Mainos

Naisten maajoukkue

  • 255 575
  • 1 044

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Noniin, vihdoin menee ylivoimalla sisään. Onhan tässä tilaisuuksia ollutkin.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Naiskiekon Connor McDavid, Susanna Tapani kaventaa. Tuo peliasento ja luistelu yleisesti on nättiä.

3-1.

Kanada fleguilee ja Suomi haistaa veren. Ylivoima taas.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Nyt tarjotaan. Lisää ylivoimaa. Nämä pitäisi nyt käyttää hyväksi.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Laitiselta melkoinen niitti.

E: ja Bach hassuttaa Suomen viisikon. 4-1.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Bach iskee kesken Suomen näennäisen hyvän aihion.

1-4.

Ja Kanada päättää teurastaa Suomen.

1-5.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Tylyä on Kanadan viimeistely. 5-1.
 

blue line

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
On vaikea pysyä perässä, jos jalat ovat betonia kanadalaisiin verrattuna. En kyllä ole varma luistelutaidostakaan.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Kanadalla on varaa istua jäähyllä kun peli on selvä.

E; 5-3-yv. Tämä pitää nyt käyttää.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
On vaikea pysyä perässä, jos jalat ovat betonia kanadalaisiin verrattuna. En kyllä ole varma luistelutaidostakaan.

Sikäli ironista että Tapani pöllyttäisi luistelussa ja kiekon kanssa jokaista kanukkia. Ei vain tunnu kiinnostavan höntsät.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Tästä pelistä jää käteen se että Suomi taklasi monesti ja kovaa.

Kanada voittaa 1-5.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Lyhyesti taas ennen kotimatkaa.

Eka erä eilisen tavoin penkin alle. Toinen erä hyvää taistelua ja pohjoisamerikkalaisia vastaan paras toinen erä todella pitkään aikaan. Kolmannessa erässäkin oli ihan hyvin paikkoja nousta maalin päähän ja pitää jännitys loppuun asti. Sitten kävi, kuten niin monesti Kanadaa ja USA:ta vastaan on käynyt: vastustaja iskee pari salamamaalia ja pelin pakettiin. Lopussa ihan OK kahden pelaajan ylivoimaa, mutta merkityksetön kavennusmaali jäi tekemättä.

585 katsojaa on aika surullinen lukema Artukaisten siilossa, mutta ihan rehellisesti en kovin paljon enempää odottanutkaan tänään. Eilinen murskatappio, isänpäivä ja ylipäätään kaksi peliä peräkkäisinä päivinä samassa kaupungissa oli jo lähtökohtaisestikin vaikea yhtälö saada tälle päivälle katsojia.

Olihan tämä vähän sellainen "helmiä sioille" -tyylinen tapahtuma. Moni ei löytänyt paikan päälle ja ne harvatkin istuivat enimmäkseen käsiensä päällä. Seuraavan kerran Naisleijonia saattaa olla mahdollista nähdä Suomessa joskus ensi kaudella. Kaikki kaukalossa esiintyneet pelaajat eivät välttämättä pelaa enää silloin. Vastassakaan ei todennäköisesti ole mikään Kanadan tasoinen tähtisikermä ja areenakaan ei välttämättä ole Hartwall Areenan tai Gatorade Centerin tasoinen jäähalli. Ei varsinaisesti nosta mieltä.

Näistä kolmesta Kanada-pelistä toivoin Suomelta hieman yllättävää voittoa tai edes torstain kaltaista taistelua, pelkäsin lauantain kaltaista selkäsaunaa ja yrittäen ajatella mahdollisimman objektiivisesti odotus oli sunnuntain kaltaisesta pelistä. Koko skaala toteutui, joten en tiedä, mitä mieltä pitäisi olla.

Saatan kirjoittaa lisää kotiuduttuani.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Ylen jutussa hyvää yhteenvetoa Kanada-otteluiden jälkeen.

Ottelut näyttivät tosiaan tylyllä tavalla, ketkä kokoonpanosta ovat valmiita hyppäämään kaukaloon maailman kärkeä vastaan ja pistämään onnistuneesti kampoihin illasta toiseen. Karua realismia on, että maajoukkueen nykyisellä pelaajistolla ja nykyisellä tasolla niistä pelaajista ei ole ylitarjontaa, vaikka haastajaporukassa ehkä onkin joitain aiempia vuosia enemmän valinnanvaraa.

Todennäköisesti olympialaisiin joudutaan valitsemaan myös sellaisia pelaajia, joista nyt todettiin, että vielä taso ei riitä, mutta lisäkokemus arvokisojen kovista peleistä voi tuottaa hedelmää tulevaisuudessa.

Urheilullisesti Kanada-pelit olivat harvinainen mahdollisuus mitata omaa osaamista ja saada nuorille pelaajille kokemusta pohjoisamerikkalaisia vastaan. Etenkin koronan runtelemien vuosien jälkeen tuo kokemus on, jos ei kullan, niin ainakin pronssin arvoista.

PR-näkökulmasta kolme tappiota ei välttämättä ole ihan paras mahdollinen viesti harvemmin naisten jääkiekkoa seuraaville. Varsinkaan, kun samaan yhteyteen ei ollut tarjota laajempaa perspektiiviä esimerkiksi MM-kisojen tavoin, joissa kohdataan myös muita eurooppalaisia maita. Mutta urheilullisen kehittymisen ja lajin markkinoinnin kanssa maajoukkue on tasapainotellut aiemminkin ja lähes poikkeuksetta valinnut urheilullisen näkökulman. Siitäkin huolimatta, että samalla olisi jouduttu uhraamaan ainakin osa lajin aseman edistämisestä kaukalon ulkopuolella.
 

kilpakiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nmj
Varmaan voisi todeta että olipa iso ero joukkueiden välillä, mutta niinhän sen pitääkin olla kun vastassa on ammattijoukkue kuten Lunde onkin jo asian tuonut esille. Maalivahtipuolella varmaan turnaus osoitti kenellä liikenopeus riittää ja jos parhailla mennään olympialaisiin niin Räty, Räisänen ja Keisala ovat mukana, mutta jos valitaan sopivimmat niin sitten en tiedä.

Muuten kuten Lunde tuolla aikaisemmin totesikin niin kotikisojen jälkeen muutamia runkopelaajia lopetti ja kun siihen lisätään ne muutamat loukkaantuneet jotka oli nyt pois niin materiaali ei vain vielä riitä. Vaikka loukkaantumiset toki ovat osa jääkiekkoa niin Suomen pitää päästä käytännössä parhailla pelaajilla pelaamaan Jenkkejä tai Kanadaa vastaan ja sittenkin pitää vielä kaiken mennä ihan nappiin jotta voitosta voidaan haaveilla.

Siinä on helppo olla päävalmentaja Mustosen kanssa samaa mieltä että osa pelaajista on vielä niin nuoria ja parhaat vuodet ovat vasta edessä enkä ole huolissani naisleijonien tulevaisuudesta, mutta jonkun vuoden se ottaa että nykyiset nuoret kasvavat ja pystyvät sitten haastamaan Kanadan ja Usan.

Vaikka kaikki Suomen pelaajat ovat mukana poikien joukkueissa niin valitettavasti esimerkiksi Kiekko-Espoon pelaajista näki sen kuinka ylivoimaisia he ovat kotoisessa sarjassa eikä heidän tarvitse juuri puolustaa omissa sarjapeleissä ja nyt kun vastaan lyötiin Kanada niin vaikeaa oli ja tietyt Espoon pelaajat oli erittäin suurissa vaikeuksissa puolustuspelaamisessa.
 
Viimeksi muokattu:

Matbus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Tulokset Kanadaa vastaan eivät yllätä, mutta jättävät kysymysmerkkejä kylläkin. Samalle tasolle on vaikea päästä ilman että tehdään järjestelmään muutoksia. Maajoukkuessahan ei kehitetä pelaajia, vaan se tehdään jossakin muualla, ja sinne muualle tarvitaan runsaasti paukkuja. Kuten Kipakiekko yllä kirjoittaa on Suomessa pelaavien kärkipelaajillakin vaikeuksia pysyä mukana, asiaa ei varmasti auta Espoon ja HIFKin ylivoima, jolloin sarjasta muodostuu epätasainen.

Ruotsissakin muutama seura on muita edellä, mutta sarjan yleistaso on korkeampi kuin Suomen. Laskin taannoin että Ruotsin sarjan pelaajista suurin piirtein 30 % on ei Ruotsalaisia, mikä varmasti vaikuttaa sarjan tasoon. Pelaajien tasoa on vaikea nostaa, jos panostuksia ei tehdä niin valmennukseen kuin muihin harjoitteluun liittyviin seikkoihin. MJ:n taso heijastaa pitkälti yleistä lajin tasoa tai ainakin antaa vahvasti suuntaa.
 

riimu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Avs, Preds, Leijonat
Tulokset Kanadaa vastaan eivät yllätä, mutta jättävät kysymysmerkkejä kylläkin. Samalle tasolle on vaikea päästä ilman että tehdään järjestelmään muutoksia.

Pari päivää sitten oli juttu, missä sanottiin Kanadan naisjoukkueen saaneen aikamoiset rahoitukset kullan tavoittelua varten. Tais noilla muutenkin olla puolen vuoden leiritys kisoja ajatellen.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Pahoittelut jo heti alkuun pitkästä viestistä. Osa viestistä saattaisi kuulua myös Naisten Liigan tai SDHL:n ketjuun, mutta laitetaan nyt yhtenä viestinä tänne, jossa keskustelu heräsi.

Todellisuus on tosiaan se, että pohjoisamerikkalaisten maajoukkuerinkiin kuuluvat pelaajat ovat varsinkin olympiavuosina kuukausipalkalla eläviä ammattilaisia, jotka eivät pelaa missään seurajoukkueessa, vaan ovat olympialaisiin tai maajoukkueringistä putoamiseen asti leirityksessä viikosta toiseen. USA:n maajoukkuehan uhkasi 2017 MM-kisojen alla boikotilla saadakseen nuo nykyiset edut läpi. Ymmärtääkseni Kanadan maajoukkueen pelaajilla on vastaavanlainen mahdollisuus ja maajoukkuerinkiin kuuluvilla juoksee jonkinlainen rahoitus myös olympiavuosien ulkopuolella.

Iso osa kummankaan maajoukkueiden pelaajista ei ole pelannut seurajoukkuepelejä Kanadan CWHL-sarjan kaaduttua 2019 MM-kisojen alla, vaan he kuuluvat PWHA-pelaajayhdistykseen, joka on sittemmin pelannut näytösotteluita ja yrittää ilmeisesti saada Pohjois-Amerikkaan pystyyn uutta ammattilaisliigaa. Maajoukkueen kautta tuleva rahoitus on ilmeisesti ainakin osittain mahdollistanut pelaajayhdistykseen kuuluville PHF:n (viime kauteen asti NWHL) boikotoimisen. Ymmärtääkseni PWHA:n tavoitteena on oikeaan täysiammattilaisuuteen perustuva liiga, mitä CWHL ei ollut, eikä PHF ole vieläkään kuin korkeintaan yksittäisille pelaajille.

Pohjoisamerikkalaiset liitot eivät joudu samalla tavalla kaatamaan rahaa ruohonjuuritasolle, sillä harrastajamäärät ovat niin älyttömän paljon suurempia Suomeen verrattuna, että sieltä väkisinkin nousee esille lahjakkuuksia, joihin rahat lyödään sitten kiinni maajoukkueessa. Samoin NCAA-yliopistojärjestelmä tuottaa huippupelaajia yli maajoukkueiden tarpeen. NCAA-järjestelmästä tosin on hyötynyt myös muut maajoukkueet, kuten Suomi.

Suomessa on jo muutettu systeemiä Mustosen kaudella. Olympiakomitean urheilija-apurahat kattavat nykyään käytännössä koko maajoukkueen, vaikka ne ovatkin ihan pennosia verrattuna pohjoisamerikkalaisten maajoukkuepelaajien korvauksiin ja menestysbonuksiin. Samoin seurajoukkueita on alun nihkeästä suhtautumisesta huolimatta velvoitettu mahdollistamaan maajoukkuepelaajien harjoittelu saman seuran poikajoukkueissa. Liito on tukenut rahallisesti Naisten Liigan valmentajien palkkausta ja ruohonjuuritasolle tyttökiekkokoordinaattorien palkkaamista. Kuortane-projekti on myös jatkunut jo yli vuosikymmenen ajan, vaikka se toki palvelee enemmänkin Tyttöleijonien menestystä.

Onhan tuo kaikki silti melko vaatimatonta etenkin pohjoisamerikkalaisiin verrattuna. Esimerkiksi olympiakomitean urheilija-apurahat eivät näy välttämättä mitenkään Naisten Liigassa, kun ne saattavat valua ulkomailla pelaaville pelaajille tai sitten ne kasaantuvat jopa sarjan voimasuhteita vääristäen yksittäisiin joukkueisiin, kuten 9 maajoukkuepelaajan Kiekko-Espooseen.

Tuo oli hyvä huomio, että myös espoolaispelaajat olivat vaikeuksissa Kanadaa vastaan. Muistaakseni Mustonen itsekin on myhäillyt tyytyväisenä maajoukkuepelaajien keskittymistä muutamiin joukkueisiin, että niiden joukkueiden arjen vaatimustaso nousee. Voi olla, että taso nousee harjoituksissa, mutta sarjan pelillisen vaativuuden romahtaessa tuo voi olla karhunpalvelus urheilullisestikin. Sarjan muusta kehittymisestä puhumattakaan. Ehkä sitä kovempaa arjen vaatimustasoa kannattaisi kuitenkin hakea edelleen lähinnä poikien puolelta ja yrittää saada sarjasta muuten mahdollisimman tasainen ja kiinnostava. Sillä tavalla olisi myös ihan erilaiset mahdollisuudet yrittää saada katsojia ja sponsoreita eli tulovirtoja, joilla voisi yrittää mahdollistaa pelaajien keskittyminen vain jääkiekkoon.

Tämä saattaisi pidentää myös pelaajien uria. Nythän Naisten Liigan joukkueiden pelaajien keski-iät ovat 20-23 vuoden välissä. Kuortaneen projekti poikkeaa toki tästä, kun siellä keski-ikä on 17 vuoden paikkeilla. Joka tapauksessa monella noin 25 vuoden iän paikkeilla lopettavalla pelaajalla olisi varmasti urheilullisesti vielä annettavaa, mutta siinä vaiheessa takana on helposti ainakin 10 vuotta tavoitteellisen urheilun yhdistämistä muuhun elämään ja opiskelujen jälkeen pitää alkaa panostamaan työ- ja perhe-elämään jo ihan toimeentulonkin vuoksi. Silloin aikaa ja voimia vaativa pääsarjatason jääkiekkoilu jää helposti yhtälöstä pois. Varsinkin, jos siitä pelaamisesta pitää vielä maksaakin. Tämä ei ole yksin Suomen ongelma, vaan koskee myös niitä kymmeniätuhansia pohjoisamerikkalaisia naispelaajia ja satoja lähes ammattimaisissa olosuhteissa pelanneita NCAA-pelaajia, joille ei löydy enää pelipaikkaa yliopistouran jälkeen.

* * *

Ruotsin SDHL:n taso on tosiaan noussut viime vuosina erityisesti kovatasoisten ulkomaalaispelaajien avulla ja sarjan tason voidaan ihan perustellusti sanoa olevan kovempi kuin Naisten Liigan taso. Kehityksestä on ollut hyötyä myös Ruotsiin lähteneille suomalaisille. Tosin Ruotsin maajoukkueen kannalta kehitys ei ole ollut pelkästään myönteinen. Muutoksessa piilee pieni varoitus Suomeenkin, jossa on myös nähty viime kausilla aiempaa enemmän ulkomaalaispelaajia.

Jos joukkueen taloudellinen tilanne mahdollistaa moisen, on varmasti valtava houkutus hakea kilpailullista etua tuomalla suomalaispelaajien nollasummapelin ulkopuolelta sarjaan maajoukkuetason ulkomaalaispelaajia, kuten vaikka HIFK, TPS ja HPK ovat tehneet viime kausilla. Tuo epäilemättä nostaa sarjan tasoa, mutta kääntöpuolena on, että kovatasoiset ulkomaalaispelaajat syövät joukkueiden kotimaisten kärkipelaajien vastuuta. Suomessa tuo riski on pysynyt vielä aika pienenä. Sen sijaan Ruotsissa uhka on monessa joukkueessa jo toteutunut. Alla hieman tilastoja väitettäni tukemaan:

SDHL

-10 joukkuetta
-150 ruotsalaispelaajaa
-89 ulkomaalaispelaajaa

Ruotsalaisten määrä SDHL:n pistepörssissä
TOP 10 - 1 - (7.)
TOP 20 - 6
TOP 30 - 11
TOP 40 - 17
TOP 50 - 22

Sama ruotsalaisten suhdeluku jatkuu sadan pelaajan toiselle puolelle. Vasta siellä alkaa olla selvästi enemmän ruotsalaispelaajia.


Naisten Liiga

-10 joukkuetta
-230 suomalaispelaajaa
-18 ulkomaalaispelaajaa

Suomalaisten määrä Naisten Liigan pistepörssissä
TOP 10 - 9 (8 maajoukkuepelaajaa)
TOP 20 - 17
TOP 30 - 27
TOP 40 - 35
TOP 50 - 44

Pistepörssi ei tietenkään kerro suoraan pelaajien saamasta vastuusta, mutta kyllä sillä jonkinlainen korrelaatio varmasti on. Varsinkin kun puhutaan noin selkeästä erosta kahden naapurimaan sarjan välillä.
 

Pohjoisesta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Manchester United, Jesse Puljujärvi
En ihan hirveästi ole naiskiekkoa seurannut mutta mulla on ollu päävalmentajasta vähän semmonen puuhastelijan kuva niistä yksistä kotikisoista asti. Ja koko ajan voimistuu vaan.
 

mikkoz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho
En ihan hirveästi ole naiskiekkoa seurannut mutta mulla on ollu päävalmentajasta vähän semmonen puuhastelijan kuva niistä yksistä kotikisoista asti. Ja koko ajan voimistuu vaan.
Sotsin jälkeen puuhasteli suomen naiskiekkoilijoiden uskottavuuden takaisin pronssimoodiin ja melkein maailmanmestariksi 2019. Sitten tuli korona ja puuhasteltiin pari vuotta, kun syksyllä -21 puuhasteltiin pronssia taas. Mielestäni aika kova suoritus. Varsinkin kun naisten kanssa ei o helppoo, varsinkaan Noora "oman elämänsä TiimuSilaanne" Rädyn kanssa.
 
Viimeksi muokattu:

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Naisleijonat jatkaa olympiakisoihin valmistautumista ensi viikolla, kun joukkue pelaa kaksi harjoituspeliä Tsekkiä vastaan Vierumäellä. Tällä joukkueella Tsekki-otteluihin lähdetään:

Maalivahdit:
18 Räisänen Meeri, JYP U20 Akatemia
36 Keisala Anni, Ilves Tampere
41 Räty Noora, HPK Hämeenlinna

Puolustajat:
2 Karjalainen Sini, Univ. of Vermont USA
6 Hiirikoski Jenni, Luleå HF SWE
7 Rantala Sanni, Kiekko-Espoo
8 Viitasuo Ella, Kiekko-Espoo
9 Laitinen Nelli, Kiekko-Espoo
14 Parkkonen Krista, HIFK Helsinki
15 Tuominen Minnamari, Kiekko-Espoo
88 Savolainen Ronja, Luleå HF SWE

Hyökkääjät:
10 Holopainen Elisa, Kiekko-Espoo
12 * Vanhanen Sanni, Tappara Tampere
16 Nieminen Petra, Luleå HF SWE
19 Rakkolainen Emmi, Kiekko-Espoo
20 Nilsson Matilda, HIFK Helsinki
23 Hakala Sanni, HV71 SWE
24 Vainikka Viivi, Luleå HF SWE
25 Yrjänen Kiira, Kiekko-Espoo
27 Liikala Julia, HIFK Helsinki
28 Nylund Jenniina, St. Cloud State Univ. USA
32 Vesa Emilia, Kiekko-Espoo
33 Karvinen Michelle, Malmö Redhawks SWE
34 Sundelin Sofianna, Team Kuortane
40 Tulus Noora, Luleå HF SWE
61 Niskanen Tanja, KalPa Kuopio
77 Tapani Susanna, KRS Vanke Rays RUS/CHN

* Pääosin Tyttöleijonien mukana valmistautumassa MM-kisoihin
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Marraskuun Kanada-otteluihin verrattuna uusia nimiä ovat maalivahti Noora Räty, puolustajat Sini Karjalainen ja Krista Parkkonen (valittiin jo marraskuulle, mutta loukkaantuminen esti pelaamisen) sekä hyökkääjät Matilda Nilsson, Jenniina Nylund ja Emilia Vesa.

Tällä kertaa joukkueen ulkopuolelle jäivät maalivahti Eveliina Mäkinen, puolustajat Aino Karppinen ja Oona Koukkula sekä hyökkääjä Jenna Pirttijärvi.

Rosa Lindstedtin loukkaantuminen estää ilmeisesti edelleen pelaamisen, eikä jälleen joukkueeseen valittu Ronja Savolainenkaan ole pelannut lokakuun 25. päivän jälkeen yhtään peliä. Kanada-otteluissakin oli kipsin kanssa joukkueen mukana henkeä nostatattamassa, eikä siis kaukalossa.

Kanada-pelien jälkeen joulukuun leirityksestä sanottiin, että Naisleijonat ei lähde ulkomaille maaotteluiden perässä, vaan keskittyvät pelaamaan harjoitusotteluita B-junioripoikia vastaan. Suunnitelma on muuttunut hieman, kun Tsekki saapuu Suomeen sekä naisten, että U18-tyttöjen maajoukkueen kanssa. Näin ollen Naisleijonatkin saavat pelata ihan oikeita harjoitusmaaotteluita naisia vastaan. Tiedotteista ei ole vielä auennut pelaako Naisleijonat näiden kahden maaottelun lisäksi myös poikia vastaan jotain pelejä.

Otteluiden alkamisajat ja aikanaan myös tilastot löytyvät liiton tulospalvelusta.

Ke 15.12.2021 klo 18.30 FIN-CZE (Vierumäki 2)
Pe 17.12.2021 klo 14.00 FIN-CZE (Vierumäki 2) samana päivänä myös U18-Tyttöleijonien peli klo 18.00

Aina mahtava Leijonat.tv välittää ottelulähetykset suurella arvokkuudella. Hyvässä lykyssä kamera pysyy vauhdissa mukana kaikkien maalien kohdalla ja lähetykseen saadaan pelikellokin. Tiedotteista ei selvinnyt, päästetäänkö Vierumäen kakkoshalliin yleisöä paikalle. En tosin ole varma, onko kakkoshallissa edes katsomoa. Ykköshalliin mahtuu kuvien perusteella ainakin joitain kymmeniä katsojia.

En nyt vaadi mitään Hartwall Areenan tai Turkuhallin kaltaista jättiareenaa Naisleijonien pelipaikaksi, mutta onhan tämän taas melkoinen pettymys, että pelipaikka on valittu aita matalimmasta kohdasta ylittäen. Toki tällä valinnalla aiheutetaan joukkueille vähiten haittaa matkustamisen suhteen. Samalla tehdään jälleen ties kuinka monetta kertaa hallaa sille, että Naisleijonien kannattajilla olisi mahdollisuus oppia käymään maajoukkueen peleissä ja suurella yleisöllä olisi mahdollisimman pieni kynnys mennä paikan päälle. Vierumäki ei täytä mitään noista kriteereistä lähinnä lahtelaisia lukuunottamatta.

Tiedotustilaisuuden Naisleijonien osuus löytyy Youtubesta vielä tallenteena.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös