Naisasiat

  • 7 648 444
  • 26 712
Suosikkijoukkue
HIFK
Ovatkohan vain lasten takia yhdessä? Ehkä ero tulee, kun lapset ovat aikuistuneet.
Uskon että kyse on juurikin tuosta taloudellisesta puolesta naisen osalta.
Jos myös nainen olisi työelämässä ja tulot riittäisivät, niin uskallan väittää, että olisi jo lähtenyt pois.

Miehellehän tuo tilanne on aika hyvä, jos sulla on joku hoitamassa lapsia ja sitä kotia, tulet työpäivän jälkeen valmiiseen ruokapöytään ja voit vielä niillä golfreissuilla tai milloin huvittaa vielä röhmyttää muitakin...

Eli taas tullaan siihen tietynlaiseen vinoutuneeseen "valta-asemaan", joka oli jo alussa, eli mies tuo sen rahan pöytään ja on siinä määräävässä asemassa sen avulla - tiedostaen tai tiedostamatta.
Miehellä on jo työ, hyvät tulot, jonkinlaista omaisuutta ja selviäisi erosta ainakin taloudellisesti hyvin, myös niistä elatusmaksuista.

Naisella ei ole muuta kuin lapset ja mahdolliset elatusavut lähtökohtana rakentaa elämää uudestaan.

Eli sitten tulee juuri se, että nainen täyttää sitä kodin rooliaan ja on onneton samalla kun kumpikin tietää sen, että miehellä on kaikki valta käsissään tietyllä tapaa tehdä mitä huvittaa...
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Hesarissa on hyvä ja neutraali näkökulma kolmekymppisen miehen pariutumisvaikeuksiin. Siinä kolmekymppinen bussikuski kertoo vaikeuksista löytää parisuhdetta.


Se mikä jutussa vähän nauratti tai jopa ärsytti oli ihmisten kommentointi ja erilaiset vinkit Ristolle, että mistä sitä parisuhdetta kannattaa etsiä. Tinderit ja muut seuranhakupalvelut käskettiin heittää mäkeen, mieluummin kannattaa lähteä lavatanssi- tai kokkauskurssille, purjehdusharjoituksiin, ensiapukurssille tai vaikkapa vaeltamaan. Eikö nämä vinkit ole vuosikymmenet parisuhteessa olleiden setämiesten tai tätinaisten vähän jopa ylimielisiä ohjeita jutun perusteella ujolle miehelle?

Lavatanssit on hyvä paikka kohdata naisia, mutta onko tanssilavat enää parisuhteen muodostamispaikkoja? Mielestäni ei, sinne mennään ensisijaisesti tanssimaan ja viettämään aikaa. Tanssikurssit ovat vieläkin huonompia paikkoja, koska sinne on menty opettelemaan tanssia, ei siinä ole aikaa tai mahdollisuutta alkaa tutustumaan. Ei ole mikään seurustelukurssi. Sama juttu kokkauskurssilla, joskin siellä on ehkä vähän paremmin jo aikaa tutustumisellekin.

Purjehduskurssille spontaanit hörähdykset. Harrastuksena kallis ja ymmärrykseni mukaan aika vanhemman polven miesvoittoinen porukka siellä aktiivina. Ensiapukurssi, mitä vittua? Porukka on siellä hakemassa EA-koulutusta työhön tai vapaa-aikaan, ei sinne ei yksikään mene pariutumismielessä. Mitä ne järjestäjätkin sanoisi, jos joku haluaa käydä EA-koulutuksia useaan kertaa lyhyen ajan sisään, tavoitteena lähestyä kurssin naisia? Metsävaelluksetkin on vähän riskaabeli paikka miehelle hakea seuraa, joku voi kokea hyvinkin ahdistavana sen, että hiljaisilla metsäreiteillä yrittää tehdä tuttavuutta tai lyöttäytyä seuraan.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Hesarissa on hyvä ja neutraali näkökulma kolmekymppisen miehen pariutumisvaikeuksiin. Siinä kolmekymppinen bussikuski kertoo vaikeuksista löytää parisuhdetta.


Se mikä jutussa vähän nauratti tai jopa ärsytti oli ihmisten kommentointi ja erilaiset vinkit Ristolle, että mistä sitä parisuhdetta kannattaa etsiä. Tinderit ja muut seuranhakupalvelut käskettiin heittää mäkeen, mieluummin kannattaa lähteä lavatanssi- tai kokkauskurssille, purjehdusharjoituksiin, ensiapukurssille tai vaikkapa vaeltamaan. Eikö nämä vinkit ole vuosikymmenet parisuhteessa olleiden setämiesten tai tätinaisten vähän jopa ylimielisiä ohjeita jutun perusteella ujolle miehelle?

Lavatanssit on hyvä paikka kohdata naisia, mutta onko tanssilavat enää parisuhteen muodostamispaikkoja? Mielestäni ei, sinne mennään ensisijaisesti tanssimaan ja viettämään aikaa. Tanssikurssit ovat vieläkin huonompia paikkoja, koska sinne on menty opettelemaan tanssia, ei siinä ole aikaa tai mahdollisuutta alkaa tutustumaan. Ei ole mikään seurustelukurssi. Sama juttu kokkauskurssilla, joskin siellä on ehkä vähän paremmin jo aikaa tutustumisellekin.

Purjehduskurssille spontaanit hörähdykset. Harrastuksena kallis ja ymmärrykseni mukaan aika vanhemman polven miesvoittoinen porukka siellä aktiivina. Ensiapukurssi, mitä vittua? Porukka on siellä hakemassa EA-koulutusta työhön tai vapaa-aikaan, ei sinne ei yksikään mene pariutumismielessä. Mitä ne järjestäjätkin sanoisi, jos joku haluaa käydä EA-koulutuksia useaan kertaa lyhyen ajan sisään, tavoitteena lähestyä kurssin naisia? Metsävaelluksetkin on vähän riskaabeli paikka miehelle hakea seuraa, joku voi kokea hyvinkin ahdistavana sen, että hiljaisilla metsäreiteillä yrittää tehdä tuttavuutta tai lyöttäytyä seuraan.
Somessa oon myös huomannut tälle jutulle paljon naureskelua. Toki tämä nyt on yleistä jokaiselle vastaavalle jutulle varmasti. Silti aika ikävää, että osalla ihmisistä ei ole minkäänlaista empatiaa toista kohtaan.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Somessa oon myös huomannut tälle jutulle paljon naureskelua. Toki tämä nyt on yleistä jokaiselle vastaavalle jutulle varmasti. Silti aika ikävää, että osalla ihmisistä ei ole minkäänlaista empatiaa toista kohtaan.
Asiallinen juttu kaikenkaikkiaan ja kertoo hyvin asiasta, joka on osa monen omaa arkea.

Kommentit näissä jutuissa ovat hirveitä, jos joku valittaa yksinäisyyttään hänet lytätään ja häntä irvistellään. Jos joku kertoo työttömyydestään, köyhyydestään tai sairauksistaan niin kamalia juttuja heitetään jutun henkilöstä ja asiasta.

Ihan sama, mikä on jutun aihe omia neuvoja heitetään ihan omaa erinomaisuuttaan. Jos joku valittaa ihosairauttaan, johon lääketiede ei löydä ratkaisua niin joku puupää kiirehtii kertomaan, miten varmaan parannut, kun jätät maitotuotteet (riippumatta siitä vaikka toinen olisi kertonut, ettei koskaan ole niitä edes käyttänyt). Jos on ujo ja on vaikea lähestyä ihmisiä niin mikä sen helpompaa kuin mennä paritanssikursseille. Totta hemmetissä kyllä kommentoija tietää, mitä pitää tehdä.
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Somessa oon myös huomannut tälle jutulle paljon naureskelua. Toki tämä nyt on yleistä jokaiselle vastaavalle jutulle varmasti. Silti aika ikävää, että osalla ihmisistä ei ole minkäänlaista empatiaa toista kohtaan.
Mä en oo löytänyt somesta hirväesti kommentteja tuohon uutiseen. Facebookissa ei ollut yhtään, Instagramissa kommentointi oli lähinnä naisten ihmettelyä, että miten muka ei tuon näköinen ja asiallinen nuori mies löydä parisuhdetta.

Jutun aihe on mitä mielenkiintoisin, koska aihe liippaa omaa arkea. Olen Riston kanssa samaa ikäluokkaa, joskin minä parisuhteessa. Samanikäisillä kavereilla on paljon Riston kaltaisia haasteita ja sitä kautta aihetta tulee seurattua läheltä. Ongelma on monellakin tapaa yhteiskunnallinen, tällä kehitystahdilla lapsiluvut pienenevät entisestään ja parisuhdeasioilla on yllättävän laajat vaikutukset kaikkeen. Joillakin voi puolison puuttuminen tuoda haasteita vaikkapa motivaatioon työllistyä.

Jos on ujo ja on vaikea lähestyä ihmisiä niin mikä sen helpompaa kuin mennä paritanssikursseille. Totta hemmetissä kyllä kommentoija tietää, mitä pitää tehdä.
Joo ja siis tää paritanssikurssi on pariutumisvinkkinä aivan paska. Tanssikursseilla keskiössä on tanssin opettelu, vaikka yhdessä tanssitaankin, niin ei siellä varsinaisesti kovinkaan sosiaalisia olla. Niillä tanssikursseilla joissa olen itse käynyt, niin homma toimii sillä periaatteella, että ilman paria tulleet tanssijat vaihtavat noin viiden minuutin välein paria. Tämä siksi, ettei joku jumiudu koko tanssikurssin ajaksi eritasoisen tanssijan pariksi.

Se viiden minuutin setti on sitten ihan ehtaa tavaraa, hädin tuskin ehtii oman nimen sanomaan ja sitten opetellaankin askeleita. Ne askeleet on syytä oppia, koska seuraavassa viisiminuuttisessa niitä käytetään jo seuraavaan vaiheeseen ja niin edelleen. Tarkoittaa siis sitä, että jos viisminuuttinen menee höpötellessä niitä näitä ja tutustuessa, todennäköisesti siinä pilaa sekä oman, että tanssiparin (sen hetkisen ja seuraavien) oppimisen. Kurssin jälkeen voi olla jo paremmin aikaa tutustua, mutta kuten sanottua, valtaosa porukasta on sielläkin oppimassa tanssia, harva tulee sinne ensisijaisesti pariutumaan tai edes tutustumaan muihin ihmisiin.

Yksi boomerien pariutumisvinkkien klassikko tuntuu olevan myös uskonnolliset tapahtumat. Mitä helvettiä? Millä perusteella? Jos uskonnolliset asiat eivät muutenkaan kiinnosta, niin ei sinne kannata lähteä paria hakemaan. Ja jos et ole kiinnostunut hengellisistä asioista, se voi olla kynnyskysymys vastapuolelle parisuhteen syntymiselle. Mutta pakko on päästä neuvomaan.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Nämä neuvot ovat muutenkin aina niin hölmöjä, kun niitä ei katsota kuin omin silmin.

Minäkin katson omin silmin ja sanon, että kun en ole koskaan paritansseja osannut muuta kuin vähän valssiaskelta ottaa ja on kaksi vasenta jalkaa ja melko huono tasapaino ym. niin vaikka olisin nyt vapaa ja en pelkää miehiä niin en mä nyt itseäni menisi nöyryyttämään jonnekin tanssikurssille seuraa löytääkseni. Miten sinne sitten menisi ihminen, joka ei ole muutenkaan tottunut koskemaan toiseen ihmiseen niin kuin tuon jutun nuorimies.

Sitä olen kommentoijien kanssa samaa mieltä, että ei jutun miehen ulkonäössä ole mitään vikaa, mutta hemmetti kun se ei ole pelkästä ulkonäöstä kiinni, jos ihmisellä on vaikeuksia ottaa kontaktia. Kyllä rumatkin ihmiset pariutuvat, jos rumasti sanotaan.
 

sambersson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Yksi boomerien pariutumisvinkkien klassikko tuntuu olevan myös uskonnolliset tapahtumat. Mitä helvettiä? Millä perusteella? Jos uskonnolliset asiat eivät muutenkaan kiinnosta, niin ei sinne kannata lähteä paria hakemaan. Ja jos et ole kiinnostunut hengellisistä asioista, se voi olla kynnyskysymys vastapuolelle parisuhteen syntymiselle. Mutta pakko on päästä neuvomaan.
Nämä vinkkaajat on varmaan kuullut naapurin Reinolta huhuja miten suviseuroissa pistetään pakaraan ihan ilman mitään sen enempiä kyselemättä. Sinne vain rietastelemaan. Saa sitten viedä neitsyen alttarille jos sopivan sattuu löytämään.
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Nämä vinkkaajat on varmaan kuullut naapurin Reinolta huhuja miten suviseuroissa pistetään pakaraan ihan ilman mitään sen enempiä kyselemättä. Sinne vain rietastelemaan. Saa sitten viedä neitsyen alttarille jos sopivan sattuu löytämään.
Kyllä. Ja varmaan siinä on vähän sellaistakin ajatusta takana, että uskisnaiset ei kelpaa kenellekään muulle, joten hengellisissä tapahtumissa kokemattomat peräkamaripojat pääsee valitsemaan karkkikaupasta mielensä mukaan. Naurettavaa kaikkiaan ihan joka suunnasta katsottuna.

Kaikesta haukkumisesta huolimatta ne internetin deittipalvelut on yhä paras tapa ujoille lähetyä muita ihmisiä parisuhdemielessä. Deittisovelluksissa on helppo löytää ihmisiä, jotka oikeasti etsivät samaa kuin sinä (toisin kuin niissä pursiseuroissa tai uskisjengeissä). Netin kautta ensimmäisen kontaktin ottaminen ujollekin helpompaa, siinä voi näppärästi alustaa sitä tulevaa livetapaamista. Deittisovelluksissa pärjääminen vaatii työtä ja jonkin verran joutuu nostamaan itseä jalustalle, mutta toisaalta eipä se tanssikursseille osallistuminenkaan täysin passiivista ole.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Yksi boomerien pariutumisvinkkien klassikko tuntuu olevan myös uskonnolliset tapahtumat. Mitä helvettiä? Millä perusteella? Jos uskonnolliset asiat eivät muutenkaan kiinnosta, niin ei sinne kannata lähteä paria hakemaan. Ja jos et ole kiinnostunut hengellisistä asioista, se voi olla kynnyskysymys vastapuolelle parisuhteen syntymiselle. Mutta pakko on päästä neuvomaan.
Niinpä. Miten tulee edes mieleen ehdottaa tuollaista vaihtoehtoa. Pienempi paha olisi lähteä johonkin otteluunkin vaikka urheilu ei kiinnostaisi. Tosin sitten voi käydä niin, että jos jonkun löytäisi niin voi olla myöhemmin turha valittaa, että miksi sä aina haluat katsoa pelejä, kun mua ei yhtään kiinnosta.
 

Romppanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, Jokerit, Inter Milan, RoPS
Tiedän suht lähipiiristä tällaisen esimerkkitapauksen, jossa mies on varsin hyvin tienaava (200 000e/vuosi) ja nainen hoitaa sitten kotia, perhettä yms. käytännön arjen pyörittämistä.
Nainen on täysin miehensä rahojen varassa, joka mielestäni asettaa suhteen epätasa-arvoiseen asemaan, etenkin vielä kun kyseinen mies on pari kertaa jäänyt jo kiinni uskottomuudestakin.
Tilanne johtaa sitten siihen, että mies tuo rahan pöytään - menee, tekee mitä huvittaa ja nainen sitten hoitaa sen arjen ja todennäköisesti on loukussa siinä suhteessa ihan taloudellisestikin.

Miehellä on valta-asema ja naisen tehtävä on alistua suhteessa ottamaan vastaan.

Ei kuulosta kovin tasa-arvoiselta ja kunnioittavalta, vaikka paperilla kumpikin hoitaa oman "roolinsa".

Niin niin, eli tiedät jonkun jääkiekkoilijan. Those bastards.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: kopo

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Liippaa juttu läheltä myös minua, n. saman ikäinen töissä käyvä "tavallinen mies", mutta pitkään aikaan en ole menestynyt parisuhdemarkkinoilla. Tiedostan toki hyvin realiteetit, että persoonallisuus ja ulkonäkö ovat vain osa "pakettia" ja mm. se fakta, ettei allekirjoittaneella iästäni (32) huolimatta ole korkeakoulutusta, laskee kenties pisteitäni joidenkin naisten silmissä. Sen takia olenkin pyrkinyt antamaan viime vuodet kaikkeni työelämässä ja kerryttämään varallisuuttani ja "statustani" kuukausi ja euro kerrallaan.

Tinderiä joskus osaltaan ajankuluksi selailen ja parin (Ulkomailla asuvan.) naisen kanssa juttu on edennyt viestittelyjen ja videopuheluiden tasolle, mutta kynnys vakinaisen etäsuhteen aloittamiselle (Siitäkin on kokemusta.) on ollut toistaiseksi korkea. Sikäli osaan nauttia myös sinkkuna olemisen eduista, mutta en minä tätä enää neli-viisikymppisenä haluaisi osalleni.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Ite jo 49v ja uskoisin saavani ulkonäöllä naisia, en tietenkään misään pintaliito-paikoissa koska varaton alkoholisti, mutta saisin kyl, mutta ei vaan ole moneen vuoteen napannut ketään kenen kanssa jutellut. Mulle ihan sama olenko poikamies loppuelämäni. Ehkä mulla on liian kovat standardit, mutta empä paru jos ei löydy enkä edes etsi.
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Älkää luovuttako. Itse 45v ja kyllä sitä suhdetta tulee aina vastaan ihan kummallisistakin paikoista. Toki oon kohtuu aktiivi harrastamaan ja paljon liikun välillä muutenkin ihmisten seassa, mutta ei kyllä lähellekään aina ole löytynyt löytämällä ihmissuhteet.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Joo ja siis tää paritanssikurssi on pariutumisvinkkinä aivan paska. Tanssikursseilla keskiössä on tanssin opettelu, vaikka yhdessä tanssitaankin, niin ei siellä varsinaisesti kovinkaan sosiaalisia olla. Niillä tanssikursseilla joissa olen itse käynyt, niin homma toimii sillä periaatteella, että ilman paria tulleet tanssijat vaihtavat noin viiden minuutin välein paria. Tämä siksi, ettei joku jumiudu koko tanssikurssin ajaksi eritasoisen tanssijan pariksi.
Tanssikurssin jälkeen voi tietty lähteä lavoille. Tosin sinnekin mennään nykyään harrastamaan tanssia noin niinkuin urheiluna ja lavakulttuurista on karsittu aika pitkälle pois ne Suomi-filmin aikojen pariutumisrituaalit. Tietty jos on erinomainen tanssija ja pitää siitä niin sieltä voi löytyä se suhde jonka kanssa on jo yhteinen harrastus.

Samoin baaritkin alkavat olla huonoja kun sinne mennään nykyään ystävien kanssa viettämään aikaa ja tanssimaan eikä siinä kaivata hyypiöitä häiritsemään iskuyrityksillä. Jäljelle jääkin sitten ne sovellukset. Sign of the times, ei mikään ihme, että niin suuri osuus ihmisistä asuu yksin.
 

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Hiljaiseksi vetää, kun tuota tekstiä lukee. Mitä taas tulee niihin kysymyksiin, niin laitan ne spoilereihin, koska sen verran tiukkaa tavaraa ne ovat.

  1. What's your astrological sign?
  2. Number of ex-girlfriends, the number that are 'crazy', and exes you still text/talk to (drink ones count)
  3. Do you have kids?
  4. Do you want them?
  5. Are you married/dating someone now?
  6. Do you have a full time job?
  7. If you were picking three adjectives to describe yourself would one of them be douchey?
  8. Do you live with your parents?
  9. Do you own a working car?
  10. Do you have Twitter?
  11. Do you currently have a booty call?
  12. If we lived together would I get the walk in closet?
  13. Is it acceptable to hit on my friends?
  14. Do you like watching Avatar (ATLA)?
  15. Who is the best artist: The Weeknd, Future, Drake or Travis Scott?
Kovat ovat vaatimukset, mutta yksi asia ihmetyttää: miksi noin täydellinen nainen hakee työväenluokkaan kuuluvaa puolisoa? Luulisi fiksun ihmisen hakevan kumppania omistavasta luokasta. Ai joo, (ehkä) tuo ei olekaan niin fiksu kuin luulee olevansa.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen eri mieltä monen yllekirjoittaneen kanssa ja pidän esim tätä paritanssikurssia erittäinkin hyvänä vinkkinä. Ei siksi, että sieltä välttämättä ketään löytyisi, mutta siellä joutuu kommunikoimaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ja kun sellaista enemmän tekee, se puhuminen muuttuu luontevammaksi myös niissä tilanteissa, joissa voi olla mahdollista edetä johonkin. Ymmärrän hyvin, että ujo ihminen ei perusluonteeltaan rohkeaksi muutu, mutta siitä huolimatta vuorovaikutus on asia, jota voi harjoitella ja siihen nämä erilaiset harrastukset ovat hyviä.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vaikkei se ehkä poliittisesti korrektia olekaan sanoa, aika monelle töissäkäyvälle ja pitkää päivää siellä painavalle, mutta silti yksin jääneelle suomalaismiehelle kansainväliset parisuhdemarkkinat ja niiden nousu teknologian kehittymisen myötä ovat olleet melkoinen pelastus. Suomi ei kovin tunnettu maa ole Euroopan ulkopuolella, mutta globaalissa vertailussa sijoitumme edelleen mittarilla kuin mittarilla aivan absoluuttiseen kärkeen tai sen tuntumaan, joten elämänhallinnastaan huolehtivalla, fiksulla ja huumorintajuisella suomalaismiehellä on kortit edelleen suht. kunnossa, mikäli eri alustoilla tutustuu esim. aasialaisiin tai afrikkalaisiin naisiin.

Me ihmiset haluamme monia asioita, mutta niin monen muun ohessa ennen kaikkea hyväksyntää. Itsen kummelitermiä lainatakseni aika pitkälti "välimallin jätkä" ja myönnän rehellisesti, että olen saanut kategorisesti enempi vastakaikua kehittyvistä maista kotoisin olevien naisten taholta, mitä suomalaisten ja muiden kehittyneiden maiden.

Olen ulkonäöltäni "keskiverto" (Joskin suht. pitkä.), korkeakoulutusta ei ole, mutta olen omalla uutteruudellani luovinut työelämässä ja tienaan _nettona_ n. 2100-2300 euroa kuussa ja näin yleisesti "elän ihmisiksi", OCD-diagnoosi löytyy. Tarjoamani "paketti" ei välttämättä inspiroi ikäisiäni (1993) suomalaisnaisia, mutta asia lienee täysin eri, mikäli haun ulottaa kauemmas.
 

Laiskiainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, AC Oulu
Jaa a mistähän päästä sitä lähtisi purkamaan viime aikoina, ja etenkin eilisen jälkeen päähän muodostunutta ajatussumaa. Pari kertaa olenkin muistaakseni tällä palstalla maininnut täysin kokematon pariutumisasioissa. Tämän vuoksi koen ettei tähän elämän osa-alueeseen liittyvä tunne-elämäni ei ole kehittynyt reilussa vuosikymmenessä teinivuosista tarpeeksi, jotta edes näin suunnilleen kakkosella alkavien ikävuosien puolivälin tienoilla olevien kanssa tapailu, tai suhteen muodostaminen voisi mitenkään realistisesti onnistua. Lisäksi tuo ero luultavasti vain kasvaa vuosien vieriessä ja iän karttuessa. Lisäksi olen lintulaudan tavoin pihalla erinäisistä tapailukulttuuriin lainalaisuuksista ja kirjoittamattomista säännöistä. Kuunnellessani satunnaisia kavereiden ja tuttujen puheita aiheen ympäriltä en ymmärrä juuri mitään.

Tämän vuoksi päätin pari vuotta sitten, että linee parempi niin itseni,kuin hypoteettisesti tapailemieni naisten kannalta parempi, mikäli en muutenkin sosiaalisesti vähän jäykkänä ihmisinä lähde lainkaan huseeraamaan norsuna posliinikauppaan, ja olen parhaani mukaan sulkemaan vajavaisuuteni ja outouteni mahdollisimman hyvin kokonaan ajatusteni ulkopuolelle. Tosin iloiten siitä, jos tutut ja kaverit ovat kummpaneita löytäneet. Itselleni puolestaan olen kerrannut sinkkuuden ja yksin elämisen hyviä puolia, hetkinä kun asia on surettanut. Saan katsoa IFK:n otteluita neuvottelematta kenenkään kanssa, ja voin paperit pihalle saatuani muuttaa vapaasti työn perässä, vaikka Ouluun olenkin kovasti tykästynyt ja pois muuttaminen harmittaisi kovasti.

Yhtä kaikki, sanoisin taktiikkaani toimineen ihan hyvin. Ainoa ongelmani, että olen tässä viime aikoina huomannut vuosien tauon jälkeen. Tilanne on suoraan sanottuna perseestä. Järjellä ajatellen mahdollisuuksia ei ole, mutta silti jostain pääkopan syövereistä on alkanut tulla "Entä jos sittenkin..."-tyyppisiä haihatteluja. En vain haluaisi aloittaa taas kaikkea itseni totuttamista ja opettamista itseni hyväksymiseen alusta.

Kyseessä on eräs opiskelijatuttu, jonka kanssa ollaan oltu tässä pari vuotta "moikkaillaan tavatessa, ja ollaan toistemme someseuraajia"-väleissä. Nyt viime aikoina olemme olleet tekemisissä vähän enemmän, ja valitettavasti olen huomannut olevani vähän ihastunut, tai kiinnostunut. Olen kuitenkin tolkuttanut itselleni, kuinka järjetöntä on ajatellakaan mitään. Jo ihan sen vuoksi etten ole edes varma tämän naisen seksuaalisesta suuntautumista.

Eilisen illan ja yön jälkeen aivot ovat kuitenkin olleet solmussa. Menin eilen ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan erääseen opiskelijatapahtumaan, jossa myös tämä nainen sattui olemaan. Päädyimme juttelemaan kaikennäköistä koko illan, ja lauloimme yhdessä karaokea. Nainen tuli myös omasta aloitteestaan useamman kerran istuessamme ihan kiinni ja piti pari kertaa kättään jalkani päällä. Muutaman kerran noissa he olisin halunnut laittaa käpälän naisen olkapäiden yli ja ottaa tämän kainaloon, mutta jäi kuitenkin tekemättä, kun en kuitenkaan ollut lainkaan vakuuttunut moisen liikkeen sopivuudesta.

Kuten sanoin olen sosiaalisesti vähän pökkelö, ja vaikka tälläinenkin läheisyys oli itselle täysin uusi asia, niin kai tälläinenkin voi olla täysin kaverillista? Olen kyllä nähnyt paljon lehtijuttuja, jossa naiset kertovat miesten luulevan perusystävällisyyttä flirtailuksi, ja hetkeäkään en epäile ettenkö siihen miesryhmään kuuluisi, jolle tälläisia virhearvioita tapahtuu.

Eli summa summarum etenkin eilisen jälkeen joku pieni osa minusta haluaisi uskoa, että jotain ulospyytämisen tynkää nyt vähintään kannattaisi koittaa, samalla kun järkipuoli koittaa huuta etten nyt helvetissä ala kuvittelemaan ja ahnehtimaan mitään, ja pitäisi olla kiitollinen siitä, että tälläinen ilta nyt ylipäätään kohdalle osui. Ja kyllähän tämä nyt ihan oikeasti mielestäni kuitenkin kertoo siitä,etten ole kovinkaan todennäköisesti kykenevä mihinkään tälläisen, kun normaalien ihmisten mittapuulla näinkin pienestä asiasta syntyi näinkin pitkä avautuminen.

Yhtä kaikki, jotenkin vain silti tuntui, että tilannetta oli päästävä avaamaan jonnekin.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jonkinmoisena "safe heavenina" viime vuodet keskittyä tienistien maksimointiin ja elinkustannusten minimointiin on kieltämättä tuonut se tunne, että vaikka kilometrejä jo työnkin myötä vääjäämättä tulee kroppaan on se, että siinä n. 35-40-vuotiaana (Muutaman vuoden kuluttua siis.) statukseni tavallisena suomalaismiehenä on edelleen riittävän korkea useamman kehittyvän maan naisen silmissä.

Kaiketi useimmat ikäiseni, millenniaalisukupolveen kuuluvat suomalaisnaiset (Olen siis 32.) haluavat suhteeseen ryhtyäkseen jotain poikkeuksellisen spesiaalia, mitä minulla ei taida olla tässä vaiheessa tarjota. Osaan imitoida eräitä henkilöitä, sekä soittaa kitaraa, eräiden muiden luovien harrastusten ohella, mutta lista loppuu kuitenkin lyhyeen.

Keskivertona, keskituloisena suomalaismiehenä "välimallin jätkänä" olen kuitenkin ihan eri tavalla kiinnostava esim. kenialaisten, filippiiniläisten, tai brasilialaisten naisten silmissä. Sikäli kansainvälisiin suhteisiin suhtaudun muutenkin myönteisesti, ettenkö itse olisi osa jatkumoa. (Kuten olen ollutkin.)
 

Sohjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Yhtä kaikki, jotenkin vain silti tuntui, että tilannetta oli päästävä avaamaan jonnekin.
Okei, mun ajatukset tähän: et tosiaan voi päätellä tuosta mitään. Joskus ihmiset flirttailevat huvikseen, joskus testatakseen markkina-arvoaan, joskun tositarkoituksella. Jos olet niin pökkelö (anteeksi) näissä sosiaalisissa asioissa kuin annat ymmärtää, niin et varmaan pysty tulkitsemaan mikä on tilanne. MUTTA!

Sinulla on tässä kultainen tilaisuus saada vähintään naispuolinen ystävä ja tätä ei kannata väheksyä. Kerroit että sinulla on vaikeaa ottaa ihmisiin kontaktia, vaikeaa sosialisoida, vaikeaa lähteä ehkä edes ulos ihmisten ilmoille. Tämä neito voi olla avain ja apu tähän kaikkeen. Eli neuvoisin sinua lähtemään täysin platonisella kulmalla liikkeelle: hengailet ko. naisen kanssa ja samalla opit (tämäkin on opeteltava taito) sosiaalisuutta ja keskustelua. Jos vahingossa tuo nainen oikeasti onkin kiinnostunut sinusta, niin se selviää kyllä ajan myötä. Mutta lähtökohta kannattaa olla siinä, että teet tästä naisesta sinun ystävän. Ja naispuoliset ystävät on huippu hyviä parittajia, koska heillä itsellään on muita naispuolisia ystäviä! He myös voivat kommentoida pukeutumistasi, antaa vinkkejä ja jopa lähestyä naisia puolestasi baarissa.

Tsemppiä!
 

Laiskiainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, AC Oulu
Okei, mun ajatukset tähän: et tosiaan voi päätellä tuosta mitään. Joskus ihmiset flirttailevat huvikseen, joskus testatakseen markkina-arvoaan, joskun tositarkoituksella. Jos olet niin pökkelö (anteeksi) näissä sosiaalisissa asioissa kuin annat ymmärtää, niin et varmaan pysty tulkitsemaan mikä on tilanne. MUTTA!

Sinulla on tässä kultainen tilaisuus saada vähintään naispuolinen ystävä ja tätä ei kannata väheksyä. Kerroit että sinulla on vaikeaa ottaa ihmisiin kontaktia, vaikeaa sosialisoida, vaikeaa lähteä ehkä edes ulos ihmisten ilmoille. Tämä neito voi olla avain ja apu tähän kaikkeen. Eli neuvoisin sinua lähtemään täysin platonisella kulmalla liikkeelle: hengailet ko. naisen kanssa ja samalla opit (tämäkin on opeteltava taito) sosiaalisuutta ja keskustelua. Jos vahingossa tuo nainen oikeasti onkin kiinnostunut sinusta, niin se selviää kyllä ajan myötä. Mutta lähtökohta kannattaa olla siinä, että teet tästä naisesta sinun ystävän. Ja naispuoliset ystävät on huippu hyviä parittajia, koska heillä itsellään on muita naispuolisia ystäviä! He myös voivat kommentoida pukeutumistasi, antaa vinkkejä ja jopa lähestyä naisia puolestasi baarissa.

Tsemppiä!
Kiitosta vaan neuvoista! Tarkennan kuitenkin sen verran, että kenties äskeisessä tekstissä sain itseni kuulostamaan sulkeutuneemmalta, kun oikeasti olen. Se on totta, että olen vähän ujo, ja lämpenen uusiin ihmisiin vähän hitaahkosti, mutta siitä huolimatta niin aina on kuitenkin joitakin kavereita, tuttuja ollut. Lisäksi tässä opiskeluaikana on kokeiltu opiskelijajärjestöissä melkein kaikki mahdollinen, ja jostain itselleni tuntemattomasta syystä yliopistokin on tässä vuosien varrella käyttänyt meikäläistä yhtenä mainoskasvoista somessa ja lukioesittelyissä. Lisäksi töiden puolella niin yhtä kesää varastolla lukuunottamatta on aina jotenkin sattunut asiakaspalveluhommia, joita kaiken järjen mukaan työelämäni tulee pitämään sisällään myös valmistumisen jälkeen.

Juttu ehkä on siinä, että silloin kun jokin tuollainen rooli antaa selkänojaa olla ja tehdä, niin se sitten auttaa ja joskus pakottaakin olemaan ulospäinsuuntautunut ja itsevarma. Toisaalta, kuten jokainen varmasti ymmärtää, niin vaikka työminässä, tai siinä minässä, joka edustaa itsensä lisäksi ihan mitä tahansa muuta on mukana paljon henkilön omaa persoonaa, niin se kuitenkin aina asettaa totta kai joitakin rajoitteita.

Esimerkiksi omalla kohdallani opiskeluaikana kavereiden saantia on auttanut järjestötoiminta kovasti, koska siten sai syyn touhuta kaikennäköistä usein ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa, ja sitten pikku hiljaa ihmisiä sitten oppi tuntemaan kulloisenkin pestien takana. Toisaalta jos mietitään jotain opiskelijatapahtumaa, niin vaikka periaatteessa itse yhtenä tapahtumaa järjestämässä olevana tapahtuman aikana osallistua käytännössä normaaliin tapaan, niin eihän nyt missään nimessä esimerkiksi sitten viime vaiheessa ainejärjestön puheenjohtaja voi ottaa sellaista riskiä etenkään sellaisessa tapahtumassa, jota järjestö on mukana tekemässä, että joku kokisi käytökseni epäasiallisena. Tämä linjaus on myös käynyt hyvin yhteen sen kanssa, että olen pyrkinyt vain sulkemaan kaikki naisasiat mielestäni pois joksikin sellaiseksi, joka vaan ei minulle kuulu.

En pelkää varsinaisesti ahdistelevani ketään vahingossa, koska se kuitenkin vaatii kuitenkin aina jonkinlaista aktiivista tekemistä. Syy siihen minkä vuoksi en nyt sitten ole juuri haalareita ulkoiluttanut on ensin näkin se, että järjestöhommia kertyi lopulta sen verran, että pyörin yliopistolla jo kuudetta vuotta, ja olen vain lähinnä pyrkinyt valmistumaan vihdoin. Toisaalta, kuten sanoin Laiskiainen itsessään on kuitenkin vähän ujo eläin, ja kun tapahtumiin menemisen ei enää varsinaisesti ole ollut "pakottavia" syitä, niin ovat jääneet vähemmälle.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
-- ja piti pari kertaa kättään jalkani päällä.
Älä nyt miksikään platoniseksi kaverisuhteeksi tätä hinkkaa, kun olisit päässy panee jo noista juhlista.

Käsi reidellä on klassikko vihreä valo, että tästä voidaan siirtyä miehen ja naisen väliseen ylioppilaselämään.

Tässä tilanteessa on toki riskinä, että kun et lähtölupaasi käyttänyt, menikö oma vuoro ohi. Koska olette tunteneet pidemmän aikaa, veikkaisin neidon antavan tämän ämpyilyn anteeksi. Lämpimästi suosittelisinkin koodaamaan Pirkolle, että kivaa oli, lähdetäänpä sunnuntaibrunssille huomenna. Minä tarjoan.
 

rpeez

Jäsen
Vaikkei se ehkä poliittisesti korrektia olekaan sanoa, aika monelle töissäkäyvälle ja pitkää päivää siellä painavalle, mutta silti yksin jääneelle suomalaismiehelle kansainväliset parisuhdemarkkinat ja niiden nousu teknologian kehittymisen myötä ovat olleet melkoinen pelastus. Suomi ei kovin tunnettu maa ole Euroopan ulkopuolella, mutta globaalissa vertailussa sijoitumme edelleen mittarilla kuin mittarilla aivan absoluuttiseen kärkeen tai sen tuntumaan, joten elämänhallinnastaan huolehtivalla, fiksulla ja huumorintajuisella suomalaismiehellä on kortit edelleen suht. kunnossa, mikäli eri alustoilla tutustuu esim. aasialaisiin tai afrikkalaisiin naisiin.

Me ihmiset haluamme monia asioita, mutta niin monen muun ohessa ennen kaikkea hyväksyntää. Itsen kummelitermiä lainatakseni aika pitkälti "välimallin jätkä" ja myönnän rehellisesti, että olen saanut kategorisesti enempi vastakaikua kehittyvistä maista kotoisin olevien naisten taholta, mitä suomalaisten ja muiden kehittyneiden maiden.

Olen ulkonäöltäni "keskiverto" (Joskin suht. pitkä.), korkeakoulutusta ei ole, mutta olen omalla uutteruudellani luovinut työelämässä ja tienaan _nettona_ n. 2100-2300 euroa kuussa ja näin yleisesti "elän ihmisiksi", OCD-diagnoosi löytyy. Tarjoamani "paketti" ei välttämättä inspiroi ikäisiäni (1993) suomalaisnaisia, mutta asia lienee täysin eri, mikäli haun ulottaa kauemmas.
Sanoisin, että go for it fiksuna suomalaisena. Tekisin itsekin jos olisin nuorempi ja sinkku.

Siitä en tykkää jos suomalaiset miehet paikkaavat puutteittaan hakemalla kehitysmaasta orjan kotiinsa.

Tuon artikkelin kaverin ongelma on minusta yksinkertaisesti huono omanarvontunto. Kuinka naiset voi pitää ihmisestä, joka ei itse pidä itsestään? Oman kokemukseni mukaan naiset ei halua perässä vedettävää miestä, vaan mieluummin ihmisen joka arvostaa itseään, muita, ja on kykenevä pitämään huolta perheestä. Pilkettä omaan silmäkulmaan tulee sitten noiden myötä.

Jotta pystyy olemaan sellainen, sosiaalisia taitoja on harjoiteltava ja siinä mielessä @Snakster on mielestäni oikeilla linjoilla. Perusasioihin kehonkielestä yms voi hankkia tietoa, ja naisia on vaan kohdattava ja yritysten ja erehdysten kautta asiat lutviutuu.
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Olen eri mieltä monen yllekirjoittaneen kanssa ja pidän esim tätä paritanssikurssia erittäinkin hyvänä vinkkinä. Ei siksi, että sieltä välttämättä ketään löytyisi, mutta siellä joutuu kommunikoimaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ja kun sellaista enemmän tekee, se puhuminen muuttuu luontevammaksi myös niissä tilanteissa, joissa voi olla mahdollista edetä johonkin. Ymmärrän hyvin, että ujo ihminen ei perusluonteeltaan rohkeaksi muutu, mutta siitä huolimatta vuorovaikutus on asia, jota voi harjoitella ja siihen nämä erilaiset harrastukset ovat hyviä.
Joutuuko kommunikoimaan? Mä oon ollut useammallakin tanssikurssilla, joskin ne kaikki kurssit on olleet saman seuran järjestämiä ja sitä kautta todennäköisesti yhteisillä käytännöillä, joten kokemus on sitä kautta suppeahko. Niillä kursseilla ei ole ehtinyt kommunikoimaan juuri yhtään tanssiparin kanssa. Tanssipari vaihtuu viiden minuutin välein ja jatkuvasti kuunnellaan jotain, joko opettajan puhetta tai musiikista rytmiä. Kun siellä kurssilla ollaan oppimassa ja opetuksen sisältöä joutuu seuraamaan intensiivisesti, niin ei siinä ainakaan suullisesti päästä yksittäisiä sanoja enempää kommunikoimaan.

Jottei menisi pelkästään negailuksi, niin nostetaan esiin oma vinkki. Kurssien sijasta suosittelen jonkinlaista vapaaehtoistoimintaa, talkoita, hallituspaikkoja tai vastaavaa. Potentiaalinen pariutumisporukka on auttamatta pienempi kuin "yleisön edustajana", mutta siihen porukkaan pääsee tutustumaan helpommin. Pienimuotoisen työn kautta on ujonkin ihmisen aika helppo antaa itsestä fiksu kuva, jos vain hoitaa oman työnsä huolellisesti ja ottaa yleisestikin koppia asioista tai auttaa muita. Jäänrikkomiselle ja keskustelullekin löytyy aika helpot sekä luonnolliset aiheet, kun alla on yhteinen harrastus/vapaa-ajan viettomuoto.
 

rpeez

Jäsen
Joutuuko kommunikoimaan? Mä oon ollut useammallakin tanssikurssilla, joskin ne kaikki kurssit on olleet saman seuran järjestämiä ja sitä kautta todennäköisesti yhteisillä käytännöillä, joten kokemus on sitä kautta suppeahko. Niillä kursseilla ei ole ehtinyt kommunikoimaan juuri yhtään tanssiparin kanssa. Tanssipari vaihtuu viiden minuutin välein ja jatkuvasti kuunnellaan jotain, joko opettajan puhetta tai musiikista rytmiä. Kun siellä kurssilla ollaan oppimassa ja opetuksen sisältöä joutuu seuraamaan intensiivisesti, niin ei siinä ainakaan suullisesti päästä yksittäisiä sanoja enempää kommunikoimaan.

Toisaalta tuo voi olla hyvää harjoitusta nopeaan vaikutuksen tekoon jollain hauskalla tilanteeseen sopivalla one linerilla, monestihan elämässä tulee eteen lyhyitä kohtaamisia. Ja vaikutushan monesti tehdään parin ensimmäisen sekunnin aikana.

(Toki jatkoviestisi pidemmistä kontaktitavoista on ihan hyvä, kunhan sitten ei ajaudu vahingossa kaverikortille. Tapahtuu helposti jos aikailee.)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös