Reilut viisi kuukautta hääpäivään aikaa, ja käytännössä kaikki isot asiat ovat valmiina: kirkot, juhlapaikat, puvut, ohjelmat, pitopalvelut, kuvaukset, vieraiden majoitusjärjestelyt, hääsviitit jne. On kyllä uskomattoman levollinen olo itsellä. Emäntä saa nyt rauhassa keskittyä koristelujen suunnitteluun sun muuhun pieneen nykertämiseen, jolla ei itselleni ole niin tarkkaa että miltä se tulee sitten näyttämään
Vain vieraslista aiheuttaa hiukan pyörittelyä. On useita sellaisia rajatapauksia (etenkin sukulaisissa), joiden kanssa on aivan kiikun kaakun että kutsuako vai ei? Serkkuja tai enoja joita en ole nähnyt tai edes puhunut heidän kanssaan yli viiteen vuoteen sun muita vastaavia. Miten täällä on väki rajannut omissa häissään vieraslistaa?
Toinen ongelma on tämä ns. avec-puoli. Kutsulistalla on esimerkiksi pari ihmistä joiden kanssa on ollut tekemisissä ehkä useammankin vuoden, mutta silti en ole koskaan tavannut heidän puolisoitaan. Onko hölmöä tai epäkorrektia kutsua siis vain tämä ihminen yksin ilman puolisoa? Toisaalta ei hääjuhlassa oikein voi olla sellaista ihmistä, joita morsiuspari ei edes tunne, olisihan se nyt jotenkin idioottimaista, myös tälle vieraalle itselleen.. vai olisiko? Mitä kokemuksia?
EDIT: ehkä vertailukelpoisena esimerkkinä edellisen kappaleen tilanteeseen voisin kertoa, että olin kerran täysin tuntemattoman ihmisen hautajaisissa. Taisi olla joku isänisän veli (edes isänisää en ehtinyt koskaan edes nähdä, kuoli jo ennen syntymääni). Ja ihan vilpittömästi: en ole koskaan, siis koskaan, eläissäni ollut niin kiusaantunut. Eli jos on täysin ulkopuolisena jossain noin henkilökohtaisessa tilanteessa, niin kyllä tuskaa on.. häät ovat kuitenkin lähtökohtaisesti vieläkin henkilökohtaisemmat kuin hautajaiset