Kuinka moni JYP puolustaja mahtuisi tämän illan Ilveksen tai HIFKn kokoonpanoon. Jonsson ja ?
Pulkkista en laske tähän kun on vielä loukkaantuneena.
Kyllä tässä vähän sellainen vaaran haju on, että yritetään yksinkertaisesta pelistä tehdä nyt liian vaikeaa pelipaikattomuuksineen ja identiteetteineen. Kaikkien pelaajien ymmärrys ja monipuolisuus ei välttämättä taivu siihen mitä yritetään. No, siihen tulee pian vastaus, että on pakko saada toimimaan, Jypin resursseilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ajaa se ymmärrys ja pelitaidot alkaen juniorityöstä. Tämä tietysti kuulostaa hyvältä, mutta onko se käytännössä kuinka hyvin toteutettavissa?Vuodesta toiseen tehdään sama virhe, että käytetään järkyttävästi rahaa kalliisiin pelaajiin eikä tajuta sitä, että se on ihan sama ketä siellä pelaa, jos peli-identiteetti ei ole kunnossa. Mitä tämä peli-identiteetti käytännössä on? Henkilökohtaisesti en tiedä yhtään.Tietävätkö pelaajat? Ilmeisesti eivät hekään, koska vuodesta toiseen tulos on mikä on. Ensi kaudeksi kannattaa investoida kunnolla identiteettivalmennukseen. Pelaajat voi ottaa vaikka Suomi-Sarjasta tai B-junnuista ja loppubudjetti sijoittaa huipputason identiteettikoutseihin. Schnarr, Jonsson ja Jormakka ulos ja Jari Sarasvuo penkin päähän. Torilla tavataan.
Ihan vitsi koko ajatus, että JYP keksii jonkun läpi junioripolun kulkevan uuden ihmetaktiikan, jonka avulla junioreiden selkärankaan ja varmaan geeneihin asti iskostautuu sellainen pelitapa, jolla ei voi hävitä. Tarkoitus kuitenkin oli, että tämän sirkuskoulun läpi käyneitä ihmelapsia on joukkueessa, oliko se nyt puolet? Ja toinen puolet hankitaan jostakin muualta. Ja sitten Seppänen kertoo, miten nämä kaksi porukkaa eivät oikein pelaa samaa peliä ja ainoa konsti tässä tilanteessa on erottaa valmennus.Kyllä tässä vähän sellainen vaaran haju on, että yritetään yksinkertaisesta pelistä tehdä nyt liian vaikeaa pelipaikattomuuksineen ja identiteetteineen. Kaikkien pelaajien ymmärrys ja monipuolisuus ei välttämättä taivu siihen mitä yritetään. No, siihen tulee pian vastaus, että on pakko saada toimimaan, Jypin resursseilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ajaa se ymmärrys ja pelitaidot alkaen juniorityöstä. Tämä tietysti kuulostaa hyvältä, mutta onko se käytännössä kuinka hyvin toteutettavissa?
Juu en tiedä kuinka paljon siinä on vitsiä, mutta junioriputken tavoite lienee pääasiassa valmentaa henkilökohtaiset tekniset taidot mahdollisimman pitkälle, huippu-urheilun perusvaatimukset, pelin säännöt, taktiset peruskuviot, joukkueena toimimisen perusasat jne. Noissakin on jo niin paljon, että kaikki pelaajat ovat enemmän tai vähemmän raakileita parikymppisenä.Ihan vitsi koko ajatus, että JYP keksii jonkun läpi junioripolun kulkevan uuden ihmetaktiikan, jonka avulla junioreiden selkärankaan ja varmaan geeneihin asti iskostautuu sellainen pelitapa, jolla ei voi hävitä. Tarkoitus kuitenkin oli, että tämän sirkuskoulun läpi käyneitä ihmelapsia on joukkueessa, oliko se nyt puolet? Ja toinen puolet hankitaan jostakin muualta. Ja sitten Seppänen kertoo, miten nämä kaksi porukkaa eivät oikein pelaa samaa peliä ja ainoa konsti tässä tilanteessa on erottaa valmennus.
Hieman pahalla tuulella edelleen, mutta huomenna kaikki muuttuu.
iso osa junnuista päätyy vieläpä aikuisena muihin organisaatioihin, onko niillä sitten väärä identiteetti ja seinä vastassa?
Tuo on ihan järkeenkäyvää kasvattaa itseohjautuvia pelaajia. En tiedä sitten, onko mitään syytä olettaa, että muut liigajoukkueet eivät pyri samaan? Mikäli pyrkivät samaan, tuo on pakkorasti hoitaa, jotta pysytään kilpailukykyisenä. Kilpailuetua sillä ei vielä saa. Enkä usko minkäänlaisiin poppakonsteihin kilpailuedun saavuttamiseksi. On tehtävä aika pitkälti samaa mitä muutkin tekevät, mutta tehtävä jokainen osa-alue niin pieteetillä, että kokonaisuus muodostuisi pikkuisen paremmaksi kuin muilla.Muutoin ihan pohdintaa, ei siinä mitään, jos talo ei ole vielä pystyssä sitä on m,ahdollista aina epäillä koskaan syntyvänkään, Asiapohjalta vissiin lainatun suhteen on ajatus metsässä sen suhteen miten sen pyritään tulevan olemaan. Julki on sanottu ajatus, että pelaajakehitys pyrkii tuottamaan pelaajia joita voinee kutsua itse ohjautuviksi, koska nykyaikaiset pelityylit sitä edellyttää, jotta pärjäisi. Tuo itse ohjautuvuus siksi, että identiteetti ei ole pelitapa, näitä ei pidä sotkea, ero on kuten jo aiemmin taisin joissain laittaa kuin säällä ja ilmastolla. Identiteetti on seuran tukipala kehittää ja valmentaa pelitapa(vat) jotka on kilpailukykyisiä opponentteihin nähden. Syystä, että samaa valmentajaa ei mikään seura ikuisesti ruorissa pidä, vaan eri syistä vetäjä välillä vaihtuu, sillä vetäjällä voi olla uusi päivitypalikka jo olevaan tai halu muuttaa joitakin painopisteitä. Kun nämä tapahtuu sen identiteetin pohjaan nojaten, kaikki ok. Mutta kehittyvä peli johon on kyettävä vastaamaan jatkossa yksilötasolla saa edun jos pelaajat on itseohjautuvia. Se helpottaa ja nopeuttaa erilaisiin ja muuttuviin pelitapoihin solahtamista isostikin.
Noin kai se homma on oikeasti ajateltu ja totta on, kun halli ei ole rempattu voi edelleen uskoa ja määrittää ettei sitä koskaan tulla remppaamaankaan vaan utopiaa on tämä, aika sitten näyttää.
Tuo on ihan järkeenkäyvää kasvattaa itseohjautuvia pelaajia. En tiedä sitten, onko mitään syytä olettaa, että muut liigajoukkueet eivät pyri samaan? Mikäli pyrkivät samaan, tuo on pakkorasti hoitaa, jotta pysytään kilpailukykyisenä. Kilpailuetua sillä ei vielä saa. Enkä usko minkäänlaisiin poppakonsteihin kilpailuedun saavuttamiseksi. On tehtävä aika pitkälti samaa mitä muutkin tekevät, mutta tehtävä jokainen osa-alue niin pieteetillä, että kokonaisuus muodostuisi pikkuisen paremmaksi kuin muilla.
Paljon puhutaan pelin evoluutiosta ja tämä pelipaikaton pelitapa nähdään ilmeisesti olevan se seuraava askel eteenpäin. En ole varsinaisesti mikään ekspertti koko aiheessa, mutta eikös jääkiekon evoluution kulmakivi ole siinä, että pelaajat tulevat paremmiksi ja paremmiksi. Omaa nuoruutta 80-luvulta kun muistelee, niin muutos on ollut raju. Jääkiekosta on tullut intensiivisempää ja kaikki tapahtuu sata kertaa nopeammin. 80-luvun Jyp HT kun tuotaisiin aikakoneelle Synergia Areenalle ja otettaisiin harkkapeli tämän päivän Jyppiä vastaan, niin rumat olisi lukemat. Jotta peli voi kehittyä, pelaajien tulee kehittyä ja pelipaikaton pelityyli on jo ajatustasolla sellainen, että se vaatii pelaajilta ihan älytöntä osaamista niin peliälyn, kiekollisten taitojen sekä pelaajan fysiikan osalta. Ja näitä kavereita pitäisi olla neljä ketjullista, jotta pelipaikaton peli voidaan ottaa joukkueen pelitavaksi. Jos tämä on suunta, mihin jääkiekko on menosssa, tai mihin se on jo mennyt, niin totta kai siihen pitää junnuvalmennuksessakin reagoida, mutta ainoa keino saada siitä kilpailuetu Jyväskylään on luoda brändi/illuusio, että Jyväskylä on modernin pelipaikattoman kiekon Mekka - tulkaa Suomen parhaimmat junnut meille pelaamaan.Periaate pitäisi olla se, että vaikka olisit pakki hyökkäyksen kärjessä niin osaat tehdä maalin tai jos olet laiturina alimpana 2-1v vastahyökkäyksessä niin osaat puolustaa.
En tiedä kuoliko menestys pystysuunnan lätkässä roikkumiseen, vai siihen, että sitä ei enää toteutettu niin hyvin kuin olisi pitänyt. Olen vähän taipuvainen ajattelemaan, että monella tyylillä voi edelleen menestyä, mutta sitä omaa juttua pitää vain toteuttaa helvetin hyvin. Tietysti pelaajat kehittyvät pikku hiljaa paremmiksi, jolloin se parempi ja monipuolisempi pelaajamateriaali pitää pystyä hyödyntämään siinä omassa jutussa ja viedä sitä aina vain pidemmälle.On jopa niin ja vastoin kuin itse olen joissain aiemmissa postauksissani väittänyt, ei JYP identiteetti täysin kuollut ja hukattu ole, vaikka se pystysuunnan lätkä johon hirttäydyttiin sitä onkin, eli on olemassa historian identiteettiä jolle pohjalle voi tai jonka avulla saa pikkuisen oikopolun työstöön luoda perinteestä jälleen kilpailukykyinen muoto.
Se on juuri näin, vaikka itse the Great One ja Kurri tuotaisiin aikakoneella Hippokselle, ne näyttäisivät niin hitailta, että heräisi epäilys onko syötetty jotain rauhoittavia ennen peliä.Paljon puhutaan pelin evoluutiosta ja tämä pelipaikaton pelitapa nähdään ilmeisesti olevan se seuraava askel eteenpäin. En ole varsinaisesti mikään ekspertti koko aiheessa, mutta eikös jääkiekon evoluution kulmakivi ole siinä, että pelaajat tulevat paremmiksi ja paremmiksi. Omaa nuoruutta 80-luvulta kun muistelee, niin muutos on ollut raju. Jääkiekosta on tullut intensiivisempää ja kaikki tapahtuu sata kertaa nopeammin. 80-luvun Jyp HT kun tuotaisiin aikakoneelle Synergia Areenalle ja otettaisiin harkkapeli tämän päivän Jyppiä vastaan, niin rumat olisi lukemat. Jotta peli voi kehittyä, pelaajien tulee kehittyä ja pelipaikaton pelityyli on jo ajatustasolla sellainen, että se vaatii pelaajilta ihan älytöntä osaamista niin peliälyn, kiekollisten taitojen sekä pelaajan fysiikan osalta. Ja näitä kavereita pitäisi olla neljä ketjullista, jotta pelipaikaton peli voidaan ottaa joukkueen pelitavaksi. Jos tämä on suunta, mihin jääkiekko on menosssa, tai mihin se on jo mennyt, niin totta kai siihen pitää junnuvalmennuksessakin reagoida, mutta ainoa keino saada siitä kilpailuetu Jyväskylään on luoda brändi/illuusio, että Jyväskylä on modernin pelipaikattoman kiekon Mekka - tulkaa Suomen parhaimmat junnut meille pelaamaan.
Juu hyvin muotoiltu. Mulla on vuosituhannen vaihteesta omalta junioriajalta kokemusta "pelipaikattomasta" jääkiekosta. Silloin ei kylläkään puhuttu pelipaikattomasta, mutta puhuttiin siitä mihin jääkiekko kehittyy ja vertauskuvana käytettiin stayathome pakkien poistumista kiekkokartalta, ellei niillä pakeilla ole avut tukea hyökkäystä, kuljettaa kiekkoa, ajaa syvälle ja sitten kun hyökkääjät on paikalla niin valua alas ja ykkössektorista laittaa limppu sisään. Samalla painotettiin sitä, että jokaisen kenttäpelaajan pitäisi pystyä ajattelemaan ja pelaamaan kuin sentteri poislukien aloitustaito. Pitäisi olla hyökkäysorientoitunut, osaa lähteä omista kiekolla, mutta myös jakaa kiekkoa. Omata laaja peliäly ja osata reagoida muuttuviin tilanteisiin. Pitäisi osata syöttää, kuljettaa, rakentaa ja laukoa ja samalla osata olla ottamassa vastahyökkäys omiin, sumputtaa, ajaa kulmiin ja palata omalle paikalle kun pakit on omissa. Periaatteessa senttereistä puolet (eli kahden suunnan sentterit) olisivat valmiita tällaiseen sapluunaan. Taitelijasielut tai pelkästään puolustavat hyökkääjät tai hyökkäävät puolustajat olisi myrkkyä.Paljon puhutaan pelin evoluutiosta ja tämä pelipaikaton pelitapa nähdään ilmeisesti olevan se seuraava askel eteenpäin. En ole varsinaisesti mikään ekspertti koko aiheessa, mutta eikös jääkiekon evoluution kulmakivi ole siinä, että pelaajat tulevat paremmiksi ja paremmiksi. Omaa nuoruutta 80-luvulta kun muistelee, niin muutos on ollut raju. Jääkiekosta on tullut intensiivisempää ja kaikki tapahtuu sata kertaa nopeammin. 80-luvun Jyp HT kun tuotaisiin aikakoneelle Synergia Areenalle ja otettaisiin harkkapeli tämän päivän Jyppiä vastaan, niin rumat olisi lukemat. Jotta peli voi kehittyä, pelaajien tulee kehittyä ja pelipaikaton pelityyli on jo ajatustasolla sellainen, että se vaatii pelaajilta ihan älytöntä osaamista niin peliälyn, kiekollisten taitojen sekä pelaajan fysiikan osalta. Ja näitä kavereita pitäisi olla neljä ketjullista, jotta pelipaikaton peli voidaan ottaa joukkueen pelitavaksi. Jos tämä on suunta, mihin jääkiekko on menosssa, tai mihin se on jo mennyt, niin totta kai siihen pitää junnuvalmennuksessakin reagoida, mutta ainoa keino saada siitä kilpailuetu Jyväskylään on luoda brändi/illuusio, että Jyväskylä on modernin pelipaikattoman kiekon Mekka - tulkaa Suomen parhaimmat junnut meille pelaamaan.
Ilvestyskirjan haastattelussa Hölö puhuu pelipaikattomasta jääkiekosta noin 42:30 eteenpäin.
Rakenteiden perään Hölö tuossa haastattelussa huutelee edelleen.
Muutenkin aika hyvä haastattelu ja nostaa kyllä omaa arvostusta Niemelää kohtaan lisää.
Nuorella Hönöllä ei olekaan vielä 1600+ peliä takana tai mestaruuksia voitettuna, joten turha tulla pätemään.Tuossahan Hönö käytännössä kaatoi suolaa haavoihin, kun totesi, että rakenne pitää olla ja siitä sitten voidaan tehdä eteenpäin luovia ratkaisuja. Sydämestä otti, kun totesi, että pelipaikaton luomulätkä ei pitkälle vie. Juuri niitä rakenteita täällä muutaman muun ohella olen peräänkuuluttanut, kun on puhuttu pelipaikattomasta.
En tiedä kuoliko menestys pystysuunnan lätkässä roikkumiseen, vai siihen, että sitä ei enää toteutettu niin hyvin kuin olisi pitänyt. Olen vähän taipuvainen ajattelemaan, että monella tyylillä voi edelleen menestyä, mutta sitä omaa juttua pitää vain toteuttaa helvetin hyvin. Tietysti pelaajat kehittyvät pikku hiljaa paremmiksi, jolloin se parempi ja monipuolisempi pelaajamateriaali pitää pystyä hyödyntämään siinä omassa jutussa ja viedä sitä aina vain pidemmälle.
Tuossahan Hönö käytännössä kaatoi suolaa haavoihin, kun totesi, että rakenne pitää olla ja siitä sitten voidaan tehdä eteenpäin luovia ratkaisuja. Sydämestä otti, kun totesi, että pelipaikaton luomulätkä ei pitkälle vie. Juuri niitä rakenteita täällä muutaman muun ohella olen peräänkuuluttanut, kun on puhuttu pelipaikattomasta.
Käytännössä yhden kaupungin pelaajamassalla Suomessa tämä olisi mahdoton yhtälö, sillä sellaista massaa ei tässä määrässä pelaajia ole, että saataisiin kaikista monipuolisia jokaisella pelialueella.
Nuorella Hönöllä ei olekaan vielä 1600+ peliä takana tai mestaruuksia voitettuna, joten turha tulla pätemään.
Vai olisiko sittenkin jotain osaamista tuolta saralta.
No, katsellaan mihin tämä kausi johtaa, suuntia on kaksi.
Ota nyt se marttyyriviitta pois selästä, ei sovi sinulle.Niin kiva kun jollakin lyödä, päättömillä vaihtoehdoilla hippokseen tai paikkansa pitämättömillä sivalluksilla Seppäseen, kas kun minun korviin hänen sanansa "paikattomasta" ja siihen kehittämisestä ovat mennet yksi yhteen tuon Hölön puhuman kanssa. Lienen kuitenkin kuulevien kirjoissa tieteellisesti, koska vaimon konahdettua roskien viemisestä osasin ihan yhdellä yrityksellä, tai sitten mulla ei vaan ole harald hirmuisen karismaa, toki haraldkin kantaisi lopulta, tai lähtisi tärkeille sotaretkilleen.
Mua hiukan ihmetyttää tämmöinen kudelma, jossa koplataan Seppänen , jääkiekon väistämätön kehitys, väärin kannattaminen ja tietysti, jos samoin ei näe kuin "enemmistö"(kolisevat tyhjät tynnyrit), siitä saa monikärkisen lyömäaseen muka edukseen kuvitellen keskustelevansa ja siinä pätevänsä. Mutta määhän olen mt apua vailla, kuten kirjattiin, eli väärässä kuitenkin kaikessa, vaan itte en hokaa.
Asian tunnustaminen on paranemisen ensi askel.Mutta määhän olen mt apua vailla, kuten kirjattiin, eli väärässä kuitenkin kaikessa, vaan itte en hokaa.
