CBR 600F yli 3000 kilometriä myöhemmin
Kesälomalla tuli siis ajeltua, ja tulee edelleen. Töihin kuljen vielä päivittäin tuolla vekottimella. Pk-seudulla kausi jatkuukin varmasti vielä jonkun aikaa. Mutta tässäpä hieman sekalaista selostusta.
Hyvin olen pyörän selässä viihtynyt. Tein taivalta Lapin läänin etelärajalle ja takaisin. Matka-ajon lisäksi kävin toki tuntemillani pikkuteillä matkan varrella pyörimässä. Itse matka tapahtui reppu selässä ja tavaraverkolla + penkin yli vedetyllä mustekalalla kiinnitetty pikkulaukku tarakalla. Tavaraa ei toki paljoa ollut, mutta hyvin pärjäsi kun pesi pyykkiä riittävän usein. Kelit olivat mitä parhaat, sillä lomalla ajetusta lähes 2500 kilometristä ajoin noin 100km sadesäässä. Välillä tosin oli liiankin hiostavaa, varsinkin tekstiilipuvussa. Mutta ei parane valittaa.
Pyörään hieman paremmin tutustuttuani se kiehtoo minua edelleen. Voimaa ja kiihtyvyyttä piisaa, liikkuminen on ketterää ja jarrut tehokkaat. Toki kierroksia saa käyttää reilusti, alle neljässä tonnissa kone on aika aseeton. Mutta sitten kun mennään kymmenentuhannen korville ja yli, niin kyllä lähtee ääntä ja pyöräkin liikkeelle. Ohitukset sujuivat reissussa vaivattomasti, nelosella uskalsi survaista pidemmistäkin letkoista ohitse. Toki pyörä kiihtyy kuutosellakin petollisen hyvin. Ensi kesän tuolla varmasti vielä ajelee, sitten lienee jo kaipuu isompiin liian kova. Niin ja keuliminen pitää vielä opetella kunnolla, tuon kanssa sen pitäisi onnistua helposti.
Matka-ajossa huomasi, kuinka välttämättömät earit ovat. Suhina ja moottorin ääni alkavat pitemmän päälle ottaa korviin. Toinen rasittava asia oli tekstiilipuvun takki, joka on aavistuksen liian iso. Isommissa nopeuksissa ja tuulisella kelillä se lepattaa ilkeästi. Mutta toisaalta kaikkeen tähän tottuu. Ensimmäisen etapin (HKI-HML) jälkeen kädet tärisivät, ja moottoritievauhti tuntui käsittämättömän kovalta. Palatessa sama etappi meni tuosta vaan, ja melko vikkelästi.
Pyörä tuli nyt käytettyä kuuden tonnin huollossa. Mittarissa oli jo päälle kahdeksan tuhatta, kun huoltokirja jäi kotiin. Mutta huolto sisälsikin lähinnä tarkistuksia. Ainoa ns. vika, mikä on ollut, oli keskituen laahaaminen ketjuihin. Tämä johtui edellisen omistajan laittamasta sliparista. Keskituesta kuitenkin kului ylimääräinen osa pois aikoja sitten, eikä laahausta enää tapahdu. Olen pyrkinyt pitämään rakkaasta lelustani hyvää huolta, pesty on useita kertoja, kuten myös ketjuja rasvattu. Lisäksi se on aina sadesäällä ja öisin hupun alla. Muuta en pahemmin osaakaan tehdä. Vahannut en ole, ehkä talveksi pitäisi. Mitä hyviä talvisäilytyspaikkoja löytyy pk-seudulta?
Työmatkat sujuvat muuten leppoisasti, vaikka Turunväylällä & Kehä I:llä sattuisikin olemaan ruuhkaa. Splittaaminen ja jonojen porrastaminen ovat jo lähes itsestäänselvyyksiä. Ja hyvin nuo autoilijatkin tuntuvat suhtautuvan.
