Tässä on nyt neljä kuukautta asuttuna uudessa kerrostalokämpässä ja hieman meinaa yläkerran naapuri vituttaa.
Ensinnäkin vaikka tämä on tuorehko rakennus, niin äänieristys tuntuu olevan aivan käsittämättömän huonolla tasolla. Siihen kun sitten yhdistää sen, että yläkerrassa asuu ilmeisesti yh-äiti lapsineen ja koko porukka on täysiä sekopäitä, niin eipä ole hiljaisia hetkiä. Joka päivä useaan otteeseen saa kuunnella kuinka kakaroista etenkin yksi ulisee sellaista jatkuvaa korkeaa ääntä ja äitinsä sitten jossain vaiheessa huutaa niin kovaa kuin lähtee, että "Nyt saatana hiljaa jumalauta! Oot hullu! Saatana!". Siis tuota ulinaa kuuluu ihan jatkuvasti ja sitten noita raivoamiskohtauksia kuuluu useasti joka päivä. Aina kun tulee töistä kotiin, niin saa kuunnella tuollaista ja se jatkuu siihen asti, kun joskus yhdentoista jälkeen kersat ehkä menevät nukkumaan.
Tämän tapauksen suhteen kävi muuten tuuri; tuon viestin lähettämisen jälkeen kesti noin kuukauden ja perhe muutti pois. Edelleen asumme itse samassa kämpässä, mutta jos nuo eivät olisi lähteneet, niin meidän olisi pitänyt.
Seuraava pariskunta joka muutti yläkerran asuntoon omisti koiranpennun / nuoren koiran, joka haukkui eroahdistuksissaan välillä tuntien ajan, kun omistajat eivät olleet paikalla. Kyllähän sekin meinasi välillä hieman vituttaa näillä äänieristyksillä. Todella kiva katsoa esimerkiksi leffaa, tai yleensä vain yrittää rentoutua, kun taustaäänenä on jatkuva haukkuminen. Mutta huomattavasti vähemmän tuo hermoja raastoi kuin ne alkuperäiset naapurit. Koiran eroahdistuksesta johtuvat äänet ovat sentään ymmärrettäviä. Ihmisten jatkuvat ulinat ja raivoamiset eivät.
Nyt sitten ilmeisesti tuokin koiran omistanut pariskunta on vaihtunut uuteen jokunen kuukausi sitten. Ei ulinaa, ei raivoamista, eikä haukkumista. Aah... Kyllähän täällä siis edelleen kuuluu esimerkiksi alakerran lapsiperheen äänet, mutta ne ovat normaaleja ääniä ne.