Pahoittelut jo heti alkuun pitkästä viestistä. Osa viestistä saattaisi kuulua myös Naisten Liigan tai SDHL:n ketjuun, mutta laitetaan nyt yhtenä viestinä tänne, jossa keskustelu heräsi.
Todellisuus on tosiaan se, että pohjoisamerikkalaisten maajoukkuerinkiin kuuluvat pelaajat ovat varsinkin olympiavuosina kuukausipalkalla eläviä ammattilaisia, jotka eivät pelaa missään seurajoukkueessa, vaan ovat olympialaisiin tai maajoukkueringistä putoamiseen asti leirityksessä viikosta toiseen. USA:n maajoukkuehan uhkasi 2017 MM-kisojen alla boikotilla saadakseen nuo nykyiset edut läpi. Ymmärtääkseni Kanadan maajoukkueen pelaajilla on vastaavanlainen mahdollisuus ja maajoukkuerinkiin kuuluvilla juoksee jonkinlainen rahoitus myös olympiavuosien ulkopuolella.
Iso osa kummankaan maajoukkueiden pelaajista ei ole pelannut seurajoukkuepelejä Kanadan CWHL-sarjan kaaduttua 2019 MM-kisojen alla, vaan he kuuluvat PWHA-pelaajayhdistykseen, joka on sittemmin pelannut näytösotteluita ja yrittää ilmeisesti saada Pohjois-Amerikkaan pystyyn uutta ammattilaisliigaa. Maajoukkueen kautta tuleva rahoitus on ilmeisesti ainakin osittain mahdollistanut pelaajayhdistykseen kuuluville PHF:n (viime kauteen asti NWHL) boikotoimisen. Ymmärtääkseni PWHA:n tavoitteena on oikeaan täysiammattilaisuuteen perustuva liiga, mitä CWHL ei ollut, eikä PHF ole vieläkään kuin korkeintaan yksittäisille pelaajille.
Pohjoisamerikkalaiset liitot eivät joudu samalla tavalla kaatamaan rahaa ruohonjuuritasolle, sillä harrastajamäärät ovat niin älyttömän paljon suurempia Suomeen verrattuna, että sieltä väkisinkin nousee esille lahjakkuuksia, joihin rahat lyödään sitten kiinni maajoukkueessa. Samoin NCAA-yliopistojärjestelmä tuottaa huippupelaajia yli maajoukkueiden tarpeen. NCAA-järjestelmästä tosin on hyötynyt myös muut maajoukkueet, kuten Suomi.
Suomessa on jo muutettu systeemiä Mustosen kaudella. Olympiakomitean urheilija-apurahat kattavat nykyään käytännössä koko maajoukkueen, vaikka ne ovatkin ihan pennosia verrattuna pohjoisamerikkalaisten maajoukkuepelaajien korvauksiin ja menestysbonuksiin. Samoin seurajoukkueita on alun nihkeästä suhtautumisesta huolimatta velvoitettu mahdollistamaan maajoukkuepelaajien harjoittelu saman seuran poikajoukkueissa. Liito on tukenut rahallisesti Naisten Liigan valmentajien palkkausta ja ruohonjuuritasolle tyttökiekkokoordinaattorien palkkaamista. Kuortane-projekti on myös jatkunut jo yli vuosikymmenen ajan, vaikka se toki palvelee enemmänkin Tyttöleijonien menestystä.
Onhan tuo kaikki silti melko vaatimatonta etenkin pohjoisamerikkalaisiin verrattuna. Esimerkiksi olympiakomitean urheilija-apurahat eivät näy välttämättä mitenkään Naisten Liigassa, kun ne saattavat valua ulkomailla pelaaville pelaajille tai sitten ne kasaantuvat jopa sarjan voimasuhteita vääristäen yksittäisiin joukkueisiin, kuten 9 maajoukkuepelaajan Kiekko-Espooseen.
Tuo oli hyvä huomio, että myös espoolaispelaajat olivat vaikeuksissa Kanadaa vastaan. Muistaakseni Mustonen itsekin on myhäillyt tyytyväisenä maajoukkuepelaajien keskittymistä muutamiin joukkueisiin, että niiden joukkueiden arjen vaatimustaso nousee. Voi olla, että taso nousee harjoituksissa, mutta sarjan pelillisen vaativuuden romahtaessa tuo voi olla karhunpalvelus urheilullisestikin. Sarjan muusta kehittymisestä puhumattakaan. Ehkä sitä kovempaa arjen vaatimustasoa kannattaisi kuitenkin hakea edelleen lähinnä poikien puolelta ja yrittää saada sarjasta muuten mahdollisimman tasainen ja kiinnostava. Sillä tavalla olisi myös ihan erilaiset mahdollisuudet yrittää saada katsojia ja sponsoreita eli tulovirtoja, joilla voisi yrittää mahdollistaa pelaajien keskittyminen vain jääkiekkoon.
Tämä saattaisi pidentää myös pelaajien uria. Nythän Naisten Liigan joukkueiden pelaajien keski-iät ovat 20-23 vuoden välissä. Kuortaneen projekti poikkeaa toki tästä, kun siellä keski-ikä on 17 vuoden paikkeilla. Joka tapauksessa monella noin 25 vuoden iän paikkeilla lopettavalla pelaajalla olisi varmasti urheilullisesti vielä annettavaa, mutta siinä vaiheessa takana on helposti ainakin 10 vuotta tavoitteellisen urheilun yhdistämistä muuhun elämään ja opiskelujen jälkeen pitää alkaa panostamaan työ- ja perhe-elämään jo ihan toimeentulonkin vuoksi. Silloin aikaa ja voimia vaativa pääsarjatason jääkiekkoilu jää helposti yhtälöstä pois. Varsinkin, jos siitä pelaamisesta pitää vielä maksaakin. Tämä ei ole yksin Suomen ongelma, vaan koskee myös niitä kymmeniätuhansia pohjoisamerikkalaisia naispelaajia ja satoja lähes ammattimaisissa olosuhteissa pelanneita NCAA-pelaajia, joille ei löydy enää pelipaikkaa yliopistouran jälkeen.
* * *
Ruotsin SDHL:n taso on tosiaan noussut viime vuosina erityisesti kovatasoisten ulkomaalaispelaajien avulla ja sarjan tason voidaan ihan perustellusti sanoa olevan kovempi kuin Naisten Liigan taso. Kehityksestä on ollut hyötyä myös Ruotsiin lähteneille suomalaisille. Tosin Ruotsin maajoukkueen kannalta kehitys ei ole ollut pelkästään myönteinen. Muutoksessa piilee pieni varoitus Suomeenkin, jossa on myös nähty viime kausilla aiempaa enemmän ulkomaalaispelaajia.
Jos joukkueen taloudellinen tilanne mahdollistaa moisen, on varmasti valtava houkutus hakea kilpailullista etua tuomalla suomalaispelaajien nollasummapelin ulkopuolelta sarjaan maajoukkuetason ulkomaalaispelaajia, kuten vaikka HIFK, TPS ja HPK ovat tehneet viime kausilla. Tuo epäilemättä nostaa sarjan tasoa, mutta kääntöpuolena on, että kovatasoiset ulkomaalaispelaajat syövät joukkueiden kotimaisten kärkipelaajien vastuuta. Suomessa tuo riski on pysynyt vielä aika pienenä. Sen sijaan Ruotsissa uhka on monessa joukkueessa jo toteutunut. Alla hieman tilastoja väitettäni tukemaan:
SDHL
-10 joukkuetta
-150 ruotsalaispelaajaa
-89 ulkomaalaispelaajaa
Ruotsalaisten määrä
SDHL:n pistepörssissä
TOP 10 - 1 - (7.)
TOP 20 - 6
TOP 30 - 11
TOP 40 - 17
TOP 50 - 22
Sama ruotsalaisten suhdeluku jatkuu sadan pelaajan toiselle puolelle. Vasta siellä alkaa olla selvästi enemmän ruotsalaispelaajia.
Naisten Liiga
-10 joukkuetta
-230 suomalaispelaajaa
-18 ulkomaalaispelaajaa
Suomalaisten määrä
Naisten Liigan pistepörssissä
TOP 10 - 9 (8 maajoukkuepelaajaa)
TOP 20 - 17
TOP 30 - 27
TOP 40 - 35
TOP 50 - 44
Pistepörssi ei tietenkään kerro suoraan pelaajien saamasta vastuusta, mutta kyllä sillä jonkinlainen korrelaatio varmasti on. Varsinkin kun puhutaan noin selkeästä erosta kahden naapurimaan sarjan välillä.