Olen yrittänyt painottaa tätä tällä palstalla aiemminkin, ja niin ikään tämän palstan ulkopuolellakin.
Urheilussa on kyse tunteesta. Se on kaiken keskiössä ja kaikki muu sille alisteista. Urheilufanius - siis sen seurauskollisuusmielessä - tarkoittaa, että on olemassa me ja on olemassa muut. Oma seura on kaikki ja muut ovat vastustajia, vihollisia. Nyt tuntuu, että tunteen hakeminen on joissain faneissa vääristynyt siinä mielessä, että "viha" on ymmärretty liian kirjaimellisesti ja se on samalla kasvanut tärkeämmäksi kuin rakkaus.
On ihan fuulaa yrittää uskotella itselleen, että Jokereiden ja HIFK:n välillä ei olisi aina ollut sidettä ja jännitettä. Tällainen side ei yksinkertaisesti olisi mahdollista, jos suhde olisi pelkkää negatiivista tunnetta. Tuntuu suorastaan ikävältä, että on olemassa faneja, joille paikalliskilpailija ilmentää vain kielteisiä tuntemuksia. Tunteet voivat toki kuohahtaa, mutta on ensiarvoisen tärkeää tunnustaa myös urheilutunnetta täydentävä positiivinen merkitys.
Huomatkaa myös, että ilman toista osapuolta Jokereiden ja HIFK:n menneisyys olisi huomattavasti tyhjempi, mitä tulee tunteiden kokemiseen. Hällä väliä-asenne on pelkuruutta, yksipuolinen vihaaminen puolestaan välinpitämättömyyttä urheilukulttuuria ja -tunnetta kohtaan.
Jokereiden ja HIFK:n väliset paikallisottelut ovat aina olleet täynnänsä merkitystä. Vaikka kausi olisi jo menetetty, ei kummankaan osapuolella olla oltu välinpitämättömiä lopputulosta kohtaan. Vähintä, mitä jokainen fani voi kontollaan tehdä, on ajatella asiaa tästä näkökulmasta:
1. Kannatat Jokereita/HIFK:ta.
2. Tämä tarkoittaa, että olet seurasi takana enemmän kuin vastustajia vastaan.
3. Ottelut ovat nyt pelattu, lisää ei näillä näkymin ole luvassa.
4. Haluatko jäädä muistelemaan stadilaisen jääkiekkoperinteen huikaisevinta saagaa oman seurasi ja paikallisvastustajan välillä haikeudella, vai halveksien, vihaten, nyrkkiä puristaen?
Kypsä ja urheilukultivoitunut fani osannee vastata tähän yksin tein. Se ei tarkoita oman seuran hylkäämistä, jos osaa antaa arvoa vastustajalle ja tunteille, joita se on kyennyt vuosien saatossa tarjoamaan.
Itse olen hyvin kiitollinen HIFK:lle yhteisestä historiasta. Oloni on eilisen jälkeen ollut haikea, koska tiedän, ettei vastaavaa tunteiden kirjoa ole tarjolla ilman rakasta paikallisvastustajaa.
Onneksi on ollut Helsingin IFK!