Mainos

Montreal Canadiens 2009-10

  • 231 978
  • 834

Lennu

Jäsen
Suosikkijoukkue
1-3-1
Onkos kellään enempää tietoa tuosta Cammallerin ja Gorgesin välienselvittelystä harjoituksissa? Tampa pelissä siitä näytettiin pätkä ja selostaja kyllä taisi sanoa jotain sen suuntaista, että asia olisi jo sovittu.
 

M@thieu

Jäsen
Onkos kellään enempää tietoa tuosta Cammallerin ja Gorgesin välienselvittelystä harjoituksissa? Tampa pelissä siitä näytettiin pätkä ja selostaja kyllä taisi sanoa jotain sen suuntaista, että asia olisi jo sovittu.

Juu eipä siinä mistään sen isommasta ollut kyse, näitä sattuu ja homma oli miesten puheiden mukaan sovittu heti harjoitusten jälkeen. Elliotte Friedmanin blogista löytyy tämmöinen selitys nahistelulle:
2. As I understand it: the Mike Cammalleri/Josh Gorges practice skirmish started because Cammalleri didn’t like how Gorges was knocking down his shoot-ins, preventing a drill from being properly run. They may not be big guys, but neither backs down.
 

M@thieu

Jäsen
Joulukuu on koittanut ja kalenterin ensimmäisestä luukusta paljastuu rakas vihollinen Toronto Maple Leafs. Kyseessä on kauden kolmas ja kautta aikojen 699. kohtaaminen näiden joukkueiden välillä. Montreal on vienyt nimiinsä tämän kauden molemmat kohtaamiset, ja kaikkien aikojen tilastossa Habs on niskan päällä voitoin 331-279, tasapelien määräksi tilastoihin merkataan 88.

Canadiens saa illan peliin merkittävän vahvistuksen sairastuvalta, kun ykkössentteriksi hankittu, mutta Plekanecin tuolta paikalta toistaiseksi syrjäyttämä Scott Gomez tekee paluun kokoonpanoon. RDS:llä muuten näyttivät Gomezin kertovan kuulumisensa ranskaksi viikonloppuna, mikä varmasti miellyttää paikallista väkeä. Myös Matt D'Agostini hyppää takaisin kaukaloon oltuaan sivussa jokusen viikon aivotärähdyksen vuoksi.

Harjoituksissa ketjut oli kasailtu näin:

Cammalleri-Plekanec-S.Kostitsyn
Pacioretty-Gomez-Moen
Pyatt-Lapierre-White
Chipchura-Metropolit-D'Agostini

Eipä tuollakaan kokoonpanolla vielä brassailemaan pääse, mutta on se jo pelkästään Gomezin ansiosta viime aikoja uskottavampi. Ja nyt on Caps-pelistä poiketen peräti täydet 12 hyökkääjää mukana. Maalin päässä viime kauden saldostaan jo tässä vaiheessa oleva Moen ja alkukaudesta itseään etsinyt mutta viimeiseen kuuteen matsiin yhtä monta pistettä takonut Pacioretty pystyvät varmasti tekemään Gomezille tilaa kentällä, kenties myös iskemään kiekkoa reppuun sentterin tarjoilusta.

Caps-pelissä nähtiin, että toimiessaan Martinin puolustussysteemillä saadaan tukittua kovankin luokan vastustajien hyökkäyspeli. Capsilla oli vain 12 laukausta 52 minuuttiin, eikä se loppuhetkien mylläkän + jatkoajan myötäkään noussut kuin 25:een. Bruce Boudreau'kin antoi Habsille vuolaasti tunnustusta ansiokkaasta puolustamisesta, mutta tärkeintä olisi saada tuollaiset otteet jatkuvaksi trendiksi ajoittaisten välähdysten sijaan. Pricen torjuntamäärät olivat tuota edellisissä viidessä pelissä kussakin yli 30, ja vaikka kokoonpanon heikkous selittääkin paljon, niin toisaalta samat miehethän onnistuivat hommassa Capitalsiakin vastaan. Sairastuvan tyhjetessä tämän kuun mittaan päästään toivottavasti tahtiin, jossa vastustaja pystytään pitämään alle 30 kudin suurimmassa osassa otteluita, kuten lokakuun puolivälin tienoilla jonkun aikaa tehtiinkin.

Joulukuu on Habsille kauden kiireisin, 31 päivään mahtuu peräti 17 ottelua. Noista vain kuusi pelataan kotona ja mukaan mahtuu neljä back-to-back -sarjaa, joiden jälkimmäisissä osissa kohdataan joka kerta edellisenä päivänä levännyt joukkue. Kuun 19. päivä alkavan seitsemän ottelun mittaisen vierasputken katkaisee vain kahden päivän mittainen joulutauko, onneksi sentään matkat sijoittuvat omaan konferenssiin. Ainoa läntisen konferenssin vastustaja on 17. päivä kaupunkiin saapuva Minnesota Wild, eli jokainen pistemenetys tuota lukuunottamatta tietää lisäystä kilpakumppaneille todella tasaisessa sarjassa. Divisioonan sisäisissä peleissä pisteitä on napattavissa kaikkiaan 14, ja kun Northeast on tällä hetkellä huipputasainen, on noiden pelien rooli todella merkityksellinen.

Tällä hetkellä Habs on .500-vauhdissa, mistä pitäisi pystyä kohta puolin jo kohentamaan. Markovin paluuta ja sen vaikutusta joukkueeseen tässä odotellaan jo kieli pitkällä, mutta optimistisimmissakin arvioissa siihen menee vielä ainakin kuukausi. J.T spekuloi blogissaan pari päivää sitten, että jos Markov palaa tammikuun alussa ja Habs jatkaa siihen saakka .500 tahtia, eli olisi 45 pelin jälkeen 45 pisteessä, tulisi viimeiset 37 ottelua pelata esim. saldolla 25-12-0 (=kerätä 50 pts), eikä noin radikaaliin parannukseen välttämättä riitä edes Markov.

Perjantaina Bostonia vastaan päästään lukuisten esiseremonioiden jälkeen viimein itse asiaan, eli seuran satavuotisjuhlaan. Juhlallisuudet alkavat jo pari tuntia ennen kolmelta meidän aikaamme käyntiin pyörähtävää ottelua, ja striimiä on jostakin kautta varmasti saatavilla. Sitä odotellessa voi vaikka kurkata Lions in Winterin vuosikymmenittäistä top10-pelaajarankkausta (tulossa myös all-time top100), ihailla kevään 1993 tunnelmia, katsoa CBC:lla viime talvena esitetyn Canadiens-aiheisen dokumentin tai pyöriskellä Canadiensin historiasivuilla. D'Arcy Jenishin erinomaista kirjaa The Montreal Canadiens: 100 Years of Glory voin myös suositella kaikille, jotka haluavat perehtyä tarkemmin seuran historiaan.
 

M@thieu

Jäsen
Suurkiitokset tästä.

Ollos hyvä vain. :)

Kuukaudelle saatiin kokolailla huonoin mahdollinen alku, sillä Leafs haki Bell Centresta täydet kaksi pistettä ja vielä kauden ensimmäisellä nollapelillään. Vaikka Toronto pelasi eilen ja Habs oli ollut pari päivää tauolla peleistä, vierasjoukkue oli energisempi ja työteliäämpi kentän kaikilla osa-alueilla voittaen kaksinkamppailut 100-0 läpi ottelun. Leafs-hyökkääjien puolustustyöskentely erityisesti oli jopa ihailtavalla tasolla, monen monta kertaa jannut Kesselia myöten jaksoivat painaa täysillä omaan päähän estämään Montrealia pääsemästä maalipaikkoihin vastahyökkäyksistä.

Valmistautumisessa lienee jo mennyt jotain pahasti pieleen, sillä tuommoista unissakävelyä Habsin peli ei ole kertaakaan aiemmin ollut. Tästä ei voi kuin parantaa...

Jay Leachin ura Habsissa tuli päätökseen, kun San Jose nappasi miehen waivereista. Tilastoihin merkataan hänelle seitsemän ottelua, ei pisteitä ja yksi tappelu. Noinkin isokokoiseksi mieheksi Leachin pelityyli osoittautui varsin pehmeäksi, mutta ihan kohtalaisesti hän leiviskänsä hoiti lyhyen pestinsä ajan.
 

M@thieu

Jäsen
Chipchura Ducksiin(?)

Montrealilainen radioasema CJAD raportoi Gaineyn kaupanneen vuoden 2004 draftin ykköskierroksen varauksen Anaheimiin neloskierroksen varausvuoroa vastaan. Virallista tiedotetta odotellaan vielä.
Paljon huonommin ei olisi Chipperin viimeinen peli Canadiensissa voinut sujua, jos ura seurassa nyt tähän päättyi: jääaikaa 1.59 ja tehotilastoon -2. Luistelussa on vielä niin paljon kehitettävää, että vaikea nähdä Ducksillakaan olevan miehelle suurta käyttöä. Noh, first-round bustin leima persuksiin ja onnea tulevaan! (Jos treidipuhe osoittautuukin uutisankaksi, niin siinä tapauksessa potentiaalia toki vielä löytyy yllin kyllin, eikä se luistelukaan niin kehnoa ole;).

Varmastihan tätä alkaa valtava huhuilu isommasta treidistä. Ainakin nyt ollaan päästy pois tuosta 50 sopimuksen katosta Leachin ja (ilmeisesti) Chipchuran poistumisten myötä 48:een.
 
Teemana siis pääseminen kaikista ennen Martinia seuraan tulleista pelaajista eroon. Lapierre, olet seuraavana jonossa. Eihän tuota Chipperia nyt hirveän ikävä tule, kun sitä tarvittavaa kehitysaskelta ei koskaan nähty. Sääli ettei hänestä tullut mitään, vaikka piti olla varma kolmosketjun luottopelaaja. 4. kierroksen varausvuorolla ei paljon tee, mutta on tuokin parempi kuin päästää mies waivereiden kautta muualle.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Chipper-treidi vahvistettu:
http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=508280

NHL.com:n uutisesta ilmenee että Montrealille siirtynyt draft pick on "conditional". Tätä ehtoa ei mainita, mutta hyvä arvaus lienee että Montreal saa 4th rounderin vain jos Ducks tarjoaa Chipperille ensi kesänä jatkosopimusta, kun nykyinen sopimus umpeutuu.

edit:
Molsonin olutveljekset ovat viimein saaneet Montrealin virallisesti omistukseensa, uutinen: http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=508195

Tuli vain mieleeni, onkohan näiden viimeaikaisten pelaajakauppojen taustalla Gaineyn pelko GM-pallinsa puolesta. Habsin uusi puheenjohtaja-Molson nimittäin sanoo tuossa uutisessa seuraavasti:
"As owners, we will be right there with management and the team, building and battling toward our next Stanley Cup."

Eli antaa melko selvästi ymmärtää, että he tulevat tarvittaessa puuttumaan joukkueen rakennukseen.
 
Viimeksi muokattu:

rama

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Habs, FC Jazz-j, Newcastle United
En tiedä sitten kuulostaako jotenkin todella typerältä, mutta tällä hetkellä melkein pitänee alkaa toivoa, että se Markovin paluu venyy aina jonnekin tammikuun loppupuolelle asti. Ai miksi? Siksi, että tänä aikana Habs onnistuisi perseilemään itsensä riittävän kauaksi, jotta ainakin saadaan top10-varausvuoro ensi kesän draftiin. Mikään ei nimittäin olisi niin tyypillistä viimeisen vuosikymmenen Montrealille, kuin vetää loppukausi Markovin kanssa ja lopputuloksena huomataan playoffpaikan jääneen muutaman pisteen päähän. Tai sitten mennään tuurilla playoffseihin ja otetaan se tyypillinen 4-0 turpaan joltain Capitalsilta tai Pensiltä.

Viime yön pelissä kaksi ensimmäistä erää meni huonon komedian puolelle, viimeisessä erässä Buffalon hieman löysäiltyä noustiin näennäisesti jopa peliin mukaan, mutta ei se sitten mihinkään riittänyt. Kuvaavaa oli 4-0 tilanteessa pelin laukaisumäärä, joka näytti Buffalon eduksi 21-4! Maalilla Halak oli paska, mutta toisaalta kuvasti hyvin koko joukkueen tekemisen laatua.

Koutsi Martinissa alkaa näkyä selkeästi Carbomaisia piirteitä, tai jonkinmoinen rakkaustarina sammakolla tuntuu olevan kaksikon Pyatt-White kanssa. Eikä minullakaan ko. kaksikkoa vastaan mitään ole, mutta ei heistä nyt jumalauta tulokasvuonnaan voi kuvitella mitään kakkoskentän hyökkääjiä. No Martin kuvitteli vielä ottelun alkupuolella laittaen Gomezin sentteröimään kaksikkoa. Eipä siitä yllättäen tullut yhtään mitään, Gomezin peli alkoi toimia vasta kun neloskentässä (niin miksi?) aloittanut Sergei laitettiin Paciorettyn kanssa Gomezin kanssa samaan vitjaan. Plekanec taidettiin myös ottelun aikana palkita laittamalla samaan kenttään pari kädetöntä koohottajaa.

Mutta toisaalta hyvältä näyttää. Tyler Seguin, I want to believe!
 

M@thieu

Jäsen
Kun tämä nykyporukka ei tällä hetkellä oikein mitään tunnu tarjoavan, hypätäänpä ajassa hitunen taaksepäin.

Sata vuotta sitten...

Marraskuun 25. päivä vuonna 1909 Eastern Canada Hockey Associationin joukkueiden edustajat kokoontuivat Montrealin Windsor-hotelliin pitämään vuosittaista kaudenaluskokoustaan. Kolminkertaisen mestarijoukkueen Montreal Wanderersin ja hallitsevan mestarin Ottawa Senatorsin omistajat olivat riidelleet läpi kesän siitä, missä Wanderers pelaisi tulevan kauden ottelunsa. Montrealilaisjoukkueen omistaja Patrick J. Doran oli rakennuttanut uuden, 3500 katsojaa vetävän Jubilee Arenan joukkueensa otteluita varten. Senatorsin johtoporras ei tätä hyväksynyt, vaan vaati otteluita pelattavaksi jatkossakin yli 7000 katsojan Westmount Arenassa. Syy tähän oli ilmiselvä, otteluiden lipputulot jaettiin tuohon aikaan puoliksi koti- ja vierasjoukkueen kesken. Kun Doran ei suostunut muuttamaan mieltään, muiden joukkueiden edustajat vetäisivät kokouksessa ässän hihastaan: he ilmoittivat jättävänsä ECHA:n ja perustavansa uuden liigan: Canadian Hockey Associationin.

ECHA-joukkeiden edustajien pitäessä kokoustaan huoneessa numero 135, istuskeli Windsor Hotelin aulassa odottavaisena nuori renfrew'lainen toisen polven liikemies, Ambrose O'Brien. O'Brien oli saapunut paikalle anoakseen omistamalleen Renfrew Creamery Kingsille paikkaa ECHA:sta, koska oli nähnyt kiekkobisneksessä oivan mahdollisuuden rahantekoon.

Kuultuaan muiden seurojen suunnitelmasta, Wanderersin edustajat häipyivät kokouksesta siltä istumalta. Miesten harppoessa kiukkuisina alas portaita hotellin aulaan O'Brien näki tilaisuutensa tulleen ja sai heidät pysäytettyä ulko-ovella. O'Brienin perheen omistuksessa oli "Millionaires"-lempinimen myöhemmin saaneen Renfrew'n lisäksi kaksi muutakin jääkiekkojoukkuetta, Haileybury Comets ja Cobalt Silver Kings. Kasassa oli siis Wanderers mukaan lukien yhteensä jo neljä joukkuetta, jolla saisi hyvinkin uuden liigan pyörimään.

Montrealia edustamassa ollut Jimmy Gardner ehdottikin O'Brienille juuri tätä, mutta National Hockey Associationiksi nimetty liiga ei kuitenkaan tullut koostumaan vain neljästä joukkueesta. Gardner nimittäin sai idean, jota ilman tätäkään viestiketjua ei olisi olemassa. Hän ehdotti Montrealiin perustettavaksi uutta joukkuetta, jonka myötä kaupungin itäpuolen ranskaa puhuva väestö saataisiin innostumaan liigasta; uusi joukkue tulisi koostumaan yksinomaan ranskankielisistä pelaajista.

O'Brienit ja Wanderersin edustajat kokoontuivat liigan perustamiskokoukseen joulukuun 2. päivä, minkä jälkeen O'Brien suuntasi pohjoiseen etsimään tukijoita joukkueidensa toiminnalle. Miehet tapasivat uudelleen Windsor Hotelissa kaksi päivää myöhemmin, 4.12.1909. Raha-asiat oli saatu selvitettyä, ja liiga voisi pyörähtää käyntiin. O'Brienin liikekumppanin Tommy Haren talletettua montrealilaiseen pankkiin 5000 dollaria seuran toimintakuluja varten, ryhmittymä pystyi kertomaan hotelliin kerääntyneelle medialle uudesta joukkueesta. Le Club de Hockey le Canadien oli saanut alkunsa.

Joukkueen kivijalaksi palkattiin Jean-Baptiste "Jack" Laviolette, jonka toimenkuvaan kuuluivat niin general managerin, valmentajan kuin vielä pelaajankin hommat. Kauden avausotteluun oli vain kuukausi aikaa, joten hänen tulisi haalia joukkue kasaan ennätysvauhdissa. Merkittävimmät kiinnitykset olivat isokokoinen puolustaja, Lavioletten lapsuudenystävä ja pelikaveri Didier Pitre, sekä Canadiensin alkuvuosien paras pelaaja, koko lajin kirkkaimpiin tähtiin kuulunut Edouard "Newsy" Lalonde.

Canadiensin historian ensimmäisen ottelun päivä koitti tammikuun viidentenä 1910. Jubilee Arenan jäällä vastaan asettui Cobalt Silver Kings, joka Canadiensin tapaan oli O'Brienien omistuksessa. Canadiensin historiallinen kokoonpano seitsemän vastaan seitsemän ilman vaihtomiehiä pelatussa ottelussa oli ryhmitykseltään jotakuinkin seuraavanlainen:

----------------------Joe Cattarinich (G)

-----------------------------------Jack Laviolette (D)
------ Didier Pitre (D)
----------------------- Newsy Lalonde (R)

------Art Bernier (F)------ Ed Decarie (F)------ George Poulin (F)

Roverina vapaassa roolissa pelannut Lalonde ja Bernier iskivät kaksi maalia mieheen varsinaisen peliajan jälkeen lukemissa 6-6 olleessa ottelussa. Päätössummerin soitua viitisensataa katsojaa lähti kohti kotejaan autuaan tietämättöminä tuomarien hetken mietinnän jälkeen määräämästä jatkoajasta, jolla voittaja ratkaistaisiin. Cattarinichin pysäytettyä Cobaltin yritykset lisäajan alussa, kotiyleisön sankariksi nousi George Poulin, joka ratkaisi maalillaan voiton Canadiensille ajassa 5.20.

Parin viikon päästä liiga alkoi kuitenkin uudelleen, ja Montreal Canadiensin historian ensimmäinen ottelu muuttui merkityksettömäksi. Syynä tähän oli CHL:n kaatuminen ja siitä irtaantuneiden joukkueiden liittyminen NHA:han, jonka kausi käynnistettiin uuteen otteeseen. Uusi startti ei onnistunut Canadiensin kohdalta lainkaan aiemman tapaan, joukkue hävisi Renfrew'n vieraana 9-4. Ensimmäistä virallisesti kirjoihin jäänyttä voittoa saatiin odottaa helmikuun seitsemänteen päivään saakka, jolloin le Canadien päihitti kotonaan Haileybury Cometsin 9-5. Haileybury tosin sai komean revanssin muutamaa viikkoa myöhemmin, kun se passitti Canadiensin kotimatkalle tappiolukemat 15-3 niskassaan. Kuten noista lukemista voi arvata, kausi muodostui Canadiensille vaikeaksi. Joukkue voitti 12:sta ottelustaan vain kaksi, viimeisteli 59 maalia ja päästi tasan sata. Liigan maalikuninkuuden 38 osumallaan voittanut Lalonde siirtyi kesken kauden Renfrew'n riveihin, koska Ambrose O'Brien halusi keskittää kaikki parhaat pelaajansa yhteen joukkueeseen kyetäkseen taistelemaan liigan mestaruudesta ja sen myötä mahdollisuudesta Stanley Cup -otteluihin puolustavaa mestaria Ottawaa vastaan. Tähtisikermän kasaamisesta huolimatta Renfrew ei yltänyt mestaruuteen, vaan liigan voittajajoukkueelle ojennetun O'Brien Cupin pokkasi Montreal Wanderers. Englantia puhuvan väestönosan joukkue päihitti myöhemmin Ottawan Stanley Cup -finaalissa, voittaen tittelin neljännen kerran viiteen vuoteen.

Tulevina vuosina Canadiens pystyi lähinnä Georges Vezinan loistavan maalivahtipelin ansiosta haastamaan isompansa totisemmin, mutta varsinaista menestystä saatiin odottaa vielä useamman vuoden ajan. Vuonna 1914 Canadiens ylsi NHA:n jaetulle kärkipaikalle Toronto Blueshirtsin kanssa, mutta hävisi kaksiosaisen kamppailun mestaruudesta ja rojahti seuraavalla kaudella jälleen pahnanpohjimmaiseksi. Takkuiltuaan vielä seuraavana syksynäkin, Canadiens yltyi kevätkaudella pelaajavalmentajana toimineen Lalonden (28+6), Pitren (24+15) ja Vezinan (GAA 3.11) johdolla hirmuvireeseen voittaen yksitoista viimeisistä kahdestatoista sarjaottelustaan, ja valtasi liigamestaruuden itselleen. Voitto tiesi myös tilaisuutta otella Stanley Cupista Pacific Coast Hockey Associationin mestaria, Portland Rosebudsia vastaan paras viidestä-ottelusarjassa. Tilanne oli neljän kohtaamisen jälkeen tasan 2-2, joten Montrealissa pelattava viides ottelu ratkaisisi mestarin. Westmount Arenan jäällä käydyn kamppailun ratkaisijoiksi nousivat Erskine Ronan ja Goldie Prodgers, kaksi vähäisen peliajan roolipelaajaa, jotka viimeistelivät maalin mieheen 2-1 -voitossa, ratkaisten Canadiensille ensimmäisen 24:sta Stanley Cupista.

(Lähteet: D'Arcy Jenish, The Montreal Canadiens: 100 years of glory & ourhistory.canadiens.com)

---

Tämän illan juhlallisuuksien yhteydessä yksi uusi numero ja kaksi uutta paitaa nostetaan Bell Centren kattoon, kun Rocket Richardia Punch Linen sentterinä ruokkineen Elmer Lachin #16, joka katosta jo Henri Richardin kunniaksi löytyy, sekä uutena numerona kahdeksan vuotta joukkueen kapteenina toimineen Emile "Butch" Bouchardin #3.

Habsinsideout tarjoaa ison kasan synttäriaiheisia linkkejä.

Maxim Lapierren sanoin: "It's the 100-year anniversary, we'll try not to let our fans down."

Hope so.
 

M@thieu

Jäsen
I

Olipahan huikaisevan komea seremonia, taattua Canadiens-laatua.

Eikä joukkuekaan pettänyt ainakaan ensimmäisessä erässä, vaan kehissä oli todella vauhdikas ja aggressiivisesti karvaava Habs. Laukauksia oli jo kahden minuutin jälkeen yhtä monta kuin eilen koko ensimmäisessä erässä ja Bostonin pelaajat joutuivat tekemään paljon hätäisiä ratkaisuja kiekon kanssa Habsin painaessa aktiivisesti päälle joka puolella kenttää. Muutama pahakin paikka Bruinsille tuli, mutta Price torjui varmanoloisesti. Varsinkin Sturmin av-läpiajon pysäyttäminen oli komia, tuo tilanne lähti Andrei Kostitsynin sähläilystä hyökkäyssinisellä.

Tuon saman ylivoiman loputtua Spacek pääsi laukomaan suoraan Gomezin syötöstä hyvän kiekonsiirtelyn jälkeen lämärin ylänurkkaan. Pacioretty teki tilanteessa hyvää maskia, Thomasilla ei juurikaan ollut mahdollisuutta nähdä.

Numeron 20 käyttöönsä ottanut O'Byrne otti Habsin ainoan jäähyn, ja boksista palattuaan hankki samantien ylivoiman joukkueelleen.

Bruins tulee varmasti terävämmin toiseen erään, saa nähdä kuinka Habs vastaa.

Niin, ja seitsemällä pakilla mennään, MAB on tasakentällisin nelosen vasen laita. Hyörii tosin koko ajan kentällä ollessaan ikään kuin kolmantena puolustajana, mikäs siinä.

Ketjut:
Cammalleri-Plekanec-A.Kostitsyn
S.Kostitsyn-Gomez-D'Agostini
Pacioretty-Metropolit-Moen
Bergeron-Lapierre-Laraque

II

W O U! 5-0 taulussa 40 minuutin jälkeen. Kuka olisi arvannut?
Boston tulikin ärhäkämmin erän alkuun, mutta menetti otteensa täysin epäonnistuttuaan maalinteossa kaksi minuuttia kestäneen 5vs3-yv:n aikana. Gorges ja Gill tekivät erinomaista työtä ensimmäiset puolitoista minuuttia tuon av:n tappamisessa, ja Priceltakin nähtiin pari hyvää torjuntaa. Sergei Kostitsynkin nähtiin tuossa av:n aikana kentällä, eli hän on selvästikin voittanut Martinin luottamuksen puolelleen. Harmi vain, että Sergei joutui jättämään kentän Thorntonin rojahdettua ikävästi hänen jalkansa päälle ja polvi taisi siinä ottaa osumaa.

Bostonin ylivoiman päättymisestä ehti mennä vain puolisen minuuttia, kun Cammalleri pääsi laukomaan pienen ruuhkan takaa Plekanecin maalin takaa huitaiseman kiekon läpi Thomasin. Viisi minuuttia myöhemmin Hunwick ja Thomas antoivat Canadiensille todellisen syntymäpäivälahjan sohlattuaan kiekon kanssa jättäen Cammallerille helpon työn viimeistellä illan toinen osumansa.
Erittäin hyvää ottelua pelaava Max Pacioretty teki erinomaisen esityön oikeassa laidassa neljänteen osumaan tekemällä itselleen aikaa ja antamalla hyvän poikkisyötön Gillille, jonka lähettämään ohjuriin Metropolit sai mailaansa väliin, eikä Thomas voinut mitään. Reilu minuutti tästä oli Derek Morrisin vuoro jakaa lahjoja, mies hukkasi kiekon omalla sinisellä ja Cammalleri pääsi laukomaan one-timerin Gomezin syötöstä verkkoon. Hattutemppu ja ainakin viides standing ovation tälle illalle - ensimmäinen toki aktiivipelaajalle.

Price oli erän alussa erinomainen ja torjui yhteensä 18 kiekkoa toisessa erässä. Bruins yritti monta kertaa yllättää Pricea hakemalla poikittaissyöttöjä maalin editse, mutta Price luki tilanteet erinomaisesti, eikä hänellä ollut ongelmia ehtiä noihinkaan.

Habs käytti maalipaikat todella tehokkaasti ja jatkoi samalla aktiivisella otteella, mitä nähtiin jo ensimmäisessä erässä. Satavuotisjuhlat ovat saamassa ansaitsemansa komean lopun.

III

Tatsi löystyi huomattavasti, mutta ihan ymmärrettäväähän se on tuossa tilanteessa kahden erän jälkeen. Sobotka ohjasi vierasjoukkueen ainoan maalin pilaten Pricen nollan, mutta eipä se paljon Pricen suoritusta himmennä, Carey näytti entisten maalivahtisuuruuksien Drydenin ja Roy'n edessä, että kenties hänestä löytyy jotain samaa kuin heistä. Monia isoja torjuntoja tärkeisiin paikkoihin Price joka tapauksessa teki.

Josh Gorges ja hänen parikseen sairastuvalta palannut Hal Gill pelasivat varmasti kumpikin kauden parhaat pelinsä. Etenkin alivoimalla kaksikko oli aivan erinomainen ja Pricen ohella suurin syy siihen, että Bruins ei yhtään yv-maalia saanut aikaiseksi pitkistä 5vs3 ja jopa 6vs3 tilanteistaan huolimatta. Gorges (22.00, +3) raatoi alivoimaa 6.07 ja Gill (20.28, +2) 7.04.

Hyökkäysketjuista ehdottomasti parhaiten toimi Metron kolmikko, jossa etenkin Pacioretty oli todella hyvällä pelipäällä. Hyökkääjistä tietysti maininnanarvoinen on myös hattutempun iskenyt Cammalleri.

Hieno alku saatiin Montreal Canadiensin toiselle vuosisadalle!
 
Viimeksi muokattu:

Pica

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tanner Jeannot
Onnea satavuotiaalle! Vahva peli Habseilta juhlaottelussa eikä Bruinseista ollut vastusta. Perinteet on vahvat ja legendojen näkeminen antoi varmasti lisäpotkua nyky-Habseille.

Kentän tähti oli Cammalleri joka näytti maalintekijäntaitojaan kolmella erityyppisellä maalilla.
Yhtä kirkkaana tuikki maalivahti Price joka päihitti selvästi NHL:n parhaan tällä kertaa. Pelissä oli pari 5-3 tilannetta ja kerran minuutin verran 6-3 vastaan mutta Bruins ei saanut limppua pussiin.
Gorges oli myös näkyvä ja taisi olla kiekon tiellä puolentusinaa kertaa, vahvaa puolustamista alivoimilla.
 

M@thieu

Jäsen
Kahden hyvin puolustaneen joukkueen ottelu päättyi Canadiensin 3-1 -voittoon Flyersista. Ensimmäisessä erässä Habs jäi yhteen ainoaan laukaukseen, mutta eipä Philadelphiakaan saanut siinä kuin neljä. Kolmannessa taas Montreal puolusti johtoasemaansa erinomaisesti jättäen vierailijan kahteen maalia kohti suuntautuneeseen laukaukseen viimeisen kaksikymppisen aikana. Ei kyllä ihan heti muistu mieleen peliä, jossa joukkueet yhteensä laukovat maalia kohti vain 28 kertaa. Canadiens-pelaajat blokkasivat peräti 27 laukausta, eli yli puolet kaikista Phillyn laukauksista. Parhaana tässä hommassa kunnostautui todella hyvän ottelun pelannut Roman Hamrlik, joka ehti kiekon tielle huikeat kymmenen kertaa. Lisäksi hän syötti Bergeronin viimeistelemän 3-1 -maalin. Edit: Ja näköjään sai kakkossyötön Kostitsynin maaliin, eli 0+2.

Bergeronin tehot viimeisiin kahteentoista peliin ovat muuten 4+4=8. Tänäänkin mies aloitti hyökkääjänä, mutta Maran jouduttua jättämään pelin kesken ylävartalovamman takia MAB siirtyi pakiksi. Kerran hän "vapautti" Carterin puolittaiseen läpiajoon ylivoimalla, mutta Hamrlik ehti pelastamaan tuossakin tilanteessa.

BGL sai syntymäpäivänsä kunniaksi kirjautettua uransa sadannen syöttöpisteen Cammallerin kauden 16:een maaliin, jonka pääarkkitehtina tosin toimi taidokkaasti 2vs1-hyökkäyksessä puolustajana olleen Timosen kiertänyt Lapierre. Habsin ensimmäisen maalin viimeisteli vapaaksi maalille unohdettu Andrei Kostitsyn viimeisteli kauden kolmantensa Plekanecin hyvästä syötöstä.

Scott Gomez jäi ilman tehoja, mutta pelasi mielestäni hänelle paljon normaalia paremmin omassa päässä. Mieleen jäi pari hyvää kiekonriistoa ja yksi lähes varman maalin estänyt takakarvaus. Nyt vaan pitäisi alkaa mättää niitä tehojakin... Sergei Kostitsynin kanssa yhteispeli toimii ihan mukavasti, mutta kolmatta lenkkiä tuohon ei vielä ole löytynyt, eikä ehkä löydykään ennen kuin Gionta palaa kehiin.

Price torjui vähät vedot hyvin. Mailapeliään Carey voisi kyllä rajoittaa, tai ainakin olla huolellisempi, sillä mies tuntuu lykkäävän kiekon vastustajalle melkein joka kerta kun alkaa mailallaan touhuamaan.

Habsin saldo runkosarjassa Philadelphiaa vastaan on perin komea viimeisten 11 pelin osalta, niistä Montreal on voittanut peräti 10.
 

M@thieu

Jäsen
20% saumat jatkopeleihin. Tiukkaa tekee rynnimisenkin kanssa.

http://www.sportsclubstats.com/NHL/Eastern/Northeast/Canadiens.html

Neljä peliä sitten näkyy olleen 6.6%, eli kovastihan tässä ollaan matkalla ylöspäin.

Vahingosta viisastuneena Martin ei peluuta Pricea toisena iltana peräkkäin, vaan Halak torjuu tänään Ottawassa. Mara ei reissuun lähtenyt, joten super-MAB pääsee hasardoimaan puolustajan paikalle ja Tom Pyatt palaa nelosketjuun. Ryan White on nostettu takaisin Hamiltonista vain pari päivää sinne lähtönsä jälkeen. Kauden ensimmäinen kolmen perättäisen voiton sarja haussa.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Jees nyt toimi hyvin viime yönä tuo Martinin systeemi. Price pelasi myös normaalin vakuuttavasti ja kyllähän tuolla pelillä voidaan haastaa melkein mikä tahansa joukkue, kun saadaan lähinnä nyt Gionta ja Markov telakalta.

Ihmeellistä tasapainoilua tuossa 1p/peli -tahdissa ollut koko kauden. Varmaan yli kolmea pistettä ei ole tuosta heilahdeltu missään vaiheessa, joka kuvaa sitä ettei joukkue ole missään vaiheessa ollut missään liidossa, muttei kovin pahasti rypenytkään yhteen putkeen.

Ensi yön Ottawa-peli olisi kyllä erittäin hyvä voittaa. Northeast näyttää olevan tänä vuonna poikkeuksellisen tasainen (Torontoa lukuunottamatta kaikki neljä 5 pisteen sisällä). Hyvin epätodennäköistä että divisioonasta neljä joukkuetta pääsisi pudotuspeleihin, mutta toisaalta kolme parasta todennäköisesti pääsee. Ei olisi siis varaa hävitä yhtään näitä kauden tärkeimpiä pelejä, se pudotuspelipaikka voi keväällä olla taas siitä pisteestä kiinni.
 
Jees nyt toimi hyvin viime yönä tuo Martinin systeemi. Price pelasi myös normaalin vakuuttavasti ja kyllähän tuolla pelillä voidaan haastaa melkein mikä tahansa joukkue, kun saadaan lähinnä nyt Gionta ja Markov telakalta.
Ei nyt kannata vielä paraateja alkaa suunnittelemaan. Philadelphia on kuitenkin tällä hetkellä koko NHL:n heikoin joukkue, joten tuosta yhden maalin voitto ei vielä mitään tarkoita. Ihan positiivista silti että voitetaan pari matsia putkeen.

Pian sitten Ottawan kaatoon. Voitolla Habs nousisi Sensin kanssa tasoihin ja playoff-viivan päälle.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Ei nyt kannata vielä paraateja alkaa suunnittelemaan. Philadelphia on kuitenkin tällä hetkellä koko NHL:n heikoin joukkue, joten tuosta yhden maalin voitto ei vielä mitään tarkoita.
Juu ei, mutta tuossa oli takana 5-1 voitto Bostonista ja molemmissa Martinin puolustava pelisysteemi on toiminut ainakin näennäisen hyvin. Vaikea tietysti sanoa kuinka hyvin Bruins/Flyers pelasivat omaan tasoonsa nähden.
Ja tuli siitä Phillystä sentään kahden maalin voitto.

Puolen tunnin päästä kohdataan Ottawa ja Kovalev, joka on pelannut tilastoista päätellen suht' vaisusti tällä kaudella. Ihan kiva kuitenkin nähdä taas Kovalevin peliä pitkästä aikaa.

Edit.
Eka erä pelattu ja perinteiseen tapaan Cammy Pleksin syötöstä 1-0 Montrealille.

Kovalev tönäisi tuossa summerin soitua Spacekia ja Spacek taisi jotenkin loukata itseään. Ei päässyt omin jaloin pois jäältä. Erikoinen tilanne, ei näyttänyt kovin pahalta eikä kukaan (yleisö, kanssapelaajat) oikein noteerannut mitään tapahtuneen. Toivottavasti ei nyt loukkaantunut Spacek oikeasti.
 
Viimeksi muokattu:

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Kahden edellisen pelin trendi jatkui: Montreal puolusti hyvin, maalivahtipeli toimi erinomaisesti ja voittoon riittävät maalit tehtiin.

Vaikka Ottawa laukoikin reilusti enemmän ja näennäisesti jopa painosti, niin mielestäni Montrealilla ei missään vaiheessa mitään hätää ollut. Pahoilta maalipaikoilta vastustaja pidettiin poissa ja huomattava prosentti kohti tulleista laukauksista olivat Halakille verrattain helppoja. Toki Halak torjui lähes virheettömästi, mutta silti.

Pari huomiota:
-Erikoistilannepelaaminen oli pientä kauneusvirhettä vaille täydellistä, alivoima 7/7 ja ylivoima 2/3.
-Andrei Kostistyn saanut peliään auki tukkoisen alkukauden jälkeen: viimeiset 8 peliä tehoin 3+6.
-MAB on nyt pelaavan kokoonpanon toiseksi paras maalintekijä tällä kaudella.
-Cammalleri taaseen paras ja maalipörssin kuudennella tilalla. Tällä maalikeskiarvolla tulee 45 maalia kauden päätteeksi, joka taitaa olla kovin tulos Habs-pelaajalta pieneen hetkeen.
 

M@thieu

Jäsen
Muutenkin MABin -2 ei ole pahimmasta päästä.

Ei ollenkaan, ja tehopisteet 7+6 24 otteluun ovat erittäin hyvät. $750k tienaavana MAB on tilastollisesti varmaan ihan liigan parhaita pakkeja hinta/laatu-suhteeltaan ja puolustajien maalipörssissä mies on peräti toisena (jaetulla sijalla). Mutta kyllä se oman pään pelaaminen on oikeasti ihan hirveää, niin alokasmaisia virheitä sattui varsinkin silloin alkuun joka pelissä, ettei uskoisi kyseessä olevan seitsemännen kauden veteraanin. Toki hän lähti kauteen ilman training campia, joten tuntuma oli ymmärrettävästikin hukassa. Jonkun verran parannusta on puolustuspelissäkin tapahtunut, mutta varsin virhealtis pelaaja on silti kyseessä. Tietysti jos tähän tahtiin iskee pisteitä, niin saa kyllä aika paljon anteeksi.

Pari huomiota:
-Erikoistilannepelaaminen oli pientä kauneusvirhettä vaille täydellistä, alivoima 7/7 ja ylivoima 2/3.

Alivoimapelaamisesta näyttäisi olevan muodostumassa tämän porukan suurin vahvuus, viimeiset viisi peliä on menty sataprosenttisella saldolla eli 22/22. Ja kun suurennetaan otosta parilla matsilla niin saadaan 25/26 seitsemään otteluun.

-Cammalleri taaseen paras ja maalipörssin kuudennella tilalla. Tällä maalikeskiarvolla tulee 45 maalia kauden päätteeksi, joka taitaa olla kovin tulos Habs-pelaajalta pieneen hetkeen.

Oli pakko käydä tarkistamassa asia; Stephane Richer, kausi 1989-90 ja 51 maalia. Sen jälkeen Bellows ja Damphousse ovat tehneet kumpikin kerran tasan 40, mutta kukaan ei tuota enempää.

Näköjään Spacek sitten loukkaantui tuossa tomageenin mainitsemassa tilanteessa, eikä enää palannut. Myös Pacioretty ja S.Kostitsyn joutuivat myöhemmin jättämään pelin kesken. Spacekin menetys näistä olisi ehdottomasti pahin, hän on tehnyt hiljaisen varmaa työtä Hamrlikin parina isoilla minuuteilla läpi alkukauden. Sitten pitäisi taas nostaa joku Hamiltonista tuurailemaan. Siellä muuten P.K. Subbanilla on kahdeksaan viime peliin tehot 5+3 ja mies on noussut joukkueen pistepörssin kakkoseksi, mutta eiköhän hänen anneta vielä jatkaa siellä.

Pacioretty on ollut jo kymmenisen matsia selvästi aiempaa paremmassa pelivireessä, eikä nykyään enää ole tullut iltoja, joina hän on jäänyt täysin ulos kuvasta, kuten alkukaudesta kävi. Oma paikka kokoonpanossa on löytynyt Metropolitin ja Moenin rinnalta ja kyseinen trio on onnistunut kahden suunnan pelissä ihan mukavasti.
 

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
Hyvältä Habsien viime ottelut ainakin tulosten valossa. Pelejä en osaa näkemättä kommentoida. Liiga on tosiaan tasainen, joten kunnon putkella pääsee ylös tai alas. Omasta mielestään heikosti pelannut Flyers on kolme pistettä Habsien takana, mutta kolme matsia vähemmän pelanneena. Tasaisessa (heikossa) lohkossa voi lohkovoittokin tulla normaalia pistemäärää pienemmällä potilla.

Tietenkin uudelleen rakennetun joukkueen hitsautuminen kestää vähän aikaa, joten voisi odottaa Habsien parantavan otteitaan kauden edetessä. Lisäksi riveistä on pitkään uupuneet Markov ja Gionta. Toivottavasti myös Kosti bros jaksavat vielä yrittää ja Gomez saisi edes jotain aikaan. Viime ottelut ovat monen alisuorittajan osalta sujuneet pisteiden valossa kohtuuhyvin.

Loukkaantumisia vaan tuntuu tulevan koko ajan. Toivottavasti ei mitään pahempia.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Siellä on ilmeisesti Canadiensin toimistolla vedetty 100-vuotisjuhlien kunniaksi oikein kunnolla shampanjaa, sillä tiistaina tuli sitten perseiltyä oikein kunnolla ja nyt Montrealia odottaakin kunnon sakot liigalta. Montreal oli siis ennen ottelua kutsunut farmista ylös Ryan Whiten, mutta unohtanut sitten ilmoittaa tuosta liigalle ja White oli siis edustuskelvoton ottelussa, ja kun NHL huomasi tuon White vedettiin pois ottelusta kesken ensimmäisen erän. Jos tuo olisi huomattu vasta jälkikäteen, niin Montreal olisi todennäköisesti diskattu ja voitto mennyt Ottawalle. Nyt vaan odotetaan kuinka kovat sakot liiga antaa Montrealille tästä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös