Onnistujat onkin edellä kattavasti esitelty. Voisin itse yrittää listata toisen ääripään, kerrankin kun yli puolet peleistä nähneenä on muodostunut jonkinlainen kokonaiskuva.
Pettymykset
Ryder - Teki maaleja sen väärän kuukauden, sitten katosi aivan kokonaan. Tuttua Ryderia kyllä, maaliskuun maalailua oli kiva seurata, mutta... Playoffien suurin epäonnistuja ja todella vastenmielinen vätys kentällä. Olisipa vaan vilttiketjussa ollut tilaa. Pieni kiitos ja hyvästi. Jos tälle kaverille sorvataan jatko, jätän Viaplayn ensi vuonna hankkimatta.
Desharnais - Pieni mies ja liian iso sopimus ihan liian aikaisin. Tähän kaveriinko on oikeasti tarkoitus turvata kärkisentterinä seuraavat neljä vuotta? Pelkään jatkosopimuksen olleen Bergeviniltä todella suuri huti, varsinkin kun vapaaehtoisia ottajiakaan ei jonoksi asti liene. Saattaisi selvitä hengissä kolmosketjussakin, mutta vaatii laidoilleen nopeutta ja samaan aikaan todellista kovuutta, vrt. Pacioretty.
Gionta - Ei minulla sinänsä Giontaa vastaan mitään ole. Varmasti hyvä kapteeni ja ahkera uurastaja, napsii maalejakin silloin tällöin, mutta että ykkösketjun laituri. Malliesimerkki Montrealin pahimmasta ongelmasta, kärkiketjut pullottavat keskinkertaisia pelaajia, joista ei ole hyötyä oikein missään roolissa.
Moen - Menneen talven lumia. Hidas, passiivinen ja saamaton. Hyödyllinen alivoimassa, muissa tilanteissa ei saa mitään aikaan eikä sytytä joukkuetta enää millään tavalla. Vaihdetaan nuoreen ja nopeaan sähikäiseen.
White - Kaverille tarjottiin ensimmäistä kertaa urallaan vakipaikkaa rosterissa, mutta tunne läikkyi runkosarjassa pahasti yli. Tyhmiä jäähyjä ja pelikielto, aiheellisia penkityksiä ja mitättömät tehot. Nousi playoffeissa odotetulle tasolle, kunnes hajosi. Ei tarvitsisi tiputtaa hanskoja ihan joka kaveria vastaan.
Armstrong - Ei Colbylta paljoa odotettukaan, eikä toki saatukaan. Ihmeellinen pörrääjä, aineksia tavallaan olisi vaikka kolmosen laidalle, mutta ei vaan toimi.
Cole - Pakko mainita vielä täälläkin. Ikävä tuli ainoastaan playoffeissa, muuten good riddance.
Price - Loistavuutta, haparointia, täydellisiä kollapseja. Vuoristorata senkun jatkuu vuodesta toiseen. Tarvitsisiko rinnalleen todellisen kirittäjän, eikä varmaa kakkosta? Josko se auttaisi keskittymään itse peliin hiukan paremmin.
Bubblin' under
Pacioretty - Siitäkin huolimatta, että voitti joukkueen sisäisen pörssin, takoi runkosarjassa hyvät tehot ja oli kiistatta hyvä. Suli playoffseissa aivan täysin, eikä näyttänyt pätkääkään siltä power forwardilta, jota miehestä odotetaan. On yksi niistä pelaajista, joiden odottaisi kantavan joukkuettaan ja petti siinä pahasti.
Edit: Paciorettylle synninpäästö, pelasi ilmeisesti playoffit rikkinäisellä olkapäällä, joka selittäisi pehmeyden. Toivottavasti Ryderilla on yhtä hyvä syy.
Bouillon - Yllätti positiivisesti runkosarjassa kovalla, nopealla ja fiksulla pelillään. Playoffseissa pahasti purjeissa Tinordin kanssa. Kannattiko tällekään lyödä jatkopahvia kouraan kesken kauden? Menettelee ehkä seiskapakin roolissa.
Diaz - Loistava alkukausi etenkin Markovin YV-parina, loukkaantuminen ja loppukauden mittainen lamautuminen. Pieni, eikä niin pippurinen. Korkeintaan kolmosparin kaveri ensi kaudella. Jos Beaulieu nousee ensi kaudella edelle, ei tarvetta.
Kaikkiaan toki positiivinen kausi edellisen konttauksen jäljiltä ja pitkästä aikaa voi olla luottavainen Montrealin tulevaisuuteen. Hienoja esiinmarsseja nuorisolta ja jonkin verran särmääkin vaihteeksi joukkueessa etenkin Prustin, Gallagherin ja Emelinin tuomina. Ensi kaudelle tarvittaisiin muutama täsmähankinta kärkiketjuihin, kunnollinen kuona-aineksen nuohous ja enemmän särmää alaketjuihin Molemanin ja Armstrongin tilalle. Toinen iso, paha pakkikaan ei olisi pahasta.
