repe_joke kirjoitti:
Mutta oikeastaan yksi ja sama kuka siellä maalissa pelaa. Suomi ei tule voittamaan kisoja, vaikka se maali muurattaisiin umpeen, sen verta luokaton on tuo puolustus. Ja kun puolustus on luokaton, on aikalailla ketä siellä hyökkäyksessä pelaa, kun hyökkääjille ei saada toimitettua kiekkoa.
Suomen pelin pitää lähteä joka kerta siitä, että omissa ei soi kertaakaan. Muuten tulee häviö varsinaisella peliajalla tai hyvällä tuurilla jatkoajalla, jos Suomi sattuu yhden tekemään itse.
Eipä kyllä Tsekki-peleissäkään muuta toivoa ollut kuin kivenkova maalivahtipeli, sillä jälkimmäisessä pelissä Tsekin veskari sai venyttää lihaksiaan aina kuuden minuutin välein - sitähän 10 torjuntaa 60 minuutissa tarkoittaa. Suomen pelinrakentelu oli luokatonta, pakit eivät avanneet peliä lainkaan, ja yksityisyritykset (Ruutu, Kallio) päättyivät veskarin patjoihin. Ehkä suomalaisille maalintekijöille voisi teroittaa, että harvoin kiekko menee maalivahdin läpi, vaikka olisi kuinka kova kuti. No, jos kiväärillä ampuu, niin sitten "kuti" menee veskarin läpi, ei muuten.
Muutenkin sokkolämärien sijasta rannelaukaukset olisivat paljon tehokkaampia, varsinkin jos kiekkoa saisi jopa nousemaan sellaiset parikymmentä senttiä. Aika harvalla riittää nykyisin mailankäsittelytaito ampumaan "grogilasin korkuisia".
Toivoakseni pakkiongelma helpottaa hieman, kun Nummelinin saa kaukaloon. Ylivoimalla ja hyökkäysten rakentelussa Petusta on kummasti apua, ja toinen kiekollinen pakkimme Kukkonen toivoakseni venyy myös hieman. Loput pakit voivatkin sitten vain lyödä kiekkoa pois.
Ylivoimalla voisi muutenkin kokeilla jotain hazardivetoa ja laittaa neljä hyökkääjää ja yhden pakin, paitsi silloin kun Nummelin on kentällä, jolloin kehissä on käytännössä neljä hyökkääjää. Koivu, Peltonen, T.Ruutu ja Kontiola, pakiksi Kukkonen. Mutta se kyllä edellyttäisi Erkalta uusia taktiikkakuvioita ja riskinottoa, joten tuskin toteutuu.
Kakkosylivoimapelaajien miettiminen tuottaa minulle kyllä vaikeuksia, sillä en oikein keksi pelaajia, jotka saisivat pakkopelin pyörimään. Ellei sitten jotain radikaalia vetoa: Kapasen laidoille Bergenheim ja Pihlström ylivoimaan. Kaipa sekin olisi parempi kuin nurkissa nyhjääminen ja kiekon menettäminen, mikä tietyillä laitureilla on helmasyntinä.
No, huomenna olemme toivon mukaan hieman viisaampia ketjujen toimivuuden suhteen, sekä toivottavasti myös vähintään yhden NHL-pelaajan verran onnekkaampia. Tosin pidän melko suurena todennäköisyytenä sitä, ettei yksikään NHL-pelaaja enää joukkoon liity, ainakaan ennen toista pudotuspelikierrosta. Ja toinen pudotuspelikierros on muutenkin jo niin raskas NHL:ssä, etten siinä vaiheessa enää edes ottaisi Suomen joukkuepeliä sotkemaan kuin todella kovat vahvistukset (lue: Selänne, Numminen).
Ehkäpä se Ruotsin malli on lopulta parempi, eli ei odoteta kädet ristissä pelastajaa vaan pistetään ovet kiinni ja hitsataan tiimi yhtenäiseksi. Ei niistä yhden-kahden pelin pelastajista ole ennenkään mitään apua ollut. Vieläkin tulee mieleen Esa Tikkasen ja Jyrki Lumpeen sinänsä isänmaallinen saapuminen aikoinaan joihinkin mennävuosien kisoihin suurin piirtein suoraan lentokentältä pudotuspeliin. Turnaushan loppui siihen, joten panokseksi jäi yksi peli.
