Huhu, olipas peli. Billups ei pelannut, mutta sillä ei käsittääkseni ole mitään merkitystä, koska 18 PPG 37% kolmoslinkoa ei oikeastaan tarvita otteluitten voittamisessa, tärkeintä on puolustaa kovaa ja 1-15 omat kolmoset kertovat vain siitä ettei joukkue pelaa pahamaineista Suns-palloa.
Ottelu oli tiukka ja välillä Suns pääsi hieman karkuun, mutta onnistui mokaamaan johtonsa moneen otteeseen epämääräisillä ratkaisuilla.
Toinen neljännes alkaa Sunsien pienoisella johdolla, hyökkäyspeli jumiutuu ja Detroit pääsee 33-32 johtoon.
Nash kentälle, 2 minuuttia: feidari, layuppi, syöttö Diawlle layuppiin, kolmonen ja Suns taas 6 pisteen johdossa.
4 minuuttia neljättä jaksoa jäljellä ja Sunsien 12 pisteen johto on vaihtunut pisteen tappioasemaan 0-9 heittorupeaman jälkeen (pari täysin vapaata mid rangea ja layuppeja). Steve Nash ahertaa puolustuksessa täysillä ja pitää miehensä kurissa...eikun...niin Steve Nash toteaa että ei noi omat nyt oikein osu ja kiskoo peräjälkeen kolmosen ja kakkosen sijaan, Suns taas hieman turvallisemmin neljän pisteen johdossa.
2 minuuttia jäljellä, Nash tekee kaksi karmaisevaa menetystä ja Pistons pääsee 99-101 tilanteeseen. Seuraavassa hyökkäyksessä sitten ajo korille+1 ja tilanteessa 104-99 peli on selvä, on se Detroit surkea joukkue kun antaa pelaajan tehdä 35 pistettä ja 12 syöttöä...opettelisivat pelaamaan puolustusta.
Noei, Nashilla upposi tänään hyvin, en tiedä tuleeko sitten D'Antonilta välillä käskyä heittää, koska toisaalta muutama täysin outokin ratkaisu tuli otettua.
Stoudemireltä vahva peli ja aloitusheitosta lähtien dominoi isojen miesten kamppailua, etenkin ottelun loppuhetkillä blokkasi mahtavasti McDyessin donkkiyrityksen ja varmisti ettei Detroit enää ehtisi tekemään riittävästi pisteitä. Selostajat puhuivat, että joukkueen joku kuntovalmentaja sanoo Stoudemiren olevan 75% kunnossa ja kevääseen mennessä pitäisi päästä täyteen kuntoon. Tällä hetkellä selvästi vielä näkee, ettei aivan samaa räjähtävyyttä ole pelissä, mutta mitä muistelen jostain alkukauden peleistä niin eteenpäin on menty.
Nash-Stoudemire alkaa entistä enemmän muistuttaa erästä kuuluisaa suola-aavikoiden kaksikkoa, sääli vain ettei parilla ole pitkää peliuraa jäljellä, mutta ehtiihän sitä seuraavien parin vuoden aikana synnyttää jo käsitteen "Nash to Amare". Ei tosin Stockton-Malonekaan koskaan mestaruutta voittaneet, olisivat opetelleet puolustamaan.