Kovasti täällä parin voiton jälkeen ollaan tyytyväisiä ja odotetaan kuuta taivaalta, tappion jälkeen tulee toinen äärimmäisyys, joukkue on paska ja valmentaja ei osaa peluuttaa, väärät pelaajat pelaavat väärillä paikoilla ja vielä huonosti. Ainoa yhteinen asia on, että lisää pelaajia halutaan. Jacinan tilalle on haluttu sentteriä, vaikka Lindgren jo tuli ja nyt Viitasen loukkaantumisen jälkeen vaaditaan pakkia.
Mutta mitä loppujen lopuksi tarvitaan? Se riippuu tavoitteestakin, halutaanko menestystä nyt, tulevina vuosina vaiko jatkuvasti. Onko menestystä päästä sääleihin vaiko suoraan loppupeleihin? Mitä tähän tarvitaan? Tyyliin Jokerit, jossa joka vuosi hankitaan kulloisenkin valmentajan tyyppisiä pelaajia niin paljon kuin saadaan. Vaiko tyyliin Blues, jossa hankitaan avainpelaajia ja loput täytetään omista junioreista. Siellä viime kauden loukkaantumissumakin hoidettiin peluuttamalla junioreja, Salliset, Lajuset, Kurjet ym saivat peliaikaa ja vastasivat huutoon. Vaiko ehkä malliin entinen HPK, jossa yritettiin kerätä muualla vähälle peliajalle jääneitä pelaajia. Siellähän on nyt viime vuosina vähän linja horjunut.
Lukon viime kaudet ovat olleet mallia Jokerit. Ilman mitään pidemmän tähtäimen suunnitelmaa on markkinoilta metsästetty pelaajia, omia junioreja ei ole päässyt mukaan kuin vahingossa. En tiedä, mitä johto ja valmentajat ovat luulleet, ajatelleet tai toivoneet, mutta minusta Lukon pelaajahankinta on ollut vähintäänkin erikoista. Toivolan aikana hankitut Alen, Kuusisto, Luomala, Juntunen, Koponen, Ben-Amor (Tolvasen aikalaisista puhumattakaan) ovat ihan sopivia pelaajia, jos joukkue tähtää taisteluun viimeisestä säälipaikasta. Jos tähdätään jatkuvasti kuuden joukkoon, ei tämän taitotason pelaajilla pitäisi olla asiaa joukkueeseen. Ulkomaanavutkin ovat olleet vähän sitä sun tätä.
Jos minulta kysyttäisiin, niin en hankkisi pois lähtevän(?) Jacinan tilalle ketään ja peluuttaisin myös nelosessa pelaajia, joista tulevilla kausilla voisi olla hyötyä. Viitasen luokkaantumisen ajaksi myös pelaaja A:sta. Samoin tulevien loukkaantumisten, sillä kyllä niitä tulee.
Ja tähän joku kuitenkin sanoo, että parhaiden pitää pelata. No tavallaan. Jos rinnakkain asetetaan Koponen ja ensimmäistä liigapeliään pelaava juniori, joka pelkää tekevänsä virheen ja joutuvansa saman tien penkille, on ihan selvää, kumpi näyttää siinä tilanteessa paremmalta. Nämä nuoret pitää ajaa rauhallisesti sisälle ja jonkunmoinen määrä virheitä pitää hyväksyä. Tämäkin on osa kasvatusta. Viime kauden Blues osoitti, että se voi toimia.
Ei tällaisten akatemioiden kanssa kannata puuhastella ja haaskata niihin rahaa, jos käytännön viesti kuitenkin on, että puukädet ovat joka tapauksessa etusijalla ja jokaisen loukkaantuneen tilalle hankitaan jostakin sarjajyrä.
Lukon suunnitelmat, tavoitteet ja suunta näkyvät varmasti jo tämän kauden aikana. Ketä ja miten peluutetaan, hankitaanko lisää pelaajia jne. Mutta se todellinen koetus tulee ensi keväänä. Hankitaanko kaikkien lähteneiden tilalle pelaajia muualta, hankitaanko ulkopuolelta pelaajia myös kolmos-nelos-kenttiin, pääseekö akatemiasta kukaan todella mukaan....
Mitä tulee tämän kauden sarjaan, niin se on ollut toistaiseksi yllättävänkin tasainen. Outoa on ollut myös se, että kaikki joukkueet sitä kärjessä olevaa lukuunottamatta ovat pelanneet kummallisen epätasaisesti, voittoja ja tappioita yllättävissä paikoissa ja yllättäville vastustajille. Kuitenkin, jos maailma ei ole aivan pois jengoiltaan, niin odotettavissa on, että syksyn pimetessä nyt yläkanttiin pelanneet joukkueet alkavat hiljalleen pudota taulukossa. Toivottavasti jaksavat pitkälle.