Paitselo kirjoitti:
Kuitenkin kehityksen vuosimiljoonia ja -miljardeja ajatellen väittäisin, että älyn kehittyminen on ollut hyvin äkillinen. Hädin tuskin antropoidin asteelta päästyään esi-isämme loivat hämmästyttävän nopeassa tahdissa sen, mitä kutsumme inhimilliseksi kulttuuriksi. Vasta satojen miljoonien vuosien aikana mutaatiot olivat johtaneet antropoidien syntymiseen - mutta sen jälkeen kehitys kulki jostakin syystä huimaa vauhtia ihmisapinoihin ja niistä eteenpäin...
No, mitäpä minä miettisin tästä. En ole millään kiistämään, etteikö ihmiset olisi kehittyneet ihmisapinalajista. Se on toki selvää. Ihmisellä ja esim. simpanssilla oli yhteiset geenit n. 97-98%, voi olla että en muista lukemaa nyt tarkkaan, eikä sillä ole väliä tässä tapauksessa. Hurjan iso lukema siis. kuitenkin, tuo puuttuva prosentti on lukumäärältään lukemattomia geenejä, miljoonia, jotka riittävät tekemään meihin sen ratkaisevan eron, että olemme juuri ihmisiä, itsensä täysin tiedostavia olentoja. Itseasiassa kaikilla nisäkkäillä taitaa olla toistensa kanssa paljon samoja geenejä, emme siis poikkea toisistamme tuolla tapaa niin valtavasti lajeina.
Paitselon tapaan ihmettelen sitä, miten verrattain lyhyessä ajassa ihmisen älykkyys kehittyi nykyisen tasolle...
Joka tapauksessa apinat on ehkä delfiinien ohella nisäkkäistä kaikkein kehittyneimpiä. Delfiinien ollessa vesieläimiä, ei niiden kehitysmahdollisuus ihmisen vertaiseksi olennoksi ole ollut mahdollista. Apina oli täysin suotuisa olento rakenteeltaan kehittyä ihmisolennoksi. Nykyiset apinlajit on kaikki kauttaaltaan varsin neuvokkaita. Dinosaurusten valtakausi ennen nisäkkäiden esiinmarssia kesti pitkään, mutta luultavasti yksikään näistä olennoista ei ollut riittävän kehittynyt rakenteeltaan, että olisi voinut syntyä ihmiseen verrattavaa lajia. Varmasti osa dinosauruksista on ollut varsin nokkelia ja sopeutuvaisiakin, mutta ei silti riittävän monipuolisia, jotta olisi voinut syntyä sivilisaatiota.
Lähden liikkeelle siitä, että maapalloa on tarkkailtu pidempään, maailmamme on suurenmoinen, ei mikään vähäpätöinen paikka lainkaan. Eli se kiinnostaa varmasti ulkopuolelta katsoen. Ihmislaji on syntynyt kahden maailman liitosta, aikana jolloin nähtiin otolliseksi näin tapahtuvan. Vielä pidempään odottaminen olisi saattanut koitua tappiolliseksi, kun sopivaa lajia ei välttämättä enää olisi kehittymään älylliseksi.
Se laji mistä ihminen sai alkunsa, oli varmasti siinäkin mielessä viisas, että osasi hyödyntää luonnossa olevia ei varsinaisesti elämää ylläpitäviä ravinteita, eli ruokaa. Vaan myös eliöitä, jotka vaikuttavat mielen kehitykseen. Toisin sanoen huumaavia aineita. Ei ole mielestäni lainkaan vähäteltävissä erilaisten luonnosta peräisin olevien kasvien ja sienien vaikutusta tietoisuuden kehittymiseen ja syntyyn. Sanoisin jopa, että monet kulttuureihimme liittyvät keksinnöt ja myös maailmankaikkeuden ymmärtämisen lähtökohdat on näiden aineiden myötävaikutuksella hankittu.
Ei ole primitiivistä kulttuuria, missä shamanismi ja rohdot eivät olisi tärkeässä osassa. Myös kehittyneemmissä kulttuureissa ne on näytelleet tärkeää osaa ja ne näyttelevät edelleen, joskin arvelen niiden kautta hankittavan tiedon vähenevän koko ajan. Joka tapauksessa ne herkistää ihmisen aisteja niin, että ihminen on vastaanottavaisempi todellisuuden eri ääripäille. Onko ne silkkaa harhaa... en usko, pikemminkin todellisuuden toinen puoli. Sukua unille. Maailma ei jakaudu todelliseen ja epätodelliseen, vaan sisältää kerroksia.
Mielestäni on myös mielenkiintoinen seikka se, että missä ihminen
on syntynyt? Muistelisin kuulleeni tutkimuksista, joiden mukaan ihminen ei ole välttämättä kokonaan, tai lainkaan syntynyt Afrikassa, vaan jossain päin Aasiaa? Tämä mielestäni puoltaisi aika tavalla "myyttiä", jonka mukaan Intian Valtameren ja Tyynen Valtameren välillä olisi ollut muinoin manneralue, jota taruissa kutsutaan yleensä nimellä Lemuria ja Mu. Paikka, jota myös toisinaan pidetään Raamatun esittämänä Paratiisina. Paikka, jossa eläimestä tuli ihminen (vrt. Kielletyn Puun hedelmän syönti). Siellä, mistä ihmisten esi-isät lähtivät levittäytymään muualle maailmaan. "Karkoitettiin" paratiisista, jota ei enää ole. Lapsuus oli ohi ja älyltään kasvava olento ei enää saanut nauttia hedelmistä, joita paratiisi saattoi tarjota. Ihmisen oli selvittävä itse.
Meille on luotu edellytys selvitä katastrofeista ennakkoon suunnittelemalla, toisin kuin tiettävästi meitä edeltäviltä olennoilla. Älykkyytemme on meidän suurin aseemme ja seikka, jonka avulla olemme ottaneet tämän maailman haltuumme. Eriasia, johdammeko tätä järin fiksuun suuntaan. Aika näyttää. Mitä suurimmalla mielenkiinnolla kiinnitän huomiota vuoteen 2012. Kyseinen vuosi ei voi olla olematta käänteentekevä ihmiskunnan kannalta.