Näin teen vain minä (1/10000?)

[La Flama Blanca]

Töissä (vapaa-ajalla tämä ei toistu) kävellessä lähestyvien kynnysten kohdalla on jonkinlainen pakkomielle saada askel sopimaan mahdollisimman hyvin kynnyksen reunaan, samalla tyylillä kuin pituushyppääjät lankulle tullessa.

 

[Jackie Moon]

Hehe, mulla oli tapana tehdä pienempänä vähän samanlaista juttua. Kuullessani / lukiessani melko pitkän sanan, katsoin aina miten se jaottuu. Esimerkiksi sana "naapurustossamme" on jaollinen kahdella, neljällä ja kahdeksalla. Testasin sanoja niin, että tavutin sanat jaotellen. Siis "naapurustossamme" -> naap-urus-toss-amme. Sitten totesin itsekseni, että joo, tämä sana on jaollinen neljällä.

Tätä teen itsekin, mutta se tulee niin selkärangasta että en edes tajunnut että siitäkin olisi voinut tähän ketjuun mainita. Lisäksi lasken sanojen (ja joskus jos oikein innostuu niin kirjaimien) lukumääriä ohjelmien tekstityksissä. Aloitan nollasta ja maali on satasessa. Sanoissa niiden määrä tulee siitä että montako niitä ilmestyy aina yhdellä kerralla ruudulle, esim. "Ridge et voi tehdä tätä minulle. Haista sinä Brooke paska.", tuo on siis kymmenen. Ja jos pääsen vaikka 98 asti ja seuraava määrä sanojen on vaikkapa 9, niin sitten se menee 7 pitkäksi ja sitten odottelen sitä seiskaa.

 

[Jaws]

Sama. Pakko olla parillinen numero. Jos televisiotakin katsoo ja joku laittaa äänenvoimmakkuuden 15 niin on minun käännettävä se 14 tai 16 jne. Sama pätee kaikissa jutuissa missä säädetään jotain (kello, television äänenvoimmakkuus, auton radio ja vaikka mitä).

Täälläkin yksi, joka säätää noiden volyymien kanssa. Telkkarin äänenvoimakkuus ei koskaan saa olla pariton, sen pitää olla aina parillinen. Joten ei ole näköjään niin kovin harvinaista, vaikka itsekin toki luulin sen sitä olevan.

 

[Pottakameli]

Ei jessus. Tämä ketju on kyllä melkoinen.

Lainaus tästä ketjusta tuolta ylhäältä.



Kaikilla meistä on varmaan outoja ns. rituaaleja... tuo ylläoleva veti kyllä kaikista pohjat. En ymmärrä. En tiedä uskallanko lukea tästä ketjusta, miten tuo lainaamani lause jatkuukaan ja parempi ehkä niin, ettei koko pää hajoa.

Itse pujottelin kaiken maailman tolppia autossa istuessani. Tuli myös hypittyä...perkeleen automatkat.

 

[Freddie Freeloader]

Täälläkin yksi, joka säätää noiden volyymien kanssa. Telkkarin äänenvoimakkuus ei koskaan saa olla pariton, sen pitää olla aina parillinen. Joten ei ole näköjään niin kovin harvinaista, vaikka itsekin toki luulin sen sitä olevan.

Tämä muuten pätee myös auton ilmastointilaitteeseen. Jos normaalisti käyttämäni 22 alkaa tuntua liian kylmältä, niin on pakko laittaa tauluun 24, vaikka tiedän jo etukäteen, että se on liian kuuma. Siinä sitten seilaan näiden välillä pitkillä automatkoilla. 23 ei tule kyseeseen, vaikka tiedän, että se antaisi juuri haluamani lopputuloksen.

 

[forrest]

Työmatkan meno-osuuden teen bussissa seisoen, vaikka istumapaikkoja olisi paljonkin tarjolla. Istumaan siirryn lähinnä vain silloin kun joltain pysäkiltä tullaan kyytiin lastenvaunujen kanssa. Paluumatkat taas istun.

 

[Cjyyl]

Töissä (vapaa-ajalla tämä ei toistu) kävellessä lähestyvien kynnysten kohdalla on jonkinlainen pakkomielle saada askel sopimaan mahdollisimman hyvin kynnyksen reunaan, samalla tyylillä kuin pituushyppääjät lankulle tullessa.

Täältä löytyy sieluntoveri! Tiedä sitten mistä johtuu, mutta askelmerkin on oltava kohdillaan, muuten ei tule mistään mitään.

 

[Jaws]

Täältä löytyy sieluntoveri! Tiedä sitten mistä johtuu, mutta askelmerkin on oltava kohdillaan, muuten ei tule mistään mitään.

Mullakin on tämä askelmerkki-pakkomielle monessa asiassa. Esimerkiksi jollain laatoituksella kävellessä tulee välillä katsottua sitä askelmerkkiä, yli ei saa astua.

 

[sampio]

Muutamia kertoja päivässä tulee naksautettua takareidet. Tulee kiristävä olo takareisiin, ja jos ei tee lievää venytystä ja naksauta niitä, niin homma jää vaivaamaan mieltä ja tuntuu, että jalat kangistuvat. Pieni venytys, naksahdus, ja olo on paljon rennompi.

 

[Numero13]

Itselläni sama homma volumen kanssa, mutta vain TV:tä katsellessa. Esim. Radiota kuunnellessa volumelle se ja sama..

Ennen kun en ajokorttia omistanut, tuli auton kyydissä istuessa kuviteltua sähköjohtojen päälle joku kuvitteellinen hahmo, joka "liukui" linjoilla samaa vauhtia auton vieressä. Aina sähkötolpan tullessa kohdalle, kuvittelin hahmon hyppäämään tolpan yli ja jatkavan liukumista. Hämärää..

 

[Naurava Sika]

Enpä tiedä harrastavatko muut, mutta aina Frendien alkutunnarin aikana tunnen pakottavaa tarvetta osallistua niihin taputuksiin. Ja näin myös poikkeuksetta teen. No one told me, life was gonna be this way *tap tap tap tap*

Minulla on hieman saman tapainen pakkoliike. Nimittäin aina jos kuulen jonkun sanovan "hei lopeta", on minun pakko taputtaa kaksi kertaa. Usein esimerkiksi vaimon kanssa kinastellessa hän sanoo nuo taikasanat "hei lopeta!" ja seuraavalla sekunnilla saa minulta vastauksen "tap tap". Tämä johtunee siitä yhdestä Tik Takin biisistä, joka alkoi muuten juuri nyt soimaan päässä. Ei varmaan lähde pois ennen kuin nukutun yön jälkeen.

 

[ms.qvist]

Toistaiseksi kenelläkään ei ole ollut tällaista tapaa, josko onkaan. Minulle on lapsuudesta jäänyt tapa heittää aina saunoessani ennen pois lähtöä yksi kauhallinen vettä kiukaalle saunatontulle. Ja teen tätä edelleenkin vaikka en tonttuihin, maahisiin sun muihin uskokaan. Jotenkin tapa on juurtunut selkäytimeen ja sitä tulee noudatettua edeälleenkin. Menikö nyt uskottavuus palstalaisena?

vlad.

 

[Chespa]

Ennen kun en ajokorttia omistanut, tuli auton kyydissä istuessa kuviteltua sähköjohtojen päälle joku kuvitteellinen hahmo, joka "liukui" linjoilla samaa vauhtia auton vieressä. Aina sähkötolpan tullessa kohdalle, kuvittelin hahmon hyppäämään tolpan yli ja jatkavan liukumista. Hämärää..

Sama :D

 

[Aunt Wang]

Äh, en tiedä miten selittäisin tämän... Kun olen autossa ja edessä siintää tolppia ja katulamppuja jne, niin katson aina tien oikealla puolella olevaa tolppaa, sitten vasemman puolimmaista tolppaa ja sitten taas oikeanpuoleista tolppaa. Ja jos en katso tien toisella puolella olevaa tolppaa ennen kuin olen ajanut sen ohi, niin häviän ja juttu alkaa alusta.

 

[Jaws]

Ennen kun en ajokorttia omistanut, tuli auton kyydissä istuessa kuviteltua sähköjohtojen päälle joku kuvitteellinen hahmo, joka "liukui" linjoilla samaa vauhtia auton vieressä. Aina sähkötolpan tullessa kohdalle, kuvittelin hahmon hyppäämään tolpan yli ja jatkavan liukumista. Hämärää..

Näköjään meikäläisellä on näitä outoja tapoja useampiakin, sillä voin samaistua tähän. Sitten tähän kuvattuun tapaukseen myös sellainen, että siinä auton vieressä tiellä aina joskus juoksi kuvitteellinen hahmo ja hyppäsi aina katulampun / jonkun tolpan kohdalla. Yleensä moottoritiellä. Siis juoksee eteenpäin, pomppaa, jatkaa juoksuaan, pomppaa.

Ja vakuuttavuuteni sen kuin nousee.

Edit: ketjun nimeksi voisi kohta vaihtaa "Näin teen vain minä ja yleensä myös Jaws".

 

[Jaws]

No niin, nyt tuli mieleen sellainen tapa jota olen tehnyt ihan pienestä tähän päivään saakka. Olen usein pohtinut, tekeekö kukaan muu näin. Ja tämä on sellainen juttu, jota tulee tehtyä ihan päivittäin monestikin, esim. katsoessa televisiota tms.

Eli onko kellään muulla pakonomaista tarvetta välillä repiä huulia? Niistä kun irtoaa vähän nypläämällä jotain pikkuisia juttuja (en tiedä, mikä sana niille on). Siis se mitä huulen pinnassa nyt yleensä on. Olen tehnyt sitä niin pitkään, että olen tottunut siihen ja eikä se erityisemmin satu. Siis etusormella ja peukalolla huulen näpräystä. Se on vähän kuin oma versioni kynsien pureskelulle. Keskittyessä tulee tehtyä juuri tätä.

Se ei ole mitään masokismia, sillä se ei juuri satu ja siihen on tottunut että se on tullut oikeastaan tavaksi. Enkä usko että kovin moni tekee sitä kuten minä teen.

Hieno ketju, kirjoittelen tänne vielä varmasti usein.

 

[Lunatico]

Mullakin on autolla ajaessa yksi hieman outo juttu, elikkäs, kun näen tolpan, oli se sitten kummalla puolen tahansa, ja vastaan tulee auto. Yritän ehtiä ensin sen tolpan ohi kuin se vastaan tuleva, joskus jopa kaasutan sen takia. Ja joskus lasken pelin tilanteen matkan aikana ja ynnäilen lopuksi voitinko vai hävisinkö.

 

[Wod]

Eli onko kellään muulla pakonomaista tarvetta välillä repiä huulia? Niistä kun irtoaa vähän nypläämällä jotain pikkuisia juttuja (en tiedä, mikä sana niille on). Siis se mitä huulen pinnassa nyt yleensä on. Olen tehnyt sitä niin pitkään, että olen tottunut siihen ja eikä se erityisemmin satu. Siis etusormella ja peukalolla huulen näpräystä. Se on vähän kuin oma versioni kynsien pureskelulle. Keskittyessä tulee tehtyä juuri tätä.

Jos tajusin mitä tässä haetaan niin teen samaa, mutta en käytä sormia. Pelkillä hampailla revin huulten päältä "nahan" tai mikä ikinä se nyt siinä sitten ikinä onkaan. Kivasti lähtee paloja veke. Kaikennäköistä :D!

 

[benicio]

Toistaiseksi kenelläkään ei ole ollut tällaista tapaa, josko onkaan. Minulle on lapsuudesta jäänyt tapa heittää aina saunoessani ennen pois lähtöä yksi kauhallinen vettä kiukaalle saunatontulle. Ja teen tätä edelleenkin vaikka en tonttuihin, maahisiin sun muihin uskokaan. Jotenkin tapa on juurtunut selkäytimeen ja sitä tulee noudatettua edeälleenkin. Menikö nyt uskottavuus palstalaisena?

vlad.

Saunatontulle heitettiin aina lapsena kauhallinen. Sitten minusta tuli insinööri ja lopetin sen. En siis tonttua, vaan sen heittämisen. En siis sen tontun heittämisen vaan veden heittämisen.

Ei se sun uskottavuus nyt mennyt.

 

[Freddie Freeloader]

Saunatontulle heitettiin aina lapsena kauhallinen. Sitten minusta tuli insinööri ja lopetin sen.

Niin minäkin. Siis tein noin. Tai olin. Tai siis tein. Tai siis tulín... insinööriksi.

*ysk* lähen tästä saunaan.

 

[Pasuri]

Katulamppuihin ja liikennemerkkeihin sun muihin tolppiin tuntuu porukalla liittyvän paljon outoja rituaaleja, niin mullakin. Mulla se jantteri vaan ei liu'u linjoja pitkin vaan hyppää aina tolpalta seuraavalle. Semmosta on myös että jos auton radiosta soi joku biisi niin joka tahdin aloittava isku ei saa tulla semmoisessa tilanteessa että auto on jonkun tolpan kohdalla, pittää olla aina kahen tolpan välissä.

Myöskin tuollaista että ei saa astua asfaltissa olevan halkeaman päälle esiintyy. Joskus niitä on vaan niin tiheään jotta joutuu ottamaan kunnon harppauksia, taikka sitten hirveän lyhyitä askelia. Mahtaa näyttää mielenkiintoselle. Telkkarissa ei voi volaa laittaa mihinkään 17 tai 53 vaan aina pitää olla 0, 5, 10, 15 jne... Yks on myös että julkisilla paikoilla musiikkia kuunnellessa tulee vähän väliä kaivettua nappia korvasta, että varmasti kuuluu se musiikki kuulokkeista eikä kännykän kajarista.

 

[hemmo_1973]

Meikäläisen tapana on mieltää numeroita kertotaulujen kautta. Eli esimerkiksi lätkämatseja seuratessani funtsin, minkä kahden luvun tulo tietyn pelaajan numero on. Esimerkiksi 32 on 8 kertaa 4 ja 3 kertaa 10 ja 2/3 ja niin edelleen. Kyseisen tyyppinen aivobikkaus on tehnyt meikäläisestä melkoisen velhon numeroiden suhteen.

 

[DefaultPlayer]

Katulamppuihin ja liikennemerkkeihin sun muihin tolppiin tuntuu porukalla liittyvän paljon outoja rituaaleja, niin mullakin.

Kuin myös! Itse fiilistelen aina niiden 25 metrin välein olevien (mitä yleensä taajama-alueilla on) katulamppujen kanssa Jonathan Edwardsin kolmiloikan me-hyppy(j)ä (18,29 tjsp) ja koitan saada rytmitykset kohdilleen ja arvioida sen, että missä kohtaa sitä pitää tulla alas, että tipahtaisi noille lukemille.

Mallailen, kuten jo moni muukin edellä kirjoittanut, myös niitä askelmerkkejä aina kohdilleen esim. pyöräillessäni ja kävellessäni. Pentuna tuntui, että tuosta "taidosta" oli apuakin, kun pituutta hypätessä ei tarvinnut ikinä sen kummemmin askelmerkkejä juosta ennen kisoja, kun ihan sama mistä lähti, niin aina sen juoksun sai rytmitettyä niin, että se jalka oli siinä lankulla.

Ja jotta ei ihan väärää kuvaa itsestäni tulisi, niin en ikinä ole kyllä yleisurheilua sen kummemmin harrastanut tai muutenkaan intoillut asian suhteen. Jostain vain on tarttunut nuo hyppylajien jutut.

 

[sampio]

Aika skitsoa jengiä tuntuu olevan palsta pullollaan. Luulin, että olen friikki tuon venyttelyni kanssa, mutta siihen sentään on jonkinmoinen fysiologinen peruste olemassa. Muilla vaikuttaisi olevan vakavempia ongelmia. Tosin eihän tämän pitäisi yllättää enää näin reilun kymmenen vuoden palstailun jälkeen.

 

[Syöttöpiste]

Tuli yksi hullu juttu mieleen. Nyt kun lätkää niin paljon seuraan, niin jäänyt tämmöinen tyhmä juttu päälle.

Esim. jos vaikka kaupassa punnitsen jotain, jonkun tuotteen vaakanumero on esim 67, mietin Tomas Zaborsky. Tai jos vaikka apteekissa jonotusnumeroni on 87, mietin Sidney Crosby. Tälläinen yksittäinen numero tuo mieleen usein jonkun pelaajan pelinumeron mukaan.

Tämä on lieventynyt näihin vähän harvinaisempiin pelinumeroihin. Esim. pari vuotta sitten esim. numero 23 oli vielä kaikki vaan ketkä sillä pelasi - Kemppaiset, Louhivaarat ja Tukoset.

Kai tätähän käyttää lähes kaikki lätkää seuraavat henkilöt. Itse ainakin yritän muistaa jotkut pitkät numerosarjat jakamalla ne osiin eri pelaajien pelinumeroiksi. Esimerkiksi jotkut puhelinnumerot tai laskujen viitenumerot. Samaan menee myös kauppojen HeVi-osastoilla vaakanumerot. Hyvin helppo keino muistaa numerot, jos muuten meinaa onnistua.