Olen myös sitä mieltä, että "meidän peli" ei ainakaan enää tarkoita yhtään mitään. Ehkä se jossain kohtaa oli suomalaisessa jääkiekossa evoluutiohaara, josta on sittemmin jopa tietoisesti pyritty eroon. Kyllä nopeasti organisoimatonta vastustajan puolustusta vastaan hyökkääminen on tehokkain tapa luoda maalipaikkoja, mutta päätä ei kannata kuitenkaan hakata seinään.
Tästä sinun kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Meidän peli on hukkunut aika voimakkaasti ajan hampaaseen ja itse asiassa omasta näkökulmastani kyseessä alkaa olla jo melko teoreettinen konsepti. Aikanaanhan Jalonen toi sen suomalaiseen jääkiekkoon. Itse olen ymmärtänyt meidän pelin alkuperäisen muodon näin:
- kaikki toiminta toteutetaan viisikkona - tunnusomainen elementti on tiivis viisikko koko kentän pituussuunnassa. Viisikkoa ei meidän pelissä levitellä eikä venytetä vaan se pysyy lähellä toisiaan.
- pyrkimys on säilyttää kiekkokontrolli itsellä suurimman osan ajasta pelissä, joka tarkoittaa erityisesti kiekollisena puolustamista eli puolustaminen hoidetaan siirtämällä nopeasti kiekkoa tiiviin viisikon sisällä.
- ei alivoimaisia hyökkäyksiä - kiekkokontrollin kautta pyritään aina hyökkäämään joko tasavoimaisena tai ylivoimaisena, mutta vältetään viimeiseen asti alivoimaisena hyökkäämistä (=palautukset)
- pelinopeus syntyy kiekolla ja nopeilla syötöillä, ei nopealla liikkeellä.
Meidän pelistä on sittemmin löytynyt hyvin erilaisia trendejä ja monen valmentajan peliä on kuvattu "meidän peliksi", vaikka itse asiassa se on ollut kyllä ainoastaan jonkinlainen toteutuksen asteella oleva tapa pelata. Nykyisellään meidän peliksi esim. mediassa riittää, että joukkue pyrkii voittamaan kiekollisuuden pelissä.
Antti Pennanen teki HPK:ssa 2019 mielenkiintoisen toteutuksen meidän pelistä, kun HPK pyrki suojelemaan muita pelin periaatteita, mutta HPK hyökkäsi lähes toisteisesti alivoimaisena. Pennanen puhui paljon "rohkeudesta hyökätä" alivoimaisena, koska yksilöt voivat kuitenkin omalla taidollaan voittaa laadussa. Ajattelu meidän pelistä on rajoittunut siihen, että aina, jos vastustajalla on kolme pelaajaa pelin alla niin tulisi palauttaa, jotta hyökkäykseen saadaan mukaan se 4. ja 5. pelaajakin, jotka siis usein ovat pakit. Pennanen rikkoi tätä asetelmaa, koska voithan hyökätä kahdella kolmea vastaan toisteisesti, jos esimerkiksi liikkeellä, harhautuksella tai laadulla yksi pelaaja voittaa kaksi. Voitoksi ei aina tarvita edes maalia vaan riittää, että kiekollinen pyrkii voittamaan alivoimaisena yhden tilanteen, josta voi seurata kuitenkin jäähy.
Pekka Virran variaatio pelistä puolestaan oli erityisesti Lukossa venyttää viisikkoa, mutta säilyttää kuitenkin pelissä kiekkokontrolli. Tämän pelitavan toteuttaminen vaatii nopeita pakkeja, mutta myös sitä, että vastustaja pyrkii karvaamaan. Jos vastustaja ei karvaa niin Lukon pelille ei aukea tilaa. Lukko pelasikin viime kaudella siten, että pakit olivat oma yksikkönsä ja he pyrkivät omalla liikkeellä pakottamaan vastuksen hyökkääjät karvaamaan Lukon kiekollisia nopeita pakkeja. Kun pakki sai kaksi tai kolme vastusta kimppuunsa niin nopealla syvyyssuunnan luistelulla omaan päähän pakki karistaa vastuksen hyökkääjät ja maalin kierrettyään pyrkii avaamaan toiselle pakille, joka avaa terävällä pystysyötöllä pelin omille hyökkääjille. Lukko tuotti kauden mittaan käsittämättömän paljon ylivoimaisia suorahyökkäystilanteita, mutta nerokkuus piilee siinä, paljonko Lukko kulutti vastustajan aikaa. Osa peliä on myös kiekolliseksi pyrkiminen, jolloin vastustaja jahtasi kiekkoa, mutta Lukko osasi pelata nopeasti kiekollisesti, vaikka vastustaja laittoi kolmekin karvaamaan.
Jos jotain tulevaisuutta voisi näistä maalata niin todennäköisesti suomalaisen jääkiekon tulevaisuus on jotain sellaista, mitä pelataan Ruotsissa nyt ja pelattu jo useampi kausi. Joitakin sellaisia pystysuunnan jääkiekon elementtejä on tulossa peliin, jotka eivät tällä hetkellä ole juurikaan käytössä ja todennäköisesti tuo tabu tiiviistä viisikosta alkaa rakoilla. Nämä ovat mielenkiintoisia seurattavia, mutta peli kehittyy pelaajiensa mukana. Suomessa suurempi rajoite kuin valmentajien pelitavallinen kyky on se, millaisia senttereitä tähän sarjaan tuotua. On pienimuotoinen ongelma, ettei parhaassa iässä olevia senttereitä ole oikeastaan kenelläkään, ainakaan kotimaisia. Nopean kiekollisen pelin toteuttaminen vaatii nyt ja jatkossa senttereitä, jotka pystyvät jalkavaan peliin kahteen suuntaan ja pystyvät dominoimaan pelin ytimessä eli keskustassa.