Myytti lentävistä lautasista
Nykyajan lentolautasmyytin voidaan sanoa alkaneen kesäkuun 24. päivänä 1947. Silloin oli liikemies ja yksityislentäjä Kenneth Arnold lentämässä koneellaan Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltion alueella, Rainierin vuorten lähettyvillä, kun hän näki yhdeksän kiekonmuotoisen esineen lentävän vuoren lähettyvillä. Arnold ilmoitti havainnostaan Seatacin lentokentän valvontatorniin ("lautaset" näkyivät myös lennonjohdon tutkassa), ja myöhemmin lehdistön haastatellessa häntä havainnosta, Arnold kuvasi näkemiään esineitä sanoin, joista on tullut myytti: LENTÄVÄT LAUTASET.
Arnoldin havainto ei ollut ensimmäinen, eikä nimitys lentävä lautanen ollut uusi, mutta vasta hänen tekemänään havainto toi termin kaikkien huulille.
Selittämättömistä lentävistä esineistä on itse asiassa kohistu iät ja ajat. Näyttääkin siltä, että lautasia on lennellyt jo vuosituhansien ajan. Monien eri kansojen legendoissa ja uskonnollisissa tarustoissa on aivan ilmeisiä viittauksia Ufoihin (U.F.O. = tunnistamaton lentävä esine).
Esimerkiksi Raamatussa voi löytää näitä viittauksia - mm. Eliaan "tuliset vaunut" sekä Hesekielin kuvailemat "neljä tulista pyörää, jotka hehkuivat kuin malmi ja joita ympäröi ihmeellinen hohde".
"Katso Herra ajaa nopealla pilvellä ja tulee Egyptiin" (Jes. 19:1).
Raamattu ei ole ainoa, joka kertoo "taivaan pojista", jotka naiskentelivat maan tyttäriä (Genesis) tai jättiläisistä, joista kertoo myös ikivanha Gilgames-eepos.
Myös roomalaisten historijoitsijoiden kirjoituksista voidaan löytää mainintoja näistä ilmiöistä. Tällaisia ovat mm. Pliniuksen, Senecan ja Julius Obsenguensin kuvaukset "lentävistä kilvistä", joita Rooman kansa näki (Quaestiones Naturales, luvut 1,1 - 15 ja 7,7 - 22, Seneca).
Olemmeko ihan varmoja, että Platon loi pelkästään mielikuvituksestaan tarun Atlantiksesta, jonka kansa oli niin kulttuuriltaan kuin teknologialtaan siinä määrin korkealla, että atlantislaiset pystyivät jopa avaruusmatkailuun. Platon kertoi 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, että Gibraltarin edustalla sijaitsi kaksitoista saarta, jotka vaipuivat mereen 11 000 vuotta sitten suuren luonnonmullistuksen seurauksena.
Platonin kuvaus voidaan lukea Timaios- ja Kritias-nimisistä dialogeista. Tässä kertomuksessa hän antaa egyptiläisen papin kertoa ateenalaiselle valtiomiehelle Solonille, kuinka muinainen Ateena kerran valloitti Atlantiksen mahtavan saarivaltakunnan.
Tarun mukaan Atlantis tuhoutui erään nuoren prinssin leikittelyn seurauksena. Legendat kertovat, että Atlantiksessa oli talo, jota kutsuttiin "liekin taloksi". Tässä talossa, kertoo taru, säilyttivät ylipapit "kosmisen voiman" salaisuutta. Eräs nuori prinssi tuli sitten tämän "liekin talon" kielletylle alueelle halutessaan kokeilla näiden kosmisten voimien mahtia. Sitten tapahtui jotakin mullistavaa. Atlantis, jossa tarun mukaan oli 60 miljoonaa asukasta, vaipui meren syvyyksiin. Mitä tapahtui? Oliko tuo "liekin talo" kenties jonkinlainen ydinvoimala? Saiko valtaisa ydinräjähdys aikaan Atlantiksen tuhon?
Monista keskiaikaisista luostarimuistiinpanoista ja kertomuksista on löydetty mainintoja taivaalla lentelijöistä. Tuohon aikaan oudoista ilmestyksistä puhuvien henkilöitten turvat tukittiin polttamalla heidät roviolla noitina.
Italialainen Giordano Bruno väitti, että avaruus on ääretön ja että sitä asuttavat olennot, joista toiset olivat meitä edellä yhtä paljon kuin me olemme edellä kastemadoista. Bruno poltettiin noitana ja harhaoppisena roviolla vuonna 1600.