Myrrä byebye!

  • 96 134
  • 512

Raymond Pearl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tuossahan on ensin toimittajan omaa päätelmää, sitten Kontiolan oma toteamus joka nimenomaan kritisoi pelaajia, ei pelitapaa niinkuin toimittaja yrittää tuossa lainaamassasinkohdassa värittää.

Mielestäni toimittaja ei tässä väritä mitään. Pelitavallisesta ongelmastahan on kysymys, jos osa menee ylöspäin ja osa ei tai puhutaan, miten pelataan joukkueena pää kolmantena jalkana.

Aika suoraanhan Kontiola kritisoi nimenomaan taktiikkaa, vaikka haastattelussa puhuu myös henkisestä lukosta ja itseluottamuksen puutteesta tai työntekemisen asenteesta.
 

Samppakalja69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen ILVES
Mielestäni toimittaja ei tässä väritä mitään. Pelitavallisesta ongelmastahan on kysymys, jos osa menee ylöspäin ja osa ei tai puhutaan, miten pelataan joukkueena pää kolmantena jalkana.

Aika suoraanhan Kontiola kritisoi nimenomaan taktiikkaa, vaikka haastattelussa puhuu myös henkisestä lukosta ja itseluottamuksen puutteesta tai työntekemisen asenteesta.

Tuskin pelitapa pakottaa pelaajia pelaamaan kuin junnujoukkue - pää kolmantena jalkana. Vaan se johtuu noista Konnan mainitsemista asioista. Nyt kun ne on aika hyvin saatu ratkottua, pystyvät pelaajat toteuttamaan Myrrän taktiikkaa - enää ei pelata kuin junnujoukkue pää kolmantena jalkana, vaan pelaajilla pelaa jalkojen lisäksi myös pää ja kädet.
 

Raymond Pearl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tuskin pelitapa pakottaa pelaajia pelaamaan kuin junnujoukkue

Ilveksen pelaajat eivät ole mitään märkäkorvia, vaan lähes jokaisella on aiempaa kokemusta pääsarjatasolta. Jos nämä kollektiivina pelaavat koheltaen kuin a-juniorit, ei se selity millään itseluottamuksen puutteella tai väärällä asenteella. Pelaajat ovat aina helppo maali ja asiat halutaan nähdä joinain yksilöiden epäonnistumisina. Useimmiten joukkuelajeissa juurisyy kollektiivin alisuorittamiseen on kuitenkin penkin takana.
 

Samppakalja69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen ILVES
Ilveksen pelaajat eivät ole mitään märkäkorvia, vaan lähes jokaisella on aiempaa kokemusta pääsarjatasolta. Jos nämä kollektiivina pelaavat koheltaen kuin a-juniorit, ei se selity millään itseluottamuksen puutteella tai väärällä asenteella. Pelaajat ovat aina helppo maali ja asiat halutaan nähdä joinain yksilöiden epäonnistumisina. Useimmiten joukkuelajeissa juurisyy kollektiivin alisuorittamiseen on kuitenkin penkin takana.

Kontiolalla varmasti on paras perspektiivi ja kokemus, kun kertoo joukkueestaan näin:

"- Nyt pitää hommaa saada yksinkertaisemmaksi ja alkaa tehdä töitä. Muuten meillä ei ole mitään palaa, Kontiola täräytti."

"- Yhteinen sävel ei ole vielä löytynyt. Se on kylmä fakta. Nyt vaan nuotit kohdalleen."

"- Paljon on uusia jätkiä ja me ollaan nuori porukka, mutta kyllä tässä pitää homman alkaa toimia pikkuhiljaa. Saatiin alkukaudella pisteitä vähän tuurilla ja hyvällä maalivahtipelillä. Ei nyt tuudittauduta siihen, vaan tarvitaan 20 muutakin äijää tekemään hommia, Kontiola sanoi."

Kyllä tuo vaan siltä kuulostaa, että se on ollut pelaajista kiinni saada se Myrrän taktiikka toimimaan. Ja ovat pikkuhiljaa saaneetkin. Tuohon kyllä valmennuskin pystyy vaikuttamaan, mutta suurin tekijä taitaa kuitenkin olla nuo kokeneet pelaajat jotka pistävät jätkät kopissa ruotuun ja motivaation kohdilleen.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Jpo

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
No, Petri kokeneena vekkulina kyllä tietää, ettei valmentajaa lähdetä median kautta kritisoimaan. Niinpä hän käänsi asian toisinpäin, mutta viesti oli kuitenkin selkeä. Ilves pelasi huonosti ja syy oli tietysti valmennuksellinen, kun koko joukkue alisuoritti.

Ei siinä työhaalarit tai muut ihmekonstit auta, jos homma kusee noin laajalti. Noh, huomenna on päivä uusi ja ollaan taas viisaampia missä mennään.
 

Samppakalja69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen ILVES
No, voidaan kai se niinkin ajatella että valmennus on aittanut pukemaan ne työhaalarit niskaan kun joukkue on alkanut tekemään töitä. Aika ammattimiehiä nuo pelajat, kun eivät sitä otse ole osanneet tehdä. Onneksi on ammattilaiset penkin takana.
 

33720

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jauhojengi
Eihän Kontiola tietenkään ala mediassa suoraan valmennusta syyttämään, mutta tietyistä sanavalinnoista on todella helppo lukea rivien välistä, että osa kritiikistä kohdistuu pelitavallisiin asioihin ja kaipasi yksinkertaistamista jne.
 

Yohann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Sens
Kyllä Konnan jutut viittaavat siihen samaan, mistä olen itsekin kokoajan jankuttanut, eli pelitavan toteutus. Joukkueessa iso vaihtuvuus ja etenkin kun paljon ulkomaalaisia, niin kyllä se ottaa väkisinkin aikansa, ennenkuin pelaajat alkavat löytää samalle sivulle. Harvoin tuollaisessa tilanteessa homma heti lähtee saumattomasti skulaamaan. Osalla pelaajista vielä selvästi oli pystysuunnan lätkä selkärangassa, jonka huomasi etenkin pakkien avauksissa. Lisäksi kun tappioita alkoi tulemaan, niin itseluottamus katosi.

En näe, että tässä niinkään on pelitapaa säädetty, vaan joukkue on alkanut viimein hitsautua yhteen ja onnistumiset antaneet itseluottamusta, jolloin reagointi paranee ja syötöt napsuvat lapaan jne. jne.
 

Saarinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Allekirjoitan Ässät ottelut.

Muista mainitsemistasi otteluistasi mainittava että ehkä keltavihreiden lasien läpi vienyt. Todellisuudessa ei ole vienyt miltään järkevältä kantilta tarkasteltuna. Voin esittää väitteideni tueksi myös faktaa.
Ilves-Pelicans : Pelicans voitti. Pelicans voitti selkeähköllä puolen maalin marginaalilla maaliodottaman. Tässä pelissä oli ensimmäisen 10 ottelun osalta kaikkein eniten positiivisia elementtejä, ei kannata silti innostua ja alkaa muuttamaan totuutta. Ilveksellä oli yhtälailla mustat hetkensä. Mutta kuten todettua tässä ottelussa oli sitä pelillistä raikkautta nähtävissä toisin kuin missään muissa ekoista 10 ottelusta.
Sport-Ilves: Sport voitti. Maaliodottama reilun kymmenyksen marginaalilla vieraille, eli käytännön tasoissa.

Maaliodottamat ovat hyödyllinen apuväline (varsinkin jos ei ole itse nähnyt ottelua) ja itsekin seuraan niitä tarkasti. Pelkkä maaliodottamalukuun tuijottaminen ei kuitenkaan kerro kaikkea. Kun on itse nähnyt pelin niin ymmärtää aina paljon paremmin miten tuohon lukuun on päädytty ja mitä sen takana on. Niin kuin itsekin totesit niin tuossa Pelicans-kotiottelussa Ilveksen pelissä oli paljon positiivisia elementtejä. Sitä peliä me vietiin 50 minuuttia ennen kuin lopun johtoasemassa vetäydyttiin todella passiiviseen viisikkoon ja Pelicans pääsi tulittamaan vapaasti laukauksia. Muistan että Pelicans oli tuossa pelissä erittäin vaarallinen (ja tulitteli paljon laukauksia) aina ylivoimalla ja tuossa lopussa kun Ilves passivoitui. Muutoin Ilves vei peliä ja hyökkäyspeli oli raikasta niin kuin itsekin totesit.

Sport-ottelun maaliodottaman Ilves olisi puolestaan voittanut kevyesti ilman täysin turhia rangaistuksia. Tiikerinsilmää oli joukkueella paljon, mutta lataus tuntui menevän jopa vähän yli kun otettiin typeriä hyökkäyspään jäähyjä, jotka pitivät Sportin pelissä mukana. Jäähyt eivät tulleet siis mitenkään pakotettuina vaan oma momentum katkaistiin monta kertaa täysin turhaan kakkoseen. Tasavoiminhan me vietiin tuota peliä alusta loppuun saakka samalla tavalla kuin KalPa-matsia. KalPa-matsi oli sen osalta parempi, että siinähän me oltiin tosi kurinalaisia vaikka se lataus oli tosi kova. Itse asiassa me otettiin ensimmäinen rangaistus KalPaa vastaan vasta ajassa 56.24! Sportia vastaan mielestäni siis nimenomaan vietiin selvästi 5-5 -peliä, mutta jäähykurinalaisuudessa oli paljon toivomisen varaa. KalPaa vastaan sekin oli loistavasti kunnossa. Nyt oli sitten taas niitä jäähyongelmia SaiPaa vastaan mitkä tosin menivät ainakin osittain tuomarienkin piikkiin.

Katson luonnollisesti erittäin tarkalla silmällä kaikki Ilveksen matsit ja sen takia en niiden kohdalla luota sokeasti pelkkiin maaliodottamalukuihin, vaan analysoin myös pelin kulkua. Huomaathan etten nostanut esim. Jukurit-kotiottelua peleihin, joita Ilves olisi vienyt ja pelannut hyvin, vaikka Ipa selvähkösti siinä voittikin maaliodottaman. Siinä meillä oli pelillisesti pitkät tovit tosi vaikeaa ja vasta se aivan lopun hurmos oli hyvää tekemistä ja siinä käännettiin maaliodottama eduksemme. Koko lailla päinvastoin siis kuin tuossa Pelicans-kotimatsissa.

Ei vaadita. Vaaditaan ainoastaan selkeät signaalit että järkevää pelitapaa työstetään päivä päivältä eteenpäin. Kukaan ei vieläkään ole vaatinut valmiiksi, vaikka jo toista vuotta työstetäänkin muutamalla uudistetulla twistillä. Onhan Tepsin ja Ilveksen pelitavoissa älytön ero siinä kummalla on valmiimpaa. Vaikka toinen on työstänyt sen vuoden pidempään ja toinen aloittanut vasta äskeittäin työnsä.

On aika ristiriitaista, että Ilveksen kohdalla korostat pelien maaliodottamia ja TPS:n kohdalla näköjään sivuutat ne kokonaan. TPS:n osalta kun summataan koko alkukauden maaliodottama yhteen niin se on itse asiassa miinuksen puolella! Eli vastustajat ovat alkukauden aikana luoneet enemmän maaliodottamaa kuin TPS. Pisteodottamien mukaan TPS on kerännyt 13-14 pistettä "liikaa" alkukaudesta. Sinun mielestäsi kuitenkin on "älytön ero" siinä kuinka paljon valmiimpaa TPS:n pelitapa on ollut. Miksei TPS:n kohdalla maaliodottamat siis kerro mitään pelin toimivuudesta, mutta Ilveksen osalta taas kertoo?

Kysehän on noin vuoden mittaisesta pelitavallisesta lamasta. Ei mistään neljän viiden ottelun tappio- tai voittoputkesta. Ehkä vuoden mittainen laskeva käyrä on kuitattu 5:llä voitetulla ottelulla bottom 10-15 sijojen pisteautomaateista? Plus IFK. Oliko kyseessä sitten pelilliset stepit eteenpäin vai jopa onni, koska 2 voitettua ottelua hävittiin maaliodottamissa todella radikaalisti. Ja ne 3 muuta ottelua olikin sijojen 13 ja 14 joukkueita vastaan.

Viime kausi oli monella tapaa tosi poikkeuksellinen enkä anna sille ihan normaalia painoarvoa. Enkä mä myöskään ole nähnyt mitään vuoden mittaista laskevaa käyrää. Viime kaudellahan se taso kiistatta tipahti kun NHL-lainat lähti. Siinä meni oma aikansa, mutta kyllä sitä peliä saatiin lopulta hiottua paljon parempaan suuntaan ennen kuin sitten tuli harmittavasti se Korona-karanteeni. Sen takia meni kotietu (ja helpompi vastus) kvartseihin. Lukkoa vastaan ei puolivälierissä pärjätty, mutta ei pärjännyt mikään muukaan joukkue keväällä.

Minä en ole ainakaan väittänyt, että kaikki on kuitattu viiden ottelun voittoputkella vaan nimenomaan päinvastoin. Ainoastaan se ratkaisee miten peli kehittyy kevättä kohden. Syksyn voitto- (tai tappio-) putkilla ei tee yhtään mitään keväällä jos peli ei kulje.

Kovasti korostat noita maaliodottamia ja onnifaktoria Ilveksen kohdalla, mutta TPS:n kohdalla tosiaan taas sitten sivuutat ne kokonaan.

Kuitenkin ollaan parin viikon aikana otettu pieni askel eteenpäin pelillisesti. Joka on jopa tärkeämpää kuin saavutetut voitot. Historian valossa en pidättäisi hengitystäni että pelillinen trendi olisi nouseva, koska viimeiseen vuoteen tälläistä on ollut korkeintaan suonenvetoina. Toisaalta kyseessä saattoi olla myös vääristymä joka tulee kun pelataan pisteautomaatteja vastaan. Tulevana viikonloppuna saadaankin hyvät pelilliset mittarit kun aletaan vertailemaan miltä meidän viisikkopeli näyttää suhteessa vastustajaan.

Liigassa ei ole yhtään pisteautomaattia. Sinun hehkuttamasi TPS kävi juuri tällä viikolla häviämässä ansaitusti sarjajumbo Jukureille Mikkelissä. Kukaan ei tiedä varmasti sitä onko meidän pelillinen trendi pysyvästi nouseva. Itse tykkään kuitenkin kärsivällisestä suhtautumistavasta. Niin valmentajien kuin pelaajienkin kohdalla. Pelaajiston osaltahan keskustelupalstoilla on vuorotellen teilattu muun muassa Mäntykivi, Oden, Päkkilä ja Saarela (osa näistä jo ennen kuin olivat peliäkään pelanneet Ilveksen paidassa). Kovin huonolta heidän pelinsä ei nyt kuitenkin ainakaan viime otteluissa ole näyttänyt.

On täysin mahdollista, että me flopataan pelillisesti uudestaan jo tulevana viikonloppuna. Sekään ei silti vie meiltä vielä mahdollisuuksia menestyä keväällä. Me eletään kuitenkin edelleen vasta lokakuuta.
 

Mane

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Mitä pisteautomaatteihin tulee, niin esimerkiksi SaiPa oli ennen keskiviikon peliä ottanut 9 pelistä pisteitä ja jäänyt pisteittä 7 kertaa, KalPa oli ennen Ilves-peliä ottanut 11 pelistä pisteitä ja jäänyt pisteittä 5 kertaa, Jukurit oli ennen Ilves-peliä ottanut 5 pelistä pisteitä ja jäänyt pisteittä 6 kertaa, Ässät oli ennen jälkimmäistä Ilves ottelua ottanut 6 pelistä pisteittä ja jäänyt pisteittä 7 kertaa.

Tämä on aika yleinen ajatus liigaa seuraavien keskuudessa, että sarjassa olisi jotain piste-automaatteja, joilta 3 pisteen nappaamista ei oikeastaan pidä edes laskea mihinkään, kun kaikkihan niin tekevät. Eivät tee. Heikoimmatkin joukkueet ottavat pisteitä n. 40-50 prosentista otteluistaan.

Viime aikojen Ilveksen vastustajat ovat olleet toki kevyempiä, kuin nyt viikonlopun kova haaste, joista ehkä jopa todennäköisin skenaario on 0 pistettä, mutta turha silti vähätellä täyttä pistepottia nelikosta KalPa, SaiPa, Jukurit, Ässät. Täydet pisteet tuosta nelikosta tapahtuu suoraan ensimmäisessä kappaleessa mainitsemien faktojen perusteella n. 4 prosentin todennäköisyydellä.

Tuosa xG:stä olen samaa mieltä nimimerkki Saarisen kanssa. Se on hyvä apuväline, mutta ei sitä pidä orjallisesti katsoa. Varsinkin jos puhutaan pelillisestä ilmeestä, niin enemmän kannattaa katsoa 5-5-pelin xG:tä. Maaliodottamassahan muutenkin nurinkurisesti ei kannata koskaan tehdä maalia ylivoimalla, koska silloin saa pelata täydet 2 minuuttia ylivoimaa, eli parasta xG:n keräämisaikaa, kun taas maali katkaisee ylivoiman.
 
Viimeksi muokattu:

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
On täysin mahdollista, että me flopataan pelillisesti uudestaan jo tulevana viikonloppuna. Sekään ei silti vie meiltä vielä mahdollisuuksia menestyä keväällä. Me eletään kuitenkin edelleen vasta lokakuuta.
Myrrän aikana on ollut paljon pudotuksia ja heikkoja jaksoja. Samaan aikaan ehkä koskaan ei ole löytynyt niin paljon ulkopelillisiä syitä huonoille otteille kuin Myrrän aikana. On suorastaan hämmentävää, miten paljon tukea Jokke saa tuloksiin nähden, kun ei historiastakaan oikein löydy tukea päinvastoin kuin esimerkiksi naapurin valmentajalla.

Joka tapauksessa juuri nyt näyttää paremmalta. Toivotaan, että nouseva trendi jatkuu viikonloppuna ja voidaan todeta kriisin, jos sellaista oli, olevan ohi.
 

Yohann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Sens
Myrrän aikana on ollut paljon pudotuksia ja heikkoja jaksoja. Samaan aikaan ehkä koskaan ei ole löytynyt niin paljon ulkopelillisiä syitä huonoille otteille kuin Myrrän aikana. On suorastaan hämmentävää, miten paljon tukea Jokke saa tuloksiin nähden, kun ei historiastakaan oikein löydy tukea päinvastoin kuin esimerkiksi naapurin valmentajalla.

Joka tapauksessa juuri nyt näyttää paremmalta. Toivotaan, että nouseva trendi jatkuu viikonloppuna ja voidaan todeta kriisin, jos sellaista oli, olevan ohi.
No mielestäni jonkun verran löytyy tukea kaudelta 2019-20, jolloin Joken ajalta Ilves oli runkosarjan 2.
 

Infamous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Penguins, Steelers
Itsekään en oikein ymmärrä väitettä Myrrän huonosta tulostasosta. Ensimmäisellä kaudella runkosarja oli Myrrän puikkoihin astumisen jälkeen kokolailla vahvaa suorittamista, ja kevääseen oltaisiin lähdetty kotiedulla ja ihan realististen mitalimahdollisuuksien siivittämänä. Viime kausi oli enemmän vuoristorataa, mutta silloinkin jäätiin kotiedusta lopulta vain pisteen päähän. Puolivälierissä hävittiin liigan selkeästi parhaalle joukkueelle. Tällä hetkellä ollaan neljänsiä. Millaista tulostasoa sitä oikein odotetaan?

Pelin tasosta ja sen heittelystä voidaan sitten keskustella erikseen, mutta tulokset ovat olleet viime kevään jonkinasteista lässähdystä lukuunottamatta ihan kelvollisia.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
@Infamous jääkiekkokeskustelen hauskin puoli on se, ettei se minkään joukkueen piirissä oikeastaan noudattele mitään varsinaista rationaalista päättelyketjua. Ihmiset näkevät pelissä juuri sen, mitä haluavat nähdä ja tulos ohjailee kokonaisvaltaisesti jokaisen ajattelua. Se on muuten lähellä ikiliikkujaa, jota ihmiset aina yrittävät keksiä uudestaan. Valmentaja on yhtä hyvä kuin viimeisen pelin tulos.

Tätä olisi mielenkiintoista tutkia laajemmin, mutta tuskinpa edes tutkimuksella kukaan tulisi hullua hurskaammaksi. Peli kertoo kyllä kaiken ja peli asettuu joka ilta suhteessa vastustajaan. Jääkiekossa on niin lukematon määrä erilaisia muuttujia, jotka eivät ole kenenkään hallinnassa. Suurin ammattitaito valmentajalla onkin se, että hän hyväksyy valmentansa lajin luonteen. Peli ei ole koskaan valmista, se on aina matkalla johonkin, mutta fanille sillä on eroa kuin yöllä ja päivällä, jos joukkueelta jää yksi maali tekemättä ja se onkin tolppa. 2-1 hävinnyt joukkue ei taistellut, peli ei kiinnostanut, kaikki pelissä oli karmivaa ja mitään toimivia rakenteita ei ollut.

On olemassa ainoastaan hyvin harvoja tilanteita, joissa valmennuksen vaihtaminen oikeasti auttaa ja nämä tilanteet näkee joukkueesta kyllä lähes aina päälle päin:
  • joukkue ei enää pelaa valmentajalleen vaan ennen kaikkea antaa hänelle vauhtia lähtöönsä, näitä nähdään todella harvoin
  • joukkueen tulos on niin huono, ettei joukkue enää pysty aloittamaan ilman "verta" uudestaan
Näistä kahdesta on kysymys todella harvoin. Juuri tämän takia usein valmennusta vaihtanut joukkue saakin hetkellistä buustia yksilöistään, kun yksilöt alkavat suorittaa uusia näyttöjä uudelle valmennukselle. Tämä loppuu yleensä varsin nopeasti, koska uusi mies ei korvaa mitään, jos pohja vuotaa.

Ilveksellä tämä tilanne näyttää toteutuneen kerran lähihistoriassa - kun Myrrä korvasi Kiven. Onko Kivi vieläkään huono valmentaja? Tuskin on, mutta selvästi joukkue alkoi pelaamaan, kun hän vaihtui. Olisiko Ilveksessä oikeasti ollut se tilanne, että nuori joukkue antoi valmentajalleen hieman vauhtia?

Sen takia ihmettelenkin Myrrän kohdalla nimenomaan sitä, että kritiikki kohdistuu voimakkaasti tuloksiin, koska tuloksethan ovat mitä parhaimmat. Viime kaudella kukaan valmentaja ei olisi pelastanut sitä, että Ilves laittoi koko jengin kesken kauden uusiksi. Ilves sai viime kaudella Myrrästä huolimatta juuri sitä, mitä se ansaitsi, koska se lähti pelaamaan isolla riskillä NHL-kauden peruuntumista vastaan ja kun sitä ei peruttu niin jokainen pelipaikka kumahti tyhjäksi. Tällä kaudella Ilves on koottu paljon paremmin vastaamaan nykypäivän standardeihin.

Myrrän tuloskuntoa enemmän pitää keskustella siitä, onko Ilveksen pelissä sellaisia toisteisia rakenteita, joilla se voi menestyä keväällä. Samat kysymykset voidaan toki esittää jokaiselle valmentajalle. Ilves on kuitenkin kaikesta hienoudestaan huolimatta varsin kiekoton joukkue. Ilveksellä on todella vähän rakennuspaloja pelissään, joilla se itse lähtee viemään peliä. Aiemmin kommentoin, että syksyn pelitavaksi Ilveksen valinta on loistava: puolusta viidellä ja hyökkää kahdella vastaan. Se riittää syksyllä, mutta on perusteltu kysymys, mihin se riittää keväällä. Toki vastapuolella on sitten vaikka Tappara, joka kyllä rakentelee kaikenlaisia kulmahyrriä ja muuta hienoa hyökkäysalueella, mutta joukkue ei pääse sota-alueelle lainkaan. Olen valmis katsomaan kevään Myrrän kiekkoa, koska playoffeissa yleensä tila vähenee. Ilves on kuitenkin niin nopea vastahyökkäysjoukkue, etten enää ole täysin varma, voiko Ilvestä pysäyttää millään muulla kuin samalla lääkkeellä. Ilveshän tekee suunnilleen kaikki maalit epäorganisoiduista hyökkäyksistä. Se puolustaa omaa keskustaa viidellä ja kiekon riiston saadeessaan lähettää kolme pelaajaa vaihtoon ja laiturit sinkoavat hyökkäämään.

Tappara on harjoitellut Ilveksen vastahyökkäyksien puolustamista kolme kautta. Pelaajien maltti ei riitä hyydyttämään Ilveksen pelaajien hyökkäysintoa, koska paras pelitavallinen valinta Ilvestä vastaan on trap. Kun Ilves ajetaan keskialueella kiekottomaksi se ei pysty hyödyntämään lainkaan nopeita laitureitaan. Nopeat laiturit puolustamassa omissa ovat ns. käsipainoja pelissä. Ilves tuo mielenkiintoisen vastavirran koko Liigaan, koska jokainen joukkue on pyrkinyt eroon tuosta leimallisesta tavasta pelata - Tapparassa jopa yhteisön paine on ollut kova siihen, ettemme enää ankeuta peliä. Toivon sydämestäni, että Ilves keikkuu koko kauden kärjessä, koska haluan oikeasti nähdä, miten Ilvekseen suhtaudutaan täysipitkässä playoff-sarjassa. Ilves ei ole kolmeen kauteen dominoinut peliä hyökkäyssuuntaan kiekollisilla pitkillä ralleilla, joten en pidä hengitystäni sen suhteen, että sitä nytkään nähdään.
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pelin tasosta ja sen heittelystä voidaan sitten keskustella erikseen, mutta tulokset ovat olleet viime kevään jonkinasteista lässähdystä lukuunottamatta ihan kelvollisia.
Se lässähdyshän kesti marraskuulta pitkälle kevääseen, ja valon vihdoin taas pilkottaessa maaliskuussa lässähti karanteenin jälkeen lopullisesti (vaikka jotenkin KooKoo onnistuikin häviämään sen sääliotteluparin). Siinä oli joulukuun koronatauko aikaa analysoida ja tammikuun löysätahtisen otteluohjelman tuoma mahdollisuus ajaa sisään muutoksia. Mutta silti tuon tauon jälkeen oli parinkymmenen peli jakso, jonka aikana tulos oli noin 1,1 p/o eli sellainen sarjan sijan 12-14 pistetahti.
 

Infamous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Penguins, Steelers
Se lässähdyshän kesti marraskuulta pitkälle kevääseen, ja valon vihdoin taas pilkottaessa maaliskuussa lässähti karanteenin jälkeen lopullisesti (vaikka jotenkin KooKoo onnistuikin häviämään sen sääliotteluparin). Siinä oli joulukuun koronatauko aikaa analysoida ja tammikuun löysätahtisen otteluohjelman tuoma mahdollisuus ajaa sisään muutoksia. Mutta silti tuon tauon jälkeen oli parinkymmenen peli jakso, jonka aikana tulos oli noin 1,1 p/o eli sellainen sarjan sijan 12-14 pistetahti.

Jep, mutta kauden lopullinen tulos ratkesi runkosarjan osalta hyvin pienillä marginaaleilla. Myönnän kuitenkin, että vaikka Ilves hienosti onnistuikin voittamaan Kookoon sääleissä, niin häviö puolivälierissä oli kauden odotuksiin nähden jonkinasteinen tuloksellinen lässähdys. Tässä nyt puhutaan siis pelkästään tuloksesta.

Pelin tasosta voidaan keskustella erikseen, ja se on selvä että viime kaudella oli pitkiä pätkiä jolloin se ei ollut riittävä. Tästä kaudesta on vielä liian aikaista puhua, on ollut sekä hyviä että huonoja pelejä. Ilveksen kohdalla marraskuu usein kertoo sen, millainen meidän kaudesta tulee.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
@Satunnainen olen kyllä sitä mieltä, ettei mikään joukkue aja mitään pelitavallista muutosta sisään kahdessa viikossa. Vaatii valmentajalta poikkeuksellisen kylmää päätä, että uskaltaa esim. lähellä kevään playoffeja muuttaa yhtikäs mitään pelitavassa. Noita juttuja, joiden päälle joukkueet rakentelee kevään menestyksen treenataan koko kausi. Rautakorpihan on Tapparassa tullut siitä tutuksi, että on saattanut oikeasti veivata pelitavan ympäri keväällä ihan vaan sen takia, ettei vastukset tiedä miten Tappara pelaa. Joka kerta tulos on ollut ihan sitä muuta kuin voisi odottaa, kun ainoa, jonka peli on seonnut onkin ollut Tappara.

Eli voimakkaasti otan siihen kantaa, ettei keväällä kyllä paljoa pelissä enää muuteta. Jos pelitapaa on pakko ruuvata johonkin suuntaan niin päätökset täytyy lukita syksyllä. Kun joukkue oppii oman tapansa niin sitä ei ihan helposti muuteta kesken kauden toiseksi. Ilveksellä on ollut niin kehnoa tuuria, kun Myrrä ei päässyt silloin 2019-20 (kun kausi keskeytettiin) näyttämään Ilveksen peliä playoffeihin. Joukkue tarvitsee myös kokemuksia pudotuspeleistä ja siitä, millaista kiekkoa siellä pelataan ja Ilves on vailla noita kokemuksia. Mistä valmennus sen uuden pelin ammentaa, kun nykyistäkään ei ole päästy ikinä vielä koeponnistamaan?
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Sen takia ihmettelenkin Myrrän kohdalla nimenomaan sitä, että kritiikki kohdistuu voimakkaasti tuloksiin..
Hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan. Haluan kuitenkin korjata tätä, sillä kritiikki ei kohdistu tuloksiin. Ilveksen peliä on kritisoitu hyvistä tuloksista huolimatta ja Myrrän puolustajat nimenomaan käyttävät tuloksia argumenttina hänen hyvyydelleen.

Jos ajatellaan ihan lähihistoriaa, niin Myrrä sai itseltäni positiivista palautetta vasta KalPa-voitosta, jossa peli oli erinomaisella tasolla. Sen sijaan edeltävät voitto-ottelut Jukureita ja Ässiä vastaan oli vielä aikamoista soheltamista. HIFK:ta vastaan lähdettiin raajarikkoisena, mutta onnistuttiin maltilla ja järkevyydellä saamaan tuosta pelistä tulosta irti. Uskon naivisti, että tuosta pelistä Myrrä sai hyvää oppia ja sen jälkeen on pelattu merkittävästi paremmin.

Huomaa myös, että kritiikkiä ei ole annettu esim. viime lauantain HIFK-tappiosta, vaikka pelistä tulikin osin odotetusti ohipeli. Niin vain tuppaa Tappara-pelien jälkeen käymään oli tulos paikallispelistä mikä tahansa. Nyt se oli vielä hyvä ja erinomaiseen paikkaan. Takki vain oli tyhjä, eikä mikään valmentaja olisi tuossa tilanteessa henkisessä koutsaamisessa onnistunut.

Eli väitän, että Myrrän kohdalla kritiikki ei kohdistu tuloksiin vaan otteisiin niiden takana.
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
@Satunnainen olen kyllä sitä mieltä, ettei mikään joukkue aja mitään pelitavallista muutosta sisään kahdessa viikossa.
Olen samaa mieltä. Pelitavalliset ongelmat alkoivat kuitenkin ilmetä jo marraskuussa (siis jo ennen kuin kaikki "NHL-miehet" olivat lähteneet). Joulukuun koronatauolla ei kaiketi voitu treenata joukkueena, mutta valmentajien analyysia ja suunnittelua se ei estänyt. Samaan aikaan joukkueen rosteri tietysti oli heikentynyt selvästi, mutta sekin oli kyllä hyvin tiedossa. Siitä kesti kuitenkin kaksi kuukautta, ennen kuin peli saatiin taas säädylliselle tasolle. En peräänkuuluta mitään rautakorpelaista 'rikotaan toimivaa koska mystiset syyt', mutta ei se niinkään voi olla, että hirtäydytään pelitapaan, joka ei vain (enää) toimi.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Ilves on kuitenkin kaikesta hienoudestaan huolimatta varsin kiekoton joukkue. Ilveksellä on todella vähän rakennuspaloja pelissään, joilla se itse lähtee viemään peliä.


Paljon asiaa ja monessa vietissä, mutta lainaan tästä…


Kiinnitin huomiota paikallismatsin otteluketjussa siihen, että Tapparakannattajat eivät oikein tunnista rakenteita Ilveksen pelissä. Samoin Ilveksen kannattajat eivät tunnistaneet mitään rakenteita aikakauden Ilveksessä, vaan puhuivat koohotuskiekosta ja siitä, ettei Ilveksellä ole pelitapaa.


Mun näkemys on se, että tämä johtuu MeidänPelin filosofian iskostumisesta viimeisen viidentoistavuoden aikansa suomalaisiin kiekkokuluttajiin että jos pelissä ei ole meidänpelin rakenteita, viivelähtöjä, keskialueen ylittämistä keskustan kautta ja pitkiä kulmapyörityksiä.. ei ole pelitapaa eikä rakenteita.



Kuitenkin Ilveksen pelitavalliset ratkaisut oli nähtävissä jo siinä kaaoksessa, jota Ilveksen peli alkukaudesta oli. Eli nopeasti pystyyn ja maalipaikka heti vastustajan sinisen ylityksen jälkeen. Tämä on hyvin kanadalainen pelifilosofia. Pelitavallisesti hyvin lähellä siitä, miten Kanada pelasi MM finaalissa Suomea vastaan, joka taas pelasi todellakin kaikkien tunnusmerkkien kautta MP filosofialla.


Kyllä, pelin perusrakenteet on saman tyyppisiä aina, on trapit, on viivelähdöt jne. mutta Myrrä laskee eri prosentteja kuin perinteiset MP valmentajat. Kun MP valmentajan filosofisena pääajatuksena on ”kiekko on vallan väline”, eli kun kiekko on meillä, se ei ole vastustajalla. Kiekon pitämisestä tulee itseisarvo, ja se johtaa helposti pitkiin kulmapyörityksiin ja jos sieltä ei maalille murtauduta, näyttä peli aika huonolta ja hitaalta.. Vähän sen ongelman kanssa Tappara on paininut.

Myrrän ilveksen filosofinen lähestymistapa taas lähtee siitä, että maalipakka tulisi luoda heti vastustajan sinisen ylitettyä, jota pelaaja on fressi ja vastustajan puolustus liikkeessä. Laukaisu luistelusta on selkeästi ykkösvaihtoehto ja se tosiaan heti kun sinisen yli tullaan. On se sitten kiekon tuoja liikeestä tai poikittaisyötön jälkeen. Mutta vaihdon ja hyökkäyksen aluksi. Eli vaikka laukauspaikka olisi epävarma, on ihan ok menettää se kiekko, kunhan maalintekoyritys tulee. Sitä ei laiteta tai viedä kulmaan ja lähdetä pyrittämään kulmapelillä (kyllä, käytännössä näin tapahtuu usein Ilveksellekin, pelin lainalaisuudet ei muutu tässä).


Onko kyse vastaiskupelaamisesta, no tavallaan, mutta siis se perushyökäyskin, se mikä jo nykyään nähdään, pakki avaa keskelle ja tullaan 3 rintamssa yli, päättyy Ilveksen kohdalta yleensä laukaukseen heti sinisen jälkeen, kun vaikka se Tappara pysäyttää, odottaa viisikkoa ja alkaa pitämään kiekkoa. Näin yksinkertastetusti siis. Ilveksen maalit tulee silmiinpistävän usein ”heti” tai ylivoimasesta vastaiskusta.

..hyvää pohdintaa on se, että voiko tolla pärjätä pelijarisarjassa, jossa esim lepoaikoja ei ole ja myös vastustaja pelaa omanpään seiffiä hyvin tiukasti. Hienoa olisi jos pärjäis, pelitavallista variaatiota Liigassa syntyis varmasti enemmän.. tai oikeestaan johan Raipen TPS pelas vähän tätä vallalla olevaa ”kiekko on vallan välin” ajatusta vastaan. Samoin KooKoo viimekaudella ja TPS nyt, kun Ahokas uskoo tiukaan fyysiseen presenssiin ja iholla olemiseen ja karvaustilanteiden hyödyntämiseen. .


Jos multa NYT kysyttäisiin, niin näkisin Ahokkaan pelifilosofian sinä tulevaisuuden voiton tuojana. Siinä missä Virran tai Tapolan uskoisin jäävän pelikehityksestä pikkuhiljaa jälkeen.. toisaalta J.Jalonen osottaa nää mun höpinät yleensä keväisin vääriksi MM-kisoissa, mutta.. no..
 
Viimeksi muokattu:

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
@Tarinankertoja siinä oli monta pointtia. En ole eri mieltä.
Tapparafanit eivät ole vapaita menneisyyden taakasta millään muotoa, joka väistämättä näkyy todennäköisesti suurimman osan vähänkään pelistä kiinnostuneiden jutuissa. Suomessa peliä voi pelata oikein tai väärin, mutta lopultahan jokainen voittoon vievä tie on oikein. Se, miten tie muuttuu matkalla, eihän sillä ole edes merkitystä. Usein Suomessa keskustelu ml. Tapparan osalta on aika pintapuolista, koska pitää pelata tietyllä tavalla.

Ilves pelaa sillä omalla tavallaan toisteisesti enkä minä pidä sitä missään nimessä vääränä. Enemmänkin päinvastoin - Ilveksen joukkue on jo useamman kauden rakennettu toistumaan juuri tätä pelitapaa eli nopeat laiturit ovat Ilveksen pelin moottoreina. Eemeli Suomi tietysti johtotähtenä siinä ja kapteenina mukana. Tapparafanin näkökulmaa supistaa se, että Tappara on tullut tunnetuksi joko haluamattaan tai suorituksista johtuen siitä, että siitä tavasta, jolla Tappara pelaa tuppaa syntymään julkinen rutina. Kutsun sitä rutinaksi, koska mitään tosiasiallista arvoa tuolla keskustelulla ei ole.

Tapparafanina on kuitenkin saanut vuodesta toiseen kuulla aika paljon nämä samat tarinat:
  • Tapparan peli tappaa jääkiekosta tunteen
  • Tapparan peli tappaa jääkiekosta intensiteetin
  • Tapparan peli hidastaa jääkiekon tylsäksi taktiseksi pelitapapeliksi
Nämä ovat nyt vain esimerkkejä siitä, kuinka Tapparan peliä on erityisesti 2012-2017 julkisesti ja avoimesti arvosteltu. Joskus arvostelu on tullut vastustajan pelaajilta, joskus valmentajilta ja joskus yleisöltä. Tapparan pelin perusmuuttuja on ollut kiekoton peli, jonka Rautakorpi toi mukanaan 2012. Jääkiekko hajautuu moneksi pieneksi palaseksi, koska kyseessä on inhimillinen laji. Pelaajat eivät pelaa umpiossa, jossa vaikuttaa ainoastaan yksi osa-alue (esim. harjoiteltu) vaan peli muuttuu sen yhden hetken mukana ja yksi näistä asioista on tulostaulu.

Pitkä pohjustus "hieman katkeraan" asiaan, mutta pointtini on se, että minulla ei ole sellaista auktoriteettia, että voisin sanoa, mistä Ilveksen pelin rakenteesta olisi huolissani. Kiekoton peli on yhtä lailla rakenne siinä missä vastahyökkäykset ja kiekollinen peli. Mutta se iso pieni kuva on se, että tehdäkseen maalin täytyy ainakin joku lyhyt hetki pelissä olla kiekollinen. Ilves on kiekollinen usein vastahyökkäyksissä lyhyitä pätkiä kerrallaan, mutta Ilveksen pelissä ei ole "punaviivan jälkeen" sellaisia toistuvia kuvioita, joita toistetaan pelistä toiseen. Syöttöketjujen puuttuminen punaviivan hyökkäyspäädyssä ei ole hyvä asia pelille vaan se on huono asia, mutta kuinka huono, se riippuu tulostaulusta. Ilves pelasi hyvin samanlaista peliä NHL-apujensa kanssa, jolloin se ylimiehitti oman maalin edustan, antoi vastustajalle tietyt paikat laukoa ja tässä leikissä toiminta oli hyvin organisoitua. Kun kiekko voitetaan Ilvekselle niin sentterin tehtävä on viedä se laiturille ja laituri tuo vastahyökkäyksen nopeasti niin, ettei vastustaja ehdi organisoitua. Se, mikä tuossa pelissä hirvittää - yhtä paljon kuin Rautakorven kiekottomassa pelissä - on se, että on täysin vastuksesta riippuvainen asia, miten oman pelin rakenteet toimivat. Jos vastustaja ei tarjoa Ilvekselle paikkoja riistoon, Ilves pyörii kiekottomana monta monta minuuttia pelistään. Kiekko jakaa jääkiekon vallan, koska kiekottomana et voi tehdä maalia. Ilves onkin löytänyt Myrrän johdolla riittävästi keinoja rakentaa peliinsä yleensä riittävät rakenteet siihen, että he pystyvät tekemään johtomaalin, mutta kiekoton peli yleensä kuolee, jos johtoa ei ole. Vastuksen ei tarvitse enää tehdä maalia ja siinä myös Ilveksen ongelmat alkavat.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Mutta se iso pieni kuva on se, että tehdäkseen maalin täytyy ainakin joku lyhyt hetki pelissä olla kiekollinen. Ilves on kiekollinen usein vastahyökkäyksissä lyhyitä pätkiä kerrallaan, mutta Ilveksen pelissä ei ole "punaviivan jälkeen" sellaisia toistuvia kuvioita, joita toistetaan pelistä toiseen.

Kuvailit viestissä ne syyt, miksi MP on vallannut suomallisen kiekkotaktiikan aika suvereenisti. Ja sillä on voitettu..
... JA olen ollut tätä samaa mieltä vuosia, mutta viimeinen MM finaali muutti käsitystäni aika paljon.

Tuossa pelasivat vastakkain materiaaliltaan aika yhtenevät joukkueet ja aika erilaisella pelitavoilla. Kommentaattorit KJ ja Kivi puhuivat joka erätauolla, kuinka Suomen peli on rakenteeltaan niin paljon parempaa, kuinka Suomi hallitsee kiekkoa ja Kanada vaan "hyökkäilee".. ja povasivat kokajan Suomen vievän suvereenisti... silti peli päättyi tasan (3vs3 jatkoaikaa ei tässä oikein kannata huomioida). Koska Kanadalainen filosofia painottaa "maalinteko ensin" vastasi aivan Suoemn peliin eri kiekollisen pelin ”prosenttisäännöillä” kuin J.Jalosen Suomen filosofia "pysyä kiekossa".

Ja siis kritisoin viimesyksyn Ilveksen peliä juurikin toisteisuuden puutteesta, ja punaviivan ylittämisen jälkeisitä syöttösarjojen olemattomuudesta. Mutta voittoja tuli, koska Liigaan aika ylivertainen sentteri, pakki , maalivahti kombinaatio pystyivät voittoja ottamaan. Näiden lähdettyä ei niinkään.

Mutta tosiaan MM finaalin jälkeen käännyin siihen uskoon, että tällä(kin) pelitavalla voi pärjätä hyvin organisoitua MP joukkuetta vastaan, koska se "maali ensin" periaatteella pärjäsi "pidetään kiekko" vastaan ihan hyvin tasavahvojen joukkueiden ottelussa.

MP on ollut aika ylivoimainen kun pelataan paremman materiaalin joukkueita vastaan, mutta nyt jostain syystä samantastoisten joukkueiden kohdatessa ...se ei ehkä annakaan sellaista etua, jonka olen ajatellun sen antavan.


Ilves – Tappara viimeaikainen otteluhistoria avaa mun mielestä tätä, kuinka se vähemmän kiekkoa pitänyt, mutta suoraan luisteleva ja nopeasti maaleja tekemään pyrkivä Ilves on voittanut 10/2 Myrrän alaisuudessa. Siis kun vastassa on aika MP pelin joukkue, joka Tappara on ollut varsinkin Taploan alaisuudessa.

… myönnän että paikallismatsien tunnepuoli on hyvin tärkeä, ja ehkä jotain kuvastaa Kuuselan maininta, että nää on ihan samanlaisia matseja kun muutkin, kun Ilvesleirissä hehkutetaan niiden erilaisuutta. Eli kenties nää on ratkennuttahtotilaan.. tai sitten kanadalainen prosenettikiekko tosiaan kykenee vastamaan ”pidetään kiekkoa” ajatukseen.



Jännä nähdä.. ja toki materiaalieron luulisi tulvan esiin sit peljarisarjoissa, kuten Lukko opetti vähän kaikille viimekeväänä…

EDIT: Itse en ole ollut missään kuorossa kritisoimassa Tapparan pelitapaa viimesen menestyssyklin aikana. Myönnän sitä tehneeni silloin 2000-luvun alussa kun Liigan pääasiallinen pelitapa oli kahvakiekko
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Myrrän ilveksen filosofinen lähestymistapa taas lähtee siitä, että maalipakka tulisi luoda heti vastustajan sinisen ylitettyä, jota pelaaja on fressi ja vastustajan puolustus liikkeessä. Laukaisu luistelusta on selkeästi ykkösvaihtoehto ja se tosiaan heti kun sinisen yli tullaan. On se sitten kiekon tuoja liikeestä tai poikittaisyötön jälkeen. Mutta vaihdon ja hyökkäyksen aluksi. Eli vaikka laukauspaikka olisi epävarma, on ihan ok menettää se kiekko, kunhan maalintekoyritys tulee. Sitä ei laiteta tai viedä kulmaan ja lähdetä pyrittämään kulmapelillä (kyllä, käytännössä näin tapahtuu usein Ilveksellekin, pelin lainalaisuudet ei muutu tässä).
Sellainen mielenkiintoinen tilasto poimina tähän liittyen, että Ilveksen laukaisuprosentti tasakentällisin (13,1) on koko sarjan paras, kuten SM-liigan edistyneet tilastot kertovat. Kukaan tuskin ajattelee, että Ilveksellä on sarjan parhaat maalintekijät, joten jostain muusta tuo johtuu, ja tuo nimimerkin @Tarinankertoja lainaamassani kertoma voisi olla se syy. Voisi ajatella myös, että kulmapeli johtaa suhteessa useammin viivalaukauksiin, joissa laukaisuprosentti on tietysti pienempi. Joku xG tilastoija voisikin listata SM-liigan joukkueet sen mukaan, miltä etäisyydeltä niiden laukaukset keskimäärin lähtevät.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
EDIT: Itse en ole ollut missään kuorossa kritisoimassa Tapparan pelitapaa viimesen menestyssyklin aikana. Myönnän sitä tehneeni silloin 2000-luvun alussa kun Liigan pääasiallinen pelitapa oli kahvakiekko

Tämä on Myrrän ketju, joten olemme sinun kanssasi jo aika kaukana ketjun pääteemasta, mutta mielenkiintoinen keskustelu voisi mielellään jatkua esimerkiksi Tapparan osiossa vastaavassa keskustelussa.

Itseltäni puuttuu kokonaan jääkiekosta pelaajakokemus, joten minulle jääkiekko on avautunut lähinnä tietynlaisina kasoina erilaisia rakenteita. Olen myös tietyllä tapaa mustavalkoinen persoona, joten minulle kaikki asiat ovat aina joko tai - eivät sekä että. Todellisuus on vähän monimutkaisempi. Minulle ei ole mitenkään henkilökohtainen asia kritisoida Tapparan pelitapaa, mutta tunnistan tämän Tapparaan voimakkaasti liitetyn negatiivisen ilmapiirin, jonka vuoksi myös tapparalaiset itse toistavat kovasti tiettyjä hokemia pelistä. Tapparan kohdalla on vain ollut poikkeuksellisen voimakasta "pelin arvottamista" suhteessa moneen muuhun organisaatioon. Tein joskus kuvakollaasin jonain vuonna playoffeista, kun HIFK:n fanit täällä maalailivat, kuinka laadukasta kiekkoa oli TPS-HIFK playoffeissa. HIFK-fanien mukaan kyseessä oli poikkeuksellisen viihdyttävää peliä puolin et toisin, joten olihan sitä pakko katsoa jälkikäteen itsekin. Omista katselukokemuksistani paljastui, että IFK oli lähtenyt runkosarjan kakkosta, TPS:ää vastaan, pelaamaan NHL:stä tuttua "tee ylivoimalla yksi maali" ja sen jälkeen miehitä keskialue täyteen ja hyökkää vastaan. HIFK:n "viihdyttävä peli" ei näköhavaitojeni perusteella TPS:ää vastaan oikeastaan poikennut mitenkään Tapparan mestarillisesta keskialueen trapista - ainoa merkittävä ero oli se, että HIFK ei pystynyt pelaamaan sitä lähellekään yhtä laadukkaasti kuin Tappara eli vastustaja pääsi joskus jopa hyökkäämään.

Tappara on kipuillut oman pelitapansa uudistamisen kanssa oikeastaan siitä Rautakorven viimeisen tulemisen ensimmäisestä kaudesta alkaen. Trapista luopuminen on ollut Tapparalle niin vaikeaa, että jopa omat huutavat aina jossakin vaiheessa kautta, miksei vaan voida pystyttää keskialueelle ohjauspeliä (=trappia) ja voittaa pelit. Mutta ei tuo Tapparan trap sitten nykymaailmassa ole enää niin hyvä, koska mm. parjattu IFK sekä Kärpät keksivät siihen kyllä aika paljon ratkaisuja. Viime kaudella Virran ratkaisu trappiin oli varsin yksinkertainen, mutta vaatii pelaajilta ihan hulluna liikettä kumpaankiin suuntaan. Tapparankin on mentävä pelissään eteenpäin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös