Tuomion epäselvyyden lisäksi tässä on laajempikin ongelma, joka koskee monia urheilulajeja, joissa videotuomiot ovat käytössä. Videoiden kelailu ja tuomioiden arpominen minuuttitolkulla tapahtumien jälkeen tuhoaa urheilusta spontaanit tunne-elämykset. Koskaan ei voi olla varma, että tapahtuiko se mitä juuri tapahtui. Maalien tuulettamisessa on nykyään aina taustalla se pieni epäilys, että oliko jossain 30 sekuntia sitten paitsio, näkeekö videotuomari rikkeen jota kentällä ei nähty tai hipaisiko pallo jonkun käteen tai kiekko jonkun luistimeen. Olen huomannut tämän omassa päässäni ja se on vienyt merkittävästi nautintoa urheilun seuraamisesta. Mielestäni tunteen tappaminen on liian kova hinta maksettavaksi siitä, että videotarkistuksilla saadaan pitkässä juoksussa useampi tuomio menemään sääntökirjan mukaan oikein.
Eilisen jatkoaikamaalin hylkääminen videotarkistuksen jälkeen oli sitten valitettavasti konkreettisin esimerkki ikinä videotuomioden ongelmista monellakin eri tavalla.