Naisasiat

[rpeez]

Vähän huolestuttavaa, jos naisten kanssa pitää joko pariutua tai ei olla missään tekemisissä. Tai että naisten jutut on jotenkin huonompia eikä niitä voi kuunnella ilman, että saa jotain vastineeksi. Ihan samoista asioista naisten kanssa voi keskustella kuin miesten.

Itsellä tuo kausi oli kun olin suunnilleen 18-30 vuotias. Vietti naisiin oli kovimmillaan, ja sen ikäiset naiset ei olleet kovin kiinnostuneet autoista, jääkiekon katsomisesta ja naisten iskemisestä ;-).

 

[Hippi Hiiri]

Vähän huolestuttavaa, jos naisten kanssa pitää joko pariutua tai ei olla missään tekemisissä. Tai että naisten jutut on jotenkin huonompia eikä niitä voi kuunnella ilman, että saa jotain vastineeksi. Ihan samoista asioista naisten kanssa voi keskustella kuin miesten.

Minulla ja muutamalla kirjoittajalla jälkeeni (ei välttämättä lainaamallani) on ehkä hiukan eri käsitys kaverista. Siis totta kai töissä ja harrastuksissa perus small talkit ja lounailla käynnit kuuluu asiaan, mutta en nyt itse laske vielä kaveriksi, että osaa käyttäytyä töissä ja kuunnella niitä vaipanvaihtojuttuja. Ihan sukupuolesta riippumatta olen tosin tullut kyyniseksi kaikille työkaveruuksille ja vähän muillekin kaveruuksille, kun olen itse sekä ollut siinä asemassa, jossa sinun vitseille naurajia riittää, koska he haluavat sinulta jotain sekä siinä asemassa, jossa sinun tehtävä on saada se toinen vakuuttumaan, että sinä olet maailman paras, rehdein ja osaavin hemmo, jotta saat oman agendasi hänelle läpi. Lähtökohtaisesti jos aikuisiällä joku haluaa pitää sinuun yhteyttä, hän haluaa sinulta (joskus) jotain palvelusta. Ei siksi, että olet niin ihana ihminen.

Jos palataan naisiin ja syvällisiin jutteluihin, minun kokemukseni on, että heille ne ovat enemmän parisuhteeseen, perheeseen ja tunteisiin liittyviä aiheita, kun taas minusta nuo ovat enemmän jokapäiväistä saippuaa ja enemmän kiinnostaisi kuulla vaikka, tekikö heidän mielestään KKO itse asiassa (edunvalvonta)poliittisen eikä juridisen päätöksen linjatessaan kohtuulliseksi oikeusavun tuntihinnaksi 130 €, vaikka lainsäätäjä on asetuksessa linjannut taksaksi 110 €. Tiedän muutaman naisen ja parikymmentä miestä, joita kiinnostaisi keskustella tästä.

Vielä tähän loppuun huomiona, että tämän ketjun kestoaiheena on, että jotakin emäntää on "ihan vaan kaverina" lämmitelty prospektiliivi päällä pari vuotta ja sitten harmittaa, kun tuli pakit, kun saa vihdoin suunsa auki. Edelleen pysyn kannassani, että toinen osapuoli innostuu jossain vaiheessa liikaa, jos hedelmällisen ikäiset ja näköiset mies ja nainen alkavat keskustella keskenään enemmän. Yleensä se innostuja on mies.

 

[Tikiti]

Onpas juhannuksena tapahtunut tähän ketjuun kuuluvia asioita. Itsellekin näin kävi. Pidemmän aikaa on ollut semmoinen fiilis, että deittisovellukset saa jäädä ja katselen rauhassa jos joku vastaantuleva ihminen kolahtaa ja näinhän nyt kävi. Työkaveri laittoi viestiä ja höpöteltiin niitä näitä sitten kaupungilla juhannuksen vietossa ja ilta johti sitten siihen, että juhannuksesta lähtien ollaan nähty käytännössä koko ajan ja nainen esittelikin minut jo lapsilleen. Oli pitkään halunnut tehdä aloitteen ja monta kertaa minusta oli tuntunutkin, että ihminen kiinnostaa kovasti, mutta en osannut aloitetta tehdä. Onneksi hän oli rohkeampi.

Upea fiilis, kun on ollut kaikkien aikojen paskin vuosi itselle, rankoissta Yt-neuvotteluista selviäminen, rakkaan tädin hautaaminen pitkän sairauden jälkeen, sain diagnoosin harvinaisesta ihosyövästä jonka operointia odottelen (ei ole vaarallinen, mutta syöpä on aina syöpä) jne. Paistaa se päivä välillä risukasaankin ja oikein lämpimästi paistaakin.

Päivitelläänpäs. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Keväällä oli YT:t, rakastuin kesällä naiseen, syöpä lähti, nainen lähti ja toiset YT:t päättyy huomenna. Eihän tässä voi muuta kuin nauraa, vittu mikä vuosi...

Tuohon eroon sen verran, että itselläni oli tunteet sitä luokkaa, että tässä ollaan loppuelämä yhdessä. Naisella taas ei ja pamauttikin tuossa viikko sitten ettei ole tunteita ja haluaa erota. Edelleen tätä ihmettelen hieman, kun luulen näkeväni ihmisessä paljonkin tunteita minua kohtaan, kun eihän se ole voinut tuommoista näytellä 5kk ajan. Hän esitteli minut kaikille läheisilleen ja ihan viime aikoinakin puhui tulevasta, että käydään joulun aikaan tuolla ja tuolla kun hänen ystävänsä ei ole vielä nähneet minua. Ja voin sanoa, että kertaakaan ei riidelty. Yhdessä oli hyvä olla jne. Alkuun nyt oli pieni ongelma siinä, että olin aika paljon heidän luonaan ja nainen ei tästä tajunnut sanoa ääneen, että hieman liian nopeasti mennään, mutta tästäkin selvittiin riitelemättä ihan vaan puhumalla.

Ärsyttää ja vituttaa. Jotenkin heittäydyin niin isosti tähän hommaan ja tutustuin yhden ihmisen sijasta kolmeen (hänen 2 lasta) sekä opettelin elämään heidän kanssaan ja toimimaan turvallisena ihmisenä hänen lapsilleen. Kaikki tämä panostus viemäristä alas ihan yhtäkkiä. Toki naisella on ollut hieman mielenterveydellisiä haasteita vuosien saatossa joista hän minulle puhui. Sanoin sen olevan ihan ok ja mielelläni opettelen tuntemaan ne huonot ja hyvät hetket sekä tukea niissä kaikin mahdollisin tavoin.

No jospa sais töistä paketin käteen niin voisi lähteä johonkin ulkomaille muutamaksi viikoksi nollaamaan pää.

 

[Romppanen]

Minulla ja muutamalla kirjoittajalla jälkeeni (ei välttämättä lainaamallani) on ehkä hiukan eri käsitys kaverista. Siis totta kai töissä ja harrastuksissa perus small talkit ja lounailla käynnit kuuluu asiaan, mutta en nyt itse laske vielä kaveriksi, että osaa käyttäytyä töissä ja kuunnella niitä vaipanvaihtojuttuja. Ihan sukupuolesta riippumatta olen tosin tullut kyyniseksi kaikille työkaveruuksille ja vähän muillekin kaveruuksille, kun olen itse sekä ollut siinä asemassa, jossa sinun vitseille naurajia riittää, koska he haluavat sinulta jotain sekä siinä asemassa, jossa sinun tehtävä on saada se toinen vakuuttumaan, että sinä olet maailman paras, rehdein ja osaavin hemmo, jotta saat oman agendasi hänelle läpi. Lähtökohtaisesti jos aikuisiällä joku haluaa pitää sinuun yhteyttä, hän haluaa sinulta (joskus) jotain palvelusta. Ei siksi, että olet niin ihana ihminen.

Jos palataan naisiin ja syvällisiin jutteluihin, minun kokemukseni on, että heille ne ovat enemmän parisuhteeseen, perheeseen ja tunteisiin liittyviä aiheita, kun taas minusta nuo ovat enemmän jokapäiväistä saippuaa ja enemmän kiinnostaisi kuulla vaikka, tekikö heidän mielestään KKO itse asiassa (edunvalvonta)poliittisen eikä juridisen päätöksen linjatessaan kohtuulliseksi oikeusavun tuntihinnaksi 130 €, vaikka lainsäätäjä on asetuksessa linjannut taksaksi 110 €. Tiedän muutaman naisen ja parikymmentä miestä, joita kiinnostaisi keskustella tästä.

Vielä tähän loppuun huomiona, että tämän ketjun kestoaiheena on, että jotakin emäntää on "ihan vaan kaverina" lämmitelty prospektiliivi päällä pari vuotta ja sitten harmittaa, kun tuli pakit, kun saa vihdoin suunsa auki. Edelleen pysyn kannassani, että toinen osapuoli innostuu jossain vaiheessa liikaa, jos hedelmällisen ikäiset ja näköiset mies ja nainen alkavat keskustella keskenään enemmän. Yleensä se innostuja on mies.

Täällä sama!

Mulla tekisi mieli jutella jokaisen vastaantulijan kanssa iästä, sukupuolesta ja tarkoitusperästä riippumatta vain ja ainoastaan Zibanejadin alati laskevista laukaisumääristä, 5vs5-pelinsä toimimattomuudesta ja pitkän sopparinsa ongelmallisuudesta. Noin 99 kertaa sadasta saan vastineeksi pelkkää tonnin seteli-ilmettä, mutta kotiin päästyäni menen kokovartalopeilin eteen, suoristan kravattia, paukautan pari kertaa henkseleitä ja totean: Vitun moukat.

 

[karhu]

Vuosi erosta . Olen kertonut ennenkin, mutta oltiin ns. syvässä päässä eli naimisissa, yhteinen talo ja lapsi.
Itse muutin toiselta paikkakunnalta ja rakensin elämäni uudelleen tänne. En osannut lukea puolisoani ja ero ilmoitettiin vuosi sitten minulle. Tuli shokkina minulle , kun vähän aikaa sitä ennen vielä vakuutettiin ettei eroa haluta.
Välillä kesälläkin kiitäessä kuvitteli, että ei tässä mitään ja elämä hymyilee, mutta nyt tökkii jaksaminen ja mieli maassa. Sain poikanikin tänään mikä yleensä saa mielen iloiseksi, mutta olen vain ollut mieli täysin maassa.
Kuulin viime perjantaina , että exälläni on jo uutta suhdetta menossa ja nyt tekevät yhdessä samoja juttuja mitä me vielä
reilu vuosi sitten teimme perheenä.
Itse jäin pääosin täysin yksin työni kanssa.
Exäni sukulaiset eivät ole minua hylänneet ja olen siitä ja heidän avusta kiitollinen.
Haluaisin säilyttää exääni lapsen takia asialliset välit, mutta se tuntuu lähes mahdottomalta taas nyt.
Tiedän, että hän ei minusta aikuisesta vastuussa ole ja molempien dynamiikka tähän johti. Silti tunnen suurta turhautumista ja pettymystä , että hän teki näin.
Onko jollain kokemuksia terapioista? Voisinko päästä jonnekin työterveyden lähetteellä esim.
Tuntuu jotenkin, että omat voimavarat ja mieli nyt kovilla.
En nyt ryypännyt ole, mutta siitäkin apua yksinäisyyteen hakenut mikä kaduttanut jälkeenpäin.

 

[Filari]

@karhu Tarkista kuuluuko jopa työterveyteen psykologin juttusilla käynti. Meillä ainakin pääsee sen n. 10 kertaa vuodessa firman piikkiin. Apua kannattaa hakea ja hyvä, että tiedostat sen itsekkin! Sain myös itse myöhemmin työterveyden kautta lausunnot kelan tukemaan psykoterapiaan.

Paljon tsemppiä!

 

[karhu]

@karhu Tarkista kuuluuko jopa työterveyteen psykologin juttusilla käynti. Meillä ainakin pääsee sen n. 10 kertaa vuodessa firman piikkiin. Apua kannattaa hakea ja hyvä, että tiedostat sen itsekkin! Sain myös itse myöhemmin työterveyden kautta lausunnot kelan tukemaan psykoterapiaan.

Paljon tsemppiä!

Kiitos , käyn huomenna jutuilla. En usko, että meillä kuuluu soppariin, kun on hyvin suppea.
No jos saisi asiaa eteenpäin edes.

 

[Kaskelotti]

Vuosi erosta . Olen kertonut ennenkin, mutta oltiin ns. syvässä päässä eli naimisissa, yhteinen talo ja lapsi.
Itse muutin toiselta paikkakunnalta ja rakensin elämäni uudelleen tänne. En osannut lukea puolisoani ja ero ilmoitettiin vuosi sitten minulle. Tuli shokkina minulle , kun vähän aikaa sitä ennen vielä vakuutettiin ettei eroa haluta.
Välillä kesälläkin kiitäessä kuvitteli, että ei tässä mitään ja elämä hymyilee, mutta nyt tökkii jaksaminen ja mieli maassa. Sain poikanikin tänään mikä yleensä saa mielen iloiseksi, mutta olen vain ollut mieli täysin maassa.
Kuulin viime perjantaina , että exälläni on jo uutta suhdetta menossa ja nyt tekevät yhdessä samoja juttuja mitä me vielä
reilu vuosi sitten teimme perheenä.
Itse jäin pääosin täysin yksin työni kanssa.
Exäni sukulaiset eivät ole minua hylänneet ja olen siitä ja heidän avusta kiitollinen.
Haluaisin säilyttää exääni lapsen takia asialliset välit, mutta se tuntuu lähes mahdottomalta taas nyt.
Tiedän, että hän ei minusta aikuisesta vastuussa ole ja molempien dynamiikka tähän johti. Silti tunnen suurta turhautumista ja pettymystä , että hän teki näin.
Onko jollain kokemuksia terapioista? Voisinko päästä jonnekin työterveyden lähetteellä esim.
Tuntuu jotenkin, että omat voimavarat ja mieli nyt kovilla.
En nyt ryypännyt ole, mutta siitäkin apua yksinäisyyteen hakenut mikä kaduttanut jälkeenpäin.

Yksinäisyys on todella perseestä. Se kalvaa ontoksi sisältä päin ja saa kaiken tuntumaan jokseenkin turhalta ja tarpeettomalta. Sanon näin yhden avioeron kokemuksella, joskaan siihen ei tarvita yhtään minkäänlaista eroa. Senkin voin sanoa kokemuksesta, että vieras paikkakunta ja alkoholi eivät paranna tilannetta millään muotoa. Jälkimmäisestä saa hetkellisesti iloa, pidemmällä aikavälillä paljon lisää paskaa. Meillä ei onneksi ollut lapsia, joten pystyin muuttamaan jonnekin mahdollisimman kauas.

Työterveyslääkärille kannattaa asiasta puhua, ehdottomasti. Voi olla, että terapia ei kuulu teillä pakettiin, mutta onpahan ainakin pää avattu. Mikäli terapia tuntuu kalliilta (se maksaa toki paljon, mutta oma mielenterveys pitäisi olla prioriteettilistalla ykkösenä aina), niin Kelalta voi myös kysyä apua. Henkilökohtaisesti mulla ei ole tuosta kokemusta, mutta lähipiirissä on, ja siinä voi valitettavasti kestää todella pitkään, että saa edes myöntävän päätöksen. Sekin on parempi kuin ei mitään.

Todella paljon tsemppiä taistelussasi. Exään ei kannata kiinnittää sen enempää huomiota kuin mikä on ehdottomasti tarpeen. Hänen elämäntilanteensa on toinen ja se ei saisi vaikuttaa sinuun millään tavalla. Lapsi varmaan tykkää kertoa (jos siis on sen ikäinen, että ylipäänsä puhuu vielä) kaiken mahdollisen hänen elämästään, koska ei ymmärrä asian kompleksisuutta. Siihen voi suhtautua kuunnellen ja ymmärtäen, koska se on hänelle tärkeää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Vuosi erosta . Olen kertonut ennenkin, mutta oltiin ns. syvässä päässä eli naimisissa, yhteinen talo ja lapsi.
Itse muutin toiselta paikkakunnalta ja rakensin elämäni uudelleen tänne. En osannut lukea puolisoani ja ero ilmoitettiin vuosi sitten minulle. Tuli shokkina minulle , kun vähän aikaa sitä ennen vielä vakuutettiin ettei eroa haluta.
Välillä kesälläkin kiitäessä kuvitteli, että ei tässä mitään ja elämä hymyilee, mutta nyt tökkii jaksaminen ja mieli maassa. Sain poikanikin tänään mikä yleensä saa mielen iloiseksi, mutta olen vain ollut mieli täysin maassa.
Kuulin viime perjantaina , että exälläni on jo uutta suhdetta menossa ja nyt tekevät yhdessä samoja juttuja mitä me vielä
reilu vuosi sitten teimme perheenä.
Itse jäin pääosin täysin yksin työni kanssa.
Exäni sukulaiset eivät ole minua hylänneet ja olen siitä ja heidän avusta kiitollinen.
Haluaisin säilyttää exääni lapsen takia asialliset välit, mutta se tuntuu lähes mahdottomalta taas nyt.
Tiedän, että hän ei minusta aikuisesta vastuussa ole ja molempien dynamiikka tähän johti. Silti tunnen suurta turhautumista ja pettymystä , että hän teki näin.
Onko jollain kokemuksia terapioista? Voisinko päästä jonnekin työterveyden lähetteellä esim.
Tuntuu jotenkin, että omat voimavarat ja mieli nyt kovilla.
En nyt ryypännyt ole, mutta siitäkin apua yksinäisyyteen hakenut mikä kaduttanut jälkeenpäin.

Terapiapalveluja on saatavilla monelta eri taholta, ja niitä kannattaa käyttää matalalla kynnyksellä. Toivottavasti saat työterveyden kautta apua. Jos et saa, tai joutuisit odottamaan pitkään, niin kannattaa kysyä myös läheisistä seurakunnista. Seurakuntien terapiapalvelut ovat tarjolla niin kirkon jäsenille kuin ei-jäsenille. Lausuttakoon heille arvostuksen sana siitä, ettei jäsenkorttia kysytä heti ensimmäisenä. Lisätietoja ev.lut. seurakuntien palveluista on koostettu hyvin Mielenterveystalon sivustolle.

Kannattaa myös huomioida, että terapiasuhde terapeutin kanssa on hyvin henkilökohtainen ja yksilöllinen, ja asiointisuhteen rakentaminen terapeutin kanssa voi myös epäonnistua - siitäkin huolimatta, että terapeutti olisi tehtävässään täysin ammattitaitoinen. Tämä voi johtua vaikkapa siitä, ettet välttämättä "osaa avautua" ensimmäiselle henkilölle, jonka kanssa keskustelet asioistasi. Minulle kävi noin, kun käytin eroni haminoissa erään yksityisen terveyspalveluntarjoajan terapeutin palveluja (työterveyden kautta). Lopetin tuon, ja vähän myöhemmin menin toiselle terapeutille, ja homma toimi tämän henkilön kanssa huomattavasti paremmin. En silti sanoisi, että jälkimmäinen olisi ollut ammattilaisena edellistä "parempi", mutta terapeutin vaihto auttoi minun tapauksessani olennaisesti.

Ikävä juttu tuo sinun erosi, olen pahoillani. Toivotan voimia ja jaksamista. Ei varmasti lohduta juuri tässä hetkessä, mutta aika auttaa sinunkin tapauksessasi. Juuri tuo ulkopuolisen kuuntelijan ja esimerkiksi terapeutin apu on omiaan tuomaan helpotusta ja antamaan sinulle sopivia työkaluja käsitellä asioita ja päästä eteenpäin, joten olet ihan oikealla asialla kysyessäsi.

Oletko harkinnut uutta suhdetta tähän mennessä, tai miettinyt, haluatko hakea elämääsi uusia ihmissuhteita? Asiaa voi lähestyä monella eri tavalla. Uudet ihmissuhteet, siis ihan kaikenlaiset, auttavat yleensä tuomaan perspektiiviä asioihin. Jos aika ei tunnu olevan kypsä uudelle puolisokandidaatille, niin asiasta ei tietenkään tarvitse ottaa paineita.

Monen tyyppiset ihmissuhteet, niin seksuaaliset kuin ei-seksuaaliset, ovat omiaan rikastuttamaan elämää, ja omalta osaltaan auttavat keventämään eromurheiden tuomaa painolastia. Minä ratkaisin tuon asian vajaa vuosikymmen sitten hyppäämällä - ehkä turhankin kevyesti - uuteen naissuhteeseen, todella nopeasti. Vaikka jälkikäteen ymmärsin, ettei tuolla suhteella ollut edellytyksiä ns. laastarisuhdetta kummempaan (kesti kuitenkin vuoden), niin näen sillä olleen oman arvonsa, ja kunnioitan tuota kokemusta yhtenä palasena avioeroni jälkeisen elämäni rakentumissa. Tuon "laastarisuhteeni" kautta tutustuin myös muutamaan muuhun uuteen ihmiseen, joka sekin toi mukavaa uudenlaista tuulahdusta elämään. Toki olisin voinut mennä klassisesti vaikka keramiikkakurssille tai kunnallispolitiikkaan hakemaan uusia ihmisiä tai elämänsisältöä. Konstit ovat monet. Joka tapauksessa neuvon tekemään jotakin uutta tai eri tavalla. Näin elämä ei kierrä samaa vanhaa ajatusten kehää, ja samalla ex-puolison muisto ja hylätyksi tulemisen tunne saavat seurakseen muitakin sävyjä mielenmaisemaan.

Mutta aika tosiaan auttaa. Jatkan vielä hetken omista kokemuksistani, jos sallit. Minulla on eroni jälkeen ollut useampia suhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin perinteistä parisuhdetta kuin kevyempääkin. En lähde neuvomaan ketään tekemään samalla tai eri tavalla kuin mitä olen itse tehnyt, mutta kannattaa pohtia monenlaisia vaihtoehtoja, myös niitä itselle vähemmän ilmeisiä. Yhtä kaikki, tuollaiset monenmoiset suhteet ovat avanneet minulle hyvin, mitä tai ketä olen oikeastaan etsimässä, ja minkälaisten ihmisten kanssa olen tai en ole yhteensopiva. Minun tapauksessani kävi niin, että tapasin puolisen vuotta sitten nykyisen naisystäväni. Nyt homma vaikuttaa toimivan, ja molemminpuolinen tunne juuri sen oman ihmisen löytymisestä tuntuu kuvaavan osuvasti suhdettamme. Siitäkin olen vakuuttunut, että todennäköisesti en olisi ollut valmis luomaan kestävää suhdetta nykyisen naisystäväni kanssa vielä parisen vuotta avioeroni jälkeen. Asioiden asettuminen paikalleen vaatii oman aikansa, ja tuo aika on kovin yksilöllinen. Myös jaloilleen pyrkiminen ja uusien kuvioiden rakentaminen on tärkeää aikaa, jonka arvon huomaa parhaiten sitten joskus myöhemmin.

 

[karhu]

Terapiapalveluja on saatavilla monelta eri taholta, ja niitä kannattaa käyttää matalalla kynnyksellä. Toivottavasti saat työterveyden kautta apua. Jos et saa, tai joutuisit odottamaan pitkään, niin kannattaa kysyä myös läheisistä seurakunnista. Seurakuntien terapiapalvelut ovat tarjolla niin kirkon jäsenille kuin ei-jäsenille. Lausuttakoon heille arvostuksen sana siitä, ettei jäsenkorttia kysytä heti ensimmäisenä. Lisätietoja ev.lut. seurakuntien palveluista on koostettu hyvin Mielenterveystalon sivustolle.

Kannattaa myös huomioida, että terapiasuhde terapeutin kanssa on hyvin henkilökohtainen ja yksilöllinen, ja asiointisuhteen rakentaminen terapeutin kanssa voi myös epäonnistua - siitäkin huolimatta, että terapeutti olisi tehtävässään täysin ammattitaitoinen. Tämä voi johtua vaikkapa siitä, ettet välttämättä "osaa avautua" ensimmäiselle henkilölle, jonka kanssa keskustelet asioistasi. Minulle kävi noin, kun käytin eroni haminoissa erään yksityisen terveyspalveluntarjoajan terapeutin palveluja (työterveyden kautta). Lopetin tuon, ja vähän myöhemmin menin toiselle terapeutille, ja homma toimi tämän henkilön kanssa huomattavasti paremmin. En silti sanoisi, että jälkimmäinen olisi ollut ammattilaisena edellistä "parempi", mutta terapeutin vaihto auttoi minun tapauksessani olennaisesti.

Ikävä juttu tuo sinun erosi, olen pahoillani. Toivotan voimia ja jaksamista. Ei varmasti lohduta juuri tässä hetkessä, mutta aika auttaa sinunkin tapauksessasi. Juuri tuo ulkopuolisen kuuntelijan ja esimerkiksi terapeutin apu on omiaan tuomaan helpotusta ja antamaan sinulle sopivia työkaluja käsitellä asioita ja päästä eteenpäin, joten olet ihan oikealla asialla kysyessäsi.

Oletko harkinnut uutta suhdetta tähän mennessä, tai miettinyt, haluatko hakea elämääsi uusia ihmissuhteita? Asiaa voi lähestyä monella eri tavalla. Uudet ihmissuhteet, siis ihan kaikenlaiset, auttavat yleensä tuomaan perspektiiviä asioihin. Jos aika ei tunnu olevan kypsä uudelle puolisokandidaatille, niin asiasta ei tietenkään tarvitse ottaa paineita.

Monen tyyppiset ihmissuhteet, niin seksuaaliset kuin ei-seksuaaliset, ovat omiaan rikastuttamaan elämää, ja omalta osaltaan auttavat keventämään eromurheiden tuomaa painolastia. Minä ratkaisin tuon asian vajaa vuosikymmen sitten hyppäämällä - ehkä turhankin kevyesti - uuteen naissuhteeseen, todella nopeasti. Vaikka jälkikäteen ymmärsin, ettei tuolla suhteella ollut edellytyksiä ns. laastarisuhdetta kummempaan (kesti kuitenkin vuoden), niin näen sillä olleen oman arvonsa, ja kunnioitan tuota kokemusta yhtenä palasena avioeroni jälkeisen elämäni rakentumissa. Tuon "laastarisuhteeni" kautta tutustuin myös muutamaan muuhun uuteen ihmiseen, joka sekin toi mukavaa uudenlaista tuulahdusta elämään. Toki olisin voinut mennä klassisesti vaikka keramiikkakurssille tai kunnallispolitiikkaan hakemaan uusia ihmisiä tai elämänsisältöä. Konstit ovat monet. Joka tapauksessa neuvon tekemään jotakin uutta tai eri tavalla. Näin elämä ei kierrä samaa vanhaa ajatusten kehää, ja samalla ex-puolison muisto ja hylätyksi tulemisen tunne saavat seurakseen muitakin sävyjä mielenmaisemaan.

Mutta aika tosiaan auttaa. Jatkan vielä hetken omista kokemuksistani, jos sallit. Minulla on eroni jälkeen ollut useampia suhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin perinteistä parisuhdetta kuin kevyempääkin. En lähde neuvomaan ketään tekemään samalla tai eri tavalla kuin mitä olen itse tehnyt, mutta kannattaa pohtia monenlaisia vaihtoehtoja, myös niitä itselle vähemmän ilmeisiä. Yhtä kaikki, tuollaiset monenmoiset suhteet ovat avanneet minulle hyvin, mitä tai ketä olen oikeastaan etsimässä, ja minkälaisten ihmisten kanssa olen tai en ole yhteensopiva. Minun tapauksessani kävi niin, että tapasin puolisen vuotta sitten nykyisen naisystäväni. Nyt homma vaikuttaa toimivan, ja molemminpuolinen tunne juuri sen oman ihmisen löytymisestä tuntuu kuvaavan osuvasti suhdettamme. Siitäkin olen vakuuttunut, että todennäköisesti en olisi ollut valmis luomaan kestävää suhdetta nykyisen naisystäväni kanssa vielä parisen vuotta avioeroni jälkeen. Asioiden asettuminen paikalleen vaatii oman aikansa, ja tuo aika on kovin yksilöllinen. Myös jaloilleen pyrkiminen ja uusien kuvioiden rakentaminen on tärkeää aikaa, jonka arvon huomaa parhaiten sitten joskus myöhemmin.

Olen miettinyt uusiakin suhteita ja parit treffitkin kävin aiemmin. Huomasin vaan, että en ole valmis ja muistelen viimeisilläkin treffeillä miten enemmän harmitti, että missaisin puhelun pojaltani. Juttu luisti kyllä hyvin, mutta en ollut varmasti vielä päässyt yli edellisestä.
Nyt ehkä voisin taas koittaa jotain tavata, kun tämä vaihe menee ohi.

Luulen, että se on tämä jätetyksi tuleminen miksi sitä itkee niin paljon suhteen perään vaikka olihan siinä ongelmia.
Ilmoitin tänään exälle, että meidän pitää lapsestakin huolimatta pitää yhteydenpito minimissä.
Kaipaan vielä liikaa yhteisiä aikojamme ja tämän hänen soittaminen ja viestittely pahentaa asiaa tällä hetkellä.
Huomenna käyn työterveydessä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olen miettinyt uusiakin suhteita ja parit treffitkin kävin aiemmin. Huomasin vaan, että en ole valmis ja muistelen viimeisilläkin treffeillä miten enemmän harmitti, että missaisin puhelun pojaltani. Juttu luisti kyllä hyvin, mutta en ollut varmasti vielä päässyt yli edellisestä.
Nyt ehkä voisin taas koittaa jotain tavata, kun tämä vaihe menee ohi.

Luulen, että se on tämä jätetyksi tuleminen miksi sitä itkee niin paljon suhteen perään vaikka olihan siinä ongelmia.
Ilmoitin tänään exälle, että meidän pitää lapsestakin huolimatta pitää yhteydenpito minimissä.
Kaipaan vielä liikaa yhteisiä aikojamme ja tämän hänen soittaminen ja viestittely pahentaa asiaa tällä hetkellä.
Huomenna käyn työterveydessä.

Toivottavasti pääset terapiasessioille pikimmiten, ja sellaiselle ammattilaiselle, jonka kanssa sinulla löytyy hyvä kemia. Sikäli kun tunnen alan palveluja, niin luotan vahvasti siihen, että löydätte sinulle sopivat tavat käsitellä menneet asiasi, ja pääset sitten elämässäsi mukavammin eteenpäin.

Kehitä tosiaan itsellesi muutakin uutta tekemistä, ellet ole kehittänytkin jo. Kun huomio kiinnittyy välillä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, niin mieli ei ole niin usein menneessä.

 

[Derrick]

Ei 4H vaan 4B

Jenna, 27, meni ”seksilakkoon” – täräyttää nyt suorat sanat suomalaisille miehille

27-vuotias Jenna Orpana on yksi niistä naisista, jotka kokevat ”seksilakoksi” kutsutun liikkeen opetukset omakseen. Hän sanoo suoraan, ettei kaipaa seksistä tai seurustelusta miehen kanssa mitään. Mistä se johtuu?

www.is.fi

 

[L. Öysä]

Ei 4H vaan 4B

Jenna, 27, meni ”seksilakkoon” – täräyttää nyt suorat sanat suomalaisille miehille

27-vuotias Jenna Orpana on yksi niistä naisista, jotka kokevat ”seksilakoksi” kutsutun liikkeen opetukset omakseen. Hän sanoo suoraan, ettei kaipaa seksistä tai seurustelusta miehen kanssa mitään. Mistä se johtuu?

www.is.fi

Itselleni osui silmään erityisesti tämä lause:

– ”Ei” on monelle miehelle vain väittelyn aloitus. He koettavat vähän niin kuin myydä itsensä siinä tilanteessa kertomalla millaisia ovat. Se on erikoista.

Asia on varmasti juuri näin ja tämä kaipaisi mielestäni isompaa yhteiskunnallista keskustelua. Mutta en tarkoita nyt ainoastaan miehille suunnattu "ei tarkoittaa ei" -koulutusta, asiassa on toinenkin puoli. Siinä missä osa naisista tuskailee sen kanssa, että mies ei ymmärrä että ei kiinnosta, osa kannustaa miehiä tällaiseen kissa-hiiri -leikkiin. Onhan se kiva luoda kilpailua ja nauttia huomiosta, mutta ei tuo esim. baarista seuraa hakevan miehenkään rooli kovin kadehdittavalta vaikuta.
Mun mielestä tätä "ei=ei" -opetusta pitäisi jakaa tasapuolisesti molemmille sukupuolille.

 

[Derrick]

Tunnistaako joku palstalta itsensä tuosta Jennin hakemasta miestyypistä ?

Ensitreffit alttarilla -Jenni puhuu suunsa puhtaaksi – Näin vastaa ex-puoliso Jyrki

Jenni Muurinen kertoo haluavansa itselleen ”ihan tavallisen miehen”.

www.iltalehti.fi

 

[WildCore]

Tunnistaako joku palstalta itsensä tuosta Jennin hakemasta miestyypistä ?

Ensitreffit alttarilla -Jenni puhuu suunsa puhtaaksi – Näin vastaa ex-puoliso Jyrki

Jenni Muurinen kertoo haluavansa itselleen ”ihan tavallisen miehen”.

www.iltalehti.fi

Mulle tuli kuva, että haluaa tavallisen miehen, jolla on vakaa tausta ja jolla on päättäväisyyttä. Ei minusta mitenkään poikkeuksellisia vaatimuksia.

 

[Jeffrey]

Mulle tuli kuva, että haluaa tavallisen miehen, jolla on vakaa tausta ja jolla on päättäväisyyttä. Ei minusta mitenkään poikkeuksellisia vaatimuksia.

Satuin muutaman jakson ohjelmaa katsomaan ja se varsinainen pointti oli siinä, että Jyrki haaveili omistusasunnoista, mökeistä, matkoista jne - mutta raha vaan ei pysynyt lompakossa. Sitä ei avattu mihin raha sitten meni, mutta silmämääräisesti sanoisin ettei ainakaan elintasoon.

Mielestäni ihan tavanomaisia vaatimuksia parisuhteelle ja turvallisuudentunteelle Mursulta. Lisäksi miehen uhriutuminen aiheen tiimoilta tuskin lisäsi luottamusta parisuhteeseen.

Lienee se ensimmäinen parisuhde neuvo meille kaikille miehille, pidä oma paketti kasassa. Ei me tässä ehkä ihan tasa-arvoisessa asemassa olla, mutta yleisesti ottaen miehen tehtävä on ennemmin tuoda turvaa kuin horjuttaa sitä. Toki tuo se nainenkin miehelle turvaa, mutta ehkä hieman erilaista ja enemmän emotionaalista.

 

[Byvajet]

Minulla on sellainen käsitys, että nuorempien ikäluokkien osalta parisuhde on hitaasti kuolemassa. Se oletetaan lähtökohtaisesti väliaikaiseksi ja rakennetaan myös sellaiseksi. Siksi erilaiset rooliodotukset menettävät merkitystään. Parisuhteista on tullut väliaikaisia kohtaamispaikkoja, eräänlaisia elämysmatkoja, joihin kasvetaan ja joissa kasvetaan.

Eroteollisuuskin kasvaa koko ajan, vaikka se esitetään pehmeänä ihmissuhdepuuhasteluna. Kohta jokaisen kouluttautuneen ihmisen uskottavuuteen vaaditaan pitkä psykoterapia ja muutama ero, jotka on käsitelty ammattilaisten kanssa.

Melkein kaikki erosta

Ero. Sanaan liittyy valtava tunnekirjo: luopumisen tuskaa, yön läpi valvottavaa ahdistusta, kurkkua kuristavia muistoja. Pelkoa ja vihaa, mutta samalla orastavaa helpotusta ja kutkuttavaa toivoa uudesta, paremmasta elämästä. Melkein kaikki erosta -podcastissa toimittaja Reetta Arvila sekä...

areena.yle.fi

 

[Luge H]

Tunnistaako joku palstalta itsensä tuosta Jennin hakemasta miestyypistä ?

Ensitreffit alttarilla -Jenni puhuu suunsa puhtaaksi – Näin vastaa ex-puoliso Jyrki

Jenni Muurinen kertoo haluavansa itselleen ”ihan tavallisen miehen”.

www.iltalehti.fi

En itseäni mutta muutama suomenruotsalainen kaverini vaikuttaisivat osuvan. Nämä ostivat myös lukiossa ensiauton ja ensiasuntonsa.
Kovasti tekivät töitä vanhempiensa yrityksissä lomien aikana.

 

[Sonny Burnett]

Minulla on sellainen käsitys, että nuorempien ikäluokkien osalta parisuhde on hitaasti kuolemassa. Se oletetaan lähtökohtaisesti väliaikaiseksi ja rakennetaan myös sellaiseksi. Siksi erilaiset rooliodotukset menettävät merkitystään. Parisuhteista on tullut väliaikaisia kohtaamispaikkoja, eräänlaisia elämysmatkoja, joihin kasvetaan ja joissa kasvetaan.

Eroteollisuuskin kasvaa koko ajan, vaikka se esitetään pehmeänä ihmissuhdepuuhasteluna. Kohta jokaisen kouluttautuneen ihmisen uskottavuuteen vaaditaan pitkä psykoterapia ja muutama ero, jotka on käsitelty ammattilaisten kanssa.

Melkein kaikki erosta

Ero. Sanaan liittyy valtava tunnekirjo: luopumisen tuskaa, yön läpi valvottavaa ahdistusta, kurkkua kuristavia muistoja. Pelkoa ja vihaa, mutta samalla orastavaa helpotusta ja kutkuttavaa toivoa uudesta, paremmasta elämästä. Melkein kaikki erosta -podcastissa toimittaja Reetta Arvila sekä...

areena.yle.fi

On sitä ennenkin osattu.

Seksuaalinen vallankumous – Wikipedia

fi.m.wikipedia.org