Pakko kyllä ihmetellä tätä ketjua. Toki otsikonti on itsessään jo kovin epäonnistunut tai onnistunut miten vain, sotaa täällä todella käydään. Analyyttistä ja perustelua keskustelua ei niinkään. Kaikesta tästä huolimatta aion nyt jakaa omat ajatukseni Gilliesin hankinnasta, sen vaikutuksesta tulevaan ja ennen kaikkea omat odotukseni ja toiveeni tulevalle kaudelle IFK:n ja Jokereiden pelien osalta.
Itse hieman ihmettelen tätä Gilliesin hankintaa. Oliko kovanyrkkinen laitahyökkääjä todella se mitä IFK tarvitsi? En kuitenkaan suostu tyrmäämään Gilliesin hankintaa ennen kuin olen nähnyt herran vaikutuksen IFK:n joukkueeseen. Vai pitäisikö sittenkin puhua herran vaikutuksesta IFK:n vastustajiin. Oikein käytettynä Gilliesin kaltainen rautanyrkki on arvokas lisä joukkueelle kuin joukkueelle. Gillies voi todella taata IFK:n muille pelaajille pienen hetken lisää aikaa niin maalien edustoilla kuin kulmissa. Samaan hengenvetoon minun on kuitenkin todettava, että ylilyönnin riski tässä yhtälössä on nyt melko suuri. Toivon todella, että Joonas Tanska ja Ville Peltonen osaavat käsitellä Summasta oikealla tavalla Gilliesin käytön suhteen. Vaikka mikä olisi 1.9.2012 kaltaisia tapauksia ei suomalainen jääkiekkoilu tarvitse, ei IFK:n, Jokereiden tai minkään muunkaan seuran taholta.
Mitä taas tulee tuohon pippelinmittaukseen rosterien kovuudesta, niin se on kovin kovin turhaa puhetta. Useat jokerikirjoittajat ovat täällä huudelleet kuinka IFK on mikkihiirilauma. Tämähän ei pidä millään muotoa paikkaansa. Myönnän heti alkuunsa, ettei IFK:lla ollut ennen Gilliesin hankintaa rosterissaan pelaajaa, joka olisi pärjännyt Ruutulle tai Ben-Amorille nyrkkihippasilla. Kovuus jääkiekossa on kuitenkin paljon muutakin kuin lyömistä. IFK:n rosterista löytyy kuitenkin näitä fyysisiä kavereita riittävästi omiin tarpeisiin. Joukossa on Jokelaa, Kurvista, Salmea, Söderholmia, Kuparista, Fataa, Talajaa, Pakarista, Partasta, Elkinsiä ja Luttista. Blockin, Birchin ja Puustisen fyysisyyteen en ota kantaa, koska en osaa pelaajista tarpeeksi tiedä, vielä. Kuitenkin jokaisella ensimmäisessä kategoriassa mainitulla pelaajalla riittää varsin hyvin fyysisyy pitämään huolta itsestään ja kavereista. Samaan aikaan useat jokerikirjoittajat ovat maininneet oman joukkueensa ns. kovissa pelaajissa Jere Karalahden. Älkää ymmärtäkö väärin, Jere Karalahti on loistava jääkiekkoilija ja isäntä oman maalin edustalla, mutta ei sellainen kova pelaaja joka pystyisi muita liigakiekkoilijoita pätkimään nyrkkihippasilla. Itseasiassa tappelemisessahan Jere on korkeintaan keskinkertainen. Rumaan taklaukseen puolestaan pystyy vaikkapa Eero Somervuori. Kyllä minä näen, ehkä sitten värilaseilla, että fyysisyydessä IFK ei ole Jokereita perässä lainkaan. Edellä kirjoitettua ei ole tarkoitettu Ruutun, Ben-Amorin, Tyrväisten, Hardtin, Väänäsen tai Karalahden vähättelyyn. Kovia poikia jokainen, mutta eivät sentään mitään supermiehiä. Ennen Gilliesia Jokereilla oli kaupungin kovimmat nyrkit, mikä kallisti fyysisyysvaa'an heille. Nyt tilanne on, ainakin minun mielestäni, toisin.
Gilliesin hankinta voi parhaassa tapauksessa hyödyttää kumpaakin joukkuetta. Tuskin yhdellekään pelaajalle kummassakaan joukkueessa on epäselvää kukan on tällä hetkellä kylän kovin jätkä. Tämä tieto voi purkaa paineita puolin ja toisin, ja tätä kautta nämä keskinäiset matsit voivat hyvinkin palata juurilleen, olemaan hyvää, kovaa ja rehellistä jääkiekkoilua. Jos tämä, ehkä utopistinen, toive ei kuitenkaan toteudu voi olla, että jossakin paikallisessa jotakuta sattuu ihan kunnolla.
Jos IFK taas päättää lähteä muistuttamaan Jokereita viime syksyn tapahtumista, ollaan vaarallisilla vesillä. Mikäänhän ei estä Jokereita palkkaamasta vastaavaa rautanyrkkiä, jonka jälkeen palataan takaisin aikaan ennen Gilliesin hankintaa. Tai ei palata ihan, koska varmasti juopa näiden kahden joukkueen välillä on kasvanut entisestään. Itse olen sitä mieltä, että jos jollekin pitää osoittaa, että käytöksen pitää muuttua, se ei ole Ben-Amor. Kyseinen pelaaja on J. Ruutu. Kyllä Jarkko fiksuna kundina tietää, että hänenkin teoillaan on seuraamuksensa. Tähän asti IFK:ta vastaan Ruutu on esittänyt useita kyseenalaisia tempauksia, osa törkeämpiä kuin toiset, mutta kaikki nämä teot ovat olleet sellaisia, etteivät ne kuulu jääkiekkoon. Teot joita tarkoitan ovat; Granlundin taklaaminen ja poikittaisen antaminen pelin ratkettua ja vieläpä tilanteessa missä IFK:lle oli tulossa jäähy, Söderholmin ja Melartin kaataminen jalasta vääntämällä, kyykkääminen Åstenin ja Melartin taklausten edessä, hanskojen heiluttelu Melartin edessä tiputtamatta niitä* ja Pakarisen taklaaminen selästä sillä seurauksella, että Pakariselle tuli aivotärähdys. Pitkä on miehen syntilista ja siltikään hän ei ole ollut halukas vastaamaan teoistaan. Väitänpä, että Melartin ja Ruutun nyrkkihippa olisi puhdistanut ilmapiiriä Stadissa erittäin paljon. Lisäksi väitän, että Ruutu olisi tuon ottelun vielä korjannut nimiinsä. Ben-Amor oli se onneton joka pantiin selvittämään Ruutun keittämää soppaa. Semirillä meni homma todella pahasti överiksi, mutta siitäkin huolimatta kokonaiskuvaa katsottaessa Semir on pikkutekijä. En siis toivo, että Gillies pieksee Ruutun. Sen sijaan toivon, että Gilliesin läsnäolo rajoittaa näitä Jarkon ylilyöntejä. Pelatkoon kovaa, koska niin hän aidosti hyödyttää joukkuettaan, kunhan lopettaa nämä pelleilynsä ja ylilyöntinsä pois. En minä kyllä Melartinkaan noutoyritystä 1.9.2012 puolustele. Kyllä se tappelu olisi varmaan voitu hoitaa muulloinkin kuin heti ottelun alussa.
*todettakoon, että tässä kohtaa Ruutu vei nuorta poikaa kuin kuoriämpäriä ja aidosti hyödytti joukkuettaan.
Kaiken tämän kuohunnan keskellä toivon todella, että kumpikin joukkue osaa keskittyä olennaiseen, jääkiekon pelaamiseen. Kovaa pelaavat tasaväkiset joukkueet ovat hyvä resepti laadukkaalle jääkiekkoviihteelle.