Muista ysäri, koe jysäri – 1990-luvun nostalgiaketju

[pernaveikko]

Jojo-juttua on kyllä oikaistava: Coca Cola-jojot olivat ensi kertaa villityksenä jo 60-/70-lukujen taitteessa. En väheksy ysäriläisten muistelua, mutta kyllä koiran kävelyttäminen, kehto ja satelliitti kuuluivat myös 70-lukulaisten nostalgiaan. Fanta-jojoista samaa mieltä.

Ole huoletta, kyllä me tuo tiedettiin. Osasinpa itsekin perusjuttujen lisäksi jonkun hienonkin.

Fantoista en ole ehkä mitään mieltä, mutta jotenkin paksuilta ja läskeiltä ne tuntui.

Eikös golf ole jo nähty, Jatkiksen jojokisat pystyyn, jos jostain saa tarvikkeita. Ennen oli kaikki paremmin, kun kioskilta sai vaihtonaruja.

 

[Everton]

Jojoista tuli mieleen Bula-hatut. Taisi olla samaan aikaan in. 80-90-lukujen vaihteen ala-asteen pihoille kuumia maailmanpoliittisia puheenaiheita olivat myös Smiley-face (salainen merkki huumeiden käyttäjille vai ei?) ja jalaton ja kädetön Orbit-nukke (joka sai lahjaksi hyppynarun, mutta aiheuttaako purukumi syöpää?).

Muuallakin olen maininnut, mutta loistavaa ajankuvaa tarjoaa Yle Areena, josta löytyy Lista-ohjelmasta ensimmäiset vuodet. Erilaista tv:tä kuin nykyään, erilaiset spiikit, erilaista musiikkia ja erilaisia videoita.

 

[Rocco]

Vähän kauempaa lainaus, mutta kuitenkin.

Taitaa nyt mennä muisteluissa asiat sekaisin. Suomi liittyi EUhun vuonna 1995 ja Estonia upposi vuonna 1994. Tai sitten en vaan tajunnut tuota viestiä (se todennäköisempi vaihtoehto).

Siis joo, aikajanassa Estonian nimellä kulkenut laiva oli pitkään Vaasanlaivojen lippulaivana, Vaasa-Uumaja -reitillä. Jossakin vaiheessa laiva myytiin pois ja siitä tuli Estonia. Se tapahtui siis jo ennen tax freen loppumista Merenkurkussa. Liikenne siis jatkui eri laivalla sen jälkeen kun kyseinen laiva myytiin pois. Lopulta koko laivaliikenne lakkasi pitkäksi aikaa, kun tax free loppui pari vuotta EU:iin liittymisen jälkeen. Nyt laiva jatkaa Wasalinen nimellä, ja firma menestyykin ihan mukavasti. Välillä Kotipizzan perustaja Rabbe yritti pizzalaivalla jatkaa liikennöintiä, mutta kun laiva oli enemmän telakalla kuin liikenteessä, niin ei siellä ketään halunnut silloin reissatakaan.

 

[Musta Nuoli]

1990-luvun alussa tuli paljon hyviä metallialbumeita ja alalla meni muutenkin hyvin, kunnes sitten grungeroska ynnä muu MTV-moska ryöpsähtivät levymarkkinoille kuin punatautinen ripulipaska juopon housuun. Tuolloin "hevi" koki hetkittäisen taantuman jonka aikana bändit joko jämähtivät marginaaliin, yrittivät epätoivoisesti pysyä uusien trendien tahdissa (esim. Paradise Lostin useat konemusa-vivahteiset rock-levyt, Testamentin pliisuin albumi, aikuisrock-balladimainen The Ritual) tai kadottivat täysin suuntansa ison rahan toivossa (Metallican Load ynnä muut).

Mutta 1990-luvun alussa meni lujaa. Ruotsissa varsinkin, jossa NWOSDM oli voimissaan. Entombedin Left Hand Path, Clandestine ja Wolverine Blues ovat ajan hammasta kestäneet täysin vailla kiillevaurioita ja ovat edelleen yhtä teräviä kuin hain hampaat.

1990-luvun alku oli hyvää aikaa.

 

[Minor]

Aikajaksolla 12.8.1991-24.9.1991 julkaistiin seuraavat levyt:
Metallica - Metallica (12.8)
Pearl Jam - Ten (27.8)
Guns N Roses - User your Illusion tupla (17.9.)
RHCP - Blood Sugar Sex Magik (24.9)
Nirvana - Nevermind (24.9)

Että sellasta.

Kovaa settiä, tuohon kun vielä lisää helmikuulta Queen -Innuendo & R.E.M - Out of Time ja marraskuulta U2 - Achtung Baby, niin aika kova on kattaus. Eipä esiteini tuohon aikaan juuri muuta kuunnellutkaan. Ai että.

Sepi Kumpulaisen Armotonta menoa jäi vähän vähemmälle kuuntelulle, vaikka armoton levy epäilemättä olikin.

 

[Individual]

Eikö grunge ollut eräänlainen vastalause meikkipussi-stadionrockille samaan tapaan mitä punkki oli progelle ja sen soitinrunkkaukselle? En tiedä mitä hevillä tuossa edellä tarkoitetaan, mutta ainakin hard rokki oli sen verran pöhöttyneessä tilassa, että liekö samanlaista menoa nähdyn edes Tays:issa Juicen ollessa siellä. :) Toki Gunnareita en laske tähän. 90-luku - hienoa aikaa musiikillisesti/ aivan hirvittävää aikaa musiikillisesti. Tällä hetkellähän saamme "nauttia" sen ajan hienouksista tässä loputtomassa ysärinostalgialoopissa.

 

[SgtMarkov]

Noniin, ysäribileet tiedossa loppukesästä ja osallistujilta tietenkin odotetaan ajankuvaan sopivaa vaatetusta. Ongelmaksi uhkaa nyt muodostua allekirjoittaneen oma pukeutuminen, eli koska olin vasta 16-vuotias siirryttäessä 2000-luvulle niin ei ole kyllä minkäänlaisia muistikuvia, miten aikuiset miehet pukeutuivat siihen aikaan? Flanellipaidat, farkkutakit ja kainalofarkut nyt ensimmäisinä tulivat mieleen, mutta oliko nämä nähty jo 80-luvulla? Vaiko ei?

 

[Vintsukka]

JNCO-farkut jalkaan vaan.

TEENS REACT TO 90s FASHION - JNCO JEANS - YouTube

 

[adolf]

No olihan 90-luku ainakin melkoista tuulipukujen kulta-aikaa mitä nyt itse muistan. Ja mitä enemmän värejä, sen parempi.

 

[Tadu]

No olihan 90-luku ainakin melkoista tuulipukujen kulta-aikaa mitä nyt itse muistan. Ja mitä enemmän värejä, sen parempi.

Kolmiraitaverkkareita unohtamatta. Toki niillä joilla ei ollut varaa aitoihin Adidaksiin oli neliraitaverkkarit. Myös aikuisilla.

 

[100A]

Ostin autooni persikan hajuisen Wunder Baumin. Joo, vanha ikävänhajuinen pösö, johon kaikki raikastus on plussaa.

Mutta niin uskomaton Koskenkorva Beachin käry, ettei mitään järkeä. Vei vahvasti takaisin 90-luvun alkupuolen laivareissuille.

 

[pernaveikko]

Pari kaveria on böndellä ihan kalastusmielessä. Mutta, jos tuo oheistapahtuma on toteutunut, niin on todellakin kovin koskaan. Tai ainakin hyvin lähellä sitä:

WE LOVE YSÄRIXXX – Kuhakunkku – Suomen suurin vetouistelutapahtuma

 

[Fordél]

Aikajaksolla 12.8.1991-24.9.1991 julkaistiin seuraavat levyt:
Metallica - Metallica (12.8)
Pearl Jam - Ten (27.8)
Guns N Roses - User your Illusion tupla (17.9.)
RHCP - Blood Sugar Sex Magik (24.9)
Nirvana - Nevermind (24.9)

Että sellasta.

Huh huh, mikä setti. Hyvä lisäys vielä @Minor :lta tuo Queen, U2 jne. Käsittämätöntä.

Nykyään samassa ajassa julkaistaan 100 kiloa paskaa, jota kukaan ei muista 25 vuoden päästä.

 

[Fordél]

90-luku - hienoa aikaa musiikillisesti/ aivan hirvittävää aikaa musiikillisesti. Tällä hetkellähän saamme "nauttia" sen ajan hienouksista tässä loputtomassa ysärinostalgialoopissa.

Jep, olihan se ristiriitainen vuosikymmen, kun samaan aikaan tehtiin todella hienoa ja ikonista musaa, toisaalta aivan kaameeta kertakäyttöisiä paskaa. Näin toki lienee ollut aina. Mulle se jää kuitenkin selvästi plussan puolelle, kun oli grunge ja brittipop. Queenkin veteli vielä viimeisiään. Ylipäänsä kitararock oli vielä kovassa tikissä. Hyvää uutta musaa tuntui tulevan lähes päivittäin.

 

[ElmerMoody]

tai kadottivat täysin suuntansa ison rahan toivossa (Metallican Load ynnä muut).

Hämmentävää että vieläkin saa lukea tollaisia kommentteja. Aivan mahtava ja äärimmäisen aliarvostettu levy, jossa ei kyllä mikään ”ison rahan toivo” kuulu pätkääkään. Vai mikä logiikka siinä mielestäsi on että bändi nousee listojen ykköseksi ympäri maailmaa mutta sitten ”ison rahan toivossa” muuttaa täysin suuntaansa seuraavalla levyllään? Ja parturissakin käytiin, hyvä luoja sentään.

 

[Jymäkkä]

Tuo grungen vaikutus ei minusta ollut niin iso kuin nykyään kultaisesti muistellaan. Toki oli hetken sitä valtavirtaa ja sopulilauman käännyttyä pelkän tukkahevin aallonharjalla ratsastaneet heikkotasoiset yhtyeet kuolivat. Kaikki laadukkaat bändit kuitenkin porskuttivat eteenpäin kuten ennenkin, ja hämmästyttävän moni noista painaa edelleen. Grungesta sen sijaan ei ole juuri mitään jäljellä sellaisenaaan, mutta jättihän se jälkensä kuitenkin ja varmaan moni sai vaikutteita. Esimerkiksi Metallican Load oli jos ei huono levy, niin ainakin kaikkea muuta mitä suuret massat halusivat. Musta albumi rikkoi Metallican osalta rajamuurin valtavirtaan, ja Load palautti sen. Ei kyse ollut siitä, että grunge vei yleisön. Jos olisivat tehneet "Musta kakkosen", niin kassakoneet olisivat laulaneet taas.

 

[pernaveikko]

Esimerkiksi Metallican Load oli jos ei huono levy, niin ainakin kaikkea muuta mitä suuret massat halusivat. Musta albumi rikkoi Metallican osalta rajamuurin valtavirtaan, ja Load palautti sen. Ei kyse ollut siitä, että grunge vei yleisön. Jos olisivat tehneet "Musta kakkosen", niin kassakoneet olisivat laulaneet taas.

Jos tuonne menisi nyt kysymään Jyväskylän tai Rovaniemen kaduille, niin eihän Load olisi kovinkaan tuttu. Ei se mustakaan varmaan kaikilta tulisi, mutta sitten vähän vihjaillessa olisi "aaa jaa niin, tietenkin se, joo, sori enmä tajunnukaan."

Kukaan ei sanoisi kuinka Load oli todella hyvä levy ja siksi olen täällä.

 

[Fordél]

Tuo grungen vaikutus ei minusta ollut niin iso kuin nykyään kultaisesti muistellaan. Toki oli hetken sitä valtavirtaa ja sopulilauman käännyttyä pelkän tukkahevin aallonharjalla ratsastaneet heikkotasoiset yhtyeet kuolivat. Kaikki laadukkaat bändit kuitenkin porskuttivat eteenpäin kuten ennenkin, ja hämmästyttävän moni noista painaa edelleen. Grungesta sen sijaan ei ole juuri mitään jäljellä sellaisenaaan, mutta jättihän se jälkensä kuitenkin ja varmaan moni sai vaikutteita.

Olihan grunge iso ilmiö aikanaan ja nousi valtavirraksi. Mun mielestä sen merkitystä ei ole kuitenkaan liioiteltu. Esim. muuhun musiikkiin sillä ei ollut valtavan suurta vaikutusta eikä tällaista kait ole väitetty. Grunge oli joitain vuosia pinnalla, mutta katosi samalla, kun sen keskeisimmät bändit katosivat mm. keulahahmojen kuolemiin. Kuitenkin hyvin leimallisesti 90-luvun juttu, miksi se aina nostetaan esille ko. vuosikymmenestä puhuttaessa.

Esimerkiksi Metallican Load oli jos ei huono levy, niin ainakin kaikkea muuta mitä suuret massat halusivat. Musta albumi rikkoi Metallican osalta rajamuurin valtavirtaan, ja Load palautti sen. Ei kyse ollut siitä, että grunge vei yleisön. Jos olisivat tehneet "Musta kakkosen", niin kassakoneet olisivat laulaneet taas.

Metallicaa en laita grunge-kategoriaan ja ehkä et sinäkään. Tästä viestistä saattoi vaan sellaisen kuvan.

 

[Jymäkkä]

Metallicaa en laita grunge-kategoriaan ja ehkä et sinäkään. Tästä viestistä saattoi vaan sellaisen kuvan.

Ei vaan tarkoitus oli lähinnä tuoda esiin, että suosio notkahti ihan muista syistä kuin grungen takia. Aika yleinen, usein kuultu väite on, että grunge tappoi metallin ja hard rockin 90-luvulla.

 

[adolf]

90-lukuhan oli ennen kaikkea pop-musiikin kulta-aikaa. Oli Backstreet Boysit, Spice Girlsit ja iso liuta enemmän tai vähemmän noiden kopioita, joista moni myös menestyi varsin hyvin. Helvetin sielutonta levy-yhtiön setien dollarinhajuista kamaahan se oli, mutta ala-asteikäisenä fanitin ihan täysillä. Supermenestyneitä artisteja oli myös vaikka kuinka ja paljon.

 

[Rommeli]

Aikajaksolla 12.8.1991-24.9.1991 julkaistiin seuraavat levyt:
Metallica - Metallica (12.8)
Pearl Jam - Ten (27.8)
Guns N Roses - User your Illusion tupla (17.9.)
RHCP - Blood Sugar Sex Magik (24.9)
Nirvana - Nevermind (24.9)

Että sellasta.

17.9.1991 julkaistiin myös Ozzyn No More Tears, joka kuuluu ihan heittämällä tuolle listalle.

 

[Rod Weary]

Tää musakeskustelu on välillä hiukan hämmentävää. Aina on tehty 100 kg paskaa ja muutama gramma kultaa. Vuosikymmenien välillä ei ole eroja. Joskus se muutama gramma kultaa on näkyvillä listoilla, joskus ei. Kun ei ole, se pitää tonkia itse esille. Musiikin kuluttaminen on tosin tällä vuosikymmenellä kokenut jonkinlaisen murroksen. Nyt seurataan striimien toistoja ja levymyynti on hiukan marginaalisempaa touhua.

Load on muuten hyvä levy, varmaan suosikkini Metallicalta. Muuten en bändistä juurikaan syty, joten kommentistani ei tarvitse niin hirveästi vetää johtopäätöksiä.

 

[Jymäkkä]

Tää musakeskustelu on välillä hiukan hämmentävää. Aina on tehty 100 kg paskaa ja muutama gramma kultaa. Vuosikymmenien välillä ei ole eroja. Joskus se muutama gramma kultaa on näkyvillä listoilla, joskus ei. Kun ei ole, se pitää tonkia itse esille.

Tämä on muuten ihan totta. Itse en ole kovin kiinnostunut musiikista, mutta kuuntelen tietysti jonkin verran. Olen juuri tuota osastoa, että en olisi mitään suosikkibändiäni "löytänyt" mistään, ellei se olisi jostain puskenut ensin esiin, eli listojen armoilla oltu vahvasti. Ei nyt niin, että sopulina olisin painanut listamusiikin perässä, vaan että sieltä listojen tarjonnasta ne itselle kolahtavat on sitten löytyneet.

 

[Barnes]

Sekin pitää musiikista muistaa, että enää ei voi tulla vastaavanlaista ilmiötä kuin vaikkapa Guns n' Roses (kirjoitinkohan oikein...?), Michael Jackson, Madonna tai Whitney Houston. Tarjonta on yksinkertaisesti niin laajaa ja musiikki käytännössä kaikkien saatavilla, että on "vain" supertähtiä, ei hypertähtiä.

Tämä siis maailmalla, Suomen kaltainen maa on pieni että ne Haloo Helsinki ja JVG kyllä dominoivat omaa kenttäänsä miten tahtovat.

 

[Fordél]

Tää musakeskustelu on välillä hiukan hämmentävää. Aina on tehty 100 kg paskaa ja muutama gramma kultaa. Vuosikymmenien välillä ei ole eroja. Joskus se muutama gramma kultaa on näkyvillä listoilla, joskus ei. Kun ei ole, se pitää tonkia itse esille. Musiikin kuluttaminen on tosin tällä vuosikymmenellä kokenut jonkinlaisen murroksen. Nyt seurataan striimien toistoja ja levymyynti on hiukan marginaalisempaa touhua.

Kun kyse on makuasioista, tottakai voi olla eroja vuosikymmenten välillä. Myös tietyissä musiikkityyleissä on luonnollisesti ollut omat kulta-aikansa. Yksilöllisestihän ja subjektiivisestihan näitä on pakko katsoa. Mitään absoluutttista totuutta ei ole. Toki enemmistön näkemyksille voi antaa jotain arvoa.