Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ja on muuten hyvä fiilis sen osalta. Kuuden vuoden avoliitto loppu ja enää konkreettinen lusikoiden jako edessä. Olen jätetty osapuoli, vaikka olen asiaa uumoillut enemmän tai vähemmän puoli vuotta.
Sattuu ihan vitusti. Ei se, että tämä lopun riitely, nälvintä ja vittuilu loppuu. Vaan se, että suhde ei onnistunut ja se, että toinen käyttäytyy ihan kuin tässä yhteisessä ajassa ei olisi ollut missään vaiheessa mitään hyvää. Itse oon panostanut viime vuodet ihan helvetisti tähän, hoitanut himan ja lemmikit, ollut aina apuna kun toinen on tarvinnut duunijutuissa neuvoa yms. ehdottanut parisuhdeterapiaa.. Mä jotenkin kuvittelin, että kuuden vuoden jälkeen toi on jo ihan normaalia parisuhteen eteen tehtävää työtä, eikä tarvii enää machoilla ja näytellä kaapin paikkaa. Luulin, että molemmat haluaa vaan fixata tän jutun. Yli 30-vuotias nainen hoitaa tätä prosessiaan yhtä taidokkaasti, kuin pari 19-vuotiasta likkaa joita tapailin vuosikymmenen alussa.
Naisen käytös on kohtalaisen heikkoa. On tullut aivan täyslaidallinen tässä viikkojen aikana. Miten hän on joutunut olemaan jokin toinen persoona koko suhteen ajan, miten mulla ei ole arvoja, olen ihan hukassa elämäni kanssa ja niin edelleen. Nyt sitten, kun asioista on tullut mainittua, kieltää toki näin sanoneensa ja nauraa päälle. On kyllä manipuloiva ihminen. Mulla leikkaa polla nopeammin, mutta oon taas perusrehellinen tyhmä suomalainen mies. On kyllä ollut vaikeita aikoja tässä yhdessäolossa vuosien aikana. Nyt sitten retosteltu vielä, miten vientiä on ja jotain vihjailevia "kyllä miehen pitää pystyä olemaan sellainen, että se on varma tekemisestään ja se huokuu siitä". Varmaan viittailee näillä kommenteillaan johonkin unelmiensa prinssiin, johon on sokeana ihastunut. Surkeaa on se, että vielä tässä lopussa näillä illakoi ja yrittää niin monen asian kanssa saada paskaa fiilistä toiselle. Tuntuu olevan ihan jossain rinnakkaistodellisuudessa noiden juttujensa kanssa. Ajatus on juuri ja juuri sen yhden askeleen päässä, kun kannattaisi olla kolmen neljän askeleen päässä.
Itse oon saanut alun sokin jälkeen jo vähän kerättyä itseäni. Kyllä sitä silmäpeliä tuntuu olevan ihan hyvännäköisten naisten kanssa. En ole kovin huolissani tulevaisuudestani, vaikka mikään kiire ei olekaan. Naisen kommentit noiden puutteitteni osalta ovat suurimmaksi osaksi ihan paskaa. Onneksi tässä pääsee eroon siitä, ettei tarvitse sitä koko ajan kuunnella. Kovaa vauhtia sitä alkaa uskomaan niitä, jos päivittäin toinen polkee lattiaan.
Että adios vaan. Kun entisen yhteisen kodin ovi menee kiinni viimeisen kerran, niin ei aukea enää ikinä uudestaan. Olisi ollut hienoa, jos toinen olisi pystynyt olemaan asiallinen tässä erossa loppuun saakka. Mutta ei. Koko ajan "sä oot sellanen" "sä oot sitä" sä sä ja sä".
Elämä helpottuu aika helvetin paljon jatkossa. Muistutuksena, 9kk mykkäkoulu, puhumattomuus ongelmista, jatkuva haukkuminen yms. ovat varmoja merkkejä siitä, että nainen prosessoi jo eroa. Ei kannata kuunnella yhtään niitä paskoja selityksiä, jos toinen ei sitten ole valmis nostamaan kissaa pöydälle. Ottakaa miehet kuskin paikka ajoissa, ettei tarvitse sitten olla tässä samassa tilanteessa rääpimässä itsetuntoa kokoon.
Ja en ala valehtelemaan, että 1,5 kk olisi jo päässyt yli. Nyt alkaa jo helpottaa, mutta ihan varmasti voi viedä vuoden tai kaksi ennen kuin voi sanoa homman olevan klart.
