Jepjep, yöllä kokoontuikin sitten Jatkoajan oma tuomaristo seuraamaan eventtejä ja rasittavan "legendat heittävät heloja"-session jälkeen päästiin näkemään Koben nöyryytys by Wade taitokisassa. Ei epäselvyyttä parhaasta pelaajasta.
Kolmoskisassa heitin heti alkuun teesiksi että Dirkmeister kiskoo 20+ ja Arenas joko floppaa täysin tai heittää tappolukeman, Damon Jonesin floppaamistakin spekuloin. 2/3 kuitenkin oikein ja finaaliin Dirk, Kapono ja Arenas.
Heti alkuun Kapono näyttää mistä valkoinen mies heittää ja kiskoi tasoihin Pricen all-time-recordin kanssa. Dirk petti ratkaisukierroksella ja Arenas alkoi vetämään showtaan kun huteja oli tullut liikaa, yhdellä kädellä silti pari kolmosta sisään.
Jossain välissä Barkley veti viivoja yhden tuomarilegendan kanssa, oikeastaan alkuun ihmettelin että Barkley voitti mutta sitten muistin että 67v on todellakin aika paljon nopeuden kannalta, vaikka varmaan pidemmällä& hitaammalla lenkillä pappa veisi Chuckia.
Sitten itse asiaan. Bullssien "olen täällä rahan takia" Thomas veti alkuun aika heikon suorituksen, Green sai Pierceltä apua ja teki tyylikkään suorituksen, tosin Iggy&AI jo tekivät tuon viime vuonna...Howard veti aika perusdonkin, ei mitään ihmeellistä ja Nate näytti että osaa lentää.
Toisella yrityskerralla Thomas hyppäsi Gordonin yli, ihan ok setti, mutta Gordon ei kuitenkaan ole Freddy Weis...raati etsikin äkkiä youtubesta kaikkien aikojen kovimman ingame-donkin ja fiilisteli ranskanmiehen nöyryytyksellä.
Howard teki jotain aidosti uutta, mutta tarran liimailu ei tuonut tuomareilta sympatiaa. Green jatkoi ok-linjalla ja Nate teki täysin perusdonkin mutta jostain syystä tuomaristo antoi kovasti pointseja. Green ja Robinson siis finaaliin, jos Howardin eka donkki ei olisi ollut niin tavanomainen, voisi finaaliparin olevan suurikin vääryys.
Penn&Teller kävivät välissä tekemässä "taikatempun", Tony Parkerkin osallistui.
Finaalissa Nate oikeastaan näytti mitä hän tekee NBA:ssa ja miksi tuhannet muut samanmittaiset eivät, mies ei luovuta, ei koskaan. Touhu alkoi näyttää jo kiusallisesti viimevuotiselta, mutta viimeisellä mahdollisuudellaan sitten onnistui. Greenin ensimmäinen donkki oli tietyllä lailla yhdistelmä perinteitä ja jo trendiksi muodostunutta "yli donkkaamista", Pierce alkoi roudata korin alle Natesta tehtyä pahvifiguuria mutta lopulta itse Nate päätyi korin alle kohtaamaan tekijänsä. Green vetikin sitten lopulta Dee Brown-tribuutin kenkien pumppauksineen ja hyppäsi silmänsä peittäen Naten yli.
Sinänsä historiallisia donkkeja on hauska nähdä uudelleentehtyinä, mutta tämäkin trendi alkaa jo mennä vähän loppuunkalutuksi.
Pointsit Natelle toki siitä, että meni mukaan.
Naten toinen donkki sitten olikin aika tuttua kauraa ja Green hoiti homman kotiin windmillillä kauempaa esteen takaa.
Yleisesti ottaen kisa ei tarjonnut mitään mieltä mullistavaa, muttei kyllä ollut kehnokaan. JR Smith olisi kiva nähdä uudelleen, koska kisa kaipaisi nyt taas JRichin kaltaista finesse-donkkaajaa...tai ylipäätänsä, between-the-legs-twice odottaa yhä tekijäänsä...
Kolmoskisassa heitin heti alkuun teesiksi että Dirkmeister kiskoo 20+ ja Arenas joko floppaa täysin tai heittää tappolukeman, Damon Jonesin floppaamistakin spekuloin. 2/3 kuitenkin oikein ja finaaliin Dirk, Kapono ja Arenas.
Heti alkuun Kapono näyttää mistä valkoinen mies heittää ja kiskoi tasoihin Pricen all-time-recordin kanssa. Dirk petti ratkaisukierroksella ja Arenas alkoi vetämään showtaan kun huteja oli tullut liikaa, yhdellä kädellä silti pari kolmosta sisään.
Jossain välissä Barkley veti viivoja yhden tuomarilegendan kanssa, oikeastaan alkuun ihmettelin että Barkley voitti mutta sitten muistin että 67v on todellakin aika paljon nopeuden kannalta, vaikka varmaan pidemmällä& hitaammalla lenkillä pappa veisi Chuckia.
Sitten itse asiaan. Bullssien "olen täällä rahan takia" Thomas veti alkuun aika heikon suorituksen, Green sai Pierceltä apua ja teki tyylikkään suorituksen, tosin Iggy&AI jo tekivät tuon viime vuonna...Howard veti aika perusdonkin, ei mitään ihmeellistä ja Nate näytti että osaa lentää.
Toisella yrityskerralla Thomas hyppäsi Gordonin yli, ihan ok setti, mutta Gordon ei kuitenkaan ole Freddy Weis...raati etsikin äkkiä youtubesta kaikkien aikojen kovimman ingame-donkin ja fiilisteli ranskanmiehen nöyryytyksellä.
Howard teki jotain aidosti uutta, mutta tarran liimailu ei tuonut tuomareilta sympatiaa. Green jatkoi ok-linjalla ja Nate teki täysin perusdonkin mutta jostain syystä tuomaristo antoi kovasti pointseja. Green ja Robinson siis finaaliin, jos Howardin eka donkki ei olisi ollut niin tavanomainen, voisi finaaliparin olevan suurikin vääryys.
Penn&Teller kävivät välissä tekemässä "taikatempun", Tony Parkerkin osallistui.
Finaalissa Nate oikeastaan näytti mitä hän tekee NBA:ssa ja miksi tuhannet muut samanmittaiset eivät, mies ei luovuta, ei koskaan. Touhu alkoi näyttää jo kiusallisesti viimevuotiselta, mutta viimeisellä mahdollisuudellaan sitten onnistui. Greenin ensimmäinen donkki oli tietyllä lailla yhdistelmä perinteitä ja jo trendiksi muodostunutta "yli donkkaamista", Pierce alkoi roudata korin alle Natesta tehtyä pahvifiguuria mutta lopulta itse Nate päätyi korin alle kohtaamaan tekijänsä. Green vetikin sitten lopulta Dee Brown-tribuutin kenkien pumppauksineen ja hyppäsi silmänsä peittäen Naten yli.
Sinänsä historiallisia donkkeja on hauska nähdä uudelleentehtyinä, mutta tämäkin trendi alkaa jo mennä vähän loppuunkalutuksi.
Pointsit Natelle toki siitä, että meni mukaan.
Naten toinen donkki sitten olikin aika tuttua kauraa ja Green hoiti homman kotiin windmillillä kauempaa esteen takaa.
Yleisesti ottaen kisa ei tarjonnut mitään mieltä mullistavaa, muttei kyllä ollut kehnokaan. JR Smith olisi kiva nähdä uudelleen, koska kisa kaipaisi nyt taas JRichin kaltaista finesse-donkkaajaa...tai ylipäätänsä, between-the-legs-twice odottaa yhä tekijäänsä...