Faktaa on myös se, että kaikesta törkeydestään huolimatta Ben-Amor sai aikaiseksi juuri sen mitä piti. "Brändin" kukkoilu loppui kuin seinään ja Ruutu ja muu joukkue pelasi loppukauden rauhassa. Se oli juurikin sitä kovan kovaa vastaan laittamista, jota odotan jatkossakin, kunhan vain yrittävät toteuttaa seuraavalla kerralla vähän paremmin.
...
Ero tuli siinä, että HIFK:lla oli päällekarkauksia tuplasti, mutta molempien toteutus "epäonnistui" siinä, missä Jokereiden vastine oli sitten ihan toisella tapaa väärin mitoitettu. Jos lähdettäisiin hiuksia halkomaan, niin Salmen huitomisethan tässä periaatteessa vielä olisivat kostamatta.
Enpä tämän tykityksesi jälkeen näe tarpeelliseksi tarkistaa alkuperäisen viestini sanomaa. Päinvastoin alleviivasit sen hienosti. Edelleen mikä tämä logiikka on:
1. Ruutu perseilee, HIFK tekee selväksi, että jos jatkuu niin kuittia tulee
2. Perseily jatkuu - > Melart metsästää Ruutua (pelaajaa joka on nimenomaan Melartia vastaan perseillyt pariinkin kertaan)
Tämä siis ei ole missään nimessä ok, vaan HIFK kuvittelee saavansa jakaa oikeutta kaukalossa. Kun taas:
1. Melart metsästää Ruutua. Jokerit tekee selväksi ettei tätä tyydytä katselemaan sivusta
2. Ben-Amor hyökkää kolmannen osapuolen, Ville Peltosen, kimppuun selästä ja hakkaa hänet sairaalakuntoon
"Brändi on kuollut, laitettiin kova kovaa vastaan, Ben-Amorin tempulla oli juuri toivottu vaikutus..."
Surullisinta on, että esim. sinä et tajua tässä olevan mitään vääristynyttä tai kummallista. Ja eikö esim. Gilliesin hankinta ole mielestäsi mitenkään brändin kukkoilua, joka loppui kuin seinään? Onko se todella niin vaikeaa myöntää, ettei Ben-Amorin tempusta ollut todellisuudessa Jokereille muuta kuin haittaa, kuten myös HIFK:lle.