Musiikkia, jota ei musiikiksi voi kutsuakaan

[Vuokralainen]

Kylläpäs kuuntelee. Minun poikani. Samaa sanoi isäni, kun olin poikani nykyiässä 16v. Yksikään sukupolvi ei näemmä ymmärrä seuraavan musiikkia.

Kyllähän sä Olkku jo mun pointin ymmärsit ja minä sinun, mutta ei se sinun poikasi mielestään kuuntele paskaa musaa, vaikka meidän vanhojen partojen mielestä sitä ei voi musiikiksi kutsuakaan.

 

[Olkku]

Kyllähän sä Olkku jo mun pointin ymmärsit ja minä sinun, mutta ei se sinun poikasi mielestään kuuntele paskaa musaa, vaikka meidän vanhojen partojen mielestä sitä ei voi musiikiksi kutsuakaan.

Juuri näin. Syleillään.

 

[raipe#41]

Kaikki mahdollinen konepaska, techno yms. sekä rap-musiikki, etenkin Suomi-rap. HUH, KARSEETA !!

Enpä tuota paljon paremmin osaisi ilmaista. Tuossa onkin jo kaikki tyylilajit mitä itse ajattelin, lisäisin vielä listaan Zen Cafen. Ei voi ymmärtää miten sen Putros Putros kaljupään "nerokkaat" kappaleet osaa olla toinen toistaan oksettavampia.

 

[Schwalbe]

Tokihan lastenmusiikki on musiikkia. Lenni Lokinpoikanen näiden lapsokaisten, Ellan ja Aleksin, esittämänä on musiikkia, joka on suunnattu esittäjiensä ikäryhmälle. Sama pätenee saksalaiseen Schnappiin.

Mutta se, mikä on jopa huolestuttavaa ja vähintääkin erittäin omituista, on se, että kuulemani mukaan näiden kyseisten "artistien" tuotanto soi nuorison suosimissa yökerhoissa. Siis anniskelutiloissa, joihin sisään pääsemiseen vaaditaan vähintään 18 vuoden ikä.

Minä en pidä myöskään techno- enkä dancemusiikista, eikä (varsinkaan kotimainen) rap-musiikki ole sydäntäni lähellä. Vihaan Zen Cafeta kuin viisas puuroa ja korvani vuotavat verta Antti Tuiskun esiintyessä. Silti ymmärrän, että jotkut haluavat altistaa itsensä tälle jöötille. Mutta lastenmusiikki "aikuisten" kuuntelemana - siihen ei avarakatseinen maailmaansuhtatumisenikaan riitä.

Imppaavatko ne kaikki?

Mutta eniten olen kateellinen omien vanhempieni ikäisille ihmisille. Mitäpä jos nykyään alkaisi kohina jostain bändistä, jonka nimi on Led Zeppelin?
"Ne kuulemma vetää ihan sikahyvää settiä, ootsä kuullu vielä...." Ja singlelistan ykkösenä olisi Neil Youngin Down by the river. Oi niitä aikoja...

 

[Mr_Monster]

Koko Koneiston tarjonta. En ihmettele että siellä tehdään hirveä määrä huumepidätyksiä, eihän tuollaista voi selvänä kuunnellakaan.

 

[Ted Raikas]

Koko Koneiston tarjonta. En ihmettele että siellä tehdään hirveä määrä huumepidätyksiä, eihän tuollaista voi selvänä kuunnellakaan.

Sinä olet sitten ollut Koneistossa kuuntelemassa settejä, kun tiedät millaisia ne on ja missä tilassa niitä voi kuunnella..?

Jos taas tuo kommenttisi perustuu olettamuksiin siitä musiikista siellä, ilman mitään tietopohjaa, niin naurettavaksi teet itsesi.

 

[FourForty]

Koko Koneiston tarjonta. En ihmettele että siellä tehdään hirveä määrä huumepidätyksiä, eihän tuollaista voi selvänä kuunnellakaan.

Lainaus viime vuoden Hesarin jutusta:

"Elektroniseen musiikkiin keskittyvää Koneisto-festivaalia juhlittiin perjantaina ja lauantaina Kaapelitehtaalla. Perjantaina festivaalille osallistui 4500 juhlijaa, ja lauantaina noin 6000, jolloin lavalle nousi viikonlopun yleisömagneetti The Streets. Poliisin mukaan tapahtuma oli rauhallinen. Huumeiden hallussapidosta jaettiin joitain sakkoja, ja muutama tapaus johti rikosilmoitukseen."

Hirveä määrä tosiaan.

 

[Mielikuvitushahmo]

Minulla on John Cagen joku levy, joka sisältää äärimmäisen hämärää ja epämääräistä pimputtelua pianolla.

Kerrassaan hämmentävä kokemus, kun ei tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai istua vaan hiljaa ja miettiä että miksi.

 

[Lone Wanderer]

Tossa pyörii Big Brother taustalla ja siellä rupes tämmönen tusinaihqteiniidolipoppari kun Jimi Pääkallo vetämään akustisesti yhtä maailman rasittavimmista biiseistä: "u gotta teach me love, u gotta show me."

Voi vittu, mitä paskaa!

 

[Yläpesä]

Minulla on John Cagen joku levy, joka sisältää äärimmäisen hämärää ja epämääräistä pimputtelua pianolla.

Muistaakseni Cage "soitti" tämän teoksen avaamalla flyygelin kannen ja pudottelemalla kielille eriaisia pieniä (metalli?)esineitä. Kun ne poukkoilivat pudotessaan kielten päällä, syntyi kosminen sinfonia.

 

[Mielikuvitushahmo]

Muistaakseni Cage "soitti" tämän teoksen avaamalla flyygelin kannen ja pudottelemalla kielille eriaisia pieniä (metalli?)esineitä. Kun ne poukkoilivat pudotessaan kielten päällä, syntyi kosminen sinfonia.

No jopas jotakin, onkohan tällä samaisella miehellä jotain muita erikoisia projekteja?

 

[Vteich]

No jopas jotakin, onkohan tällä samaisella miehellä jotain muita erikoisia projekteja?

Tunnetuin Cagen teoshan on 4'33", eli tasan 4 minuuttia 33 sekuntia kestävä hiljaisuus, jonka aikana pianisti kylläkin kävelee pianonsa luokse ja mittaa sekuntikellolla aikaa teoksen loppuun.

 

[Bast]

Iskeydyn mukaan keskusteluun vähän myöhässä, kun kaikki musiikkityylit ja artistit on varmaan jo haukuttu, mutta komppaan kuitenkin vähän näitä rap-"musiikin" lyttääjiä.

Arvostan toki alkuperäisen rap-musiikin aikanaan luoneita hahmoja, joille koko tyylilaji on ollut mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan vaikkei olekaan lahjoja musiikintekijänä. Tiettyä kekseliäisyyttä vaatii sekin.

Sen sijaan näitä miljunääriräppäreitä en diggaa ollenkaan. Jos niillä "veljillä" tosiaan menee niin kehnosti siellä ghetossa, niin mikseivät nämä heebot vaikka myy muutamaa valkoista limusiinia ja kourallista niitä mauttomia blingblingejä, jotka roikkuvat kaikista kehon ulokkeista ja anna rahoja niille kärsiville "veljille"?

Rap-"musiikin" musiikki koostuu junnaavasta rytmikonetaustasta ja muilta artisteilta varastetuista sampleista. Päälle joristaan voimasanoilla tehostettua maailmantuskaa. JA, huom, ne sanat eivät kyllä ihan oikeasti ole kovin kaksisesti riimiteltyjä. Alkuperäinen idea on kadonnut jossain vaiheessa totaalisesti ja nyt koko raptouhu on silkkaa helppoa rahantekoa sitä harrastaville "artisteille".

Suomalainen rap-scene on sitten vielä isompi vitsi. Musiikinlajia harrastavat kaverit eivät ole mitään köyhälistön kasvatteja, sillä musiikintekovehkeet maksavat jo sen verran, että kaikkein köyhimmät Hervannan, Varissuon ja Jakomäen asukit eivät sellaisia hommaa. Sanoitukset ovat aivan täyttä tuubaa. Ja tässä on ihan turha tulla muuta uskottelemaan. Yhtään oikeasti hyvää riimittelyä ei yksinkertaisesti ole. Itse asiassa teknisesti parasta riimittelyä harrasti aikoinaan Raptori, joka taas onkin enemmän huumoripuolen orkestereja eikä sinänsä kuulu rap-sceneen ollenkaan ja siitä hatunnosto heille.

 

[Vteich]

Suomalainen rap-scene on sitten vielä isompi vitsi. Musiikinlajia harrastavat kaverit eivät ole mitään köyhälistön kasvatteja, sillä musiikintekovehkeet maksavat jo sen verran, että kaikkein köyhimmät Hervannan, Varissuon ja Jakomäen asukit eivät sellaisia hommaa. Sanoitukset ovat aivan täyttä tuubaa. Ja tässä on ihan turha tulla muuta uskottelemaan. Yhtään oikeasti hyvää riimittelyä ei yksinkertaisesti ole. Itse asiassa teknisesti parasta riimittelyä harrasti aikoinaan Raptori, joka taas onkin enemmän huumoripuolen orkestereja eikä sinänsä kuulu rap-sceneen ollenkaan ja siitä hatunnosto heille.

Suomalainen "rap-scene" (uuh) on toki paljon muutakin kuin Finteligens ja Pikkugee. Miten olisi vaikka Don Johnson Big Band, Ceebrolistics, murmurecordings, Paleface tai Ritarikunta?

Ja mistä lähtien hiphopin on tarvinnut olla jotain köyhälistön juttua, että se on uskottavaa?

 

[vision]

Ja mistä lähtien hiphopin on tarvinnut olla jotain köyhälistön juttua, että se on uskottavaa?

Aikojen alusta.

Ja onhan suomessa oma Eminemkin eli Redrama. Tosin en tiedä räpäyttääkö mies vielä mutta amatöörin korvaan kuulosti samanlaiselta laskettelulta kuin Eminemillä.

 

[Ted Raikas]

Aikojen alusta.

Siinä tapauksessa bluesin, jazzin, reggaen, punkin, blackmetallin ja monen muun pitäisi olla vain tietyn väestonosan musiikkia. Muut eivät missään tapauksessa saa tehdä mitään siihen suuntaavaa, ellei ole oikeasti köyhistä ja vaikeista oloista kotoisin tai noudata määrättyä ideologiaa...

Oikeesti, heitetään ne alkuperäiset ideologiat sinne minne ne kuuluu, eli roskikseen. Nykypäivänä ihmiset tekee musiikkiaan useimmiten siksi, että se miellyttää omaa korvaa ja on oma ominainen tapa ilmaista.

 

[Maglor]

Minusta ainoa musiikki jota musiikiksi ei voi sanoa on tämä ns. "ärjymismusiikki". Tähän kategoriaan menee esim. Slipknot. Sitä ei vaan kertakaikkiaan jaksa kuunnella, kun laulaja ärjyy tunnistamatonta paskaa mikrofoniin.

Toisea esimerkkinä voisin mainita System of a downin. Muuten todella hyvää musiikkia, mutta jostain syystä kaverit ärjyy biisien keskellä/lopuaa/alussa/ihan missä vaan.

 

[Bauer]

Minusta ainoa musiikki jota musiikiksi ei voi sanoa on tämä ns. "ärjymismusiikki". Tähän kategoriaan menee esim. Slipknot. Sitä ei vaan kertakaikkiaan jaksa kuunnella, kun laulaja ärjyy tunnistamatonta paskaa mikrofoniin.

Tähän ei pitäisi puuttua, mutta todettakoon että jos olisit kuunnellut Slipknotia niin tietäisit ettei se ole pelkkää ärjyntää vaan kyllä siellä tulee välillä ihan hyviä laulumelodioita. Täytyy kyllä tunnustaa että itsellänikin oli ennakkoluuloja Slipknotia kohtaan, mutta kun kokeilin kuunnella niin tykästyin.

 

[Bast]

Nyt kun asia nousi esille, muistin että onhan rapin lisäksi myös tämä saatanan imitointi, joka ei täytä järjellisen musiikin tunnusmerkkejä.

Alkaa aina naurattaa, kun kuulen örinäheavyä. Esittäjät itse varmaan kuvittelevat olevansa kovastikin hurjia jannuja, vaikka tosiasiassa ovat vain naurettavia. Kaikkein vaikeinta on käsittää tämän musiikkilajin harrastajia, jotka ovat iältään yli 18-vuotiaita, sillä tämän kaltainen uhoaminen ja pääkallojen piirtely liittyvät vahvasti jälkipuberteettiseen kehitysjaksoon. Joillekin ilmiselvästi tasapainottomille henkilöille tämä kehitysvaihe jää päälle. Voisin kuvitella, että turhauttavin homma ehkä puuhevosen perseenreiän poraajan ja rusinan rypistäjän ammattien jälkeen on örinäheavybändin sanoittajana oleminen. Aivan sama millaista timanttista lyriikkaa paperille pusaat, kukaan ei kuitenkaan saa selvää. Vähän sama homma kuin oopperassa. Katsojille pitää jakaa sanat ennen keikkaa. Oopperassa niitä kutsutaan hienosti libretoksi, örinäheavyssä käytäntö ehkä hakee vielä muotoaan.

Kukin tietysti ilmaiskoon itseään miten parhaiten kykenee. Toisilta syntyy melodioita, toisten on tyydyttävä örisemään ja näyttämään pelottavilta.

 

[Nagash]

Nyt kun asia nousi esille, muistin että onhan rapin lisäksi myös tämä saatanan imitointi, joka ei täytä järjellisen musiikin tunnusmerkkejä.

Alkaa aina naurattaa, kun kuulen örinäheavyä. Esittäjät itse varmaan kuvittelevat olevansa kovastikin hurjia jannuja, vaikka tosiasiassa ovat vain naurettavia. Kaikkein vaikeinta on käsittää tämän musiikkilajin harrastajia, jotka ovat iältään yli 18-vuotiaita, sillä tämän kaltainen uhoaminen ja pääkallojen piirtely liittyvät vahvasti jälkipuberteettiseen kehitysjaksoon. Joillekin ilmiselvästi tasapainottomille henkilöille tämä kehitysvaihe jää päälle. Voisin kuvitella, että turhauttavin homma ehkä puuhevosen perseenreiän poraajan ja rusinan rypistäjän ammattien jälkeen on örinäheavybändin sanoittajana oleminen. Aivan sama millaista timanttista lyriikkaa paperille pusaat, kukaan ei kuitenkaan saa selvää. Vähän sama homma kuin oopperassa. Katsojille pitää jakaa sanat ennen keikkaa. Oopperassa niitä kutsutaan hienosti libretoksi, örinäheavyssä käytäntö ehkä hakee vielä muotoaan.

Kukin tietysti ilmaiskoon itseään miten parhaiten kykenee. Toisilta syntyy melodioita, toisten on tyydyttävä örisemään ja näyttämään pelottavilta.

Pakko vastata. Ei kannata ottaa kantaa musikiillisista seikoista, jos ei tunne genreä. Oletko kuunnelut ikinä esim. Bodomia tai Dimmua? Eikö ole melodiaa tai sanomaa? Luulen, että et vain tiedä genrestä mitään, joten uhoat. Vähän sama kuin ajattelisi, että juutalaiset ovat syrjäänvetäytyviä ja omissa oloissaan olevia niin sitten ajattelisi, että hei, ne murtaa tätä yhteiskuntaa sisältäpäin. Ne on vihollisia. Ja ei monetkaan örisijät ja satanistit tee sitä juttua siksi, että ne esittäisi mitään pahista. Se on filosofia ja taiteenlaji. yrittääkö naiset esittää erilaisilla menetelmillään laittaa itsensä kauniiksi jotain tekopyhää? Lyriikat eivät ole monille metallibändeille edes tärkeitä. Ja niitä ei ole aina tarkoitettu otettavan niin tosissaan, vaikkakin esittämistapa tuntuu vakavalta. Se on teatteria, showta.

Ja se, tekeekö örinäheviä, ei kerro tyypin henkisestä kypsyydestä mitään. Huono provo.

 

[Bast]

Pakko vastata. Ei kannata ottaa kantaa, jos ei tunne genreä. Oletko kuunnelut ikinä esim. Bodomia ja Dimmua. Eikö ole melodiaa. Luulen, että et vain tiedä genrestä mitään, joten uhoat. Vähän sama kuin ajattelisi, että juutalaiset ovat syrjäänvetäytyviä ja omissa oloissaan olevia niin sitten ajattelisi, että hei, ne murtaa tätä yhteiskuntaa sisältäpäin. Ne on vihollisia. Ja ei monetkaan örisijät ja satanistit tee sitä juttua siksi, että ne esittäisi mitään pahista. Se on filosofia ja taiteenlaji. Hä, yrittääkö naiset esittää erilaisilla menetelmillään laittaa itsensä kauniiksi jotain tekopyhää?

Ei tarvitse tuntea genreä voidakseen esittää mielipiteensä taiteenlajista, joka vetoaa tunteisiin enemmän kuin järkeen. Yhtä lailla voin sanoa vaikka Juhani Palmun latomaalauksista, että ne ovat minun mielestäni pateettista paskaa, vaikka en hänen edustamaansa tyylisuuntaa sen kummemmin tunnekaan. Sitäpaitsi genren tunteminen ei muuttaisi asiaa muuten, kuin siten, että tuntisin nimeltä nämä orkesterit, jotka örisevät koomisesti. Oletko sinä koskaan muuttanut käsitystä musiikkilajista kuultuasi sille järkiperäiset perusteet?

Esimerkiksi kolme kundia soittaa tuubaa pieremällä. Vaikuttaa ensi alkuun paskalta, mutta sitten kuulet, että kyseessä on kapina vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan. Hetkinen, tämä onkin nerokasta. Itse asiassa olen tunnistavinani taustalta vienon melodian. Taidankin hankkia bändipaidan ja krossin verran rintanappeja.
Ei vaikuta todennäköiseltä juonikuviolta.

Minulle on täysin yhdentekevää ovatko nämä örisijät satanisteja vai juutalaisia vai skepsis-seuran jäseniä. Mikään järkiperäinen syy ei muuta sitä minun korvissani musiikiksi vaan pikemminkin jonkin sortin performanssiksi. Örinäbändit eivät myöskään ole minulle vihollisia, kuten mahdollisesti yrität esittää. Ketjun otsikon mukaissti ainoastaan nimeän tämän tyylisuunnan mielestäni "musiikiksi, jota ei musiikiksi voi kutsuakaan".

PS. Olen kyllä kuullut sekä Bodomia että Dimmua ja puoltatusinaa muutakin örveltäjää.

 

[Nagash]

Ei tarvitse tuntea genreä voidakseen esittää mielipiteensä taiteenlajista, joka vetoaa tunteisiin enemmän kuin järkeen. Yhtä lailla voin sanoa vaikka Juhani Palmun latomaalauksista, että ne ovat minun mielestäni pateettista paskaa, vaikka en hänen edustamaansa tyylisuuntaa sen kummemmin tunnekaan. Sitäpaitsi genren tunteminen ei muuttaisi asiaa muuten, kuin siten, että tuntisin nimeltä nämä orkesterit, jotka örisevät koomisesti. Oletko sinä koskaan muuttanut käsitystä musiikkilajista kuultuasi sille järkiperäiset perusteet?

Esimerkiksi kolme kundia soittaa tuubaa pieremällä. Vaikuttaa ensi alkuun paskalta, mutta sitten kuulet, että kyseessä on kapina vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan. Hetkinen, tämä onkin nerokasta. Itse asiassa olen tunnistavinani taustalta vienon melodian. Taidankin hankkia bändipaidan ja krossin verran rintanappeja.
Ei vaikuta todennäköiseltä juonikuviolta.

Minulle on täysin yhdentekevää ovatko nämä örisijät satanisteja vai juutalaisia vai skepsis-seuran jäseniä. Mikään järkiperäinen syy ei muuta sitä minun korvissani musiikiksi vaan pikemminkin jonkin sortin performanssiksi. Örinäbändit eivät myöskään ole minulle vihollisia, kuten mahdollisesti yrität esittää. Ketjun otsikon mukaissti ainoastaan nimeän tämän tyylisuunnan mielestäni "musiikiksi, jota ei musiikiksi voi kutsuakaan".

PS. Olen kyllä kuullut sekä Bodomia että Dimmua ja puoltatusinaa muutakin örveltäjää.

Joskus tiettyyn musiikityyliin sisällepääseminen voi viedä aikaa. Se voi ensin kuulostaa lapselliselta ja inhottavalta, mutta kuuntelemalla bändiä tai musiikkityyliä paljon, voi siitä ruveta saamaankin jotain irti. Sen takia en lähtisi noin kärkkäästi arvostelemaan muita noin rankasti ainoastaan sen takia, että ei tunne genreä tarpeeksi hyvin. Sinä sanoit, että "kaikkein vaikeinta on käsittää tämän musiikkilajin harrastajia, jotka ovat iältään yli 18-vuotiaita, sillä tämän kaltainen uhoaminen ja pääkallojen piirtely liittyvät vahvasti jälkipuberteettiseen kehitysjaksoon. Joillekin ilmiselvästi tasapainottomille henkilöille tämä kehitysvaihe jää päälle". Eivät ehkä vihollisia sinulle, mutta syvää inhoa näitä ihmisiä kohtaan näytät tuntevan, vaikka et heitä tunne.

 

[Yläpesä]

Tunnetuin Cagen teoshan on 4'33", eli tasan 4 minuuttia 33 sekuntia kestävä hiljaisuus, jonka aikana pianisti kylläkin kävelee pianonsa luokse ja mittaa sekuntikellolla aikaa teoksen loppuun.

Jep. Eräässä tv-dokumentissa hän esiintyi kävelemässä luonnossa, poimimalla oksia ja kiviä ymv. ja katkomalla, lyömällä, pudottamalla sai niistä syntymään "musiikkiaan".

Teos 0'00" sisälsi vihannesten paloittelua, niiden jauhamisen sähköisessä mehumyllyssä ja syntyneen mehun juomisen.

Jousikvartetto koostuu yhdestä n. 45 minuutin mittaisesta hitaasti muuttuvasta äärimmäisen hiljaisesta soinnusta.

http://www2.siba.fi/historia/1900/eksperiment_artikkelit/cage.html

 

[dali]

Heitänpä lusikan soppaan ja totean, että MTV-hipitihop on sellaista skeidaa, jota ei meikäläinen kykene vastaanottamaan. Ja itse asiassa tässä on kyse lähinnä kyseisen kanavan valinnoista.

Musiikkimaikkarilla esiin pääsee vain pieni osa kustakin genrestä. MTV:llä esillä ovat gettopahikset ja mallivartaloiset beibet bikineissä laulamassa, kuinka tekis mieli heittää vaatteet pois ja ottaa tikkari suuhun.

50 Cent, Beyonce tai Nelly eivät taida kuitenkaan antaa ihan kattavaa kuvaa kyseisestä musiikkityylistä, siinä, missä Green day ja Franz Ferdinand eivät anna kattavaa kuvaa rock-scenestä. Helposti näin kuitenkin käy, koska mielikuvat muodostuvat lähinnä sen perusteella, mitä kuulee ja mitä näkee.

Nykyään musiikin esilletuloon vaikuttaa suuresti radion ja tv:n rajallisuus formaattina. Radiossa kappaleen pitää olla tietyn mittainen (kukahan tämänkin neronleimauksen on keksinyt) ja siinä pitää toistua tietyt jutut, kuten sanoitusten teema, tarttuva kertosäe tai hyvä kitarariffi tms. Telkkarissa on vähän sama juttu, paitsi, että musiikin pitäisi näyttää hyvältä myös visuaalisesti.

Lyhesti sanottuna, esille päästäkseen, pitää artistin tehdä usein kompromisseja musiikkinsa kanssa. (Formaatti)Radiossa soi biisejä, joissa kaikki on periaatteessa täysin kohdallaan. Mikä siis on vialla? Mielestäni se, että näistä biiseistä paistaa läpi, että kaikki on laittamalla laitettu viimeisen päälle jiiriin. Tällainen on menettänyt aitoutensa. Voisi sanoa, että tällainen tavara on musiikin keinoja hyväksi käyttävää äänimaisemaa.

Jako paskan valtavirran ja kiintoisan marginaalin välillä ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Joskus tapahtuu niinkin, että valtavirrassa on mitä mielenkiintoisinta musiikkia ja marginaalin jutut ovat pelkkää kikkailua.

Sen paremmin mitään esimerkkejä paskasta musiikista en jaksa heitellä. Huonoja biisejä on jo tullut lueteltua muissa aihetta liippaavissa ketjuissa. Esimerkkejä äänimatosta, joka unohtuu saman tien, voi etsiä vaikka Novan tai NRJ:n soittolistoilta. Vuoden päästä voi olla melko varma, ettei tämän hetken soitetuimpia enää muista, Nova tosin tietyin poikkeuksin. Tietty äänimatto pysyy siellä varmaan seuraavaan jääkauteen saakka.

 

[Bast]

Bast,

Et olisi enää juuri paremmin voinut tehdä selväksi, ettet ymmärrä musiikista mitään. Eikä tämä toteamus liity siihen, ettet pidä "örinäheavystä". Pidä siis makuasia-kortti vain visusti poissa pöydältä. Johtopäätöksen voi vetää puhtaasti perusteluistasi, jotka ovat faktisesti silkkaa paskaa. Sen sijaan, että onnistuisit saattamaan "örinäheavyn" naurunalaiseksi, teet pellen itsestäsi yrittämällä perustella kantaasi sepitetyillä totuuksilla.

"En pidä örinähevistä, koska se ei miellytä korvaani" - Ok.

"En pidä örinähevistä, koska siinä ei ole melodioita ja/tai se on muutoin musikaalisesti köyhää" - Haista vittu.

"Et olisi enää juuri paremmin voinut tehdä selväksi, ettet ymmärrä musiikista mitään."

Kuulepas totinen poika. Minä en tunne sinua ja sinä et tunne minua, mutta epäilen hyvin vahvasti tätä asiaa.

"Pidä siis makuasia-kortti vain visusti poissa pöydältä."

No jopa myrkyn lykkäsit! Mistä muusta musiikissa muka on kyse kuin makuasioista? Järkiperusteista vai? Suksi nyt kuuhun! Kysehän on vain ja ainoastaan makuasiasta. Itsekin myönnät viimeisessä lauseessasi, että sinusta on ihan ok, jos perusteluna on, että örinähevi ei miellytä korvaa.

Ja Nagashille, joka selvästi elää vihaisen nuoren miehen vaihetta elämässään, en minä tunne mitään vihaa tai antipatiaa örinäheviä soittavia tai kuuntelevia kohtaan. Päinvastoin, koko tyylilajihan saa minut hyvälle tuulelle. Maailmassa ei ole koskaan liikaa huumoria. Oli se sitten tahallaista tai tahatonta komiikkaa.

Itse asiassa tämäkin huvittaa aivan älyttömästi, että kun joku avaa ketjun, jossa pyydetään kertomaan, mikä musiikki ei kirjoittajien mielestä ole musiikkia ollenkaan, jotkut kokevat tarpeelliseksi ryhtyä jonkun musiikkilajin ristiretkeläisiksi ja evankelistoiksi puolustamalla jääräpäisesti oman suosikkimusiikkinsa erinomaisuutta. Miksi vaivautua. Ei ketään saa käännytettyä kiinnostumaan musiikista, jonka on jo todennut oman makunsa vastaiseksi.Kumpikin osapuoli vain ärsyyntyy.

Ja haista HN ihan itse vaan, Varo kuitenkin ettet putoa sisään. Löytyipä yleensä asiallisesta HN:stä yllättävä arka kohta - örinähevi.