Aikanaan Suomessa ei pystynyt virkamiesuralla pärjäämään, ellei hyväksynyt että kaikkein tärkeintä oli näyttää ulospäin Neuvostoliiton tärkeiden etujen ymmärtämistä. Politiikassa ei edennyt ollenkaan ilman tuota ymmärrystä. Niinpä kaikilla merkittävillä poliitikoilla oli oma kotiryssänsä. Aktiivisista poliitikoista tälläisia ovat Tuomioja ja Kanerva sekä jo osittain sivuraiteita ajava Väyrynen. En silti usko, että aikanaan edellytetty ja pakollinen ymmärrys Neuvostoliittoa kohtaan vaikuttaisi enään ratkaisevasti näiden poliitikkojen toimintaan. Esim. en näe Tuomiojan ulkoministerin pestissä mitään tähän liittyvää ongelmaa.
Pahimman vastoinkäymisen suomettuminen aiheitti siinä, että ex-presidentti Koivisto oli niin läpeensä suomettunut. Niinpä Suomi ei tukenut aikanaan Baltian maita oikeastaan mitenkään näiden uudelleenitsenäistymiskamppailussa. Ja tietenkin Koiviston luopuminen kaikista Neuvostoliittoa koskevista vaateista Jeltsinin näitä tivatessa tulee ikuisesti olemaan maamme ulkopoliittisen johdon suurin yksittäinen virhe.
Minä en usko, että meillä tällä hetkellä on ensimmäistäkään poliitikkoa, joka olisi varsinaisesti erityisen Venäjämielinen. On toki joitakin, jotka kuvittelevat, että Suomi voisi jotenkin konfliktin sattuessa säilyä puolueettomana tai ainakin liittoutumattomana. Tämähän olisin järkevää, mutta kun se ei valitetavasti ole mahdollista. Puolueetomuus haihatteluun ei kuitenkaan juuri kenelläkään liity varsinaista venäjämielisyyttä, vaan osa vaan pitää kiinni jo menneestä fantasiasta.
Sitten on toki joitakin poliitikkoja, jotka ovat sekä EU-kriittisiä, että puolueettomuus hakuisia. Sellaisia kuin Väyrynen. He haluaisivat pidemällä tähtäimellä Suomen eroavan EU:sta ja omaksuvan Sveitsin kaltaisen puolueettomuuden. Vaikka tämä on tyystin epärealistista, niin en edelleenkään usko heidänkään toimivan jonkun muun maan etuja tavoitellakseen. Ei edes Venäjän.
Toki meillä on Suomessa Venäjäfiilejä ja saattaapa olla jopa joku palkattu trollikin. (Palstalaisena helppo uskoa). Poliitiikassa nämä lienevät aika vähemmistössä. Vihervasemmistoa joskus tähän suuntaan kallellaan olevaksi epäillään, mutta todennäköisesti he ovat muuten vain itseaiheutetusti tai syntyjään pihalla todellisuudesta.
NATO-jäsenyys ei ole juuri nyt mahdollinen. Sen takia kukaan ei kovin aktiivisesti uskalla sitä ajaakaan. Jotta edes pidemmällä tähtäimellä siihen päästäisiin meidän kannattaisi ensi vaiheessa syventää yhteistyötä Ruotsin kanssa. Kun ajatus puolustusyhteistyöstä ylipäätään saadaan hyväksytyksi muutamassa vuosikymmenessä, voidaan sitten todennäköisesti yhdessä Ruotsin kanssa liittyä NATOon.
