Musiikkia, jota ei musiikiksi voi kutsuakaan

[Taito-Ojanen]

Melodia on yliarvostettua! Hyvä musiikki ei tarvitse välttämättä ollenkaan melodiaa, ja silti se on musiikkia, jos siinä on rytmejä ja tunnelmaa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii mielestäni Meshuggah, jota en hyvällä tahdollakaan sanoisi melodiseksi, mutta erittäin hyväksi ja nerokkaaksi musiikiksi silti. Itse asiassa Meshuggah on niin hyvä välttelemään melodioita, että bändin soittajien täytyy tuntea melodiat aika hyvin, jotta osaavat ne tarkoituksellisesti välttää. Puhtaalla järjellä selittäen sanoisin, että pidän Meshuggahista, koska se soittaa teknisesti vaativaa musiikkia, mutta tämä on perusteena riittämätön. Tosiasia on, että ilmeisesti jotkut alitajunntani demonit hykertelevät tyytyväisenä bändin tuotosten kaikuessa ilmoille, joten loppujen lopuksi bändi kolahtaa sen nostamien tuntemusten vuoksi. Kaikki muu on asian järkeistämistä.

Osittain tästä syystä pidän räppiäkin musiikkina, vaikka en siitä pidäkään: onhan siinä kuitenkin rytmitystä (ja suurimmassa osassa tietysti melodiaakin). Melodia ei ole siis ainoa tapa mitata musiikillisuutta, mitä se sitten tarkoittaneekaan.

 

[Ted Raikas]

Osittain tästä syystä pidän räppiäkin musiikkina, vaikka en siitä pidäkään: onhan siinä kuitenkin rytmitystä (ja suurimmassa osassa tietysti melodiaakin). Melodia ei ole siis ainoa tapa mitata musiikillisuutta, mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Olet todellakin asian ytimessä.

On miltei mahdoton määritellä, mikä on musiikkia ja mikä ei. Musiikin laajuus käsitteenä on niin valtava, että ei sitä voida tehdä. Melodia voi olla yksinkertainen, tai se voi olla monimutkainen, se voi olla harmoninen tai riitasointuinen. Musiikkia se on silti, mikään ei muuta sitä. Primitiivinen musiikki saattoi olla ja on ehkä edelleenkin sitä, että rummuttaja hakkaa kepillä jotain onttoa runkoa, toistaen samaa yksitoikkoista sävelkulkua, liiemmin varioimatta. Näissä tapauksissa musiikilla onkin yleensä ollut pääasiallisessa tarkoituksellaan viedä kuulija transsiin, ts. sillä on myös uskonnollista merkitystä. Se ei vaadi mitään monimutkaisuuksia, pikemminkin päinvastoin. Vaikka usein raskaan metallimusiikin fanit halveksuvat koneilla tehtyä musiikkia, esim. trancea, niin loppujen lopuksi heidänkin musiikissaan esiintyy niitä samoja yhteneviä piirteitä. Toistuvaa sävelkuviota, joka aiheuttaa hurmosta. Tapa tehdä sitä musiikkia vain vaihtelee, mutta lopputuloksena haetaan kuitenkin samaa asiaa ja yleensä saavutetaankin se.

Itsekään en musiikilta välttämättä vaadi huikeaa melodisuutta, kunhan se täyttää tarkoituksensa. Voidaan tietysti keskustella siitäkin, että kuka kokee minkäkin melodisena ja kuka ei.

Siinä missä primitiivinen toistuvarakenteinen musiikki oli osa uskomuksia ja uskonnollisia rituaaleja, niin yhtä lailla tuntuu musiikki jossain määrin merkitsevän sitä samaa nykyäänkin. Ainakin kun katsoo, miten fanaattisesti ihmiset suhtautuvat tiettyihin musiikkityyleihin ja artisteihin.

 

[Lawless]

Niin, heti alkuun mainitsen, ettei minulla ole hurjan laajaa kokemusta "örinämetallista", koska lähes kaikki kuulemani ko. genren (tai no, eihän se edes ole genre) kappaleet eivät miellytä korvaani. Mutta sen toki myönnän, että "örinämetallissakin" on välillä todella hyviä melodioita. Sen sijaan, itse örisevän laulutyylin (josta harvoin saan selvää) lisäksi, en ole vielä ikinä tajunnut sitä, miksi rumpuja ja kitaraa yms. pitää usein soittaa niin helvetin nopeasti (ei toki koske kaikkea örinämetallia). Minun korvissani se vie pohjaa kappaleen melodioilta tai ainakin tekee kappaleen vähemmän miellyttäväksi. Todennäköisesti en tule ikinä ymmärtämään tämän tyyppistä musiikkia, mutta eipä se niin haittaakaan.

Mutta en viitsi sanoa, että "kaikki örinä on paskaa", koska sehän ei ole totta. Joskus ennen muinoin varmaan olisinkin sanonut noin. Perhana, alankohan tulla vanhaksi, kun joudun loiventamaan lausuntojani :) Pahintahan musiikissa on ennakkoluulot; musiikkia on turha tuomita minkään seikan perusteella, ennen kuin sitä on kuunnellut. Toki joudun itsekin taistelemaan noita ennakkoluuloja vastaan ja täytyy myöntää, että ehkä sitä on välillä musiikillisesti liiankin rajoittunut. Välillä tosin on mukavaa lykätä kaiken maailman avarakatseisuudet romukoppaan ja kuunnella sitä, mistä varmasti tykkää!

 

[Nagash]

Melodiasta puheen ollen, eikö melodialle ole jokin musiikkitieteellinen selitys, että milloin äänistä muodostuu melodia. Joku joka on musiikin teoriaa lukenut voisi valoittaa tätä, kun itse en ole teoria paljonkaan lukenut.

Ja niin kuin tuossa sanottiin, niin musiikin rajojahan rikotaan koko ajan, joten ei voi tosissaan puhua, etteikö jokin olisi musiikkia. Musiikin tehtävä on herättää tuntemuksia ja ajatuksia.Olkoonkin sitten vaikka yökötyksen tuntemuksia. Mongolian kurkkulaulajat tekevät musiikkia niin kuin shamanistinen poppamies Zimbabwen puuttomilla aroilla tekee musiikkia.
Minkälaista musiikkia sitten itse inhoan? Yksi asia, mikä raivostuttaa on se, että vanhoista legendaarisista rock-biiseitä väännetään tanssiversioita johonkin kokoelmalevylle. Ei saatana. Mun mielestä se on loistavien biisien raiskausta ja siitä pitäisi saada yhtä paljon vankeutta kuin oikea naisenkin raiskaamisesta. Tollainen musiikilla rahastaminen on perseestä. Ja toiseksi en tykkää ollenkaan gangsta-rapista ja vielä vähemmän siihen kuuluvista ulkomusiikillisista jutskista kuten naisten piilo-moralisoinnista.

 

[Pullamössö]

Eikös melodia synny kun laitetaan säveliä peräkkäin joista muodustuu sävelkulku ja tämä sävelkulku on sama asia kuin melodia?

Niin ja itse kuuntelen sitä örinämetallia.

 

[MiikaL]

Melodiasta puheen ollen, eikö melodialle ole jokin musiikkitieteellinen selitys, että milloin äänistä muodostuu melodia. Joku joka on musiikin teoriaa lukenut voisi valoittaa tätä, kun itse en ole teoria paljonkaan lukenut.

Jos oikein oppikirjavastauksen antaa, niin melodia on ajassa tapahtuva peräkkäisten sävelten jatkumo. Eli melodia muodostuu eri sävelkorkeuksista ja rytmistä (sävelten kestosta).

Ja vähän ketjun itse aiheeseen palaten: Itseäni ottaa päähän sellaiset henkilöt, jotka jaksavat kerta toisensa perään haukkua musiikkia sen perusteella, että "tämähän on tehty jo niin ja niin kertaan" ja "tämähän on lainattu siitä ja siitä biisistä". Tuskin kukaan muusikko kappaletta tehdessään miettii, että "tähän kohtaanhan voisi lainata tuon biisin c-osasta melodiaa". Maailmaan mahtuu paljon musiikkia, ja yhtäläisyyksiä osuu väksinkin välillä kohdalle.

 

[FourForty]

Niinpä. Ja kertsin melodia pöllitty suoraan jostain Depeche Moden vanhasta hitistä. Taisi olla jonkun varhaisen biisin intro tmv.

Offtopic, mutta DM:n Strangeloven riffihän se tosiaan tuossa biisissä kummittelee.

 

[Ted Raikas]

No, eipä tässä muuta kuin pistän mp3:sena Queenin "We will rock you":n soimaan ja taputan käsiäni.

Kai sinä muistat, että Freddie tykkäsi myös pojista?

Meinaan vaan se ahdasmielisyys ja sitä rataa...

 

[chewmeister]

Kaikki mahdollinen räppi. Se on kertakaikkiaan vaan ylimainostettua. Raptorikin on jos sitä räpiksi voisi kutsua niin hakkaa kaikki maholliset Räppijutut. Makunsa ja mielipiteensä kullakin, mutta tuo ei vaan kolahda minuun, mutta ei tästä tartte kenenkään ottaa itteensä mä vaan satun olemaan henk. koht. tätä mieltä.

 

[odwaz]

Ja onhan suomessa oma Eminemkin eli Redrama. Tosin en tiedä räpäyttääkö mies vielä mutta amatöörin korvaan kuulosti samanlaiselta laskettelulta kuin Eminemillä.

No, en kyllä löydä näiden kahden väliltä juuri mitään yhtäläisyyksiä. Toki äänet voivat kuulostaa hiukan samanlaisilta ensikuulemalta. Eminem kuitenkin on ollut eräs lahjakkaimpia riimittelijöitä, mutta on toistanut viimeiset kolme levyä samaa schaissea. Eka levy oli hieno. Redrama taas... on englanniksi räppäävistä suomalaisista paras. Minun mielestäni. Ja lyriikat täysin erilaisia, Eminem juuri tuota väkivalta-seksi-huume-läppää, Redrama ilmiselvistä syistä something completely different.

Aina jaksetaan vetää tuo gangsta-meininki mukaan, kun puhutaan rap-skenestä. Ei se kaikki ole sitä. 50 Cent on pahin esimerkki tästä, ja se yleistetään kaikkiin muihinkin(toki fiftyn ensimmäinen, tuntemattomampi levy oli ihan hauska). Joku Nas esimerkiksi, välillä menee tuohon gangstajuttuun, mutta yleensä ihan huippukamaa. Ja oma lukunsa ovat nämä alkuperäiset G-funk sunmuut jutut. Snoopin, Pacin ynnämuiden >10 vuoden takaiset levyt on musiikillisesti ihan uskomattoman hienoja, vaikka lyriikat onkin ihan naurettavia.

Ja suomiräpissa ei onneksi kauheasti mitään gangstaläppää ole. Joku Fintelligens on keskittynyt blingblingiin, MCTB(rip) pilluun ja pajauttamiseen, monet muut dokaukseen. Löytyy sieltä silti Sereä, Ruudolfia, Ritarikuntaa jne. Ja Flegmaatikkojen Hampuusin päiväkirja on parhaita suomiräp-levyjä koskaan, vaikka onkin Tampereelta.

Minä muuten kuuntelen näinä päivinä System of a Downia, Faith no Morea ja Neil Youngia. En siis ole sokea hoppipää. Ja olen yli 20, käytän löysiä housuja. Anteeksi äiti.

Olipas tilitys.

edit: Tarkennetaan sen verran, että ei ole väärin, jos joku ei pidä hiphopista(en minäkään useimmiten). Mutta jos syynä on se, että Fitty on apina, Raptori oli paska, ja valkoset ei saa leikkiä neekereitä, niin ihan hyvä että pysyykin jossain muussa musiikissa.

 

[raipe]

Nylon Beat. Antti Tuisku

 

[Kraztog]

Karmeaa kuunneltavaa nuo Kerkko Koskisen ulinat,jätkä ei osaa edes laulaa ja sanoitukset ovat syvältä.Ja kansa ostaa....Taitaa olla liian korkeaa taidetta minulle.
Sama juttu oli Ultra bran kanssa.Ja kärsimys jatkuu.