Lapsellinen. Se on sana, joka kuvaa montaakin puheenvuoroa niin tässä ketjussa kuin muuallakin palstalla näiden kahden joukkueen välejä koskien. Itsekin joutunut miettimään, onko kirjoitettujen viestien takana aikuisia ihmisiä, mutta kun jo nimimerkitkin ovat paikoin palstalla täysi-ikäisiä, siellä täytyy viestejä olla naputtelemassa ihka oikeita aikuisia.
Oli miten oli, näin kasarin lopulla syntyneenä mulle ysäri ja 00-luku ovat aikaa, jolloin on kasvanut lätkän ja Jokereiden parissa. Olen siis sitä sukupolvea, jolle ajatus HIFK:sta isoveljenä ei ole enää ollut todellisuutta, vaikka (esi)historiallisesti varmaan olikin ollut relevantti ajatus. Pääsääntöisesti noina vuosikymmeninä kulki paremmin kuin naapurilla, mutulla niin keskinäisissä kuin yleisestikin, mikä oli näin jokerikannattajana nastaa. Seurojen välit tuntui normaaleilta paikallisvastustajien suhteelta asiaankuuluvine kuittailuineen fanien kesken.
En ole koskaan arvostanut paikallisvastustajan edustajiksi profiloituneiden pelaajien hankintoja suuntaan tai toiseen, mutta tuntuu, että joskus 00-luvun puolessavälissä tästä tuli Jokereiden osalta jonkinlainen harrastus. Historiallisesti puntit ovat varmaan aika tasan, enkä muista oliko tuohon aikaan liikennettä myös toiseen suuntaan, mutta kaikenlaisia hirsoja, vopatteja, harkinseja ja nielikäisiä alkoi liikkua meille päin - "kruununa" sitten Ruutu ja Karalahti seuraavalla vuosikymmenellä.
Taival 2010-luvulta eteenpäin onkin sitten synkempi. Ruudun hankinnan myötä hänen typerät temput, raivon partaalle ajamansa IFK-organisaatio ja koston kierre ylilyönteineen, joista pahin Peltoseen kohdistunut. Tämän seurauksena epäterveen vihamieliseksi tulehtuneet välit, ja lopulta lähtö Venäjälle. Surullista, oikeasti.
Mitä tulee KHL:ään lähtöön, se on tietysti vastustajajoukkueen fanin kannalta maailman helpointa todeta, mitä olisi jokerifanina pitänyt tehdä ja mitä olisi itse tehnyt vastaavassa tilanteessa. Etenkin 2022 helmikuun jälkeen. Vaan kun kukaan muu ei ollut vastaavassa tilanteessa, jossa olisi pitänyt kääntää heti selkänsä omalle suosikkijoukkueelle ja jotenkin tajuta kaiken tapahtuvan absurdius siinä ja nyt. Monen luonnollinen reaktio valtavaan viharyöppyyn oli puolustautua; siksi kommentit liigan pienuudesta ja pelin tasosta ym.
Ja jos seura faneineen ansaitsee ikuisen tuomion KHL-taipaleestaan, miten tulisi suhtautua siellä pelanneisiin pelaajiin, joista HIFK:nkin tähdistö koostuu. Fakta on se, että KHL ujutti lonkeronsa suomalaiseen jääkiekkoon monin tavoin, eikä sitä kukaan täysin osannut tuomita, kunnes Venäjä hyökkäsi täysin voimin Ukrainaan.
Silti olen sitä mieltä, että Jokereiden ja meidän fanien on syytä tietyllä tavalla tulla takaisin hattu kourassa kiitollisena mahdollisuudesta pelata jälleen Suomessa, näinkin nopeasti ja näinkin korkealla sarjatasolla, näinkin positiivisella vastaanotolla. Harharetki Venäjällä oli valtava virhe, ja vinoilut aiheesta ovat ihan paikallaan, vaikka organisaatio on uusiutunut.
Uskon vilpittömästi, että seura ansaitsee kuitenkin uuden mahdollisuuden, myös paikallisvastustajaltaan. Toivon, että Jokerit ja HIFK mahtuvat jatkossa samaan kaukaloon. Ei ylimpinä ystävinä, mutta toisensa hyväksyvinä ja toisiaan kunnioittavina paikallisvastustajina. Koen, että organisaatiot suhtautuvat tähän kypsemmin ja isompi savotta on kannattajien keskuudessa.