Tervehdys kaikille! Täällä kirjoittelee nuorimies, joka on kannattanut Habsia jo pitkän aikaa. Montrealin jääkiekkokulttuuri on vaan niin huikeata, että sitä on pakko rakastaa. Itse fanittaminen alkoi kenenkäs muun, kun Saku Koivun ansiosta. Olihan se upeaa, kun NHL:n perinteikkäimpään seuraan valittiin suomalainen kapteeniksi. Koivu osoitti todellista urheiluhenkeä Canadiensissa pelatessaan, kentällä ja sen ulkopuolella. Palataanpas sitten nykyhetkeen!
Tällä hetkellä Habsilla pyyhkii hyvin; kolmen pelin voittoputki päällä ja muutenkin kauden tilasto (9-4-1) näyttää todella hyvältä odotuksiin nähden. Pelaajat ovat oppineet Therrienin pelifilosofian nopeasti ja joukkueen sisällä näyttäisi olevan hyvä boogie. Jokaisella pelaajalla on oma, tärkeä rooli, joten pelaajat tietävät mitä tekevät kentällä. Price on ollut (tälläkin kaudella) aivan maaginen; voittoja kasassa 8/11 ja torjuntaprosentti 92,2. Nyt kun PK:lle saatiin sopimus kouraan ja Kaberle on katsomossa, niin puolustuskin näyttää hyvälle. Markov-Emelin pakkipari on pelannut tähän asti varmasti (Boston-peliä lukuunottamatta). Markoville pakko antaa krediittiä, sillä hän on ylittänyt kaikki odotukset pelaamalla huikean hyvin. Kukaan ei olisi osannut odottaa, että tämä 34-vuotias, loukkaantumisista kärsinyt venäläispakki iskisi neljä maalia neljään ekaan peliin, joista kolme on voittomaaleja. Markovin rinnalla pelaava Emelin on kehittynyt isoin harppauksin. Tällä kaudella hän pelaa entistä varmemmin ja taklaa vielä enemmän kuin viime kaudella, ja se on pelkkää plussaa. Luotettava peruspakki Josh Gorgesin taso on pysynyt samana kuin ennenkin; hänestä on helvetin vaikea päästä 1vs1 tilanteissa ohi ja muutenkin hän sijoittuu älykkäästi kentällä. Raphael Diazista huomaa, että on nyt yhden NHL-kauden kokeneempi. Tämä hyökkäävä sveitsiläispuolustaja on kerännyt tehot 0+10 neljääntoista peliin. Hän on kehittynyt huomattavasti myös puolustussuuntaan, ja sen ansiosta Therrien antaa miehelle vastuuta myös alivoimalla ylivoiman lisäksi. Subban-Bouillon on muodostanut viimeisen puolustajaparin ja se on toiminut hyvin. Bouillonilla ikää on jo 37 vuotta, mutta silti hän on pelannut ehkä jopa yli odotusten jaellen kovia pommeja tarpeen tullen, mutta pääasiassa pelaten varmasti. Marc Bergevin hoiti tyylillä Subbanin sopimusneuvottelut ja 2v oli erittäin hyvä pituus sopimukselle, kun miettii nykytilannetta. 2v soppari takaa sen, että pelaajan täytyy ansaita rahakkaampi ja pitempi sopimus pelaamalla odotusten mukaisesti. Nyt Subbanin täytyykin näyttää, että hän on valmis lunastamaan odotukset. Ei hullummin hänen kausi ole alkanutkaan, sillä 8 ottelussa hän on nakuttanut 6 pistettä. Subban on monipuolinen pelaaja, jolla on monia vahvuuksia, kuten fyysisyys, nopeus, mailankäsittely ja laukaus. Hän on vaarallinen hyökkäyspäässä ja myös varmempi puolustuspäässä kuin ennen, joka tekeekin hänestä loistavan pelaajan.
Hyökkäyspäästä nostaisin muutamia tämän kauden valopilkkuja esille. Ensimmäisenä pakko nostaa esille Plekanecin nykyvire, sillä hän johtaa joukkueen sisäistä pistepörssiä ja on pelannut koko kauden ajan hyvin. Totta kai hänkin on pelannut huonoja pelejä, kuten koko joukkuekin, mutta pääasiassa mies on pelannut loistavasti. Poolopaita tekee pyytteetöntä duunia molempiin suuntiin illasta toiseen, jota on pakko arvostaa. Häntä ei joka ilta välttämättä näy pisteiden valossa, mutta hän korvaa sen pelaamalla tärkeitä minuutteja alivoimalla. Plekanecin hyvä vire johtunee myös siitä, että hänellä on kerrankin vierellään itselleen parhaiten sopivia ketjukavereita. Bourque on ollut yksi positiivisimmista yllätyksistä tällä kaudella, sillä hän taistelee ja tekee pisteitä, mitä ei viime kaudella tehnyt. Rene on isokokoinen ja hän käyttääkin varttaan hyväkseen kulmatilanteissa, jotka ovat tärkeitä hyökkäyspäässä. Ketju toimiikin hyvin siten, että Bourque tekee "likaisen työn" eli hankkii kiekon ja antaa sen Pleksille tai Giontalle, jotka tietävät heti, mitä pelivälineen kanssa tehdä. Gionta oli viime kauden lähes kokonaan sivussa ja se oli kova kolaus joukkueelle. Onneksi tällä kaudella mies on taas kehissä ja hän onkin esiintynyt ihan pirteästi. Plekanecin ketju onkin ollut tämän kauden parhaita ketjuja tilastojen valossa.
Seuraavaksi on pakko ylistää kahta junnua, Galchenyukia ja Gallagheria. Ensimmäisissä peleissä Galchenyuk näytti epävarmalta ja monet olivatkin sitä mieltä, että hänet pitäisi lähettää takaisin Sarniaan. Muutama peli siinä menikin, kun Alex sopeutui NHL:ään. Galchenyuk alkoi näkymään pisteiden valossa heti, kun hän pääsi laiturin paikalta omalle lempipaikalleen, eli keskushyökkääjäksi. Laidalle tarvittiin vaan Brandon Prust ja Brendan Gallagher, that's it. He muodostivat loistavan ketjun, joka oli vaarallinen illasta toiseen. Brandon Prust nousi heti ensimmäisten pelien jälkeen yhdeksi lempipelaajistani. Joka ilta Prust pistää itsensä likoon logon puolesta ja on loistava nähdä, että hän ei pelkää pudottaa hanskoja tarpeen tullen. Prust on mies jota Canadiensin kaltainen joukkue on kaivannut monet vuodet. Gallagher on noussut myös fanien suosikiksi hurjalla taistelutahdollaan ja energisyydellään. Vaikka hän onkin pienikokoinen, häntä ei pelota mennä kulmatilanteisiin yhtään, päinvastoin. Parin heikon pelin jälkeen Lars Eller on ollut yksi Habsin parhaimmista hyökkääjistä. Hän todellakin ansaitsisi pelata jossain muualla kuin nelosen keskellä, varsinkin kun Cole jatkaa huonoja otteita kakkos/kolmoskentissä. Hänestä on sanottava, että välillä hän väläyttelee nopeuttaan ja taitojaan, mutta vähän ajan päästä miestä ei taas näy missään. Viime peleissä on onneksi miehessä näkynyt jo eri ilme kuin alkukaudesta, mutta silti hän on ollut lähes onneton tällä kaudella. Nelosessa hääräävät Moen ja Armstrong antavat joka vaihdossa kovuutta vastustajille, joka onkin heidän tehtävänsä. Moen oli alkukaudesta myös tosi näkymätön, mutta viime peleissä Moen on onneksi parantanut. Tällä kaudella taas kovia kokenut Pacioretty on pelannut ihan hyvin pisteiden valossa. PDC-ketju ei vaan ole toiminut enää tällä kaudella, ja olikin oikein kun Therrien sen hajotti. Maalintekijänä tunnettu Patches ei ole tällä kaudella onnistunut saamaan vielä kuparista rikki, mutta on kymmenessä pelissä tarjoillut mukavat 8 syöttöpistettä. Eiköhän Max pääse maalin makuun lähiaikoina, jos jatkaa samoja otteita kuin viime peleissä. David Desharnais on ollut vaikeuksissa tällä kaudella yllättävänkin paljon. Häneltä on otettu tila ja aika pois, jonka takia hän onkin tehnyt hätäisiä ja huonoja ratkaisuja. Hänen plus/miinus-saldo näyttää -5, joka on koko joukkueen huonoin. Nyt parissa viime pelissä Desharnais on alkanut päästä tehoille ja olisikin tärkeää, että DD pääsisi viime kauden vireeseen.
Tuli itsekin katsottua tuo viime yön peli Phillyä vastaan. Canadiensin peli rullasi hyvin ja eka erä olikin Habitantsien. Erätauolle mentiin lukemissa 1-0 Gallagherin maalilla, jonka Pacioretty upeasti alusti. Pacioretty-DD-Gallagher ketju oli liekeissä ja he tekivätkin illan toisen myös. DD pääsi vapaasti tökkäämään kiekon reppuun pienen hässäkän jälkeen. Syöttäjiksi merkattiin Pacioretty ja Gallagher. Flyers pääsi peliin mukaan Brieren onnenkantamoisella. Kiekko taisi pomppia Markovin kautta verkon perukoille, joten Budaj ei mahtanut maalille mitään. Kavennuksen jälkeen ote siirtyi hetkeksi Flyersille, joka saikin kaksi ylivoimaa peräkkäin Habsin kurittoman pelaamisen seurauksena. Ensiksi Gallagher purkaa kiekon katsomoon ja heti jäähyn loputtua Pacioretty tekee samoin. Flyersillä oli momentum, mutta Canadiens pelasi erittäin kurinalaista alivoimaa, joten tasoitukselta vältyttiin.
Kolmas erä oli taas Habsien. Pelikello oli ehtinyt vanheta vasta neljä ja puoli minuuttia, kun Plekanec johdatti joukkueensa kahden maalin johtoon. Kolmannessa erässä Habs pelasi kurinalaista peliä, eivätkä he ottaneet yhtään jäähyä. Ainoan jäähyn koko erässä sai Kimmo Timonen, joka esti rohkeasti maalille ajanutta Paciorettya. Patches kaatui tilanteessa ja törmäsi maalin tolppaan, jonka seurauksena hän loukkaantui eikä palannut jäälle enää. Vamman vakavuudesta ei ole vielä tietoa. Max ei ollut ainoa joka loukkaantui eilen, sillä myös Gallagher, Armstrong ja Emelin kokivat kovia. Schenn niittasi Gallagherin laitaan ja mies luisteli tuskissaan vaihtopenkille, eikä palannut jäälle enää takaisin. Emelin putosi jäihin Giroux'n taklauksen jälkeen, joka oli turhautuneen miehen temppu. Armstrong sai viimeisellä minuutilla kiekon silmäänsä, kun Diaz yritti purkaa sitä omalta alueelta. Flyers haki vielä kavennusta ilman maalivahtia, mutta se ei toiminut. Bourque pääsi puolittaisen läpiajoon Voracekin puolustaessa häntä ja loppujen lopulta Voracek kaatoi hänet maalin läheisyydessä. Kiekko ei mennyt maaliin, mutta se hyväksyttiin maaliksi nykysääntöjen mukaan. Bourquen "maalin" siivittämänä Habs kaatoi Flyersin lukemin 4-1.
Todella tärkeät kaksi pistettä nostivat Canadiensin idän kakkospaikalle, joten tästä on hyvä jatkaa!
Tällä hetkellä Habsilla pyyhkii hyvin; kolmen pelin voittoputki päällä ja muutenkin kauden tilasto (9-4-1) näyttää todella hyvältä odotuksiin nähden. Pelaajat ovat oppineet Therrienin pelifilosofian nopeasti ja joukkueen sisällä näyttäisi olevan hyvä boogie. Jokaisella pelaajalla on oma, tärkeä rooli, joten pelaajat tietävät mitä tekevät kentällä. Price on ollut (tälläkin kaudella) aivan maaginen; voittoja kasassa 8/11 ja torjuntaprosentti 92,2. Nyt kun PK:lle saatiin sopimus kouraan ja Kaberle on katsomossa, niin puolustuskin näyttää hyvälle. Markov-Emelin pakkipari on pelannut tähän asti varmasti (Boston-peliä lukuunottamatta). Markoville pakko antaa krediittiä, sillä hän on ylittänyt kaikki odotukset pelaamalla huikean hyvin. Kukaan ei olisi osannut odottaa, että tämä 34-vuotias, loukkaantumisista kärsinyt venäläispakki iskisi neljä maalia neljään ekaan peliin, joista kolme on voittomaaleja. Markovin rinnalla pelaava Emelin on kehittynyt isoin harppauksin. Tällä kaudella hän pelaa entistä varmemmin ja taklaa vielä enemmän kuin viime kaudella, ja se on pelkkää plussaa. Luotettava peruspakki Josh Gorgesin taso on pysynyt samana kuin ennenkin; hänestä on helvetin vaikea päästä 1vs1 tilanteissa ohi ja muutenkin hän sijoittuu älykkäästi kentällä. Raphael Diazista huomaa, että on nyt yhden NHL-kauden kokeneempi. Tämä hyökkäävä sveitsiläispuolustaja on kerännyt tehot 0+10 neljääntoista peliin. Hän on kehittynyt huomattavasti myös puolustussuuntaan, ja sen ansiosta Therrien antaa miehelle vastuuta myös alivoimalla ylivoiman lisäksi. Subban-Bouillon on muodostanut viimeisen puolustajaparin ja se on toiminut hyvin. Bouillonilla ikää on jo 37 vuotta, mutta silti hän on pelannut ehkä jopa yli odotusten jaellen kovia pommeja tarpeen tullen, mutta pääasiassa pelaten varmasti. Marc Bergevin hoiti tyylillä Subbanin sopimusneuvottelut ja 2v oli erittäin hyvä pituus sopimukselle, kun miettii nykytilannetta. 2v soppari takaa sen, että pelaajan täytyy ansaita rahakkaampi ja pitempi sopimus pelaamalla odotusten mukaisesti. Nyt Subbanin täytyykin näyttää, että hän on valmis lunastamaan odotukset. Ei hullummin hänen kausi ole alkanutkaan, sillä 8 ottelussa hän on nakuttanut 6 pistettä. Subban on monipuolinen pelaaja, jolla on monia vahvuuksia, kuten fyysisyys, nopeus, mailankäsittely ja laukaus. Hän on vaarallinen hyökkäyspäässä ja myös varmempi puolustuspäässä kuin ennen, joka tekeekin hänestä loistavan pelaajan.
Hyökkäyspäästä nostaisin muutamia tämän kauden valopilkkuja esille. Ensimmäisenä pakko nostaa esille Plekanecin nykyvire, sillä hän johtaa joukkueen sisäistä pistepörssiä ja on pelannut koko kauden ajan hyvin. Totta kai hänkin on pelannut huonoja pelejä, kuten koko joukkuekin, mutta pääasiassa mies on pelannut loistavasti. Poolopaita tekee pyytteetöntä duunia molempiin suuntiin illasta toiseen, jota on pakko arvostaa. Häntä ei joka ilta välttämättä näy pisteiden valossa, mutta hän korvaa sen pelaamalla tärkeitä minuutteja alivoimalla. Plekanecin hyvä vire johtunee myös siitä, että hänellä on kerrankin vierellään itselleen parhaiten sopivia ketjukavereita. Bourque on ollut yksi positiivisimmista yllätyksistä tällä kaudella, sillä hän taistelee ja tekee pisteitä, mitä ei viime kaudella tehnyt. Rene on isokokoinen ja hän käyttääkin varttaan hyväkseen kulmatilanteissa, jotka ovat tärkeitä hyökkäyspäässä. Ketju toimiikin hyvin siten, että Bourque tekee "likaisen työn" eli hankkii kiekon ja antaa sen Pleksille tai Giontalle, jotka tietävät heti, mitä pelivälineen kanssa tehdä. Gionta oli viime kauden lähes kokonaan sivussa ja se oli kova kolaus joukkueelle. Onneksi tällä kaudella mies on taas kehissä ja hän onkin esiintynyt ihan pirteästi. Plekanecin ketju onkin ollut tämän kauden parhaita ketjuja tilastojen valossa.
Seuraavaksi on pakko ylistää kahta junnua, Galchenyukia ja Gallagheria. Ensimmäisissä peleissä Galchenyuk näytti epävarmalta ja monet olivatkin sitä mieltä, että hänet pitäisi lähettää takaisin Sarniaan. Muutama peli siinä menikin, kun Alex sopeutui NHL:ään. Galchenyuk alkoi näkymään pisteiden valossa heti, kun hän pääsi laiturin paikalta omalle lempipaikalleen, eli keskushyökkääjäksi. Laidalle tarvittiin vaan Brandon Prust ja Brendan Gallagher, that's it. He muodostivat loistavan ketjun, joka oli vaarallinen illasta toiseen. Brandon Prust nousi heti ensimmäisten pelien jälkeen yhdeksi lempipelaajistani. Joka ilta Prust pistää itsensä likoon logon puolesta ja on loistava nähdä, että hän ei pelkää pudottaa hanskoja tarpeen tullen. Prust on mies jota Canadiensin kaltainen joukkue on kaivannut monet vuodet. Gallagher on noussut myös fanien suosikiksi hurjalla taistelutahdollaan ja energisyydellään. Vaikka hän onkin pienikokoinen, häntä ei pelota mennä kulmatilanteisiin yhtään, päinvastoin. Parin heikon pelin jälkeen Lars Eller on ollut yksi Habsin parhaimmista hyökkääjistä. Hän todellakin ansaitsisi pelata jossain muualla kuin nelosen keskellä, varsinkin kun Cole jatkaa huonoja otteita kakkos/kolmoskentissä. Hänestä on sanottava, että välillä hän väläyttelee nopeuttaan ja taitojaan, mutta vähän ajan päästä miestä ei taas näy missään. Viime peleissä on onneksi miehessä näkynyt jo eri ilme kuin alkukaudesta, mutta silti hän on ollut lähes onneton tällä kaudella. Nelosessa hääräävät Moen ja Armstrong antavat joka vaihdossa kovuutta vastustajille, joka onkin heidän tehtävänsä. Moen oli alkukaudesta myös tosi näkymätön, mutta viime peleissä Moen on onneksi parantanut. Tällä kaudella taas kovia kokenut Pacioretty on pelannut ihan hyvin pisteiden valossa. PDC-ketju ei vaan ole toiminut enää tällä kaudella, ja olikin oikein kun Therrien sen hajotti. Maalintekijänä tunnettu Patches ei ole tällä kaudella onnistunut saamaan vielä kuparista rikki, mutta on kymmenessä pelissä tarjoillut mukavat 8 syöttöpistettä. Eiköhän Max pääse maalin makuun lähiaikoina, jos jatkaa samoja otteita kuin viime peleissä. David Desharnais on ollut vaikeuksissa tällä kaudella yllättävänkin paljon. Häneltä on otettu tila ja aika pois, jonka takia hän onkin tehnyt hätäisiä ja huonoja ratkaisuja. Hänen plus/miinus-saldo näyttää -5, joka on koko joukkueen huonoin. Nyt parissa viime pelissä Desharnais on alkanut päästä tehoille ja olisikin tärkeää, että DD pääsisi viime kauden vireeseen.
Tuli itsekin katsottua tuo viime yön peli Phillyä vastaan. Canadiensin peli rullasi hyvin ja eka erä olikin Habitantsien. Erätauolle mentiin lukemissa 1-0 Gallagherin maalilla, jonka Pacioretty upeasti alusti. Pacioretty-DD-Gallagher ketju oli liekeissä ja he tekivätkin illan toisen myös. DD pääsi vapaasti tökkäämään kiekon reppuun pienen hässäkän jälkeen. Syöttäjiksi merkattiin Pacioretty ja Gallagher. Flyers pääsi peliin mukaan Brieren onnenkantamoisella. Kiekko taisi pomppia Markovin kautta verkon perukoille, joten Budaj ei mahtanut maalille mitään. Kavennuksen jälkeen ote siirtyi hetkeksi Flyersille, joka saikin kaksi ylivoimaa peräkkäin Habsin kurittoman pelaamisen seurauksena. Ensiksi Gallagher purkaa kiekon katsomoon ja heti jäähyn loputtua Pacioretty tekee samoin. Flyersillä oli momentum, mutta Canadiens pelasi erittäin kurinalaista alivoimaa, joten tasoitukselta vältyttiin.
Kolmas erä oli taas Habsien. Pelikello oli ehtinyt vanheta vasta neljä ja puoli minuuttia, kun Plekanec johdatti joukkueensa kahden maalin johtoon. Kolmannessa erässä Habs pelasi kurinalaista peliä, eivätkä he ottaneet yhtään jäähyä. Ainoan jäähyn koko erässä sai Kimmo Timonen, joka esti rohkeasti maalille ajanutta Paciorettya. Patches kaatui tilanteessa ja törmäsi maalin tolppaan, jonka seurauksena hän loukkaantui eikä palannut jäälle enää. Vamman vakavuudesta ei ole vielä tietoa. Max ei ollut ainoa joka loukkaantui eilen, sillä myös Gallagher, Armstrong ja Emelin kokivat kovia. Schenn niittasi Gallagherin laitaan ja mies luisteli tuskissaan vaihtopenkille, eikä palannut jäälle enää takaisin. Emelin putosi jäihin Giroux'n taklauksen jälkeen, joka oli turhautuneen miehen temppu. Armstrong sai viimeisellä minuutilla kiekon silmäänsä, kun Diaz yritti purkaa sitä omalta alueelta. Flyers haki vielä kavennusta ilman maalivahtia, mutta se ei toiminut. Bourque pääsi puolittaisen läpiajoon Voracekin puolustaessa häntä ja loppujen lopulta Voracek kaatoi hänet maalin läheisyydessä. Kiekko ei mennyt maaliin, mutta se hyväksyttiin maaliksi nykysääntöjen mukaan. Bourquen "maalin" siivittämänä Habs kaatoi Flyersin lukemin 4-1.
Kyllä, Budaj pelasi yllättävän hyvän ottelun ja vielä tärkeään paikkaan. Muuten varmaa peliä slovakilta, mutta hänen mailapelaaminen oli välillä karmeata katsottavaa. Varsinkin mainitsemasi kerta, jolloin kavennusmaali oli enemmän kuin lähellä. Kiitos Subbanin pelastuksen, peli pysyi 2-0 tilanteessa. Budaj pelin jälkeen olikin kiitollinen PK:lle ja sanoi olevansa hänelle illallisen velkaa.
Todella tärkeät kaksi pistettä nostivat Canadiensin idän kakkospaikalle, joten tästä on hyvä jatkaa!
Viimeksi muokattu: