Tuskin nyt kuitenkaan mikään maailmanhistorian merkkihetki, ei ainakaan meille 60-luvulla syntyneille.Tämä kriisi ei pääse lähellekään sitä tunnelmaa mikä vallitsi maailmassa (eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna) 80-luvun alussa kylmän sodan ollessa kylmimmillään.Ei lähellekään.
Olen kyllä vähän eri mieltä. Minusta kylmän sodan aikainen tilanne oli kireimmillään 1960- luvulla. Joissakin historian kirjoissa todetaan kylmän sodan päättyneen Etykiin ja Helsingin sopimukseen 1975. Suomessa oltiin kyllä nöyrimillään itään päin 1970- 80- lukujen vaihteessa. Muistan, että minua harmitti suuresti kun tv- stä peruttiin illan länkkäri Breznevin kuolinpäivänä. Tilalle valittu Andropov kitkutteli reilun vuoden ja hänen hautajaisiaan jouduimme kaikki oppilaat seuraamaan koulun aulassa.
Toki Reagan nosti Amerikan Vietnamin nöyryytyksen ja Carterin kauden alakulon jälkeen jaloilleen pullistelemaan. Tämän seurauksena luimme uutisista ydinaseiden varustelukilvan kiihtymisestä, mutta jotenkin peli oli selvää. Rautaesirippu jakoi Euroopan ja tämä etupiirijako vahvistettiin tolkuttomalla ydinasevarustelulla. Tätä totaalisen tuhon uhkaa heilutti vasta Reaganin lempilapsi, tähtien sota- järjestelmä. Se uhkasi horjuttaa ydinsodan kollektiivisen tuhon tasapainoa, johon Neuvostoliitto vastasi ydiaseiden lisävarustelulla, joka sekoitti lopullisesti sen talouden ja johti lopulta Perestroikaan ja Glastnostiin.
Kylmän sodan pahimmat kriisit olivat heti alussa Berliinin saarto 1948- 1949, Berliinin muuri 1961, Kuuban kriisi 1962 ja Prahan kevät 1968. Oikeastaan Kuuban kriisin jälkeen muodostui diplomaattiset, sotilaalliset ja tiedustelupalvelulliset käytännöt, jotka kaiken retoriikan taustalla pitivät tilanteen balanssissa.
Kylmän sodan askelmerkit olivat pitkälti ennalta arvattavat ja pitivät pelilaudan stabiilina varsutelusta huolimatta. Myös Suomen oli siinä omalla poliittisella dogmillaan helppo suhmuroida. Nyt tilanne on toinen. Venäjä on täysin ennalta arvaamaton. Tai se on palannut presidentti Koiviston dogmiin, jonka mukaaan Venäjän idea on laajeneminen. Siihen ei ole luotu lännessä vielä oikeaa suhtautumistapaa. Viron on ollut oikeassa Venäjän suhteen, mikä on järkytys lännelle. Suomi on noudattanut presidentti Halosen johdolla tätä lännen linjaa, esimerkkinä mainittakoon maamiinat. Venäjä ei vain toimi tämän linjan mukaan. Vielä viimeisellä kaudellaan presidentti Halonen sanoi, muistaakseni Georgian sodan jälkeen, ettei mikään ole muuttunut Suomen turvallisuusympäristössä, kun Nato- kysymystä otettiin esille. Osa kansasta laittaa pään edelleen samaan pensaaseen, vaikka Horneteilla operoidaan Venäjän takia Helsinki- Vantaalta käsin.
Pitäisin ihmeenä, jos Amerikka ei alkaisi rakentaa jäissä olevaa ohjuskilpi/tähtien sota- hanketta natomaiden suojaksi. Sen uloittuminen Suomeen olisi kyllä suotavaa, "mutta koska Nato..."