Olisi tietysti kovin toivottavaa, että JypFabu strategisena ajattelijana valaisisi meille kädettömillekin, mitkä ovat ne suurvaltojen voimapolitiikan ja maailmanmenon tulevat kehityskaaret, joiden perusteella meille on edullista olla liittoutumatta? Selvästikin näet jotain, jota me muut emme näe.
Olenhan tuota jo täällä avannut, vaan taitaa olla sokea piste nato intoilijoille, kun järjellistä vasta- argumenttiä ei tunnu löytyvän.
Suomen turvallisuuden kannalta on edelleen täysin samantekevää jenkkien ja naton strateginen dogmi saartaa venäjää sotilaallisesti ja taloudellisesti. Trendi on ollut jo pidempiaikainen ja siksi strategia on jo mahdollista nähdä historiallisessakin valossa, siinä on selvä kaava ja päämäärät näkyvillä. Ihan yhtä selvää on ollut venäjän reagointi heihin kohdistuvaan uhkaan, yhä selkeämmin mitä pidemmälle tilanne on kehittynyt. Kummankaan strategia ei ole Ukrainan tai muunkaan lähimenneisyyden tulema, vaan se kaari alkaa jo kauempaa.
Kun strateginen tilanne johtaa tilaan, jota voisi kuvata mannerlaattojen hankaukseksi, on Suomen turvallisuuden kannalta ääriviisasta olla olematta siinä hankauspisteessä. Molopääkin ymmärtää, että vaikka venäjä sen sotansa häviäisikin Suomi häviäisi kaikissa tapauksissa kansana, joutuessaan tarjoamaan otollisen maaperän pippelinmittaajille ja näin käy satavarmasti, mikäli natoon mentäisiin. Kannattaa oikeasti havaita, että vaikka Obama siitä viidennestä kiinni pitäisikin, kahina pääosin rajoittuisi tässä tapauksessa Suomen maaperälle, joka taas sopisi vallan hyvin kummallekin pääpukarille ja isomman lakeijoille, kun ovat pääosin kauempana turvassa mieltänsä pahoittamassa. Johtuen nykysotimisen jumalattomasta kalleudesta vähänkin pitkittyessään, en usko kummankaan osapuolen avaavan useampia rintamia, vaan keskittämällä alueellisesti ratkoa kenellä se ässä on hihassaan. Isommalla eskaloitumisella on myös se haittapuoli, että ennen pitkää epätoivoisemman sormet syyhyää punaisilla nappuloilla, eikä sen jälkeen, jos ei muutenkaan, löydykään enää kuin häviäjiä.
Pienellä päättelyllä kykenee sitten jo selvittämään itselleen, mikä vaihtoehto on Suomen näkövinkkelistä se paras, meidän kuulumisemme EU - blokkiin ei tuo vihreitä miehiä tänne, mutta nato on sitten eri asia, jos tätä ei myönnä itselleen syyllistyy itsepetokseen, petoksista tuhoisimpaan. Olisi hirvittävää typeryyttä ja kansalaisten hengellä leikkimistä jos poliittinen johto ei älyäisi, mikä merkitys mahdollisimman suurella strategisella ja poliittisella liikkumavaralla hädän tullen on.
On ihan ymmärrettävää ja oikein, että Viro haluaa riittävän vahvan turvaajan itselleen, koska geopoliittisesti ja kokonsa puolesta muita vaihtoehtoja ei ole. Suomi ei tässä tilanteessa ole, tosiasiassa Suomella on eurooppalaisittain ajatellen kohtalaisen vahvat asevoimat, korkea koulutustaso ja toivottavasti ei puikoissa tämmöisiä pelkureita tai sotahulluja, niin kuin nämä natointoilijat tälläkin palstalla.
Kummallista on myös silmiensä sulkeminen siltä tosiasialta, että jos poliittinen ilmasto on yhtä kylmä tai edelleen kylmenemässä, se on sama kun pyytelisi nappia otsaan Iivanalta, ennen kuin se isoveikka saataisiin adoptoitua. On käsittämätöntä, että maantieteemme ja sen asettamat realiteetit tuntuu yhtäkkiä osalta ihmisistä pyyhkiytyneen tietoisuudesta pois. Realiteettien kanssa on selvitty aiemmin ja selvitään nytkin, ei tässä mihinkään suuntaan tarvitse kumarrella, jotta toiseen pyllistettäisiin, järjellä ja ymmärryksellä voi pärjätä. Typeryyksissään sitten voi helpostikin hävitä kaiki todelliset korttinsa, kuin blondi pokkapöydässä isojen poikien viedessä.
Joku kun tällä palstalla ihmetteli, tai kommentoi, kuinka jatkosodassa venäjä hyökkäsi pyytämättä ja yllättäen suomeen, kannattaisi päivittää ne historian tiedot siltäkin osin ajan tasalle. Suomalaisilta kentiltä nuo sakemannit sinne itään lentelivät, joten toverillehan homma oli yksinkertainen: tulivat Suomesta, laitetaan takasin, näin yksinkertaistettuna. Dokumenttia näistäkin manöövereistä löytyy kirjallisena ihan riittämiin, mikäli kiinnostaa.
Vaikka jaan lähes kaikkien tännekin kirjoittavien vittuuntumisen venäjän toimiin ukrainassa, ei meillä nykyisiä kummempia keinoja ole asiaan vaikuttaa, mutta edes oma kohtalomme on onneksi vielä omissa käsissä ja pahimman varalle panostetaan itse puolustusvoimiimme ja koutsataan doktriini vastamaan tätä aikaa. Itsenäisenä toimijana meillä on poliittiset palikat vaikuttaa ja riittävän vahva armeija vastassa saa myös venäjän miettimään kahdesti, maksaako vaivaa, vaikka Suomi ei koskaan venäjää lyömään pystyisikään sotilaallisesti.
Helvetin simppeliä, kun käyttää päätään, eikä toiveajattele turhia.