Näin Ruotsin Armeijassa

[Viikate]

Viestin lähetti Jaakko
Mitä rankempaa se on ollut sen mukavampi sitä on muistella jälkeenpäin. Armeija on elämys, josta jää mukavat muistot loppuelämäksi.

Ei pitäisi sotkeutua näihin armeijakeskusteluihin, mutta ylläoleva kommentti tuo mieleen erään kaverini, joka kävi armeijan kunnialla loppuun, mutta sen jälkeen "erosi" reservistä (joku viisaampi tietänee oikean termin) eli on kieltäytynyt kertausharjoituksista. Katuu muutenkin armeijan käymistä, olisi kuulemma pitänyt jättää menemättä. Mielenkiintoinen ja ilmeisesti aika harvinainenkin tapaus... Yleensähän armeijaan suhtaudutaan jälkikäteen juuri noin, että "eihän siellä kivaa ollut, mutta hyvä kun tuli käytyä".

 

[ELÄKELÄINEN]

Armeijassa meni polvi paskaksi.Myöhemmin liian kovalla treenillä pilasin sen lopullisesti,enkä ole 80-luvun jälkeen juossut.Lisäksi lähes 20 vuoden jälkeenkään ei hyviä muistoja juurikaan ole.
Kertaamaan en mene.Ei ole pyydettykään.Aikanaan sanottiin,että kun pistää lomakkeessa rastin kohtaan´en tunne olevani yhtä terve kuin ennen varusmiespalvelusta´tms,niin ei kertaamaan pyydetä.Näyttää pitävän paikkansa.
Muutenhan näitä hommia olen ollut täälläkin puimassa.Kaikki vaan armeijaan ja kasarmeille!Ja metsään ja telttaan!

 

[flintstone]

Miksiköhän en ole hämmästynyt?

Jaa niin mistäkö, no siitä että nämä meidän Italian poliisin toimia kritisoineet aktivistit (rapster & co) vaikuttavat olevan myös armeija vastaisia ja tuo Suomen asevelvollisuus lienee myös suorittamatta, vai?

Olen pitänyt vahvana yleistyksenä että kaikki nämä ns aktivisti on järjestään sivareita tai aseistakieltäytyjiä mutta tällain rivienvälistä lukien vaikuttaisi että ainakin tässä tapauksessa se näyttäisi pitävän paikkansa.

Suomi ei ole tällä hetkellä sodassa, eikä mitään välitöntä sodanuhkaakaan ole näköpiirissä mutta pidän silti armeijaa ja asevelvollisuutta niin sanottuna välttämättömänä pahana. Silti on hyvä valmistautua pahimman varalle, ja kyllähän meiltä monilta vielä löytyy isovanhempia tai vanhempia tai tuttuja jotka ovat nuo sodan kauhut kokeneetkin. On myös hyvin tiedetty fakta että Suomen armeija ei pysty pysäyttämään Venäjää, tai muutakaan suurvaltaa, jos se aloittaa täysmittaisen hyökkäyksen vallatakseen Suomen, mutta tämä ei olekaan se mitä Suomen armeijalla halutaan viestittää vaan se että hinta jonka mahdollinen hyökkääjä joutuu maksamaan olisi sen verran suuri saavutettuun hyötyyn nähden että se ei olisi kannattavaa ja tämän Suomen nykyarmeija mielestäni pystyy hoitamaan (ns. pienimuotoinen kauhun tasopaino).

Suomessa olevan yleisen asevelvollisuuden yksi hyvä puoli on myös se että yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa armeijaa on hyvin vaikea saada mukaan vallankaappauksiin, hyökkäys sotaan tai käännettyä oman maan kansalaisia vastaan kuten olisi siis palkka-armeijan kanssa. Yleinen asevelvollisuus myös estää sen että armeijaan menisivät vain ne pahimmat sotahullut joka myös lisää armeijan vakautta.

Olen monesti ihmetellyt että mikä on se ylempi voima tai vakaumus joka estää ihmistä suorittamasta asevelvollisuuttaan? Ainakin itse koen että jokaisen suomalaisen velvollisuus on puolustaa maataan tarvittaessa vihamielistä hyökkääjää vastaan, vai katsotko sinä vain passiivisena vierestä kun joku raiskaa vaimosi ja lapsesi?

 

[rapster]

Viestin lähetti Viikate
joku viisaampi tietänee oikean termin

En ole sen viisaampi, mutta termi lienee "reservin sivari" eli siviilipalvelusmies. Meillä sivareilla on muuten kriisitilanteessa tällä hetkellä kohtalaisen huono (eli olematon) oikeussuoja. Saas nähdä tuleeko siihen mitään parannusta, sillä nykyisellä lainsäädännällä sivarin, totaalin kuin kai peräti vapautuksen saaneenkin voi sodan aikana vaikkapa ampua maanpetturuudesta. Saas nährä muuttuuko tämä tulevaisuudessa...

 

[Viikate]

Viestin lähetti rapster
Meillä sivareilla on muuten kriisitilanteessa tällä hetkellä kohtalaisen huono (eli olematon) oikeussuoja. Saas nähdä tuleeko siihen mitään parannusta, sillä nykyisellä lainsäädännällä sivarin, totaalin kuin kai peräti vapautuksen saaneenkin voi sodan aikana vaikkapa ampua maanpetturuudesta. Saas nährä muuttuuko tämä tulevaisuudessa...

Ei kai sivarin asemaa sotatilanteessa ole määritelty laissa mitenkään, ei siitä ainakaan koulutuksessa kerrota. Jos sota tulee, niin minut saa ainakin ampua, mikäli yhteiskunta katsoo minun olevan siinä määrin haitallinen otus.

Flintstone hyvä, olen tälläkin palstalla kirjoittanut tästä aiheesta, joten ei sinulla olekaan mitään syytä yllättyä. Jos mielipiteeni kiinnostavat, tutustu vanhempiin aiheisiin. Sen verran korjaan, että ovat sivaritkin toki suorittaneet asevelvollisuutensa. Ainakin itse olen lakitermejä käyttäen "täysin palvellut".

 

[rapster]

Re: Miksiköhän en ole hämmästynyt?

Viestin lähetti flintstone
Jaa niin mistäkö, no siitä että nämä meidän Italian poliisin toimia kritisoineet aktivistit (rapster & co) vaikuttavat olevan myös armeija vastaisia ja tuo Suomen asevelvollisuus lienee myös suorittamatta, vai?

Olen pitänyt vahvana yleistyksenä että kaikki nämä ns aktivisti on järjestään sivareita tai aseistakieltäytyjiä mutta tällain rivienvälistä lukien vaikuttaisi että ainakin tässä tapauksessa se näyttäisi pitävän paikkansa.

Aika vahva yleistys onkin. Armeijakriittisiä lienee oikeampi katsantokanta meikäläisen kohdalla.

Olen monesti ihmetellyt että mikä on se ylempi voima tai vakaumus joka estää ihmistä suorittamasta asevelvollisuuttaan? Ainakin itse koen että jokaisen suomalaisen velvollisuus on puolustaa maataan tarvittaessa vihamielistä hyökkääjää vastaan, vai katsotko sinä vain passiivisena vierestä kun joku raiskaa vaimosi ja lapsesi? [/B]

Noniin, voisitkin samoin tein rauhoittua. Tämä keskustelu ei ole aiemminkaan foorumeissa johtanut minnekään. Nimimerkin takaa on niin mukava flamettaa ettei mitään rajaa. Syyt on monet eikä kaikki niitä varmaan koskaan ymmärrä.

 

[Andrej]

Viestin lähetti rapster
Meillä sivareilla on muuten kriisitilanteessa tällä hetkellä kohtalaisen huono (eli olematon) oikeussuoja. Saas nähdä tuleeko siihen mitään parannusta, sillä nykyisellä lainsäädännällä sivarin, totaalin kuin kai peräti vapautuksen saaneenkin voi sodan aikana vaikkapa ampua maanpetturuudesta.

Tuo ei sentään pidä paikkaansa. Suomen laista on poistettu kuolemanrangaistus myös sotatilan aikana "jo" 70-luvulla.

 

[varjo]

Pientä galluppia

Kuinkakohan paljon vaikuttaa armeija-asenteeseen sotilasarvo.
Tarkoitan vain sitä että Onko keskiarvoisesti miehistön/aliupseerien asenteet negtiivisemmat kuin upseerien jotka joutuivat "särmäämään" (kai sen sähläämisen joku noinkin olisi voinut nähdä) loppuun asti ja lopussa odottikin sitten palkinto. Itselläni ainakin asenne on ollut alusta alkaen positiivinen johtuen tosin osittain siitä että rämmin metsässä jo paljon siviilissäkin ja kummaksun aina sitä kun joku valittaa että armeijassa oli kurjaa koska metsässä oli märkää,kylmää tms.

Ja vielä siihen uhkakuvatilanteeseen. Omaan koulutushaaraani kuului tunnistamiskoulutus olennaisena osana ja voin kyllä sanoa että niiden 150 härpäkkeen joukossa joita opeteltiin ei ollut yhtään länsivekontinta, joten päättele sitten siitä jotain.

 

[vilpertti]

ei, ei, ei, ei, ei, ei ja vielä neljä sataa miljarditsijloona kvadriljoonaa kertaa ei. mitä helkutin merkitystä taas on sillä, onko joku palvellut siviilissä, onko joku universumin kovin tappajarambo RUKin ylivääpeliluutnantti tai jotain siltä väliltä? käsittääkseni tässä oli kyse siitä, että onko suomen yleinen asevelvollisuus hyvä juttu vaiko eikö?

käsittääkseni jos henkilö on palvellut sivarissa, hänellä on joka tapauksessa omat aivot ja oikeus omaan mielipiteeseensä. jos joku esittää kritiikkiä, ei se pakosti tarkoita sitä, että hän on paha ihminen tai täysi idiootti.

esimerkiksi tästä asiasta varmasti kenelläkään tällä palstalla ei ole niin suurta tietoutta, että voisi antaa julki absoluuttisen totuuden tai parhaan vaihtoehdon.

puolustusvoimat on sellainen instituutio, että sitä kohtaan on helppo tuntea myöten tai vasten. parannettavaakin siinä on varmasti. siinä on myös varmasti omat hyvät puolensa. näistä syistä siitä saa aina hedelmällisiä keskusteluja aikaan. harmillisen usein tämä kuitenkin kääntyy siihen, että leimataan toiset ihmiset huonommiksi, jos he ovat toimineet samassa elämänvaiheessa toisin.

minun mielipiteeni kaikki jo tietävätkin varmasti.

 

[Andrej]

Viestin lähetti vilpertti
ei, ei, ei, ei, ei, ei ja vielä neljä sataa miljarditsijloona kvadriljoonaa kertaa ei. mitä helkutin merkitystä taas on sillä, onko joku palvellut siviilissä, onko joku universumin kovin tappajarambo RUKin yli vääpeliluutnantti tai jotain siltä väliltä?

Nyt veli Vilpertti puhuu kalliita sanoja.

Omaan tuttavapiiriini kuuluu sivareita, terveydellisistä syistä vapautettuja (jotkut enemmän, jotkut vähemmän perustellusti), aseettoman palveluksen suorittaneita, reservikieltäytyjä (siis passin palauttanut), sotamiehiä ( + eri aselajien vastaavat), korpraaleita, alikersantteja, kersantti ja muutama vänrikki. Valtaosa heistä on erittäin miellyttäviä, älykkäitä ja rakastettavia ihmisiä.

Minun on hyvin vaikea lähteä tekemään minkäänlaista erottelua näiden kahden ihmisryhmän välillä. Kaikissa porukoissa on fanattisia idiootteja, mutta he ovat kuitenkin vähemmistö. Siksi mielestäni on aivan turha puhua sotahulluista tai maanpettureista pelkästään sen perusteella, miten kukin on katsonut parhaaksi asevelvollisuutensa kanssa tehdä.

Oikeastaan ainoa selkeä ero on se, että mitä vähemmän armeijan käyneitä on esimerkiksi saman pöydän ympärillä, loogisesti myös sitä pienempi riski on joutua kuuntelemaan juttuja siitä eräästä alikessusta joka aina veti römpsän peltipaidan niskaan väärin ja sanoi että nyt jos et jätkä konaha niin tulee viis pekkaa ja vetää sua spolliin...

 

[hihhu]

Intin välttämättömyydestä.

Asevelvollisuus on välttämätön. Olen siitä vakuuttunut. Mielipiteeni ei tosin perustu mihinkään geopoliittisiin tai muihinkann turvallisuustekijöihin, vaan pelkästään siihen tosiasiaan, että suomen nuorison keskuudessa tuntuu olevan hyvää vauhtia yleistymässä ns. ylikorkea itsetunto, joka ilmenee esim. keskivertok*sipäisyytenä. Tämän vakavan epidemian hoidossa armeijalla voi olla hyvinkin keskeinen osa. Ainakin tuntuu, että jotkin elämän realiteeteista ainakin joillekkin siellä tarttuvat matkaan.

Suomalainen nuori tarvitsee paikan, jossa hänelle v*ttuillaan ja jaetaan p*skaa. Minua ei kiinnosta, leikitäänkö siellä sotaa vai seisotaanko siellä päällään. Minä vain haluan, että sellainen paikka on.

 

[Guest]

näyttää tää toinen sivu kovin armeijavastaiselta

Ensinnäkin muistuttaisin ilman "ylenmääräistä" isänmaanhenkeä Kenraali Adolf Ehrnroothin sanoista Leijonille viimeisissä kotikisoissamme. Hän sanoi asian näin: "Suomi on hyvä maa. Ja suomalaiset hyvä kansa. Sitä kannattaa puolustaa tarvittaessa kaikin käytettävissä olevin keinoin."

Olen samaa mieltä. Svedupellet ja sivarit painukoon sinne "epänormaaliin lopeensa" tältä palstalta. Palstan otsikon ymmärrän, mutta en sen lähinnä toisen sivun kannanottoja. Tuntuu siltä kuin joku sivarijärjestö pyrkisi tunkeutumaan tänne lätkäpalstalle...:confused:

 

[acidjam]

Kiesus...

Aika ärsyttävää joko-tai -erottelua täällä.
Itse koen olevani välimallin ihminen. Vastustan ampumista,
tai tappamista oli kyseessä sitten massamurha, tai maanpuolustaminen. Silti aion kuitenkin liukua vuoden päästä SA-INT:n leipiin suorittamaan A-tason asepalvelusta, olkoon se sitten oikea termi tähän, tai ei.

Kritiikkiä nyt taas pitää laittaa sen verran, että nimim. taalari
voisi puolestaan vähän harkita kommenttejaan. Ymmärrän täysin niitä, jotka kieltäytyvät täysin koskemasta aseisiin, tai eivät halua hyppiä jonkin "nokkimisjärjestyksessä ylemmän" rummun tahtiin.
Siitä en pidä minäkään. Siinä kohdassa minulla tulee olemaan vaikeaa armeijan leivissä.

Samalla Taalari jauhaa, että jokin sivarijärjestö on tunkemassa jatkoajan sivuille. Veikkaan tätä melko kuivaksi vitsiksi, mutta sanotaan tähän, että mikäs siinä. Täällähän puhutaan kiekosta,
(ainakin joskus ;)) eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa onko hihassa natsoja vai "Fuck SA-INT" -pinssi. :p

Ja Vilpertille: onnea. harvemmin kukaan toinen on tiivistänyt mielipiteitäni jo ennenkuin olen ne jo ilmaissut paremmin kuin sinä edellisessä viestissäsi ;) Tottapuhuen: hyvä tilannekatsaus :)

 

[vilpertti]

Niin. Toivottavasti nyt kukaan ei saanut sitä käsitystä, että olisin sivari tai totaali tai joku vastaava. Kävin armeijan vekaralla 2/99, yleisarvosana kiitettävä ja metsäkelpoisuus hyvä. Olen myös aina ollut isänmaallinen ihminen, ja mielestäni oikea ratkaisu oli suorittaa asepalvelus aseellisesti ja tehdä se niin hyvin kuin pystyin.
Mutta mielestäni he, ketkä samassa tilanteessa tekevät eri lailla eivät ole ihmisinä sen kummoisempia kuin minäkään. Suuntaan taikka toiseen. Heillä on ollut omat vaikuttimensa tärkeää päätöstä tehdessään. Jotkut ovat kenties halunneet päästä "helpommalla", ja menneet sivariin. No entäs sitten? Jos jotain niin hirveästi kismittää se, että toinen pääsee "helpommalla", niin sama vaihtoehto oli myös hänelle todennäköisesti tarjolla. Kvit bitsin
Ja ennen kuin joku todella esittelee sen paremman vaihtoehdon Suomen puolustukselle kuin tämänhetkinen järjestelmä on, olen sitä mieltä, että kakarat vaan inttiin ja kasvatetaan niistä miähii! :)

 

[rapster]

Raotan salamyhkäisyyden verhoa: yksi suurimmista syistäni valita siviilipalvelus ovat juuri taalarin ja sivustaseuraajan kaltaiset ihmiset. Me emme halua henkemme uhalla varjella toistemme henkeä, ja hyvä niin - keinomme pyrkiä (tai olla pyrkimättä) kanssakäymiseen vain eroavat. Ja flametettakoon vielä että heidän kaltaistensa xenofobikkojen takia maailmassa vielä on sotia.

 

[Viikate]

Yhteiskunnan etu

Vaikka olen valinnut samoin kuin rapster, ei minun perusteeni kyllä ollut se, etten haluaisi hengelläni varjella toisten henkeä. Ei minun henkeni niin arvokas ole, etteikö sen voisi heittää jonkun hyvän asian eteen. Pikemminkin arvioin, että on yhteiskunnan edun mukaista mennä sivariin.

Tehdään hypoteettinen oletus, että olen "vellihousu", kuten sivustaseuraaja tapaa sanoa. Menen armeijaan, ahdistun, sairastun skitsofreniaan. Seuraus yhteiskunnalle: yksi mielisairas lisää elätettäväksi. Tai sitten ahdistun ja vedän itseni hirteen. Seuraus yhteiskunnalle: potentiaalisen veronmaksajan menetys.

Entäpä jos sen sijaan käyn sivarin? Palvelen vaikka koulussa tai vanhainkodissa, jossa edesautan sosiaalista hyvinvointia eli pönkitän yhtä yhteiskunnan peruspilareista (kuten armeijassakin tekisin, jos siitä selviäisin). Teen normaalia työviikkoa puoli-ilmaiseksi. Jos teen työni hyvin, yhteiskunta hyötyy.

Yhtälön lopputulos: ei ole mitään perustetta väittää, että siviilipalvelus olisi yhteiskunnalle rasite ja että sivarit eivät toimisi yhteiskuntajärjestelmämme puolesta. Vellihousuja ei tästä maasta kitketä sillä, että heiltä viedään mahdollisuus suorittaa kansalaisvelvollisuutensa.

Viimeinen virke kontekstista irroitettuna tekee minusta pelottavan militaristisen ihmisen.

 

[Clark Kent]

Jokainen tehköön valintansa. Mutta nykynuorille armeija on todella hyvä paikka saada hieman koulutusta. Nuorilta kun on mennyt arvot "päin peetä". Eivät nykyään kunnoita muita ja muiden omaisuuksia. Itse kävin 1/97 saapumiserän kanssa intin, en pitänyt siitä sen enempää kuin muutkaan yleisesti, mutta en kadukkaan palveluksen suorittamista, vaikka tuli vietettyä suurimman osan vuodesta siellä. Lomillekin pääsi hyvin, joten ei siltäkään osin mitään valittamista. Silloin tosin tuntui siltä, että lomaa oli liian vähän aina. Mutta en käsitä sitä, että joku ei kestä armeijaa, silloin on kyllä päässä vikaa. Siellä oppi kuulemaan paskaa ja antaa takaisin (varusmiesten kesken, eihän herroille voinut kettuilla...), oppi kestämään kritiikin ylemmiltä tahoilta.

Jokainen tekee itse päätöksensä, on fiksuja armeijan käyneitä ja myös idioottejakin, sama pätee sivareihin. Kaikkea ei vain tarvitse kaikkien ymmärtää.


Kunhan toi Ruotsin malli ei tule tänne.

 

[heikkik]

Miksi kaikkien?

En ole koskaan ymmärtänyt näitä sotaintoilijoita, joiden mielestä kaikkien pitäisi käydä armeija. Minulla oli niin alokas-, AUK- kuin ryhmänjohtaja-aikana tupakavereina tyyppejä, joiden läheisyydessä en haluaisi "tositilanteen" tullen olla. Parempi olisi, että nämäkin tyypit olisi vapautettu <b>asepalveluksesta</b> joko kutsunnoissa tai asevelvollisuuden alkuvaiheessa, sillä sota-aikana tarvitaan kuitenkin ihmisiä muullakin kuin rintamalla.

1920- ja 1930-luvulla, siis ennen talvisotaa, vain noin 50-60% asevelvollisista suoritti palveluksen loppuun asti. Muut joko vapautettiin kutsunnoissa/asepalveluksen aikana tai saivat lykkäystä. (Luvut kirjasta Suomen puolustuslaitos 1918-1939, s. 435). Huolimatta noin pienistä lukemista talvisodasta selvittiin kunnialla.

Kertauksissa tuli käytyä kertaalleen. Pari kuukautta kertausten jälkeen marssin sotilaspiirin esikuntaan ja ilmoitin että kertaukset eivät kiinnosta vastaisuudessa. Siellä joutui täyttämään jonkin paperin ja vetämään rastin kohtaan "kieltäytynyt rauhanajan asepalveluksesta" (tai jotakin sinne päin), eikä toista kertaa kutsua kertauksiin ole tullut.

 

[c'elysee]

Asiaa sivuten nyt on koripalloammattilaisemme Hanno Möttölä saanut vapautuksen asepalveluksen loppuun suorittamisesta. On kuulemma jalat siinä kunnossa, ettei niillä käydä armeijaa. NBA:n pelithän ovat lasten leikkiä inttiin verrattuna, joten on sitä kova koulu tullut aikanaan käytyä.

 

[pykli]

Kerta kiellon päälle.

Niin, syystalvella olisi edessä sivari, kun heräsin huhti-toukokuussa miettimään että heinäkuussahan se olisi se lähtö. Inttiin lähtö oli vanunut ja vanunut, kun vasta toisista kutsunnoista selvisin kunnialla läpi - olen "B-mies", keuhkoissa prakaa pikkuisen - ja silloinkin satuin olemaan (lyhyeksi jääneellä urallani) yliopistossa, jolloin pari vuotta lätkähti heti lykkäystä. Eka deadline oli männävuonna, mutta silloin olin kaksivuotisen kouluni puolessavälissä, ja taas tuli lykkäystä.

Nyt sitten sain erinomaisen paikan ja päätin, että olen mieluummin vuoden tehden mielekästä työtä IT-alalla kotikaupungissani - asuen omassa kämpässä - kuin puoli vuotta epämääräisissä oloissa hermoromahdusta hautoen tehden ei-mitään.

Se kämppä on vieläkin löytämättä, kiitos joidenkin ihmisten typerän ehdottomuuden. Eräs lupaava ehdokas kaatui nimittäin siihen, että vuokranantaja keksi kysyä työni luonteesta. Kun paljastui että on kyse siviilipalveluksesta, tuli vastaukseksi tyly "minä kun olen armeijan käynyt mies niin minä en sitä ymmärrä; vuokraan jollekin opiskelijalle" ja <klik>, keskustelu päättyi siihen. Aiemmin tosin tyyppi oli maininnut miten opiskelijoilla on tapana jättää vuokriaan maksamatta; nythän palveluspaikka olisi tuon maksanut.

Armeijan tarpeellisuuteen en ota kantaa, mutta ehkä nämä kaksi asiaa - siviilipalvelus ja armeija - voitaisiin yhdistää. Tottahan sivareista yhteiskunnalle hyötyä on, ehkäpä kaikille parin viikon jakso intissä jolloin katsottaisiin tyypin taso ja motivaatio siihen, sen jälkeen joko jatko intissä tai sitten sivariin.

Jos katsoittaisiin prosenttimäärinä, kuinka moni sellainen käy intin, jota ei koko homma kiinnosta pätkääkään (muttei halua sivariin) ja motivaatio on nollissa, niin luulenpa tuon luvun olevan aika yllättävänkin suuren. Tottahan toki siellä on myös aivan rautaisia tyyppejä joita muutaman viikon unettomuus ei haittaa vaan silti löytyy intoa hommaan kuin hommaan, mutta sitten näitä jotka tekevät vain kun pakotetaan. Ehkä suuremmalla vapautusprosentilla (vain ne mukaan, joista oikeasti on hyötyä) homma sujuisi kaikkien mielestä paremmin.

Näin ...


--- pykli

 

[vilpertti]

viha johtaa pimeälle puolelle. ethän vain, sivustaseuraaja, ole kateellinen joillekin? sen verran sanon, että nykysuomessa on tilaa myös muillekin kuin armeijaan meneville, eikä heitä mielestäni tulisi syrjiä. koskaan ei voi tietää toisen henkilökohtaisia vaikutteita, eikä niitä pidäkään tietää. näitä voivat olla mm. traumat, kuten rapsterin painajainen jossa venäläinen upseerisnaikkonen pamauttaa lasautti henkipolon ulkoilmalenkille :)

maailmassa on vain muutamia asioita, joita oikeasti pelkään, ja yksi niistä on vihainen armeijakiihkoilija.

 

[rapster]

Traumoja on moneen lähtöön - ehkäpä jopa sivustaseuraajallakin on omansa. Tosiasiassa, jos se jonkun mielestä mihinkään liittyy, on lapsuuteni varsin onnellinen. Valinnoissani en yleensä anna kovin suurta painoarvoa näkemilleni unille, eikä tämäkään valinta tee poikkeusta. Silti olen sitä mieltä, että (myös) unista voi oppia paljonkin, jos pitää silmiään auki.
Sivustaseuraaja ei anna kovinkaan hyvää kuvaa itsestään ja dogmeistaan solvaavalla, luolamiestyylisellä testosteroniahdistuksellaan. Mitä noihin munattomuus-, vellihousu-, ja idioottisyytöksiin tulee, olen kumma kyllä täysin vakuuttunut että minussa on enemmän munaa, miestä ja varsinkin älyä kuin sinulla, rakas sivustaseuraaja-ystäväni. Eli itsekeskeisyys toimii toiseenkin suuntaan. Voin myös vakuuttaa, ettei kaikkien aseistakieltäytyjien päällimmäinen motiivi ole mainitsemasi itsekkyys; tästä kielii mm. jonkun tämänkin threadin alkuun heittämä kärjistys, että suuri osa vaikka globalisaatioon kriittisesti suhtautuvista ihmisistä ompi näitä sivareita. Tuon aktivismin takaa löytyy usein ajatus utilitarismista, että meidän länsimaissa asuvien eli eniten kuluttavien (mm. sinun ja minun) täytyy muuttaa tapojaan, jotta useammilla olisi hyvä olla. Ja yksi osa tätä tapojen muuttamista on jostain omasta luopuminen, joka ainakin minun moraalikäsitykseni mukaan on epäitsekästä ajattelua. En tietenkään puhu kaikkien puolesta, mutta tuo olikin vain YKSI esimerkki siitä, etteivät asiat välttämättä ole niin yksinkertaisia (sinä svedupellehinttari, minä ugala bugala, minä murskaa sinulta pää) kuin miltä näyttävät. Ehkäpä pelkäät jotain mitä et ymmärrä?
P.S. anteeksi elitistinen asenteeni, jos se paistoi läpi ;)
Nimim. Väinö Linna oli pasifisti

EDIT: hioinpa yhtä lausetta

 

[Moto]

Vaikka olen armeijan käynyt, minua ei vituta sivarit. Sen sijaan vituttaa aivan tolkuttomasti juuri tuo kliseinen "sivarit-on-hintti-pehmo-isänmaapetturi-vellihousuja" asenne. Minulle on ihan sama, onko ihminen sivari vai RUK:n käynyt, tunnen molempia ja ihan samanlaisia ihmisiä ne on kuin muutkin.

Arvostan toki sitä, mitä veteraanit sodissa tekivät, mutta en ymmärrä miksi sen takia pitäisi edelleen joka ikisen nuoren miehen käydä leikkimässä Talvisodan aikaisilla vehkeillä 6-12 kk. Välillä ihan kirjaimellisesti, kyllä meitä nauratti, kun yhdelle marssille jaetuissa sidetarpeissa oli valmistusvuosi 1938 (tai sinne päin).

Kannattaa vilkaista tuolta Rööri kornerista Ylapesan Talvisota-kirjoitus. Aika hyvin kuvaa minunkin tuntojani.

 

[Paitselo]

Konekivääriryhmässä Kannaksella ym. ym....

... taisteli isäni sodassa viiden vuoden ajan. Joutui tappamaan useita vieraita ihmisiä jo 18-vuotiaana nuorukaisena, kas kun ne vieraat yrittivät myös oikein porukalla tappaa isäni kavereineen. Isän rintamapalveluksen "kohokohta" sattui kun hän oli ollut "siellä jossakin" jo yli kolme vuotta. Isä sattui olemaan taas kerran eräänä yönä vartiossa juoksuhaudassa, kun ryssän partio ryömi linjojen läpi ottamaan vankia suomalaisten puolelta. Siinä rytäkässä isä joutui käsikähmään, siis oikein raakaan painiin, yhden venäläisen kanssa. Isältä oli silloin jo ase pudonnut käsistä tavoittamattomiin, mutta hän onnistui survaisemaan puukkonsa venäläisen suuhun. Siihen sitten ryssä kuoli verta valuen, maaten isäni päällä kuraisen juoksuhaudan pohjalla....

... joten tältä pohjalta tiedätte varmaan millaisen kasvatuksen olen aikoinaan kotonani saanut. Toivottavasti koskaan enää tämä maa ei joudu sotaa kokemaan, ettei tarvitse kenenkään sivarin ruveta pohtimaan vakaumuksensa muuttamista kun kotitalo palaa, äiti makaa portailla raiskattuna ja silvottuna ja pikkuveljeltä on silpaistu kulli kiveksineen irti ja työnnetty jortikka söpösti sojottamaan pikkuveikan veriseen ja ruhjottuun suuhun. Ettei vaan iskisi sivarillekin siinä vaiheessa kostomentaliteetti... :confused:

Terv. Res.kers. Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentistä.

 

[pp33]

Olen Clark Kentin ja hihhun kanssa samoilla linjoilla. Jokainen tekee oman ratkaisunsa mutta mielestäni armeija on hyvä olla olemassa juuri sen takia, että se antaa elämään perspektiiviä. Nykyaikana suunnilleen kaikki saadaan heti ja tekemättä sen eteen juurikaan töitä. Mikäli näin ei kuitenkaan jostain kumman syystä tapahdu, on kiukuttelu ja "kusipääkäyttäytyminen" heti oikeutettua. Arvot ovat sanalla sanoen päin helvettiä.

Olen työni puolesta paljon tekemisissä nuorten kanssa ja täytyy tunnustaa, että usein on tullut mieleen ajatus "Armeija tekisi tuollekin hyvää." Jos kusipäisestä käyttäytymisestä huomautetaan, on vastineena useinkin vain kahta kauheampaa esittämistä. Tämän hetken yhteiskunnassa armeija lienee ainoa paikka/instituutio, jossa tähän voidaan oikeasti puuttua. Kuten joku tuossa totesi, on aivan sama, leikitäänkö siellä sotaa vai seistäänkö päällään. Ja jos "pää hajoaa" vessan siivouksesta, voi vaan miettiä, mikä on mennyt pieleen.

En ole militaristi, enkä usko oikeutettuun väkivaltaan missään tilanteessa. Mutta maailma on mitä on, eikä tietyiltä asioilta voi välttyä. Vaikka itselläkin oli tiettyjä ennakkoasenteita ennen palvelukseen astumista, ei mieleen tullut kertaakaan siviilipalvelus. Enkä jälkeenpäin voi sanoa katuneeni armeijan käyntiä. Käteen ja kokemuksia, joita ei vaihtaisi, ja perspektiiviä ajatella asioita. Kaikesta ei tarvitse pitää mutta paha on ilman kokemusta mistään puhua. Ennakkokäsitykset ovat yhtä tyhjän kanssa.

Mutta suurin anti oli sopiva annos nöyryyttä. En nyt välttämättä tarkoita sitä pikkusieluisten alikersanttien pillin mukaan hyppimistä sun muuta, vaikkei sekään nyt niin pahasta ole, vaan ylipäätään olosuhteiden aiheuttamaa nöyryyttä. Kaikki armeijan käyneet tietävät, ettei pahinta ole se, mitä tehdään, vaan se mitä ei tehdä. Eli odottaminen. Istua joskus tuntikaupalla odottaen jotain tapahtuvaksi, etkä voi tehdä asialle mitään. Joillekin asioille ei voi kuin nauraa, enkä oikeastaan keksi mitään, mikä armeijassa oikeasti olisi niin pahasta.

Oma "huippukokemukseni" armeijassa tapahtui jollakin lokakuisella YTH-reissulla. Käveltiin siinä päivän aikana useampi kymmenen kilometriä ympäri korpimaisemaa (taisi se joukkueenjohtaja eksyäkin pari kertaa). Erään pienen puron ylitys piti tapahtua sellaista lankkusiltaa pitkin, joka ei siis kestä kunnolla astumista ja jonka yli piti juosta. Satuinpa siinä pari metriä ennen vastarantaa astumaan harhaan ja putosin vyötäröä myöten puroon. Siinähän sitä olikin loppupäivä hauska hyppiä märissä saappaissa ja housuissa. No, kaveri sattui kastelemaan itsensä kaulaa myöten. Myöhemmin noin kello 11 illalla saavuttiin leiripaikalle. Hirveä nälkä, vilu, paskahätä ja suunnilleen kaikki muukin, mitä mieleen voi tulla. Leiripaikalla huomataan, etteivät varusteita kuljettaneet ZILit olleet vielä saapuneet paikalle. Seuraava ongelma oli löytää sopiva paikka teltalle metsästä, joka kasvoi nuoria puita vierivieressä. Tämähän nyt ei pitäisi olla ongelma mutta kenelläkään ei loppujen lopuksi ollut toimivaa taskulamppua. Itsellä sattui olemaan sellainen avaimenperäkynälamppu lähes lopussa olevine paristoineen, jonka valossa sitten yritettiin löytää sopivaa paikkaa pilkkopimeässä metsässä. Pari tuntia istuttiin ojan penkalla odotellen varusteita, ruokaa ja telttaa, eikä voinut tehdä juuri muuta kuin istua. Sitä oli vähästä kiitollinen päästessään joskus kolmen aikaan vaihtamaan hiemaan kuivaa ylleen teltassa, joka oli puoliksi pystytetty kivikkoon ja puoliksi pieneen notkoon, johon kerääntyi vettä.

Eihän tuo varmaankaan mikään kauhea tilanne ollut, mutta kyllä se sillä hetkellä sitä nöyryyttä opetti. Kai siinä oli sitä "mieheksi tekemistä".

Ei minulla ole mitään siviilipalvelusta vastaan. Kysehän on nimen omaan PALVELUSTA, jolla hoidetaan velvollisuuttaan yhteiskuntaa kohtaan. Jokaisella on omat syynsä valita niin kuin valitsee, eikä ihmisiä voida tämän perusteella syyttä hyväksi tai huonoksi (voiko millään perusteella?). Mutta mikäli syy siviilipalveluksen valitsemiseen on pelkästään se, ettei halua armeijaan, koska haluaa päästä mahdollisimman helpolla ja ylipäätään velttoilla, en voi henkilökohtaisesti arvostaa kyseistä henkilöä kovinkaan korkealle. Mutta kuten sanoin, syitä on monia, eikä ketään tai mitään pidä arvostella tietämättä taustoja.