Putte haluaa hajottaa Naton. Tässä se on naamioitu turvatakuuksi. Vaatimuksiin suostuminen merkitsisi Naton hajoamista ja jo oven laitto kiinni olisi iso luopuminen periaatteista.että en kyllä jaksa ymmärtää mitä turvatakuita Putte oikein haluaa,
Putte haluaa hajottaa Naton. Tässä se on naamioitu turvatakuuksi. Vaatimuksiin suostuminen merkitsisi Naton hajoamista ja jo oven laitto kiinni olisi iso luopuminen periaatteista.että en kyllä jaksa ymmärtää mitä turvatakuita Putte oikein haluaa,
Ollaan siis eri mieltä asioista. Kannatan NATO-jäsenyyttä, näen suuren eron Suomen osalta Venäjän painostuksessa vrt EU:n painostus jne. Pidän tyhjinä puheina Suomen luottamista puolustuskykyyn ja diplomatiaan, joiden takia NATO-jäsenyys on muka tarpeeton.Se että omasta mielestä epädemokraattinen liittyminen NATO:on mikä täällä tuomitaan (kuten itsekkin teet) trollailuksi sekä kansanäänestyksen peräänkuuluttaminen (johon vastaus on aina että Venäjä sitä Venäjä tätä, jonka vielä Vanhanen eilen älysi omalta osaltaan torpata) ovat vastustamista niin sitten on.
Jos luottaa omaan puolustukseen, sekä oikeasti diplomatiaan näiden kahden välissä jolloin Suomesta tulee kokoaan suurempi vaikuttaja niin silloin kyllä en kannata NATO:a enkä kannata myöskään Venäjää sen enempää. Keskustelu on täällä niin puusilmäistä, että joka ei kannata NATO:a kannattaa Venäjää löytyy joka sivulta.
Se että itse huudat Kokoomuksen perään ihan vain siitä, että siellä jotain asian suhteen tehtäisiin eilen, tänään tai tulevaisuudessa on ihan varmasti mahdollista, mutta mitään eivät asian suhteen oikeasti ole tehneet vaikka vaikka samoja keskusteluita on jo vuosi tolkulla tehty. Kyllä tämän NATO-keskustelun pitäisi oikeasti myös muulloinkin, etenkin silloin kun ollaan hallituksessa näkyä eikä vain pulpahdella muutaman vuoden välein pintaan.
Ei tietenkään ole hidaste. Nato on jo nyt EU:n puolustusliitto.Jos Suomi liittyisi NATOoon, niin olisiko se edes mikään hidaste EU:n oman liiton muodostamisen kanssa? Kuinka helppo NATO maiden on irtautua liittoutumissopimuksista?
Täysin totta. Kokoomus oli hallituksessa pitkään NATO-myönteinen ilman sisältöä. Kysymys on silti siitä, mitä puolueen tulee nyt tehdä. En pidä järkevänä valtioneuvoston ja presidentin ohittamista, kuten tuossa ylempänä perustelin, vaan NATO-jäsenyyden konkreettiset keskustelut tulee tapahtua mielestäni valtioneuvoston (hallitus) ja presidentin toimesta. Vasemmistoliitto, SDP ja Keskusta ampuisi Kokoomuksen "vallankaappaustoiminnan" alas, ja se ei ainakaan NATO-jäsenyyttä edistäisi. Innokkuus ei ole sama kuin yli-innokkuus.Ei kokoomus tehnyt asian hyväksi yhtään mitään silloinkaan, kun se oli pääministeripuolue tai sen jälkeen oikeistohallituksessa mutta toki tästäkin on luontevaa syyttää vasemmistoa.
Samaten muutama räikeä esimerkki Venäjän pyrkimyksien tukemisesta 2010-luvulla, Helsingin Jokereiden myyminen KHL:ään (Harkimo) ja Pyhäjoen ydinvoimala (Vapaavuori) voidaan unohtaa ja vain Natoa vastustavat ovat putinisteja.
Kokoomus ei pysty yksin Suomea Natoon viemään ilman 2/3 enemmistöä eduskunnassa. (Pidän todennäköisenä, että 2/3 tarvitaan, vaikka varmaa tietoa ei ole asiasta.) Ei taida olla tulossa moista voittoa vaaleissa. Joten kokkareet ei voi muuta tehdä kuin avata keskustelu ja sitä kautta perustella muut samalle kannalle. Kokoomuksella ei ole mitään asiaa yksinään lähteä heilumaan Brysseliin Nato-hakemuksen kanssa. Tästä lienee yksimielisä kaikki.Ja aivan erityisen typeränä pidän ajatuksia, joissa Kokoomuksen tulisi ohittaa valtioneuvosto ja presidentti avaamalla nyt keskustelut Suomen NATO-jäsenyydestä puolueiden kesken esittäen Suomen NATO-jäsenyyden hakemista tässä ja nyt. Sen sijaan keskustelut Suomen turvallisuuspolitiikasta ovat paikallaan hallituksen ja opposition puolueiden kesken.
Minusta se olisi lähinnä vahingollista Suomen.turvallisuuspolitiikalle, jos etukäteen määrittelisimme standardit olosuhteille, milloin Nato-jäsenyyttä haettaisiin ja milloin ei haeta. Se yksinkertaisesti kaventaisi Suomen turvallisuuspoliittista liikkumatilaa ja tosiasiallisesti heikentäisi Nato-optiota. Minusta on juuri oikea toimintatapa pitää yllä mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä ilman, että etukäteen luodaan raameja sille, missä tilanteessa näin tehtäisiin.Tää Nato-keskustelu A-Studiossa on kyllä harvinaisen hupaisaa, etenkin demarien ja kepun osalta. Ei osata esim. määritellä yhtään, koska tai millaisessa tilanteessa Natoon voitaisiin liittyä. Herran jestas, te olette päättäjiä, kait teillä nyt joku ajatus on asiasta.
Näin se menee kun onneksi eletään demokratiassa. Puolueista Kok, Keskusta, PS ja SDP ainakin on saatava mukaan ja toivottavasti myös Vihreät. Ei ole mahdoton, koska yli 50 prosenttia tuon ryhmän kannattajista katsoo NATO-jäsenyyden parantavan Suomen turvallisuutta.Kokoomus ei pysty yksin Suomea Natoon viemään ilman 2/3 enemmistöä eduskunnassa. (Pidän todennäköisenä, että 2/3 tarvitaan, vaikka varmaa tietoa ei ole asiasta.) Ei taida olla tulossa moista voittoa vaaleissa. Joten kokkareet ei voi muuta tehdä kuin avata keskustelu ja sitä kautta perustella muut samalle kannalle. Kokoomuksella ei ole mitään asiaa yksinään lähteä heilumaan Brysseliin Nato-hakemuksen kanssa. Tästä lienee yksimielisä kaikki.
Diplomatialla on sitä paremmat toimintaedellytykset, mitä vahvemmin eri osapuolet pyrkivät kunnioittamaan allekirjoittamiaan sopimuksia enemmän kuin pelkkää voimaa. Venäjän näytöt ovat jo pitkältä ajalta sellaiset, ettei Venäjä pyrikään noudattamaan mitään sopimuksia kuin välttämättömän verran, tai jos ne ovat sille edullisia. Muilta Venäjä tietysti vaatii sopimusten piiruntarkkaa noudattamista, silloinkin kun ei itse noudata niitä, ja laittaa samalla mieluusti muita tikun nokkaan joistakin sivuosanäyttelijöiden repliikeistä 1990-luvulta.Ollaan siis eri mieltä asioista. Kannatan NATO-jäsenyyttä, näen suuren eron Suomen osalta Venäjän painostuksessa vrt EU:n painostus jne. Pidän tyhjinä puheina Suomen luottamista puolustuskykyyn ja diplomatiaan, joiden takia NATO-jäsenyys on muka tarpeeton.
Silti ainakin kolmen puolueen vahvoissa poliitikoissa on vahvaa NATO-vastustusta ja osin Venäjä-myönteisyyttä. Sama ongelma on Suomea vaivannut pitkään. Vaatii sukupolvenvaihdoksen. Tässä mielessä Sanna Marin saattaa vielä olla Suomen NATO-jäsenyyden avainpoliitikko. Luulen, että on valmis muuttamaan kantaansa nopeasti, jos haistelee tuulet sopiviksi.
Totta. Ja Marin "jos haistelee tuulet sopiviksi" sisältää myös palkkioviran EU:ssa/NATO:ssa/muualla, jos tuo puolueensa jäsenhakemuksen taakse.Sanna on sosiaalidemokraattisen selkärangattomuuden opetuslapsi ja tuulen muuttuessa kääntyy viiri ja Instagram. Liisa Jaakonsaari on NATO-myöteinen demari (atlanttiseuran pj) ja siten epähenkilö nykydemareissa.
Minusta se olisi lähinnä vahingollista Suomen.turvallisuuspolitiikalle, jos etukäteen määrittelisimme standardit olosuhteille, milloin Nato-jäsenyyttä haettaisiin ja milloin ei haeta. Se yksinkertaisesti kaventaisi Suomen turvallisuuspoliittista liikkumatilaa ja tosiasiallisesti heikentäisi Nato-optiota. Minusta on juuri oikea toimintatapa pitää yllä mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä ilman, että etukäteen luodaan raameja sille, missä tilanteessa näin tehtäisiin.
Ilves haluaa ilkeillä, taitaa olla vähän henkilökohtaista hampaankolossa eräitä suomalaisia poliitikkoja vastaan. Tuomioja ja Halonen. Mutta on hänellä pointti. Onko Suomi vaaraksi Naton toimintakyvylle, kun halutaan ymmärtää Venäjän toimia älyn tuolle puolelle?NATO-jäsenyyden osalta hän kysyy, miksi muut nykyiset liittolaiset ottaisivat vastaan tulevan hakijan, joka toimii näin?
Omasta mielestäni Nato-jäsenyys on todellakin kompleksinen kysymys enkä suinkaan pidä ajatteluani mustavalkoisena, vaan oikeastaan päinvastoin. Nato-jäsenyyden kannattavuuteen tai kannattamattomuuteen vaikuttavat nähdäkseni ainakin Naton yhtenäisyys, Venäjän kehitys, Yhdysvaltojen kehitys, Turkin kehitys, Ruotsin Nato-kanta, EU:n kehitys, Suomen oma puolustuskyky, Suomen diplomaattinen suhde Venäjään, Nato-jäsenyyden aiheuttamat kustannukset ja mahdolliset lisävastuut esim. Baltian ilmapuolustuksen suhteen jne. Kyse on siis todellakin kokonaisharkinnasta eikä ole mielestäni kohtuullista vaatia, että jonkun pitäisi spekulaation tasolla esittää, miten näiden Nato-harkintaan vaikuttavien parametrien pitäisi muuttua nykyisestä, jotta jäsenyyttä haetaan.Miten sitten äänestäjä pystyy näiden pelkän Nato-option perään liputtavien poliitikkojen osalta arvioimaan, että missä vaiheessa he käyttäisivät option, jos asiaa ei pysty yhtään avaamaan?
En näe, että asia on yhtään näin mustavalkoinen, kuin itse sen näet. Kyllä Nato-option käyttämisen määrittelyä voi tehdä yleisellä tasolla ilman, että vaarantaa millään tavalla Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Nythän esim. Matti Vanhanen ja Mika Kari eivät pystyneet tai halunneet määritellä asiaa oikeastaan millään tavalla.
Virossa muistellaan tuskin liian hyvällä myöskään sitä kun maa (muun Baltian ohella) oli irtaantumassa kansojen vankilasta ja Suomen virallinen kanta oli että toppuutellaan nyt eikä lähdetä tuommoista haihattelua tunnustamaan. En muista kommentoiko Koivisto koskaan (etenkään kriittisesti) päätöstään siitä että Suomen ulkopoliittinen linja oli käytännössä tsempata neukkulaa vaikka koko paska oli jo luhistumispiseessä.Ilves haluaa ilkeillä, taitaa olla vähän henkilökohtaista hampaankolossa eräitä suomalaisia poliitikkoja vastaan. Tuomioja ja Halonen. Mutta on hänellä pointti. Onko Suomi vaaraksi Naton toimintakyvylle, kun halutaan ymmärtää Venäjän toimia älyn tuolle puolelle?
Listasta jäi pois ainakin huoltovarmuus.Omasta mielestäni Nato-jäsenyys on todellakin kompleksinen kysymys
Miten suhtautua diplomatiaan, jossa faktat ei merkitse mitään ja on vakaa pyrkimys horjuttaa sääntöperäistä maailmanjärjestystä? Sopimuksista pidetään kiinni pilkun tarkasti, kun se sopii itselle ja kun ei sovi, ne vain unohdetaan.Suomen diplomaattinen suhde Venäjään
Niin. Ja pienet valtiothan voivat hakea vääryyttä kohdatessaan kansainvälistä oikeutta?! Sitä eivät kuitenkaan Venäjän kaltaiset valtiot noudata ensimmäisen eikä toisen luokan kysymyksissä. Sitä noudatetaan korkeintaan etikettiaisoissa, jos edes sielläkään. Lisätiedot vaikka Georgiasta, Moldovasta ja Ukrainasta.Sopimuksista pidetään kiinni pilkun tarkasti, kun se sopii itselle ja kun ei sovi, ne vain unohdetaan.
Menit sitten toiseen ääripäähän. Ei, kenenkään ei tarvi ounastella vaikka Ruotsin Nato-kannan tai Turkin kehitystä seuraavaan parinkymmenen vuoden aikana. Mutta voi luoda jotain yleiskuvaa siitä, milloin Nato-optio pitäisi lunastaa.Omasta mielestäni Nato-jäsenyys on todellakin kompleksinen kysymys enkä suinkaan pidä ajatteluani mustavalkoisena, vaan oikeastaan päinvastoin. Nato-jäsenyyden kannattavuuteen tai kannattamattomuuteen vaikuttavat nähdäkseni ainakin Naton yhtenäisyys, Venäjän kehitys, Yhdysvaltojen kehitys, Turkin kehitys, Ruotsin Nato-kanta, EU:n kehitys, Suomen oma puolustuskyky, Suomen diplomaattinen suhde Venäjään, Nato-jäsenyyden aiheuttamat kustannukset ja mahdolliset lisävastuut esim. Baltian ilmapuolustuksen suhteen jne. Kyse on siis todellakin kokonaisharkinnasta eikä ole mielestäni kohtuullista vaatia, että jonkun pitäisi spekulaation tasolla esittää, miten näiden Nato-harkintaan vaikuttavien parametrien pitäisi muuttua nykyisestä, jotta jäsenyyttä haetaan.
Minusta sinä ajattelet asiaa aika mustavalkoisesti ja jopa yksioikoisesti. Ei Natoa voi minusta tolkullisesti lähestyä vain siitä näkökulmasta, mitä Suomi saa, jos paska iskee tuulettimeen. Etenkin, kun tosiasiallisesti on enemmän tai vähemmän arvoitus, miten se viides artikla tositilanteessa toimisi eli minkä laajuista apua olisi saatavilla.Menit sitten toiseen ääripäähän. Ei, kenenkään ei tarvi ounastella vaikka Ruotsin Nato-kannan tai Turkin kehitystä seuraavaan parinkymmenen vuoden aikana. Mutta voi luoda jotain yleiskuvaa siitä, milloin Nato-optio pitäisi lunastaa.
Lisäksi olen satavarma, että niin Mika Kari kuin Matti Vanhanen eivät tule käymään noita kaikkia luettelemiasi asioita läpi ja muodostamaan sen jälkeen omaa Nato-kantaansa. Ei vaan se tapahtuu todennäköisesti paljon vähemmillä parametreillä. Ja siinä vaiheessa kun on ns. kusi sukassa, se on ihan sama, mikä on tai on ollut vaikka Turkin kehitys, Suomen vaihtoehdot ovat hyvin vähissä.
Lopulta kaikki tiivistyykin siihen kysymykseen, että jos Venäjä uhkaa sotilaallisesti Suomea, miten Suomi pystyy torjumaan tämän uhan. Me emme voi tuudittautua siihen, että Venäjä ei tule koskaan uhkaamaan Suomea, koska erityisesti tällä politiikan lohkolla on pakko rakentaa koko homma sen ikävimmän skenaarion varalle ja varautua siihen mahdollisimman hyvin.
Itse en luota siihen, että Suomi pystyisi yksin Venäjän uhan torjumaan. Niinpä tarvitsemme apua, ja sitä ei ole tarjolla mistään muualta varmasti ja riittävästi kuin Natolta. Lisäksi se tuo myös paljon etukäteispelotetta, jotta sitä uhkaa ei koskaan pääse syntymään.
Tämän vuoksi itse olen heittänyt kaikenkaiset haihattelut roskiin, kääntänyt kelkkani ja alkanut kannattaa Nato-jäsenyyttä, oli Turkin, Ruotsin tai EU:n kehitys mikä hyvänsä.
En minäkään näe asiaa näin yksioikoisesti. Kerroin vain mihin kysymykseen se lopulta tiivistyy. Muut seikat eivät ainakaan tässä tilanteessa ja lähitulevaisuudessa näytä kallistavan ratkaisua toisenlaiseksi.Minusta sinä ajattelet asiaa aika mustavalkoisesti ja jopa yksioikoisesti. Ei Natoa voi minusta tolkullisesti lähestyä vain siitä näkökulmasta, mitä Suomi saa, jos paska iskee tuulettimeen. Etenkin, kun tosiasiallisesti on enemmän tai vähemmän arvoitus, miten se viides artikla tositilanteessa toimisi eli minkä laajuista apua olisi saatavilla.
Ensinnäkään en koe subjektiivista päivähoito-oikeutta niin funsamentaalisena kysymyksenä kuin tämän maan turvallisuuspoliittista perusratkaisua.Jos palataan takaisin siihen, että sinun mielestäsi poliitikon pitäisi kyetä kertomaan olosuhde, jossa hän muuttaisi Nato-kantaansa. Koetko yleensäkin niin, että jos esimerkiksi oikeistopoliitikko kannattaa subjektiivisen päiväoikeuden rajoittamista taloudellisiin syihin vedoten, niin vaaditko häntä kertomaan, millaisessa taloudellisessa tilanteessa subjektiivinen päivähoito-oikeus taas rajoituksetta pitäisi tulla voimaan? Aika harvoin ainakin itse olen törmännyt tämän tyyppisiin spekulaatioihin.
Kokoomuksen puolueohjelmassa on liittyminen NATOon, on aika selkeä kanta puolueelta.Ainoa selkeästi Nato myönteinen puolue taitaa olla RKP. Kokoomuksesta selkein Naton kannattaja on Kanerva, mutta Ikestä tulee mieleen lähinnä kuolaava häntäheikki, joten ei ole paras mainoskasvo Natolle.
Kumpaa optiota tarkoitat? Siis sen ulko- vai sisäpoliittista merkitystä?Vaikka molemmat pitävät "optiota" avoinna (mitä optiota ei oikeasti ole edes olemassa) niin sellaista skenaariota he eivät tuoneet esiin, missä "optio" voisi realisoitua, koska he sangen tyhjentävästi käytännössä sulkivat kaikki mahdolliset skenaariot ulkopuolelle. => NATO ei ole vaihtoehto.