Uleåborgir kirjoitti:
Tiede-lehdestä tai Tieteen Kuvalehdessä oli muutama vuosi sitten artikkeli, jossa väitettiin, että valon nopeus olisi ylitetty jossakin tanskalaisen(?) yliopiston kokeessa ja tästä tehty tieteellinen raportti. Valon nopeuden ylittivät tässä kokeessa mikroaallot. Einsteinin teorioiden yksi perusta on se, että valonnopeutta ei voi ylittää.
Se, että valo on vanhahtavalla klassisen fysiikan kielellä duaalista, ts. sisältää sekä hiukkaus- että aalto-ominaisuuksia, antaa meille osviittaa siitä, että mistä tuossa on kysymys.
Eli aalloilla säteilyä mallintaen (joka siis on vain yksi kuvaustapa, eikä sinänsä viittaa todellisuuteen, mutta on nyt tässä yhteydessä käyttökelpoinen) voidaan ajatella, että EM-säteilyn siniaallon etuharjaa venytetään ao. kokeissa eteenpäin, kuitenkin niin, että aalto kokonaisuudessaan (erityisesti siis jälkiosat) saapuu edelleenkiin ilmaisimiin valonnopeudella. Eli kvanttirelativistinen osa "aallosta" kulkee superluminaalisella nopeudella, mutta koko aalto ei. Näitä kokeita on muuten tehty jo huomattavan paljon, ja ottamasi esimerkki ei ole ainoa.
Valo on myös jo pysäytetty "nolla-nopeuteen", joka ei nyt suoraan liity tähän ollenkaan, mutta saattaa johtaa tulevaisuudessa mielenkiintoisiin optoelektronisiin sovelluksiin tietokonetekniikassa.
Elektromagneettisen säteilyn kvantitatiiviseen kuvantamiseen sopivat trigonometriset funktiot (sinit ja kosinit) kuin nenä päähän. Kuitenkin pitäisi puhua kentistä, mutta asian esittämisen kannalta tämäkään monimutkaistus ei ole tarvittava (puhumattakaan klassisten ja kvanttimekanisten kenttien välisistä eroista). Kentätkään eivät muuten ole vielä täydellinen kuvaus, mutta ovat kvanttikenttien muodossa fyysikkojen työkalupakissa edelleen, kuten ovat Newtonin gravitaatioyhtälöt astronomien käytössä silloin, kun suhteellisuusteoriaa ei vielä tarvita (matalat nopeudet, vähän massaa jne).
Summa summarum: esittämäsi tutkimustulos ei miltään osin riko Einsteinin teoriaa vastaan, koska kuvaustavan valinnasta riippumatta em. menetelmillä
EI voida lähettää signaaleja (eli siis syy-seuraussuhdetta tai pikemminkin kausaliteettia vastaan ei rikota).
Tämä johtuu siitä komplementaarisempaa kuvausta käyttäen, että ilmaisimissa havaittavat kvanttimekaniikan mahdollistamat superluminaalisella nopeudella "saapuneet" fotonit ovat stokastisia eli täysin sattumanvaraisia, ja tämä riippumatta niihin sovelletun manipulaation luonteesta (mm. erästä sinfoniaa on käytetty intesiteetin ja frekvenssin variointiin, kuitenkin tulosten puolella tätä matemaattista mallia ei voida enää huomata!). Tämähän johtuu mm. siitä, että kvantimekaniikan mukaan ei oikeastaan voida puhua fotonin radasta tai komplementaarista toisiinsa kytketyistä skalaari- ja vektorisuureista, kuten esimerkiksi fotonin tai partikkelin paikka ja liikemäärä. Epätarkkuusperiaate estää tämän.
Tilastollisessa mielessä fotonit saapuvat ilmaisimiin ao. kokeissa edelleen valonnopeudella.
Varjo voinee halutessaan laventaa ja/tai parantaa selitystä.
Myöskään EPR-paradoksi ja sen kokeellinen todistaminen (Aspect 1982) ei riko suhteellisuusteoriaa (tai kvanttiteoriaa) vastaan, vaikka siinä maalaismaisesti voitaisiin ajatella jopa tapahtuvan ei-lokaalia signaalien välittämistä partikkelien välillä. Ei-lokaalillä tässä tarkoitettaisiin ääretöntä nopeutta, mutta ihan vain selvennykseksi jo tässä vaiheessa. Wikipediasta löytää lisää tietoa.
EDIT: kirjoitusvirheitä