Naisasiat

[alwahla]

Olen päättänyt, että tämän syksyn aikana ainakin yritän löytää itselleni naisystävän.

Vaikka ajatus ensimmäisen askeleen eli flirttailun aloittamisesta jonkun tuiki tuntemattoman naisihmisen kanssa hirvittää, olen päättänyt tarttua härkää sarvista ja tehdä jotain asialle. Olen hiljalleen kasvattunut itsetuntoani ja iän myötä olen myös (ainakin omasta mielestäni) päässyt eroon pahimmista lapsekkuuksista, jotka vuosia sitten aiheuttivat usein ongelmia sekä miesten/poikien että naisten/tyttöjen kanssa.

Vaikka kassaneitien kanssa on ihan kivaa toisinaan vaihtaa ajatuksia ja toisinaan jopa hymyjäkin, en ole ainakaan aluksi etsimässä elämäni - tai lähivuosien - naista noista paikoista.
Olen duunin kautta päässyt tutustumaan moniin lupaavalta tuntuviin naisiin eri puolilla maailmaa, mutta kuten aiemmin mainitsin, on tietynlainen lapsekkuuteni saanut nämä ainakin alussa minusta ihmisenä kiinnostuneet vastakkaisen sukupuolen edustajat perääntymään aatoksissaan nähtyään minun kulloisen kehitysasteeni.
Ehkä duunin kautta tällainen saattaa vielä tulla eteeni, mutta en pidä tätä asiaa kovinkaan todennäköisenä, joten olen siirtänyt ajatukseni piakkoin alkavaan syksyyn. Tulevassa opiskelupaikassa katson ja toivon pääseväni vihdoinkin kommunikoimaan tällaisen ihmeen kanssa.

 

[Tadu]

Sitä kun luulee asioiden olevan hyvin, niin tulee potku munille.

Keväällä aloitin tapailemaan erästä naishenkilöä. Hänen ehdotuksestaan aloimme seurustelemaan kuukausi sitten. Vanhemmat tavattu, Facebookiin lisätty ym. Vietin juuri pari viikkoa reissussa ystävieni kanssa, ikävöin häntä ja olin onnellinen kun pääsin palaamaan Suomeen hänen luokseen.

Eilen illalla saan meiliä, että ei olla palavasti rakastuneita, hän ei ikävöinyt minua ja tarvitsee etäisyyttä vaikka juuri oltu pari viikkoa erossa. Menin ihan shokkiin, kädet tärisi ja itkin koko illan.

Oikeesti voi vittu. Kannattiko sitä seurustelua ehdottaa jos ei ole tunteistaan varma? Vai muuttuivatko ne nyt itsestään tämän parin viikon aikana kun olin poissa? Kyllähän tuossa hölmökin tajuaa mitä näinä parina viikkona on täällä koti-suomessa voinut tapahtua. Vituttaa. Vittu.

Tulipa tehtyä ainakin oma ennätys seurustelusuhteen lyhkäisyydessä, jos/kun tämä nyt meni poikki.

Edit: Mikä on tarinan opetus? Ei kannata tutustua naisiin. Vaikka olet "ihana", et ahdista toista, annat tilaa ja et muutenkaan tee mitään väärin niin kaikki voi kuitenkin mennä päin vittua.

 

[Tadu]

Se oli sitten siinä. Tekisi mieli kadota.

 

[Pekka Pälvikalju]

...

Eiköhän se siitä vielä nyt kun yläaste on taas alkanut, saatat tavata jonkun kivan gimman jonka kanssa voit alkaa oleen niin unohtuu sitten tämä muija joka teki sinulle likaisen tempun.

 

[Tadu]

Eiköhän se siitä vielä nyt kun yläaste on taas alkanut, saatat tavata jonkun kivan gimman jonka kanssa voit alkaa oleen niin unohtuu sitten tämä muija joka teki sinulle likaisen tempun.

Olen 25 v ja tyttö 23 v.

Minulla pari vakavampaa ja pitkää suhdetta takana. Naisella yksi viiden vuoden suhde.

Haistattelu poistettu, koska en halua penaltia. Ymmärrän hyvin, että kuulostaa teinien jutulta. Arvaapa miltä tuntuu kun seurustelusuhde ei kestä edes kuukautta? Kyllä muuten vituttaa ja nolottaa.

 

[moby]

Edit: Mikä on tarinan opetus? Ei kannata tutustua naisiin. Vaikka olet "ihana", et ahdista toista, annat tilaa ja et muutenkaan tee mitään väärin niin kaikki voi kuitenkin mennä päin vittua.

Minulle riittää, että nainen sanoo, että olen ihana tuolla makuukammarin puolella, enkä usko että muuten sanoisivatkaan.

Tänään aamulla avasin tietokoneen ja FB:n. Siellä odotti vähintäänkin mielenkiintoinen viesti yhdeltä entiseltä koulukaverilta, jota en ole nähnyt kymmeneen vuoteen,mutta olemme silloin tällöin chattailleet Facessa.

Hyvinkin vihjailevaan sävyyn kyseli koska olisin tulossa käymään entisessä kotikaupungissani. Ihan mukava tapaus kyseessä, joten täytynee katsoa tuo kortti loppuun. Toki tietysti ihan "kaveri"pohjalta.

 

[Pekka Pälvikalju]

Arvaapa miltä tuntuu kun seurustelusuhde ei kestä edes kuukautta? Kyllä muuten vituttaa ja nolottaa.

Ja siitäkin ajasta olit pari viikkoa ulkomailla... Nainen jätti sinut meilillä... Vaikka olitte oikein Facebookiinkin toisenne lisänneet...

Kyllä, kuulostaa yläastetouhulta.

 

[Tadu]

Ja siitäkin ajasta olit pari viikkoa ulkomailla... Nainen jätti sinut meilillä... Vaikka olitte oikein Facebookiinkin toisenne lisänneet...

Niin? Kuten viestissäni lukee tutustuimme ja aloitimme tapailemaan jo keväällä. Seurustelupäätöksen ja suhteemme tuonnin julkiseksi teimme kuukausi sitten. Josko voisit vaikka painua kirjoituksinesi sinne vitun lukioon. Helvetin ala-arvoista sinulta.

 

[Kuntz]

Ja siitäkin ajasta olit pari viikkoa ulkomailla... Nainen jätti sinut meilillä... Vaikka olitte oikein Facebookiinkin toisenne lisänneet...

Kyllä, kuulostaa yläastetouhulta.

Tämmöisiä kirjoituksia alkaa nähtävästi tulla keskellä päivää kun ylä-astelaiset pääsevät tietokoneille ruokatunneilla.... Jos "Tadun" ex-tyttöystävä on käyttäytynyt lapsellisesti, oikeuttaako se vittuilemaan käyttäytymisen uhrille?

 

[thego]

Tämmöisiä kirjoituksia alkaa nähtävästi tulla keskellä päivää kun ylä-astelaiset pääsevät tietokoneille ruokatunneilla.... Jos "Tadun" ex-tyttöystävä on käyttäytynyt lapsellisesti, oikeuttaako se vittuilemaan käyttäytymisen uhrille?

Heittäisin vielä näin yleisenä kysymyksenä, että onko siitä vittuilusta mitään hyötyä? Ihmiset kokee nää tunneasiat eri tavalla ja toiselle lyhyenki jutun päättyminen voi oikeasti kolahtaa, oli se sitten miten "lapsellista" tahansa. Ymmärrän kyllä et täälläki isoilla pojilla on vähän isommat murheet (avioliitot päättyy jne.), mutta ei kai ketjun "säännöissä" ole määritelty mistä kaikesta tänne saa kirjoitella.

 

[Al Dente]

Edit: Mikä on tarinan opetus? Ei kannata tutustua naisiin. Vaikka olet "ihana", et ahdista toista, annat tilaa ja et muutenkaan tee mitään väärin niin kaikki voi kuitenkin mennä päin vittua.

Täällä käynyt joskus aikanaan parikin kertaa suunnilleen samoin. Tuore suhteenpoikanen ja tyttö kesätöissä toisella paikkakunnalla ja kuitenkin palaamassa pian takasin. Itellä suuret odotukset ja sitten matto alta kun "oon vähän miettiny...". Omasta keissistä käsitys on juurikin se että alkuvaiheessa olisi pitänyt voida olla tosi tiiviisti yhdessä ja tuommoisen parin viikon aikana tytteli ehtii ajatella liikaa asioita ja huomaa ettei ehkä sittenkään. Pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa...

Tsemppiä ja uutta matoa koukkuun vaan!

 

[Tadu]

Heittäisin vielä näin yleisenä kysymyksenä, että onko siitä vittuilusta mitään hyötyä? Ihmiset kokee nää tunneasiat eri tavalla ja toiselle lyhyenki jutun päättyminen voi oikeasti kolahtaa, oli se sitten miten "lapsellista" tahansa. Ymmärrän kyllä et täälläki isoilla pojilla on vähän isommat murheet (avioliitot päättyy jne.), mutta ei kai ketjun "säännöissä" ole määritelty mistä kaikesta tänne saa kirjoitella.

Kiitos. Luonnollisesti en pysty käsittämään miltä esimerkiksi lapsellisen pariskunnan avioero tuntuu osapuolista, aivan varmasti älyttömän järkyttävältä. Tästä ketjusta on saanut lukea sellaisia tarinoita, jotka vetävät mielen matalaksi ja Tadun aivan sanattomaksi.

Oma olo on koko ajan parempaan päin. Ei tämä nyt maailmanloppu ole. Uskomatonta vain kun on ollut yhdessä aivan älyttömän hieno kesä. Itse olin koko jutussa täysillä mukana ja koin hänenkin olevan. Ulkomailla ollessani pari viikkoa reissussa sain häneltä paljon kaipailevia viestejä. Yhtäkkiä kun tulen Suomeen tilanne onkin muuttunut päälaelleen. Enkä tällä kertaa ole mielestäni antanut mitään aihetta tyytymättömyyteen. Toisin kuin aikaisemmissa "aikuisten suhteissa", joita minulla on ollut.

Yhdestä asiasta olen Pekan kanssa samaa mieltä. Jättäminen meilillä/tekstarilla on lapsellista.

 

[Kuntz]

Heittäisin vielä näin yleisenä kysymyksenä, että onko siitä vittuilusta mitään hyötyä? Ihmiset kokee nää tunneasiat eri tavalla ja toiselle lyhyenki jutun päättyminen voi oikeasti kolahtaa, oli se sitten miten "lapsellista" tahansa. Ymmärrän kyllä et täälläki isoilla pojilla on vähän isommat murheet (avioliitot päättyy jne.), mutta ei kai ketjun "säännöissä" ole määritelty mistä kaikesta tänne saa kirjoitella.

Tämänlaisissa asioissa päänaukominen ei auta yhtään mitään. Toki joku saattaa siitä jonkinnäköistä nautintoa saada kun pääsee nauramaan toisen pahalle ololle, mutta toivotaan että sellaista toimintaa ei nähtäisi ainakaan täällä. Monelle pienestäkin asiasta puhuminen, enkä nyt kohdista tätä "pientä" tähän "Tadun" juttuun, auttaa.

 

[Kulkija]

Tadulle jaksamisia vaikka lyhen ajan virallisesti olittekin yhdessä. Turha sinun on tuollasta paskaa lukea mitä tämä meidän PP tänne heittää. Antaa hänen yksin ajatella mitä ajattelee. Omasta jutusta sen verran, että tieni nyt todennäköisesti sinne Saksaan näyttää tuossa syksyllä. Siellä viikonpäivät pitäisi olla ja asua naikkosen kämpillä. Samalla sitten tutustua pitäisi paikallisiin nähtävyyksiin ja kulttuuriinkin. Eli sillä asenteella lähden matkaan, että se kaikki kiva mitä voi sattua naisen kanssa on vain plussaa.

 

[Chiesa di Totti]

Jättäminen meilillä/tekstarilla on lapsellista.

Ei uskaltanut kohdata teikäläistä kun lakanat pelmusivat kun olit pois. Kannattaa muistaa että suurin osa ihmisistä on selkärangattomia luusereita ja kohdella heitä sen mukaan. Silloin on piristävään, jos joku erottuu H&M-massasta ja tuo persoonallaan jotain positiivista elämään. Muutenkin jos ei ole mitään salattavaa asiat voi ilmaista kasvotusten.

 

[Bigmouth]

Siinä erossa olemisessa on sellainen juttu, että yhteyttä on pidettävä tiiviisti ja viestinnän on oltava sellaista, että nainen oikein odottaa seuraavaa viestiäsi. On siis oltava triplasti hauskempi kuin ne hauskat/söpöt koulu/työkaverit siinä naisen ympäristössä.

Muuten tosiaan sillä on hiukan turhan paljon aikaa "miettiä".

Tämä siis ei aivan kenellekään erityisesti.

 

[Ndboxi]

. Jotenki mulla puuttuu kokonaan se vaihde tunteista jossa vielä rauhassa tutustutaan toiseen ja katotaan pikkuhiljaa et millanen ihminen se toinen todellisuudessa on. Mä oon oikeastaan aina vetäny täysillä tai sit en ollenkaan.

Nyt kyllä tuli semmosta puhetta että voisi olla suoraan omasta kokemuksesta :P Btw, Sillon kun johonkin tyttöön ihastun niin se kestää kauan. No, kuitenkin vuosi sitten näin tytön joka tuli samaan kouluun eri kaupungista. Taisipa olla lukiovuoden ihan ensimmäisiä päiviä. Heti kun näin sen, niin sydämessä pomppas ja käynnisty melkonen tunneralli. Tein sitten ryminällä aloitteen, kyselin että nähtäisiin jossain ja samantien kerroin että tykkään hänestä jne. En voinut yhtään sen varovaisemmin ottaa tietenkään... Totta kai pitäis aluksi tutustua ja silleen. No, hän ei oikein tiennyt mitä sanoa koska tuli asia niin yllättäen, aivan tuntemattomalta tyypiltä. Jonkun verran keskusteltiin mutta eihän siitä mitään tullut kun oltiin täysin erilaisia ja tämmönen epävarma tyyppi satun muutenkin olemaan. Sillon harvon kun siis uskallan lopulta aloitteen tehdä, teen sen ryminällä ja sössin koko homman aivan hevonperseelleen.

 

[Cloaca Maxima]

Kaippa sitä pitää purkaa sydäntään pienten kalsarikännien saattelemena.

Tapasin naisen noin vuosi sitten. Työpaikalla, kun päädyimme saman projektin pariin työskentelemään. Se oli menoa samantien. En ole koskaan uskonut sanontaan rakkautta ensi silmäyksellä, enkä tiedä voiko sitä siksi nytkään kutsua, mutta tunsin välittömästi ensimmäisten päivien jälkeen sähköä välillämme. Ko. henkilöllä vain oli sitä jotain, joka iski välittömästi. Hyvin pian tutustumisen jälkeen kävi ilmi, että meillä on samanlainen huumorintaju, suunnilleen samanlaiset elämänarvot, hänen kanssaan oli helppo puhua "vaikeistakin" asioista ja eikä ulkonäössäkään valittamista ollut. Tulimme äärimmäisen hyvin toimeen ja uskoin, että tästä voisi kehittyä jotakin suurempaakin.

Lopulta, parin kuukauden jälkeen, rohkaisin mieleni ja pyysin ko. naista ulos. Vastaus oli kuitenkin, että hän arvostaa kutsua mutta hän on kiinnostunut minusta vain ja ainoastaan kaverina - ei mitään muuta. Tämä oli tietysti kova ja osittain kiusallinenkin paikka, mutta eihän siinä auta kuin hyväksyä faktat kun toisella ei ole mitään syvällisempiä tunteita minua kohtaan.

Meni kuukausi, ehkä kaksikin. Olimme edelleen tiiviissä yhteistyössä töiden parissa ja minun tunteeni häntä kohtaan vain kasvoivat. Ehkäpä jopa outoa tässä vaiheessa oli se, että tulimme edelleen erittäin hyvin toimeen keskenämme - nimenomaan kavereina - sillä luulisi, että täysin tyrmätyksi tulemisen jälkeen sitä olisi kiusallista tehdä päivittäistä työtä yhdessä. Päinvastoin, jatkoimme kuin olisimme tunteneet viimeiset 10 vuotta ja olisimme lapsuutemme parhaita kavereita. Omat tunteeni eivät mihinkään kadonneet edelleenkään joten mistään hetken ihastuksesta ei todellakaan voi puhua.

Lopullinen niitti tuli reilu viikko sitten. Olimme muutaman työkaverin kanssa viettämässä iltaa ravintolassa ja ko. nainen oli eksynyt samaan paikkaan - toisen miehen kanssa. En tiedä, miten edes on mahdollista, että vaikkei välillämme ole koskaan ollut edes orastavaa seurustelusuhdetta, miten kovaa ko. näky iski vasten kasvoja. Olin totaalisen lyöty ja lamaantunut vaikka eihän tiedon pitäisi millään tavalla yllättääkään kun nainen on sinkkuna pidempään ollut. Kait se sitten kertoo siitä todellisista tunteista henkilöä kohtaan? Tuolloin todellisuus iski lopullisesti päin naamaa, sitä jotenkin tajusi ettei tule koskaan pääsemään siihen asemaan, missä tuo toinen mies nyt oli. En millään pystynyt sitä hyväksymään. Olikin mielenkiintoinen viikko nyt töissä, kun näen naista päivittäin ja joudumme vieläkin osittain olemaan tekemisissä toistemme kanssa - en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin häntä ja joka kerta hänet nähdessäni iskee epätoivoinen tuska pintaan.

Sellaista. Koskaan, siis koskaan en ole tuntenut ketään naista kohtaan näin syviä tunteita ilman, että olemme varsinaisesti seurustelleet minuuttiakaan. Siksi onkin äärimmäisen vaikeaa kohdata tämä henkilö lähes päivittäin ja nyt viimeisten tapahtumisen johdosta tajuata se, että yhteinen elämä on pelkkää fantasiaa. Ja ennen kuin kukaan ehdottaa olemaan erossa ko. hlöstä töissä, niin voin kertoa että se on mahdotonta. Pienet piirit jne.

Mitä hain tällä viestillä? En tiedä, kait tämä oli vain pakko purkaa tavalla tai toisella ulos ja pieni nousuhumala antaa siihen aina paremman syyn. Mutta tuskinpa olen ainut jolle näin tai vastaavasti on käynyt, kohtalotovereita?

 

[thego]

Siinä erossa olemisessa on sellainen juttu, että yhteyttä on pidettävä tiiviisti ja viestinnän on oltava sellaista, että nainen oikein odottaa seuraavaa viestiäsi. On siis oltava triplasti hauskempi kuin ne hauskat/söpöt koulu/työkaverit siinä naisen ympäristössä.

Mä en taas oikein allekirjoittais tätä. Jos naisen elämä on niin tylsää ja sisällötöntä ettei kestä olla paria viikkoa erossa "miehestään" niin antaa mokoman mennä. Paras vaihtoehto on olla oma itsensä ja jos se ei olekaan sitä mitä nainen hakee niin miksi alkaa esittää jotain muuta? Totuus paljastuu aina jossain vaiheessa.

 

[Baroni]

Jouduin naimisiin!

Elämäni on kuin perussuomalaiset: kovasti töitä, paljon hyviä unelmia, tuli iso jytky ja sitten jouduin oppositioon...

 

[Bigmouth]

Mä en taas oikein allekirjoittais tätä. Jos naisen elämä on niin tylsää ja sisällötöntä ettei kestä olla paria viikkoa erossa "miehestään" niin antaa mokoman mennä. Paras vaihtoehto on olla oma itsensä ja jos se ei olekaan sitä mitä nainen hakee niin miksi alkaa esittää jotain muuta? Totuus paljastuu aina jossain vaiheessa.

Boldaus minun. Pointti oli se, että naisten kanssa pärjää parhaiten, jos on triplasti hauskempi kuin ne hauskat/söpöt koulu/työkaverit siinä naisen ympäristössä. Ei siis tarvitse esittää mitään.

Ja pakko sanoa, että tuon suhteen olet kyllä väärässä: "Jos naisen elämä on niin tylsää ja sisällötöntä ettei kestä olla paria viikkoa erossa "miehestään" niin antaa mokoman mennä." Naiselle on tärkeää, että saa ikävöidä erossa ollessa. Jos tätä ei ruoki, niin suhteen ennuste ei kovin kaksinen ole.

 

[Tadu]

Naiselle on tärkeää, että saa ikävöidä erossa ollessa. Jos tätä ei ruoki, niin suhteen ennuste ei kovin kaksinen ole.

Hyvää keskustelua ja validin pointin kirjoitit. Omassa keississäni olin kyllä häneen yhteydessä säännöllisesti ja mielestäni juuri kuten pitääkin. Toisaalta en kyllä kovin hääppöinen seurustelija ole koskaan ollutkaan ja naisia en ole ikinä ymmärtänyt.

Kyllähän sitä tunteiden mukaan pitää toimia.

 

[king of the jungle]

Mitä hain tällä viestillä? En tiedä, kait tämä oli vain pakko purkaa tavalla tai toisella ulos ja pieni nousuhumala antaa siihen aina paremman syyn. Mutta tuskinpa olen ainut jolle näin tai vastaavasti on käynyt, kohtalotovereita?

Kohtalotoveroita löytyy, ehdottomasti. Itsellä oli noin puoli vuotta sitten luulo, ettei lukioaikaisen muijan jälkeen kukaan tule kolahtamaan enää yhtä kovasti, mutta näin on päässyt käymään.

Aloitin uudessa työpaikassa noin kaksi kuukautta sitten ja tämä nainen tuli ikään kuin opastamaan työn aloittamiseen. Siinä vietettiin pari viikkoa tiukasti yhdessä työn parissa ja oli mahtavaa aikaa. Synkkasi heti ja tuntui kuin lukisi toisen ajatuksia välillä. Nainen on mukava, kaunis, hyväkroppainen, siis ihan millä osa-alueella haluaa mitata, niin uskomaton tapaus.

Kovin paljon yhteistä meillä ei ole. Kaveripiiri täysin eri, harrastukset eri jne. Silti homma tuntuu toimivan ja molemmat selvästi nauttii toistensa seurasta.
Omaan aika hyvän itseluottamuksen ja pystyn tekemään ja sanomaan asiat suoraan ilman miettimistä, mutta en tässä tapauksessa. Naisten edessä tulee välillä "esitettyä", mutta tämän kanssa pystyy olemaan täysin oma itsensä.

Mutta mitä jos muija ei olekaan kiinnostunut? Sen jälkeen se meno on aika kiusallista.

Pakko se on ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain.

 

[Dängleri]

Sellaista. Koskaan, siis koskaan en ole tuntenut ketään naista kohtaan näin syviä tunteita ilman, että olemme varsinaisesti seurustelleet minuuttiakaan.

Kohtalotoveroita löytyy, ehdottomasti. Itsellä oli noin puoli vuotta sitten luulo, ettei lukioaikaisen muijan jälkeen kukaan tule kolahtamaan enää yhtä kovasti, mutta näin on päässyt käymään.

Noi on pahoja paikkoja, kun olet "ihastunut" tai jopa "rakastunut", ja unelmoit jostakin, mutta et sitten todellisuudessa pääse koskaan kokemaan, olisiko se sellaista kuten kuvittelit. Ehkä olisi, ehkä ei. Fifty fifty.

Itse olen tullut vuosien varrella siihen lopputulokseen, ettei ole olemassa sitä "yhtä oikeaa", vaan jokainen on se oikea sillä hetkellä. Totta kai jokainen "ystävä", "rakkaus", "seurustelukumppani" yms. jättää oman jälkensä omaan elämään, ja niitä joskus aina miettii jälkeenpäin, mutta ei niitä kannata liikaa murehtia. Kun elää elämäänsä eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan joku toinen, joka tuntuu "oikealle".

Törmäsin aikanaan tällaiseen sanontaan, joka tiivistää oleellisen: "Hän tuntuu niin oikealta minulle, kuten niin moni muukin, aiemmin."

 

[Cloaca Maxima]

Itse olen tullut vuosien varrella siihen lopputulokseen, ettei ole olemassa sitä "yhtä oikeaa", vaan jokainen on se oikea sillä hetkellä. Totta kai jokainen "ystävä", "rakkaus", "seurustelukumppani" yms. jättää oman jälkensä omaan elämään, ja niitä joskus aina miettii jälkeenpäin, mutta ei niitä kannata liikaa murehtia. Kun elää elämäänsä eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan joku toinen, joka tuntuu "oikealle".

Tähän samaan olen itsekin uskonut, mutta tässä tapauksessa on ollut pakko hieman alkaa epäillä omaa kantaansa. Perustan väitteeni nimenomaan sille, että tässä on nyt mennyt jo hieman yli vuosi, ja jos kyseessä olisi ollut hetken ihastus olisi se jo hälvennyt. Lisäksi töiden kautta ko. ihmistä on oppinut tuntemaan melko hyvin ilman parisuhdettakin, ja tunne on vain voimistunut. Lisäksi, vaikka olen siis koko tämän ajan ollut sinkkuna, yksikään toinen nainen ei ole säväyttänyt lähellekään samalla tavalla. Pahintahan tässä tosiaan on se, että nainen on ihan selväksi tehnyt ettei meillä ole sillä tasolla mitään tulevaisuutta, millä minä haluaisin. Ja sitten kun tällaista ihmistä joutuu näkemään päivittäin niin tässä on tulos. Helvetin skitsofreeninen olo. Ja työpaikan vaihtokaan ei oikein tule kyseeseen.