Varmaan hiukan väärä ketju, mutta kun täällä on aiheesta puhuttu niin jatketaan. Meidän foorumilla tuntuu olevan käsitys, että harri aho on skouttauksen ylijumala ja olisi pitänyt ehdottomasti saada hämeenlinnaan lappenrannan sijaan.
Kävin lukemassa herrasta kärppien aikaisia tarinoita ja siellä nimenomaan miehestä haluttiin eroon. Puhuttiin saunaseuralaisista jne. Eli ei se mikään takuu ole, että ahokaan mikään kultasormi on, vaikka nyt on onnistuneita rekryjä saipassa pienehköllä lompakolla saanutkin aikaan.
Oma mutu on, että näistä pienten seurojen joukkueista kookoon jarno kultanen on isoimmalla prosentilla löytänyt hyviä liigapelaajia ehcl tms tasolta. Aina hänkään ei osu kuitenkaan kultasuoneen.
Eihän tässä mitään ylijumalia ole olemassakaan. Pointti on se, että esimerkiksi juuri vaikkapa Aholla on erittäin vahva kokemus ja sitä kautta näkemystä ja verkostoja.
Verkostot - joita on hyvä olla olemassa jo valmiina ja erityisesti niitä pitää pystyä jatkuvasti rakentamaan - ovat hyvin keskeisessä roolissa. Pelaajia pitää pystyä kartoittamaan myös ohi agenttien listojen ja tietoja heistä - pelaajina ja henkilöinä - pitää saada monia kanavia pitkin. Lisäksi, kun on verkostoja, tapahtuu suuremmalla todennäköisyydellä tilanteita, joissa joku pelaaja jää haaviin vähän niinkuin "sattumalta". Kerhollakin näitä "satumaisia sattumia" (vrt. Pysyk) on tapahtunut aiemmin. Useinkin.
Erityisesti pienessä seurassa auttaisi kokemus myös siksi, että silloin voidaan tuoda hyviä käytäntöjä siitä miten muissa seuroissa on toimittu. Ja vastaavasti jättää huonoja käytäntöjä pois. Urheilujohtajan pitää johtaa urheilupuolta eikä vain hankkia pelaajia.
Myös toinen mainitsemasi - Jarno Kultanen - on ollut KooKoon urheilujohtaja jo Mestiksestä alkaen.
Joukkuetta rakentavalle urheilujohtajalle on aivan varmasti etua myös valmennuskokemuksesta. Aholla ei toki ole, mutta Kultasella on.
Koska ihmiset ovat monimutkaisia olentoja, hutirekryistä ei koskaan voi päästä eroon. Näin se menee missä tahansa työpaikassa. Ihmiset ovat monimutkaisia olentoja, kaikki ovat erilaisia (esim. sopeutujina) ja kaikilla on erilainen henkilökohtaiset luonteenpiirteensä sekä henkilökohtaisia taustatekijöitä. Tämä on henkilöstöjohtajan työtä, joka lienee sieltä johtamisen osa-alueiden vaikeimmasta päästä.
Näiden kaikkien asioiden myötä urheilujohtajan tehtävä on äärimmäisen vaativa. Ja epäonnistumisia tosiaan tulee aina. Mutta pienessä seurassa onnistumisen edellytykset pitää erityisesti pyrkiä maksimoimaan, koska yksittäisillä epäonnistumisilla on suurempi merkitys.
Omasta mielestäni Ekiä on kohdeltu täällä palstalla osin epäasiallisesti esimerkiksi hänen oman henkilökohtaisen luonteensa ja selkeän introverttiyden takia. Ei se estä häntä olemasta hyvä urheilujohtaja ja hänestä voi semmoinen tullakin vielä. Mutta hänen kokemattomuutensa myötä taitaa yksinkertaisesti olla liian paljon epävarmuuksia lisääviä tekijöitä tämän tyyppiseen seuraan. Joukkueen rakentaminen ei yksinkertaisesti ole onnistunut: materiaali on aivan liian köykäinen - se on lähtökohtaisesti liigan huonoin, mistä on asiantuntijoiden keskuudessa käytännössä konsensus. Lisäksi strategiset hankinnat ovat joko suoraan epäonnistuneet tai sinänsä hyviä pelaajia on hommattu vääriin rooleihin.
Panokset ovat nyt niin isot. Kyseessä on koko seuran tulevaisuus.
