Itsenäisten valtioiden suvereniteettia tukien, Suomen ja Ruotsin tulisi linjata, että NATO-hakemus jätetään viimeistään silloin, jos Euroopassa jokin valtio käyttää sotilaallisia keinoja toisen valtion maaperällä. Tällainen rajan veto voisi osaltaan ehkäistä Ukrainan kriisin eskaloitumista sodaksi. Taannoinen Marinin kommenttihan poltti tämän kortin Euroopan kädestä. Luulisi, että jokainen pasifistikin olisi tällaisessa mukana.
Eivät olisi, tai en minä pasifisteista niin tiedä, mutta punamulta ei ainakaan olisi. Äskeisessä A-talkissahan Vanhanen juuri naulasi, että hakematta jättäminen varmistaa sen, että vakaus pohjoisessa säilyy erityisesti nyt, kun meidän on varmistettava, ettei Ukrainan tilanne voi levitä tänne päin. Jos Ukrainan tilanne pahenisi, olisi vieläkin tärkeämpää heidän mielestään pysyä hiljaa takanurkassa.
Kun sitten todetaan, että Baltian maiden jäsenyys itse asiassa paransi alueen vakautta, tämän todettiin johtuneen sotilaallisen tyhjiön täyttämisestä. Näin ollen siis yksinkertaisesti Suomen jäsenyys ei tämän logiikan mukaan parantaisi alueen vakautta, koska Suomi on jo niin vahva yksinään, että tilanne on jo täysin vakaa. Tässä logiikassa jää kuitenkin hämärän peittoon se, miten Suomen puolustuskyvykkyyden vahvistuminen entisestään muka siis millään tavalla voisi vähentää alueen vakautta. Yksinkertaisesti nämä venäläisten kätyrit (vai ovatko hyödyllisiä idiootteja vai oman edun tavoittelijoita) jättävät kertomatta sen, että vakaus vähenee heidän silmissään sillä, että se pahin koulukiusaaja ei enää olisikaan meidän rajallamme se vahvempi osapuoli. Kun asiaa oikein ajattelee, tilanne on suorastaan kuvottava.
A-talk oli valtava pettymys. Jätettiin kysymättä niin paljon kysymyksiä, joita ei varmaan koskaan aiota kysyä. Jos Suomen jäsenyys vähentäisi vakautta alueella, miksi Baltian ja Venäjän raja ei ole tällä hetkellä epävakaa ja jatkuvassa hälytystilassa? Baltian maiden jäsenyys paransi vakautta, koska sotilaallinen tyhjiö täyttyi ja nyt on tasapaino, mutta miksi se tasapaino nyt on pysynyt sitten? Jos Baltian maiden oma puolustuskyky paranisi Suomen tasolle ja he pysyisivät silti Naton jäseninä, sittenkö ei enää olisikaan vakaata sielläkään vai? Eli onko olemassa joku sotilaallisen kyvykkyyden määrä, jota ei saa ylittää naapuriin verrattuna? Nämä ovat niin järjettömiä ajatuksia, että ihan pistää vihaksi.
A-talkin surullisin kohtaus oli, kun Vanhanen mainitsi, että Naton vastustajia syytetään suomettuneiksi ja taisi toimittaja itsekin siinä päästää naurahduksen. Vastapalloon olisi ehdottomasti pitänyt heittää kysymys, onko suomettuminen sitten relevantti kysymys tässä keskustelussa ja jos ei ole, miksi ei muka ole? Vastaus olisi varmasti ollut surullista kuultavaa, nykyään voimme ihan vapaasti olla suomettunutta mieltä ja pelata naapurin pussiin ihan ilman mitään suoraa vaikuttamista yhteiskuntamme rakenteisiin. Tai no, ei vastaus tietenkään tuo olisi ollut muualla kuin rivien välissä.
Lisäksi jäi kysymättä lähes kaikki muukin esimerkiksi tässä ketjussa esitetty argumentaatio. Itse asiassa tilannetta pelattiin vielä pahemmaksi jäsenyyden vastustajien hyväksi, jopa toimittajan toimesta, siten, että nykyisen Ukrainan kriisin ikäänkuin tulkittiin jo olevan sellainen tulipalo, jonka aikana jäsenyyttä ei voi hakea. Toisteltiin sitä, että jäsenyyttä on haettava rauhan aikana, mutta annettiin ymmärtää, että nyt ei ole rauha. Toisin sanoen pohjolan vakaus ei riitäkään. Näinhän ei tietenkään ole, kuten Naton edustajien puheista on viime aikoina saatu lukea.