Hei vaan kaikki vanhat tutut ja uudet palstatoverit. Yli vuoden tauon jälkeen päätin palata tänne palstalle. Törmäsin tuolla KalPan osiossa ketjuun, jossa oli kasattu kuluneen vuosikymmenen all-starskentällistä. Aikani kuluksi kävin miettimään tarkemmin kulunutta kymmentä vuotta ja lopputulemana, realitteetteihin nähden ihan hyvin meillä on mennyt. Edelleenkin se toinen mitali kuitenkin odottaa tulemistaan. Kiusallisen lähelle sillon keväällä 2014 päästiin sitä.
Pieniä ajatuksia kausista:
2010-2011.
Messias palasi näyttävästi. Barney sai potkut ja toimisto rysäytti ja hankki kerralla Salcidon ja maailmanmestari Richard Lintnerin. Ei playoffeja ja 800 000 euron tappiot kaudesta. Nimekäs joukkue oli kasassa, mutta se maksoi hintansa.
2011-2012
Tästä kaudesta ei kovin paljon sanottavaa ole. Jarno Koskiranta nousi EHT-tasolle ja lähti kierrokselleen josta toivottavasti ensi syksynä palaa
2012-2013.
Lock Out meren tuolla puolen toi kotoiseen Liigaamme muun muuassa Erik Karlssonin, Kyle Turrisin, Mikko Koivun ja Alec Martinezin kaltaisia tähtiä. SaiPakin sai omansa kun Corey Emmerton saapui vahvistamaan joukkuetta. Tosin yhden erän ja yhden blokatun laukauksen ajaksi, kiitos murtuneen sormen. Alkusyksystä johdettiin koko Liigaa ja Hattu Nieminen veti sen verta kovan syksyn, että lähti Tammikuussa haistelemaan tuulia KHL:n puolelle. Seitsemän vuoden tauon jälkeen pelattiin kuitenkin pudotuspeleissä, joissa Raato Summasen valmentama HIFK olisi ollut lyötävissä "säälikierroksella". Pekka Tirkkosen ensimmainen kausi oli omalla tavallaan onnistunut ja parempaa oli tulossa.
2013-2014.
Jo Toukokuussa me fanit kuulimme ilouutisia. Urallaan kaiken nähnyt, legendamme 90-luvun lopulta, Jussi Markkanen palaisi kotiin 13 vuoden maailmankiertueen jälkeen. Tästä hankinnasta alkoi usko, maalivahtipeliin ei tultaisi kaatumaan. Eikä Markkanen tullut vain jäähdyttelemään. Kertokoon siitä kaiken valinta tähdistöön, Urpo Ylösen palkinto ja ennen kaikkea uran jatkaminen aina viime vuoteen asti. Jussi Markkanen oli suurin yksittäinen tekijä tämän kauden menestystarinassa. Samaan aikaan toinen ikoninen SaiPa-pelaaja, Ville Koho pelasi elämänsä kiekkoa aina maajoukkueessa asti. Kausi tarjosi paljon kovia pelejä. Varsinkin Jokereita vastaan pelatut pelit ovat iskostuneet mieleen hyvin. Lopulta olimme neljänsiä sadalla pisteellä, vain yhden pisteen päässä kolmannesta paikasta. Jyppiä vastaan käydystä sarjasta ei tarvinne mitään edes kirjoittaa. Omalla kohdalla edelleen se THE MOMENT tällä vuosikymmenellä. Kärpille laitettiin kampoihin, mutta parempi meni jatkoon. Pronssiin oli saumat, mutta sekin meni. Vähän tietysti voi kyseenalaistaa pelaajia, joilla oli sopimus jo taskussa playoff-vastustajan riveihin. Markkasen lisäksi palkittiin myös Tirkkonen kauden valmentajan Kalevi Numminen-palkinnolla.
2014-2015.
Etelä-Karjalaan oli syntynyt SaiPa-ilmiö/huuma. Meidän Pojat. Syksyllä pelailtiin Champions Hockey Leagueta. Ei ihan samanlaista tykitystä mitä edellinen kausi, mutta usko mahdolliseen menestykseen oli vahva. Ehkä hieman yllättäen lähdettiin hakemaan vauhtia sääleistä, Ässiä vastaan. Kotona patapaidat kaatuivat muistaakseni 6-0. Porissa oli tiukempaa kunnes Chad Rau ratkaisi jatkoilla puolivälieräpaikan Lappeenrantaan. Valitettavasti Kärpät sieltä vastaan tuli taas, minkä pysäyttämiseen ei ollut taaskaan edes mahdollisuutta.
2015-2016.
Viimeinen kausi Tirkkos Peksin valmennuksessa. Paperilla oli yksi kovimmista nipuista, ellei peräti kovin. Edellisen kauden loistoonnistujat Rau&Mcintyre saatiin pidettyä ja Jani Nieminen sekä Petteri Nokelainen saapui vahvistamaan joukkuetta loppukesästä. Elokuussa Meidän keskikaistamme näytti näin kovalta: Nokelainen/Järvinen/Koho/Hämäläinen. Ja huomiolle pantavaa McIntyre istutettiin laidalle. Roolitukset joukkueessa oli onnistunut erinomaisesti. Hetken aikaa kasassa pysynyt ykköskenttämme McRauNo oli varmaankin sen hetken paras kenttä koko Liigassa, aina Noksun loukkaantumiseen saakka. Muistan kaudella olleen pitkiäkin tappioputkia ja rumia kyykkäyksiä. Kesken kauden hommattin takaisin vanhat tutut Kaksonen ja SaviLahti-Nagander. Deadlinella tuli vielä Polak ja Henderson, joilla paikattiin aivan käsittämätöntä loukkisumaa. Tosin ei hekään montaa peliä kasassa pysyneet. Playoffeihin mentiin suoraan, jossa sitten JYPin duunariosasto pimensi meidän tähtemme täysin. Sillon tällöin tulee jossiteltua, mitä jos meillä kaikki olisi olleet kunnossa aina Noksusta, Kohosta ja Jussista alkaen. Chad Rau voitti maalipörssin josta kävi kovan taiston nykyisen tähtemme Tomas Zaborskyn kanssa. Lisäksi Raun kaappiin myös herrasmiespelaajan pysti. EI YHTÄÄN jäähyä runkosarjassa. McIntyre hävisi kahdella pisteellä pistepörssin Kristian Kuuselalle. Omasta mielestäni kauen paras pelaaja oli McIntyre
2016-2017.
Neljä kautta upeaa työtä tehneen Tirkkosen oli aika lähteä isommille kaukaloille. Yli vuosikymmenen mukana ollut Ari Santanen sai siis valtavat saappaat täytettäväksi. Chämppäriä pelattiin jälleen ja siellä peli kulki mallikkaasti, jos vertasi miten joukkue kynti Liigassa. Eetu Koski varsinkin sai Mestarien liigassa jonkin ihmeen suonenvedon. Kapteeni Koho oli poissa aina Tammikuun alkuun saakka, jolloin kausi oli jo ohi. Nyt oltiin myyjänä eikä ostajana siirtotakarajalla. Järvinen, Markkanen, Hamilton, Trotter ja Pärre saivat lähteä muihin seuroihin hakemaan onnellista loppua. Viimeiset runkosarjapelit vedettiin A-junnuilla pääsääntöisesti. Tosissaan siellä kuitenkin Tapparaa ja Tepsiä kiusattiin. Sijoitus oli siis viimeinen ja Sanni sai kenkää. Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että eihän tuolla joukkueella menestystä ollut odotettavissa. Koko likasanko kaadettiin kuitenkin Santasen niskaan. Mielenkiintoista, että Markkasen ollessa poissa maalilla oli kaksikko Tuohimaa/Olkinuora, jotka tällä hetkellä maajoukkueessakin kovalla tasolla vetävät.
2017-2018.
Tero Lehterä tuli Saimaan rannalle kasvattamaan tammeaan, joka nyt jouluna 2019 on viimeistään kuivunut pystyyn. Katastrofialun jälkeen tulosta alkoi tulla. Tuohimaa oli aivan huikea maalilla ja torjui yksinään monet pisteet. Hyvin mieleen on jäänyt myös peräänantamattomuus. Ei ollut yksi tai kaksi peliä, joissa noustiin takaa rinnalle ja ohi. "Lomarengaskierroksella" Pelicans lähti lauluun ratkaisevan pelin jatkoajalla Ahti Oksasen maalilla. Puolivälierässä Tepsiä vastaan oltiin jo täysin sillassa muun muuassa 0-7 teurastuksen jäljiltä. Lehterä sai rivit kasattua (lue: parkeerattua bussin keskialueelle) ja SaiPa nappiasikin kaksi voittoa oltuaan jo 0-3 häviöllä. Kuudennen pelin TPS vei sitten jatkoilla. Kunnia oli palautettu. Nyt tosin näyttää siltä että tuo Tertsin tulokaskausi on jäämässä hänen parhaakseen.
2018-2019.
70-vuotisjuhlakausi. Isolla budjetilla kasattu kova joukkue. Poikkeuksellisesti joukkue pysyi lähes tulkoon ennallan. Valmennusjohdon radiohiljaisuus mm. loukkaantumistilanteesta sai fanit hieman erkanemaan siitä suuresta yhteisöstä/perheestä, mitä koko vuosikymmen oli luotu. Omalla kohdalla joukkue oli niin harmaa ja väritön palkkasoturijoukko, että lähestulkoon jätin pelitkin katsomatta. Se oli myös osasyynä ettei tänne palstalle huvittanut mitään yli vuoteen kirjoitella. Erikoispaidat lähinnä muistona viime kaudesta. Sääleistä Ilvestä vastaan lomalle. Pajatso tyhjeni pelaajista keväällä.
Sitten se 2010-luvun All Stars joukkue.
Paljon kovia pelimiehiä jäi pois. Esimerkiksi McTavish pelasi yhden kauden ja Toporowski vain puolikkaan kauden tällä vuosikymmenellä. Laiturit ovat vain laitureita. En käy erittelemään oikeita ja vasempia oikeille paikoilleen.
1st. Line
Rau - McIntyre - Kaksonen
Savilahti - Maalahti
Tutkapari mikä elää aina muistoissamme. Eme kovana työntekijänä ja uudelle vuosikymmenelle vievänä kapteenina toisella laidalla.
Maalahti pelasi läpi vuosikymmenen ja nousi kun nousikin yv-pelin priimus moottoriksi. Pärre veti 7 kautta mukana. Game seven keväällä 2014 antaa anteeksi pari viimeistä vuotta.
2nd. Line
Mankinen - Koho - Spina
Lintner - Salcido
C8 kantoi läpi vuosikymmenen kirjainta rinnassa. Pelasi parhaat kautensa. Mankisesta kasvoi kova tekijä Liigaan. Ja Spina nyt vaan oli niin hyvä.
Lintner ei loppujen lopuksi kovin pitkään täällä ollut, mutta jätti kyllä polttomerkkinsä meidän historiaan. Salcido taasen paras kiekollinen pakki ketä täällä on nähty.
3rd. Line
Zaborsky - J.Koskiranta - Löfman
Lofquist - Backman
Zaboa en tälle listalle ollut ajatellut, mutta onhan tämä kuluva syksy ollut jäätävä, ottaen huomioon joukkueen tilan. Jo nyt suurten joukossa. Koskiranta nousi täällä huipulle. Maajoukkueeseen ja SKA:han asti. Toivottavsti vielä joskus vetää keltaisen paidan päällensä. Löfman, omia poikia. Muutama kausi nykäskylässä. Kunnossa ollessaan valtava pala joukkuetta.
4th. Line
Venäläinen - Kunyk - Jokinen
Venis oli TAISTELIJA. Kunyk veti kaksi erittäin kovaa kautta molempiin päihin kaukaloa. Myös Hämäläistä kaavailin tähän. Jokinen toiseen laitaan en tiedä miksi. Vaikka tasaisuuden ja hyvän viimeisen kauden vuoksi.
Maaliin:
Markkanen
Tuohimaa
Nieminen
Jussi on selvä ykkönen. Tirkkosen ajan menetyksellä on Jussi Markkasen kasvot.
Tuohimaa oli jäätävän hyvä. Osoitti jo ensimmäisen kautensa lopussa olevansa hyvä. Nykytilanteessa kova on ikävä Ransua.
Kolmanneksi Hattu. 12-13 kausi oli sen verta kova suoritus ja paluu vielä Keltamustiin sinetöi kolmosmoken rooliin. Bernard kärkkymässä seuraavana.
Päävalmentaja: Tirkkonen
Joitain kovia nimiä jäi varmasti pois. Voitte muut käyttäjät myös tehdä omat tähdistönne ja heittää nimiä joita ehkä unhodin.
Kymmenen vuoden päästä kun analyysiä kirjoitellaan kuluneesta vuosikymmenestä, niin ainakin uusi halli meillä (luultavasti) on. Ja tulevalla vuosikymmenellä me voitetaan se mestaruus. Tai ainakin mitali. Tai no puolivälieräsarja. Tai no....niin.
Siitä huolimatta kerran SaiPa aina SaiPa. Aina tukena. Meidän Pojat. Vielä joskus koittaa Meidän Päivä. Päivä jona Tappara pirstoutuu palasiksi, päivä jona Kärppä kuolee. Päivä jona meidän vuosikymmenten piina ja odotus on lopullisesti ohi.
