Motörhead

  • 63 178
  • 283

Ex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ja nimenomaan tuo nimetön levy todistaa että vitut soundeista kunhan biisit potkivat munille! Vois moni nykybändi ottaa oppia: Kun paskaa hioo ja kiillottaa riittävän kauan, saadaan hiottua ja kiillotettua paskaa. Mutta kun perusasiat ovat kunnossa (vitun hyvät biisit), ei epäoleelliseen tarvitse kiinnittää niin paljoa huomiota. Kultakimpale on kultakimpale, vaikka sitten vähän rosoisempanakin.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ja nimenomaan tuo nimetön levy todistaa että vitut soundeista kunhan biisit potkivat munille! Vois moni nykybändi ottaa oppia: Kun paskaa hioo ja kiillottaa riittävän kauan, saadaan hiottua ja kiillotettua paskaa. Mutta kun perusasiat ovat kunnossa (vitun hyvät biisit), ei epäoleelliseen tarvitse kiinnittää niin paljoa huomiota. Kultakimpale on kultakimpale, vaikka sitten vähän rosoisempanakin.

No joo, hienosti tiivistetty exältä. Ja Evil valaisikin asiaa edellisessä viestissä hyvin. Minulla itselläni on tuo On Parole, mutta laitoin tosissani harkintaan, tuota ensimmäistä levyä, jos kerran jätkät vetää kovempaa siinä. Taitaa vaan olla aika nihkeässä levykaupoissa tuo aivan alkuperäinen, koska On Parolekin tuli sattumalta vain vastaan pitkien etsintöjen jälkeen.
Kyllähän Clarke - Kilmister - Taylor on tosiaan se ykkösketju ja SE Motörheadin kokoonpano. Lemmy on kyllä vaihdellut rosteria vuosikymmenten aikana aika kohtuullisesti ja nyt tuo Deen ja Campbellin kanssa takominen on nyt vakiintunut hyvin.

70-luvulla varmasti tuo "paskan kiillottaminen" on muutenkin ollut helpompaa, sillä nykyään bändit teilataan heti ensimmäiseltä levyltään, jos tosiaan soundi ei miellytä. 70-luvulla on Lemmylläkin ollut aikaa höylätä musiikkiiaan, koska ei silloin kukaan muu tuollaista tehnyt. Pointin kuitenkin tajusin ja Motörheadin musiikkihan on tuohon rosoisuuteen perustunut aina.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Taitaa vaan olla aika nihkeässä levykaupoissa tuo aivan alkuperäinen, koska On Parolekin tuli sattumalta vain vastaan pitkien etsintöjen jälkeen.
Kyllä tuota verkkokaupoista löytyy, sen kummempia mainostelematta, ja ihan kohtuuhintaankin.
 

muzakian

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, St.Louis Blues, SiiPe, Koparit, Man City
Olisi mahdollisuus päästä Motörheadin keikalle tossa lokakuun lopussa täällä Dublinissa, mutta lippujen hinnat ovat aika suolaiset. Ticketmaster näyttää 49,20€ ja 54,80€ riippuen paikoista. Tohon kun tulee päälle vielä yleensä varausmaksuja, joten taitaa jäädä bändin keikka väliin.
 

Finnhopper

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
No maksaahan ne liput täällä Suomessakin sen piirun alle viiskymppiä. Ite oon menossa taas, ei joulua ilman Lemmyä!

Mee ihmeessä testaamaan Dublinin keikkafiilikset. Ite kun majailin aikoinaan muutaman kuukauden Dublinissa niin eipä ollut mitään kummoista rock tarjontaa silloin.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
No maksaahan ne liput täällä Suomessakin sen piirun alle viiskymppiä. Ite oon menossa taas, ei joulua ilman Lemmyä!

Mee ihmeessä testaamaan Dublinin keikkafiilikset. Ite kun majailin aikoinaan muutaman kuukauden Dublinissa niin eipä ollut mitään kummoista rock tarjontaa silloin.

Niinpä, ei tämä ilmaista touhua ole ja se 50 euroa palttiarallaa on juurikin se oikea summa minkä tuosta maksaakin, kun tietää, että tulee rahoille vastinetta. On niitä ollut kalliimpiakin keikkoja. Tosin kerran pääsin Motörheadia seuraamaan 30 eurolla, mutta se oli Seinäjoen Vauhtiajot ja vain tunnin keikka. Todellakin, ei joulua ilman Lemmyä.
 

muzakian

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, St.Louis Blues, SiiPe, Koparit, Man City
No tulihan ne liput sitten lopulta jokin aika sitten hankittua. Pääsee Halloweenin jälkimainingeissa 1.11 nauttimaan maailmanluokan jyräämisestä. Ei se siihen nähden niin pahalta tuo lipun hinta tuntunut. Eli enää reipas viikko ja päästään katsomaan mitä on luvassa. Saas nähdä mikä on tunnelma täällä maailman kolkassa. Lämppärinä on Danko Jones, joka sekin kolisee ihan mukavasti.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
No tulihan ne liput sitten lopulta jokin aika sitten hankittua. Pääsee Halloweenin jälkimainingeissa 1.11 nauttimaan maailmanluokan jyräämisestä. Ei se siihen nähden niin pahalta tuo lipun hinta tuntunut. Eli enää reipas viikko ja päästään katsomaan mitä on luvassa. Saas nähdä mikä on tunnelma täällä maailman kolkassa. Lämppärinä on Danko Jones, joka sekin kolisee ihan mukavasti.

Itsellä harkinnassa täällä Suomessa tuo Motörhead joulukuussa. Tosin jo kaksi kertaa viime vuosina nähtynä niin harkitsen joko hieman rauhallisempi Whitesnake viikkoa aikaisemmin tai sitten menen heiluttamaan lettiä Lemmyn tahtiin. Motörhead on aina Motörhead eikä petä, uudelta levyltä tulee varmasti myös tavaraa joka keikalla.

"Good evening...!"
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Onkos täällä jatkiksen hevifaneilla tarkempaa tietoa tuosta tulevasta Lemmy-Moviesta, että milloin ilmestyy? "Coming 2009" on ilmoitettu, mutta lähinnä sillä mietin, että tuleekohan tässä kevättalvella ulos vai pitäneekö odotella sitten kesän yli? Joka tapauksessa todella hienoa, että rockin grand old manista tehdään elokuva, Lemmylle hieno kunnianosoitus. Mitä nyt noita pätkiä ja spoilereita nähnyt niin hyvä leffa tiedossa.
Uusin albumi Motörizer ollut myös kovassa soitossa viime aikoina ja mitä enemmän kiekkoa on läpi kelaillut, niin olen yhä vakuuttuneempi levystä. Death Magneticit ja muut levyt ilmestyivät samoihin aikoihin, joten Motörizerista ei paljoa polemiikkia nostettukkaan. Loistavaa heviä ja Lemmyn poppoo jälleen näytti, että bändi on vielä kovassa kunnossa. Lemmyn lyriikat ovat jälleen loistavia ja tuttua mielikuvituksellista Kilmisteriä kyseisellä levyllä. Vielä ei Motörheadin nettisivuilla olekkaan merkitty muuta kuin Brittien saarten keikkoja ja Euroopan ulkopuolelle sijoittuvia festivaalikeikkoja. Toivottavasti rantautuvat jälleen Suomeen piakkoin!
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Motörhead Suomeen jälleen joulukuussa!

Kyllä, joka joulukuinen perinne saa jatkoa, kun Lemmy Rickenbackerinsa saapuu Stadin jäähalliin vetämään keikan. Tällä kertaa päivämäärä on 15. joulukuuta ja lippuja tuolle kyseiselle keikalle saa 15. syyskuuta lähtien lippupalvelusta ja tiketistä. Viime vuonna ei tullut nähtyä tätä yhtä kovimmista lempibändeistäni, joten nyt tuleekin revanssi hyvään paikkaan. "Motörizer"-tavaraa toivottavasti tulossa paljon settilistassa. Kentälle koetan liput saada, tuskin myy loppuun heti.

Siinä vielä linkkiä: http://www.iltalehti.fi/popstars/2009090810208287_ps.shtml

Samasta linkistä käy ilmi, että Diokin tulee heittämään keikkaa paria päivää aiemmin Kaapelitehtaalle, joten vanhaa ja loistavaa heviä sielläkin tarjolla.

Sitten vielä Motörhead aiheinen uutinen eli The Cultissa, Gunssareissa sekä Velvet Revolverissa rumpuja paukuttanut Matt Sorum korvaa Mikkey Deen jo alkaneella jenkkien kiertueella, koska Mikkey osallistuu ruotsalaisen tv-ohjelman kuvauksiin Malesiassa.

Nimekäs korvaaja kyllä, Lemmyhän koetti saada hyvää ystäväänsä Dave Grohlia ensin patteriston taakse, mutta kyllä Sorumkin on alan miehiä. Toivottavasti hoitaa leiviskänsä kunnolla.

Linkki: http://www.soundi.fi/node/9514/Motörheadin/Mikkey/Deelle/nimekäs/paikkaaja
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
No niin nyt on sitten liput hankittu keikalle ja kenttäliput tuli ostettua. Motörheadia ei vielä kenttäpaikoilta ole tullu seurattua pois lukien jotain Seinäjoen Vauhtiajot-keikkaa. Onkos muita jatkoaikalaisia varmistanut jo tulemisensa paikalle lippujen muodossa?
Soundit tulevat todennäköisesti olemaan parhaat siihen suurinpiirtein miksauspöydän luo. Eikun vaan siis odottelemaan joulukuun 15. päivää, jolloin rävähtää ja lujaa.

Niin ja se Lemmy-moviekin on jo ovella.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Enää siis reilu viikko ja Nordiksella tärähtää!
Johan tässä on jo koko syksy odoteltu pelkästään tätä keikkaa, kun marraskuun Deep Purple jäi välistä. Mitä nyt settilistaa katsonut jo vähän aiemmin niin en sanokaan muuta kuin, että hemmetin hyvältähän se näyttää ja ei siitä sen enempää. Liputkin ovat kuulemma menneet todella hyvin kaupaksi ja kenttäkin taitaa olla aika täysi, onneksi hommasin oman lipun jo varhain syksyllä. Eiköhän Lemmy ja Phil kysele jälleen noin neljän kappaleen jälkeen, että käännetäänkö volaa kohti Kotkaa?
Kolmas Motörhead tämä minulle on ja oikeastaan vasta toinen kunnollinen yksittäinen keikka, kun tuo ensimmäinen kerta oli festarikeikka.

Lämppärinä toimii Radio Rockiltakin aika paljon kuultu Blake, mutta eipä tuo niinkään sytytä, varmasti hyvää kaljamusaa. Peer Günt olisi sopinut illan teemaan.

Eli ei muuta kuin No Sleep till Helsingin Jäähalli.

"Good Evening!....We Are Motörhead!.."
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Kas näin, aivan upea keikka takana ja hieman myöhässä kirjoitellaan tunnelmia. Keikkahan oli tiistaina. Korvissa kyllä soi edelleen, Lemmyn basso murisi tautisen lujaa jälleen!

Nordikselle saavuin hyvissä ajoin ja paikkani valitsin kentältä siitä mikseripöydän aikas vierestä. Kotimainen "suuruus" Blake aloitteli lämmittelyt melko pikaa siitä, mutta bändi ei tunnut saavan minkäänlaista tunnelman nostatusta tai muutakaan puolityhjään jäähalliin. Itseasiassa vastaanotto oli melko tyly ja keskarit viuhuivat. Taisipa rumpalin katsomoon heittämä rumpukapulakin lentää takaisin lavalle heidän keikkansa jälkeen. Minulle Blake oli kyllä osaston "ynnä muut" -luokan heviä eikä tällaiselle vanhemman hevirokin ystävälle oikein pudonnut tuo Blake.

Joka tapauksessa itse Mestarien tuloa lauteille alettiin jälleen odottelemaan Led Zeppelinin soidessa taustalla. Ensimmäinen iso kohahdus tapahtui, kun Motörhead-taustaplakaati laskettiin. Lopulta valot sammuivat ja tästä se lähti, meikäläisen kolmas Motörheadin keikka. Pari terävää basson rämpäytystä ja Mr. Kilmister on stetsonissaan paraatipaikallaan oikealla puolellaan Phil Campbell ja rumpupatteriston takana itse Mikkey Dee.
Viskin huuruisella äänellä tutut tervehdykset ja sitten suoraan asiaan. Iron Fist potkaisee keikan käyntiin, heti perään seurasi Stay Clean ja vielä Be My Baby sen jälkeen ilman mitään spiikkejä. Silkkaa munille potkintaa ja räväkkä aloitus. Sitten kysyttiinkin jo, että "halutaanko kovempaa?" No totta vitussa halutaan.

Keikka soljui todella hyvissä tunnelmissa eteenpäin ja yleisö oli mielestäni hyvin mukana. Vihdoin, kun Lemmy pääsi ääneen oli yleisöllä hauskaa. Huumorimies viimeisen päälle ja itseironiaa löytyy. Karismaattinen bändin keulakuva ja elävä legenda, piste.
Uutta ja vanhaa materiaalia tuli mukavasti sekaisin ja mm. Rock Out ja In The Name Of Tragedy ovat uudemmistä biiseistä todella mieleeni. Mikkey Deen tuttu rumpusoolo kuultiin myös tuossa Tragedyssa kappaleen sisällä. Loppua kohden keikka vain parani, klassikot Killed By Death, Going To Brazil ja mm. Bomber kuultiin, joka oli todella positiivinen yllätys ja keikan huippuhetki. Vanha lentokone kyhäelmä ei sentään tullut katosta alas "lentelemään". Kuultinpa siinä myös Twisted Sisterin coveri Shoot `Em Down.
Phil Campbell ei turhia tilutussooloja pientä jamittelua lukuunottamatta esittänyt, mikä ei sinänsä haittaa. Phil on loistava kepittäjä muutenkin. Oli encoren aika ja hieno poikkeus Motörheadin biisimateriaalissa eli Whorehouse Blues kuultiin heti pienen tauon jälkeen akustisten kitaroiden kera. Sen jälkeen se pakollinen Ace Of Spades pois alta ja ennen viimeistä vetoa, Overkillia, Lemmy käski kaikki istumakatsomosta seisomaan. Overkill on todellinen tapporalli ja tähän oli hyvä lopettaa, iso kumarrus vielä yleisöön päin. Kiitos Motörhead!

Kaiken kaikkiaan hieno ilta ja huippuhetkinä olivat omasta mielestäni Bomber ja Just Cos` You Got The Power. Ääntä riitti, vaikka taisipa pari vuotta sitten bändi jyräyttää vielä lujempaa, mutta tämäkin riitti mainiosti. Mikkey, Phil ja Lemmy olivat selvästi huojentuneita sekä iloisia hyvästä vastaanotosta ja tämän he itsekin taisivat mainita. Bändin kemia toimii myös keskenään loistavasti. Lemmy vielä sanoi lopuksi, että "See you very soon!" ja nyt, kun Motörhead julkaistiin jo muistaakseni Ruotsin Sonisphereen niin saataisiinkohan Lemmy sekä kumppanit elokuussa Poriin?

Anyway, keikkapaita tuli vielä hankittua ja oli aika poistua Stadin jäätävään yöhön, kiitos Motörhead vielä kerran! No Sleep Till Helsinki!

Ps. tuttu bongaus tältä keikalta eli suomalainen rumpalilegenda Peer Güntistä ja nykyään Los Bastardoseissa vaikuttava Twist Twist Erkinharju myös seuraamassa keikkaa.
 

Nekroman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun palloseura
Vielä pari viikkoa tapahtuneen jälkeen ketjua ylos.

Lopultakin lähti neitsyys sivuunkirjoittaneelta kun viimein sain itseni tätä ihmettä todistamaan Nordikselle. Voi miten oma tyhmyys onkaan rassannut keikan jälkeen päätä: miksi, VOI MIKSI vasta nyt?

Ja asiaan. Sanovat että Motörhead pitää kokea erityisesti livenä. No totta helvetissä! Ei sitä valtaisaa raivoa, mekkalaa ja energiaa vain pysty mitekään aistimaan levyiltä tai edes live-dvd:ltä.

Pavlikovsky tuossa edellä jo kiteyttikin melko kattavasti illan epistolan. Lavan edessä meinasi hiukka tulla hiki hyppiessä ja huutaessa ja nyrkkiä puidessa, Lemmyn edessä noin viidennen rivin tietämillä oli melko mukava paraatipaikka seurata toimintaa. Settilistahan taisi olla täysin identtinen jo parilta Helsinkiä edeltäneeltä keikalta. Another Perfect Dayn saldo jäi tällä kertaa yhteen vetoon (ehkäpä Dancing on Your Grave on taas seuraavalla kerralla messissä?), vanhaa ja uutta oli pantu sekaisin ja lopputulos oli vähintäänkin erinomainen. Menoa oli ja tuntui kelpaavan niin yleisölle kuin orkesterillekin (etten olisi vain nähnyt vienoa, spontaania hymynkaretta Lemmyn kasvoilla herran spiikatessa Rock Outia ilmoittaen seuraavan viisun olevan heidän uusimmalta levyltään, jolloin kansa räjähti huutamaan...?).

Henkkoht. kohokohdat kuolemattomat oli vedot Overkillilta, Bomber, Be my Baby, Whorehouse Blues sekä lähes polvet alta lyönyt In the Name of Tragedy soolonsa kera. Se blondi hurrihan on aivan raivohullu niiden rumpujensa kanssa!

Niin, mitäpä enää muuta tähän lisäämään? Toivottavasti ei jäänyt tämä eka kerta myös vikaksi, In Lemmy we Trust ja jos vielä henki pihisee ikinuorella tuoreella 64-vuotiaalla että tulee vielä Suomeen niin paikalla ollaan!

Ahjuu, tyhmä pää kun roikkuu tuossa kaulan jatkeena niin jälkiviisaana olisi pitänyt ostaa se sanoinkuvailemattoman siisti oranssilla tekstillä painettu "Global Warming Tour 2009"-turneepaita... No oppia ikä kaikki

Fanipoika lopettaa vuodatuksensa tähän ja kiittää&kuittaa&pahoittelee puheripulia!
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Niin, mitäpä enää muuta tähän lisäämään? Toivottavasti ei jäänyt tämä eka kerta myös vikaksi, In Lemmy we Trust ja jos vielä henki pihisee ikinuorella tuoreella 64-vuotiaalla että tulee vielä Suomeen niin paikalla ollaan!

Ahjuu, tyhmä pää kun roikkuu tuossa kaulan jatkeena niin jälkiviisaana olisi pitänyt ostaa se sanoinkuvailemattoman siisti oranssilla tekstillä painettu "Global Warming Tour 2009"-turneepaita... No oppia ikä kaikki

Kyllä, keikka oli todella energinen ja kova. Mukava kuulla, että jatkoajasta oli muitakin keikalla.

Niin kauan kun Lemmyssä henki pihisee niin hän tarttuu Rickenbackeriin ja keikkailee ja niin kauan, kun Motörhead keikkailee niin sinne Suomikin kuuluu. Eli ei todellakaan ollut vika kerta tämä. Motörheadin suosio Suomessa on aina ollut aika kova ja oikeastaan kasvanut koko ajan, vaikka bändi kävisikin usein täällä. Saksassa Motörhead on ollut myös aina poikkeuksellisen kova juttu. Lemmy on myös sanonut, että arvostaa fanejaan todella paljon ja sekin antaa hänelle voimaa ja virtaa keikkailla sekä tehdä sitä mistä hän pitää.

Uskon, että Motörhead tekee vielä uutta levyäkin ja eikös Ace Of Spades-rieska täytä kohtpuoliin pyöreitä vuosia, niin olisiko siinä yksi World Tourin paikka?
 

Hockey Story

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
edellinen keikka

Tuli käytyä edellisellä keikalla helsingin konsertissa, missä lämppäreiksi oli hommattu los bastardos finlandeses ja yllätykseksi- hanoi rocks!
Jälkimainittuun lämppäriin jäi hupaisa muisto kun oltiin menossa juuri sisään hallin parkkikselle, ja edelläolevasta fiat puntosta pilkisti esille Mike Monroen päänuppi ja tämä viittoili vahtia avaamaan oven VIP-parkkikselle.Niin ne ajat muuttuu, ei ollut Hanoit liikeelleä limusiinillä vaan vissiin naapuri heitti pikkufiatilla jätkät keikkapaikalle ja siinä sitä istuttiin peräkkäin fiiateissa. Enne pääesiintyjää jännättiin pysyykö Andy pystyssä keikkansa, yllätti iloisesti ja ikämiehiltä irtosi ihan kunnon setti alkupaloiksi. Bastardos oli taattua tavaraa ja toimivaa peruskamaa ja hyvä lämppäri Lemmyn jengille.
Itse pääpumppu olikin sitten todella kokemisen arvoinen livenä, Motörhead pitää ihan oikeasti itse kokea livenä, sitä energiaa jalka napsuttaa vielä päivän keikan päälekin.
 

Nekroman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun palloseura
We'll see you very soon...?

No niin, tällaista löytyi tällä kertaa netistä: Getaway rock festival mainostaa Motörheadia pääesiintyjänään(?) tulevana suvena, tarkemmin ottaen 8.-10. heinäkuuta. Eipä olisi olkipukkikylästä pitkää stinttiä tänne sinivalkoisiin maisemiin.....

Kuten me kaikki joulukuussa Nordiksella olleet muistamme Herr Kilmisterin sanoneen lopuksi "We'll see you very soon! Don't forget us!" Tässäpä melko miellyttävä kesäloman avaus jos tästä vaikka jotain syntyisikin!

Samaan aikaan toisaalla, Lemmy the Movie näkee päivänvalon maaliskuun puolessa välissä Texasin Austinissa järjestettävillä Southwest Film Festivaleilla. Itse yhtyekin näemmä on paikalla vetämässä keikkaa. Suomen ensi-iltaa odotellessa...

Ja mainitaan vielä, että orkesterin viralliset sivut kertoo muutamasta kesäkuun keikasta jo nyt. Tuossahan olisi muuten ennen kesää tyhjää tilaa yhden Motörhead-merkkisen pitkäsoiton teon verran, eiks je?!

Summa summarum, kiimaa ja pilvilinnoja pakkasen ja lumen keskelle!
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Kuten me kaikki joulukuussa Nordiksella olleet muistamme Herr Kilmisterin sanoneen lopuksi "We'll see you very soon! Don't forget us!" Tässäpä melko miellyttävä kesäloman avaus jos tästä vaikka jotain syntyisikin!

Tähän väliin on pakko todeta että artistit ei kyllä tuolla tasolla itse keikkojaan järjestä. Plus, Lemmyn tavat tuntien on hyvä jos tiesi missä maassa oli (tähän hymiö). Jotenka tuolle kommentille en kyllä paljon painoarvoa antaisi.

Mutta oikeasti, Motörheadhan heittää vähintään yhden keikan vuodessa Suomessa. Ehtiikö jollakin oikeasti tulemaan niitä jo ikävä? Vaikka itsekkin fani olen, niin ei nyt ihan ensimmäisiltä sijoilta löydy meikäläisen toivelistalta, kun festarikiinnityksistä puhutaan. Vaikka hyvä bändi onkin, niin studiossa kuin livenäkin.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Heitetään tännekkin, että Motörhead viihtyi studiossa helmikuussa aika tiheään ja mitäs muutakaan se tarkoittaisi kuin uutta albumia.
Kyseinen kiekko olisi 21. järjestyksessään Motörheadin studioalbumi, todella kunnioitettava määrä ja sanottaakoon vielä, että on Lemmy tehnyt hienoa työtä kaikki nämä vuodet ja tehnyt palveluksen koko rock-musiikillekkin. Motörhead on sellainen tuote nykypäivän musiikissa, että jos on varma mitä bändistä haluaa niin Motörhead edustaa sitä kategoriaa.

Takuu varmaa tulitusta tiedossa ja eiköhän tuo kiekko saada ulos vielä tämän vuoden puolella. Rickenbacker vaan ärisemään ja naisista, autoista ja viskistä laulamaan, kiitos.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Lueskelin Motörheadin viralliselta fanisivustolta, että marraskuun alussa tuo uusi albumi kai potkaistaan pihalle, päivämääristä on tullut vähän ristiriitaista tietoa, mutta se tieto riittää, että marraskuussa 21. Motörhead-studiolätty julkaistaan. Eipä ole enää pitkä aika. Hatunnosto Lemmylle, Philille sekä Mikkeylle, sillä tämä kolmikko jaksaa keikkailla tiheään sekä samalla parin vuoden välein tehdä aina yhden järeän Motörhead-levyn.

Perinteinen Suomen keikka taitaa tänä vuonna ilmeisesti jäädä välistä, sillä joulukuussahan Lemmyn kanssa on aina ollut meeting Helsingin jäähallissa, mutta tuo uusi levy kyllä kompensoi tilannetta.

http://www.youtube.com/watch?v=74WrrZCH9OY

Tuossa sekamelskassa on pieniä näytteitä uudesta levystä ja jos tuosta jotain voi päätellä, niin aika Hammered-levyn soundeilla mennään mielestäni.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Kas tässä uuden albumin muutama sinkku, jotka tulivat vähä aika sitten pihalle:

Get Back In Line: http://www.emi.fi/jukebox/play/1536/get_back_in_line

Born To Lose: http://www.youtube.com/watch?v=LDWFsHkxJL4

Kovin tuttua tavaraa ja pyörää ei keksitä uudestaan, mutta ei tarvitsekkaan. Sinänsä kappaleet eivät heti kolahtaneet täysillä, tällaisia biisejä Motörhead on tehnyt paljon ennenkin.
Get Back In Linesta pidän ehkä enemmän, siinä on sellaista sopivaa rock`n roll-asennetta jälleen kerran. Born To Lose on myös ihan perustasoa kappaleena vahvalla Mikkeyn rumpukompilla taustalla, joita jokaisella levyllä on ja uskon, että nämä biisit eivät kohoa albumin parhaiksi. Todellisia tykitysraitoja varmasti myös luvassa.

Sanoitukset ovat tuttua Motörheadia, Philin kitarasoundi voisi olla ehkä vahvempikin näiden hieman suttuisten ääninäytteiden perusteella, mutta lopulliset arviothan annetaan vasta sitten, kun kotona kaiuttimet laitetaan koville, kun uusi levy saadaan ostettua.

Lemmy ja kumppanit tarjoilevat jälleen taas sitä tehokasta ryminärockia mitä fanit haluavatkin!
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Helvetin kovaksi levyksihän tämä The Wörld Is Yours on nyt paljastunut useiden kuuntelukertojen jälkeen. Soundit ovat varsin juurevat ja vahvat. Tutusti Lemmyn Rickenbacker tulittaa ja mouruaa tasaisesti taustalla, Philin kitarointi on huipputasoa ja soolotkin kuulostavat jälleen totutun teräviltä. Mikkey Dee takoo rumpuja taas energisesti ja tarkasti, kuulostaa kyllä ihan Motörheadilta!

Yksittäisinä biiseinä mainittakoon, että I Know How To Die, Get Back In Line, Brotherhood Of Man sekä Outlaw ovat aika ässiä. Tasainen paketti kuitenkin kyseessä, joista varmasti settilistaan eksyy muutamia biisejä myös keikoilla.

Ensi vuoden puolella myös Lemmy-movien pitäisi tulla dvd-muodossa kauppoihin. Vähän näräähän tuo herätti kitaristi Campbellissä, jota oli vuosia kuvattu myös leffaan, mutta lopulta mies näkyy vain pari kertaa ilmeisesti koko rainassa. Ja se toinen kerta on ilmeisesti se, kun mies nukkuu.

Joka tapauksessa vuoden kovimpia kiekkoja ja ehdottomasti hankinnan arvoinen!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös