä juuri haasta rutinoituneempia liigajengejä vastaan. Tuota voi kompensoida viisikon liikkeellä ja pyrkimällä mahdollisimman kovaan tempoon. Siksi tavallaan ärsytti viime pelissäkin se taklaamisten hehkuttelu selostajalta, kun kerta toisensa jälkeen juuri se taklaaminen tuotti enemmän vastustajalle, kuin omalle joukkueelle. Kyllä, taklaaminen kuuluu kiekkoon, mutta ei se ole itsetarkoitus ja se on yksi niistä valinnoista, joita pelaajan tulee osata lukea peliä edistääkseen, taklata jatkumo mielessä tai jättää taklaamatta samasta syystä, enemmän kaipaisi puristusta ja oveluutta niihin kulmavääntöihin, josta kiekon riistolla on mahdollista saada jotakin luotua, kuin laidan vielä ryskyessä kaveri rakentelee jo murtoa keskialueella kiekollisena. Taklaaminen ilman tukipelaamista on aina vähän hasardia pelin tilanteesta riippuen, mutta se taas edellyttäisi sitä ehjää viisikkoa, joka tuppaa vielä puuttumaan tai on satunnainen JYPille.
Tavallaan, vaikka kuinka itseäkin hatuttaa, kun omissa mämmäröidään se on juuri se painopiste, jota JYPin nuoren jengin on uskallettava toteuttaa, koska siinä on avain parempaan viisikkopelaamiseen. Kärsivällisyys on siis tällä haavaa hyve ja koitetaan kestää ne syöttöhassit ja menetykset, koska niiden oppimisessa piilee se avain parempaan viisikkopelaamiseen ja toimivaan pelitapaan.