Nimimerkki
@MustatKortit lähetysmistapa yleensä ihmiskunnan väkivaltaisuuteen ja sotaan on mielenkiintoisen, joskin haastavampi, kun tälläinen hieman lapsenomainen "ihmiset on tyhmiä kun ne sotii". Se on kenties vain vaikea hyväksyä, että sotiminen on vanhempaa ja syvällisempi osa ihmisluontoa kuin vain meitä harhaan omaa hyötyään tavoittelevat päättäjät, jotka saavat meidät tarttumaan aseiseen tai edes valtio. Tosin tämä kenties olisi jo oman ketjunsa aihe, koska Natokin on vain yksi palanen tätä eikä tässä kenties ketjussa tarkoitus ihan noin laajasti keskustella.
Siitä nyt pidän erituisesti kiinni, että ihmiset _on_tyhmiä sotiessaan ja sitä tyhmemmäksi se käy, mitä giganttisemmaksi tuhovälineiden teho käy. Todellisuudessa sota on paljon nuorempaa, kuin nussiminen ja ruoan hankkiminen, joten eipä nyt kuitenkaan korotella idiotismia jalustoille, johon se ei kuulu. Se on varmaa, että näitä manipuloivia henkisesti keskenkasvuisia on ollut jo keräilijäheimojen aikaan, vaikka oletettavasti silloisilla kahinoilla suorempi eloonjäämiskamppailuun liittyvä motiivi, vaikka turhaan ja vittumaisuuksissaan lie kähinöineetkin. Ihan osuvasti toteat, että menee tämän ketjun otsikosta hieman toisaalle, mutta kun täällä kuitenkin tuntuu olevan niitä, jotka determinismissään ovat jo siirtyneet rinnakkaistodellisuuteen täyden yht:n tuoksinaan, nämä luotaavammat puheenvuorot toivottavasta palauttaisi niitä jalkoja maan pinnalle takaisin.
Niin, laajamittaisen ydinsodan jälkeen ei ole mitään. Siitä selvinneet kenties oppisivat, että tätä ei kannata kenties enää toistaa, mutta sekin opetus unohtuisi seuraavan tuhannen vuoden aikana ja herraties mitä ydinaseiden jälkeen keksitään. Tuskin nekään lopullisen tuhovoiman huipentuma vielä ovat. Mutta kai tuokin olisi eräänlaista "kaskeamista" (olettaen että joku jää eloon).
Niin. tuhon määrä olisi valtava. Monelle ei kuitenkaan tunnu olevan edes selvää, että ei se ole yksi giganttinen pössähdys, vaan vaikutukset ulottuvat sukupolvien päähän, niilläkin joilla tuuri käy. En soisi kuitenkaan kenenkään unohtavan Hirosiman ja Nagasakin kaikkinaisia seuraamuksia. Eipähän silloin jokapuolella lanseeraantunut slogan ollut vailla pohjaa, Ei koskaan enää. Ihmisille kun hiljalleen valkeni sen sopan hinta.
Muistan toki, vaikka sitä aikaa on, kuinka SAint meitä sissejä ihan vakavissaan kouli, kuinka otetaan taistelukentällä vastaan pieni tai keskisuuri ydinpommi, kuusenkarahkalla vaan huiskitaan saasteet maahan ja torjutaan hyökkäys, komediaa se oli meille jo silloin, verraten jenkkien valistusfilmeihin, missä luokka kykkii pulpettien alla täynnä optimismia. Toisaalta, opettipa ne meitä vietnamin innostamina ampumaan suihkuhävittäjiä pystykorvalla alas, väittivät, että jenkkikoneita putoo kun kärpäsiä taivaalta vaan. Tuvissa sitten pohdittiin naureskellen, että millä paskoilla ne siellä liitelee oikeen. Eli ihan noinhan ne asiat ei mene. Laskeumat voi liidellä isojakin matkoja ja aiheuttaa ties mitä ylläreitä, vaikka ihan ei rojut niskaan tuliskaan. Siksi diplomatialla ja sen osaamisella on suomen kannalta isompi merkitys (tai ihan minkä valtion tahansa) kuin niillä hankojen ja talikoiden määrällä, niiden tehtävä on olla se pelote. Nykyajan pelotteet korostaa entisestään sen dialogin merkitystä ja arvoa. Minua siis huolestuttaa ja ihan selvästi syystä suomen diplomatian osaamisvaje paljon enemmän kuin joku meille suht merkityksetön ja todellisuudessa haitallinen nato.