Mites porukoille on pudonnut Simulation Teheory -albumi?
Biisi biisiltä omia ajatuksia levystä:
Algorithm on ihan kelpo avaus levylle. Ei mene millään muotoa Musen parhaimmistoon, mutta oikein OK biisi.
The Dark Side on tosi hyvä biisi, levyn parhaimmistoa
Pressure on ihan OK osastoa, mutta ei saa aikaan isompia tunteita
Propaganda on suorastaan hirveä kappale! Tässä on ikään kuin yritetty keksiä uudelleen Musen iki-inhokkini Supermassive Black Hole.
Break It To Me: oikeastaan ihan samat sanat kuin edellä. Karmea biisi!
Something Human on periaatteessa ihan leppoisa ja kiva kappale, mutta hieman tästä tulee sellainen seurakuntanuorten nuotiolaulumainen olo.
Thought Contagion on aika koukuttava biisi! Ei lähelläkään parasta Musea, mutta tämän levyn parhaita biisejä.
Get Up And Fight. En voi sille mitään, mutta alusta tulee aina mieleen Chisun Baden Baden:-D Muuten sellainen aika harmiton luritus joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen.
Blockades on kova! Mielestäni levyn paras biisi. Tässä on paljon Absolution ja BH&R -levyjen fiilistä. Aika vahvat Map of the Problematique -vibat tästä tulee. Ei mene ihan terävimpiin kärkikahinoihin Musen tuotannossa, mutta loistava biisi kaikin puolin!
Dig Down:in alusta tulee vahvat Madness -vibat, mutta tämä biisi on auttamatta huonompi. A-osa on ihan jees, mutta kertsi on vähän, hmm..., tylsä.
The Void. Musella on erikoinen tapa päättää levyt. Oikeastaan jokaisella levyllä olisi tyrkyllä eeppinen biisi levyn viimeiseksi - biisi minkä jälkeen ei enää voi tulla mitään - mutta BH&R on ainoa levy, jossa näin on tehty. Nytkin levyn päätösbiisiksi on laitettu varsin keskinkertainen tekele, joka ei oikein jää edes mieleen.
Eli kuten yltä voi helposti päätellä, mulle tämä levy ei enimmäkseen uponnut. 3-4 Muse-asteikolla hyvää biisiä, mutta ei oikeastaan yhtään klassikkopotentiaalia omaavaa. Soundimaailmaltaan tämä on selkeästi sukua The 2nd Law:ille, mikä on harmi, sillä pidin huomattavasti enemmän Dronesin rockimmasta soundista. Kai se on pakko todeta, että tämä lienee Musen huonoin levy.
Ei mikään Musen paras levy, mutta ehdottomasti tykkään. Ihan paria biisiä lukuunottamatta jouduin toki kuuntelemaan kappaleita aika moneen kertaan, ennen kuin aukesivat, mutta sekään nyt ei sinänsä ole mitään uutta Musen kohdalla. Hauska kuitenkin kuulla, että miten eri tavalla Musen biisit voi kuulla ja eri biisit kolahtavat faneille. Levyarvosteluissahan tuo levy on jo saanut aivan murskapalautteen, mutta taitaa olla nykyään muodikasta haukkua Musea, jos on "aito" rokkari.
Algorithm on ihan ok, vaikka ei mitään tajunnanräjäyttävää. Aika mitäänsanomaton biisi mielestäni, mutta menee.
The Dark Side on aika perinteistä Musea. Hyvä kappale ja kuuntelen tätä mielläni, mutta ei myöskään se ykkösbiisi omalle kohdalle.
Pressure on oma suosikkini! Jotenkin tuo rytmi on oikein mukaansa tempaava ja torvisektiosta aina plussaa. Pieni miinus on kitarasoolo, joka saisi olla vähän enemmän revittelyä.
Propaganda vaati todella paljon kuuntelukertoja, mutta koko ajan aukeaa paremmin ja paremmin. Ehkä johtuu siitä, että soitan bassoa, mutta tuossa on tiettyjä rytmillisiä juttuja, jotka iskevät oikein hyvin. Tarvii toki huipputason kaiuttimet, että ne pystyy löytämään (ei ihan toimi kännykältä soitettuna). Steel-kitara soolo on toki aivan jäätävän kova.
Break It To Me menee samaan kategoriaan kuin Propaganda. Rytmillisiä juttuja, joista tykkään todella paljon, vaikka ei mikään mestariteos välttämättä olekaan.
Something Human on perinteinen slowari Musen levyllä, mutta ei lähelläkään Musen parhaimmistoa tästä genrestä.
Thought Contagion on myöskin minun mielestäni yksi parhaista levyn biiseistä. Silloin kun tuli singlenä pihalle, nosti odotuksia todella korkealle.
Get Up And Fight on mielestäni aika tylsä biisi. Vähän tuollainen leffan lopputekstien taustabiisi tästä tulee mieleen.
Blockades on hieno biisi! Absolution -levy tästä tuli minullekin mieleen ja se ei ole koskaan huono asia.
Dig Down on myöskin vähän mitäänsanomaton. Hyviä rytmillisiä juttuja tässäkin, mutta ei lähelläkään The 2nd Lawn:n kovimpia biisejä.
The Void on huonoin biisi tältä levyltä. Ei aukea yhtään tämä tekele. Harmi kun on levyn viimeisenä biisinä, mutta toisaalta, voihan lopettaa kuuntelun aina tätä ennen.
Yhteenvetona siis, muutama biisi kolahti todella hyvin ja parista löytyy jotain pieniä asioita, joista pidän tosi paljon. Aika tasoihin menee mielestäni The 2nd Law:n kanssa, eli heikoimpien levyn sekaan. Toki Musen mittarit ovat aika korkealla, eli silti yksi vuoden parhaista levyistä tässä on, vaikka ei olekaan mikään täysi mestariteos.
