Buffalo-matsin kaava toistui viime yönä Carolinaa vastaan siltä osin, että Habs nousi kahdesti tasoihin tappioasemasta, mutta toisin kuin lauantaina, nyt oli vastustajan vuoro juhlia jatkoajalla. Väijyin samaan aikaan Suomen ja Kanadan matsia, mutta sen perusteella mitä näin, niin Carolina oli täysin ylivoimainen ainakin ottelun ensimmäiset kymmenen minuuttia. Ehkä Habs-pelurit olivat kuluttaneet voimansa lumitöihin kotona tai jotain, mutta jokatapauksessa joukkueen liike oli valovuoden jäljessä vierailijasta. Montrealissahan oli eilen melkoinen lumimyrsky, jonka seurauksena kolme ottelun tuomareista jouduttiin vaihtamaan kun he eivät pystyneet saapumaan paikan päälle.
Price oli alkuminuuteilla epävarman näköinen, mutta etenkin kolmannen erän lopussa nähtiin upeita torjuntoja, joilla Carey pelasti Habsille pisteen. Kehua täytyy toki myös Cam Wardia, joka yhtä lailla siivitti parilla viime minuuttien venytyksellä joukkueensa jatkoajalle. Voittomaali lirahti harmittavasti Careyn selän taakse, josta Ruutu pääsi hakkaamaan kiekon sisään. Tilanne lähti Hamrlikin liian aggressiivisesta pelaamisesta, kun hän lähti seuraamaan kiekollista miestä viivalle ja Bouillon jäi yksin Staalia ja Ruutua vastaan maalin edustalle.
Komisarek näyttäisi palanneen viime kauden huipputasolleen loukkaantumisensa jälkeen. Mies teki monta tärkeää katkoa mailallaan ja johti joukkuetta tuttuun tapaan blokatuissa vedoissa. Taklauksia hän jakoi tällä kertaa vain kaksi, kun ahkerimmin tuossa hommassa kunnostautui Latendresse kahdeksalla (!) niitillä. Mahtaakohan tuo tilasto pitää paikkaansa? Aika hurjalta määrältä vaikuttaa.
Tuntuu vähän tylsältä kehua aina samoja hyökkääjiä, mutta Lapierre ja Begin eivät oikein jätä vaihtoehtoja. Kumpikin pelaa aivan mahtavasti vaihdosta toiseen, ja varsinkin Begin sytyttää yleisön raikuviin suosionosoituksiin joka kerta jäällä ollessaan. Eilenkin yleisö reagoi hänen Brind'Amouriin kohdistuneeseen taklaukseensa kuin maaliin. Välillä Steve vetelee kenttää ympäri aika päättömän näköisestikin, mutta harvemmin hän kuitenkaan pelaa itseään ulos tilanteesta.
Lapierren pelissäkin riittää sähäkkyyttä, ja eilen sitä oli yhdessä tilanteessa vähän liikaakin, kun hän otti Habsin ollessa alivoimalla huitosmiskakkosen hyökkäyspäässä. Canes teki tuolla kahden miehen ylivoimalla toisen maalinsa. Max on tehnyt hurjasti töitä kehittyäkseen pelaajana, ja tulokset ovat näkyneet jäällä. Itselläni ainakin on herännyt jo pieniä toiveita kehityskaaren jatkumisesta odotettua pidemmälle, mutta tuskinpa Maxista koskaan tulee muuta kuin kolmos-nelossentteri NHL-tasolla. Viime kaudella Lapierre laitettiin kauden alussa Hamiltoniin ja siellä pelaamaan laiturina, koska hän ei pystynyt tarpeeksi vastuulliseen peliin omalla alueella ja oli liian huono aloituksissa. Puolustuksen osalla kehitettävää riittää yhä, mutta aloitusten osalta Lapierren kehitys on ollut suorastaan häikäisevää. Miehen aloitusprosentti tällä kaudella on 57.1%, jolla hän on joukkueensa ykkönen ja koko liigan kahdeksanneksi paras aloittaja! Viime matseissa hän on ollut vielä tuotakin tehokkaampi, neljän edellisen ottelun saldo on hulppea 67,1%.
Ben Maxwellista täytyy sanoa, että NHL on tällä hetkellä väärä paikka hänelle. Taidot eivät yksinkertaisesti vielä riitä. Maxwellin ollessa jäällä Habs pääsee harvoin pyörittämään peliä hyökkäysalueella, vaan jumittuu usein omaan päätyyn pitkäksikin aikaa. Fysiikassa etenkin riittää parannettavaa, ja aloituksiinkin sietäisi kysyä vinkkejä vaikkapa Lapierrelta, Ben on hävinnyt melkein 70% aloituksistaan. Pakon edessähän hänet jouduttiin ylös nostamaankin, kun Koivu ja ykkösvaihtoehto korvaajaksi, eli Chipchura, loukkaantuivat samaan aikaan. Ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelaavalla junnulla on vielä monta vuotta aikaa kehittyä NHL-peluriksi.
Joulutauolle voi lähteä ihan hyvillä mielin, kolmesta viimeisestä pelistä napattiin viisi pistettä ja erityisesti ylivoiman herääminen horroksesta kohottaa tunnelmaa. Koko kauden saldo on 23 maalia 157 yrittämällä, tehokkuus on siis ollut surkea 14.6%. Kolmen edellisen ottelun osalta tilasto on huomattavasti valoisampi, 17:stä yrityksestä viisi on pystytty käyttämään hyväksi, mikä tietää 29,4% onnistumistarkkuutta. Kuten rama ylempänä totesi, Gorgesin tulo oikeanpuoleiseksi viivamieheksi sekä Markovin ja Kovalevin siirtyminen viime kaudelta tutuille paikoilleen näyttää toimivan toistaiseksi erinomaisesti.
P.K. Subbanin pelaamista olin suunnitellut seuraavani erityisen tarkasti tuossa nuorten harkkapelissä, mutta se homma meni vähän reisille, kun joukkueen kapteenistoon kuuluva pakki joutui Dana Tyrellin loukkaantumisen takia nelosketjun laituriksi. Kovin erityistä vaikutusta mies ei päässyt tekemään, mutta tilastoihin P.K. sentään pääsi antamalla nätisti selkänsä takaa syötön Jamie Bennin osumaan. Ruotsia vastaan pelatussa ottelussa P.K. pääsi huomattavasti isompaan rooliin ja oli joukkueensa luotetuimpia pakkeja. YV:llä hän pelasi todellä yllättävästi maalinedustalla maskimiehenä hurjasta siniviivapyssystään huolimatta. Kerran hän pääsi niittaamaan toista Habs-prospektia ruotsalaispakki Niklas Torpia komeasti keskialueella. Torp ei tosin jäänyt taklaamisessa yhtään kakkoseksi, hän haki jatkuvalla syötöllä isoja pommeja, yhden osuessa kunnolla Alex Pietrangeloon. Tosin se täytyy sanoa, että melkein kaikissa taklauksissaan Torp hyppäsi ilmaan ennen osumaa. Lopulta mies lensikin ulos selkääntaklaamisesta.