#28 kirjoitti:
Miksi tämä asia nyt ottaa näin vitun koville. Koivu nyt ei vaan ole huipputasolla pelitaidoiltaan olkoon terminä sitten vaikka laukominen tai tämä kuuluisa leipominen.
Laukominen onkin vertailtava ja siinä Koivu on aina ollut kehno, mitä ihmeellistä siinä on. Sen sijaan "leipominen" ei ole vertailtava, koska et nyt millään suostu määrittelemään mistä oikein puhut.
Alunperin esitit, ettei Koivu koskaan ole ollutkaan hyvä, koska "leipomistaidot" eivät katoa loukkaantumisten myötä. Toin taas selvästi esille, että Koivun "leipomistaidot" ovat olleet NHL:n kärkikastia kaudella 96/97, mutta epäonninen loukkaantuminen vei nopeuden ja ärhäkkyyden, minkä takia pistetehtailu on pienessä kaukalossa vähentynyt.
Se mikä tässä ottaa koville, on se, että vain toistelet omia väitteitäsi, etkä vaivaudu määrittelemään tai perustelemaan niitä.
Jocelyn Thibault, Patrick Roy(no joo), Jose Theodore, Jeff Hacket, Mathieu Garon.. Siinä nimiä jotka Koivun aikana ovat maalilla hosuneet. Tuossa listassa ei kovinkaan hirveitä floppeja mielestäni ole, siis sellaisia jotka omalla panoksellaan häviäisivät ottelut. Jonkinlaisena poikkeuksena kausi 2000-2001.
Ja kyllähän Kovalevin lisäksi esimerkiksi Recchi, Turgeon, Damphousse, Perrault, Zednik, Ribeiro ja Ryder ovat olleet sellaisia kavereita, että eivät ainakaan ole varsinaisesti menestyksen tiellä seisseet.
Toista maalivahtilista taas kerran uudestaan ja mieti mitä puhut. Theodore pelasi yhden loistavan kauden, jonka jälkeen Montrealin paineet musersivat miehen ja sen jälkeen mies on ollut, ei ainoastaan varjo entisestään, vaan myös häviävä maalivahtia, maalivahti joka omalla panoksellaan häviää otteluita.
Recchi oli hyvä, muttei ollut kauaa. Turgeon pelasi Koivun kanssa yhden kauden, Damphousse oli viimeisinä Montrealin vuosinaan todella vaisu (36 pistettä 65 ottelussa ennen treidiä).
Juuri tämän takia tämä "keskustelu" alkaa tympiä, kun heittelet vain ilmaan nimiä etkä vaivaudu sen vertaa kunnioittamaan muita keskustelijoita, että tarkistaisit faktoja nimien takana
Recchiä, Damphoussea ja Turgeonia yhdistää kuitenkin se, että he kaikki pelasivat "hyvinä aikoina", siinä missä Montrealin mustat vuodet olivat vasta tuloillaan. Sinulle jo esitettiin Montrealin rostereita vähemmän hyviltä vuosilta, mutta silti jatkat inttämistä.
Ja kun puhutaan Ribeirosta ja "menestyksen tiellä seisomisesta" niin pitää vain todeta, että jos et sen vertaa vaivaudu tarkistamaan faktoja, niin ei voi sanoa että erityisesti antaisit mitään tälle keskustelun irvikuvalle.
Jos nyt katsellaan ilman punaisia värilaseja, niin toisella kierroksella tippuminen ei varsinaisesti ole kovinkaan kova meriitti.
Sille ei voi mitään, jos vastaan tulee joukkue, joka tulee voittamaan kaikki muutkin vastaan asettuvat joukkueet. Sillä ei toisaalta ole mitään eroa, häviääkö tulevalle mestarille finaalissa tai jo ensimmäisellä kierroksella, koska tällöin kyse on vain onnesta sen kanssa, mikä joukkue sattuukin olemaan se "tuleva mestari" ja missä vaiheessa se tulee vastaan pudotuspeleissä.
Toki jälkikäteen tappio finaalissa näyttää paremmalta, mutta jos saat jo ensimmäisellä kierroksella vastaan "voittamattoman joukkueen" niin onko tilanteessa mitään eroa.
Theodore tosiaan oli perseestä, mutta Huet käsittääkseni pelasi keväällä? Ja kuten sanottua, vaikka Koivu ei olisikaan loukkaantunut niin todennäköisesti pataan olisi Caaneilta tullut joka tapauksessa.
Jossittelua, siitähän et pidä, kun kyse on Koivun urasta ilman loukkaantumisia.
Kun olet niin innokas tarkistelemaan taustoja, katsopa vaikka huviksesi missä tilanteessa ottelu oli, kun Koivu loukkaantui. Ei niin, että tälläkään olisi mitään merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta opitpahan ehkä jotain.
Kaikessa naiviudessaan mahtava kommentti. Tuskin maltan odottaa mitä tuleman pitää, kun piehtaroit tricolor-maailmassasi todistellessasi itsellesi asioita värilasien läpi suodatettuna. Ja taas kerran tämä trolli-kortti. Tällä kertaa et kuitenkaan syyttänyt OJ-trolliksi, edistymistä oletan siis tapahtuneen.
Sen verran on tullut internet-keskusteluita harrastettua, että trollin kyllä tunnistaa, tai sitten kyse on vain kyvyttömästä ihmisestä. Jos ehdottomasti tahdot, ettei sinua lasketa trolliksi, niin hyvä on, sitten olet vain keskustelutaidoton ja avuton kaveri, joka ei oikein kestä isojen poikien leikeissä, kun pitäisi oikeasti perustellakin väitteitään tai tehdä edes jonkinlaista taustatyötä. Omapahan on valintasi.
Mestaruudet lasketaan, se on totta. Siispä ihmettelen miksi ylpeästi kerrot Canadiensin aikaisista tippumisista viime vuosina. Käytännössä on aivan sama, että tippuuko ensimmäisellä, vaiko toisella kierroksella jos tippuu kuitenkin. Sama pätee siihen että ottaako ensimmäisellä kierroksella 2, vaiko 0 voittoa, jos neljää ei saa kasaan. Ja kaiken kukkuraksi turhaanhan Änärissä mm. President´s ja Art Ross jaetaan, mestaruudethan ne ratkaisevat.
Enhän minä tippumisista kerro ylpeästi, vaan siitä, että jos aikoo hävitä pudotuspeleissä, niin mieluummin sitten häviää parhaalle, eikä sille joka ottaa pataan jo seuraavassa vaiheessa.
Ei Art Rossia jaeta turhaan, kyllähän Jagr on kivan palkkakuittinsa sillä hommannut.
Tämä on taas näitä mantroja mitä todistelet itsellesi kaikessa puolueettomuudessasi. Et kai nyt tosissasi väitä että Saku Koivu on parempi jääkiekkoilija kuin Joe Thornton? Alkaa mennä jo todella naurettavaksi.
Olenko sanonut noin? Toistetaan nyt vielä kerran, Joe Thornton on nolla, kun verrataan Koivuun. Jos et ymmärrä mitä tämä oikeastaan tarkoittaa, se on yhä oma ongelmasi. Kaikki muut kyllä tietävät, mitä se tarkoittaa, jos pelaajien keskinäisissä kohtaamisissa Koivu poistuu voittajana silloin kun voittaminen eniten joukkueelle merkitsee. Eikä Thornton hirveästi juhlinut olympialaisissakaan.
Niin, Koivunhan ei ole mahdollista tippua kakkossentterin tasolle, koska siellä on koko NHL-uransa jo valmiiksi majaillut.
Valitettavasti teet itsestäsi pelleä niin kovalla vauhdilla, ettei edes trolli-statuksen miettiminen auta. Onneksi tästä asiasta on kiistattomia todisteita, koska "ykkössentteriyden" määrittely NHL:ssä on helppoa, otetaan vain pistepörssin N parasta sentteriä, missä N on joukkueitten lukumäärä.
Jos Koivun sijoitus on pienempi kuin N, Koivu on ykkössentteri.
Toki loukkaantumiset sotkevat hieman kuviota, mutta niitten kohdalla pitänee tarkastella piste/peli-tilastoa, muuten Foppa ja moni muu loukkaantumisherkkä pelaaja ei täyttäisi määritelmää.
Viime kaudella Koivu jakoi pistepörssin 30. sijan 72 pelillä, kun edellä on muutama pelaaja, joitten PPG on selvästi heikompi. Voidaan siis noin käytännössä todeta, että Koivu kuului viime kaudellakin "ykkössentterien" joukkoon.
Kaudella 2003/2004 Koivu oli sentterien pistepörssin 23. ja huomattavasti pienemmällä pelimäärällä kuin monet edellä olevat, mutta toisaalta sillä ei niin ole väliä, kun sijoitus on silti riittävä.
Kaudella 2002/2003 Koivu oli 11.
Ja sitä edeltävä kausi menikin pilalle tunnetuista syistä.
Harjoitustehtäväksi jätettäköön selvittää tämän kauden sijoitus.
Joten tässä kohtaa voisikin todeta väitteesi taas kaatuvan sellaiseen ikävään asiaan kuin todellisuuteen. Älä toki anna oman typeryytesi ja/tai tietämättömyytesi häiritä uusien hupaisien väitteitten esittämistä.
Puhumattakaan tietenkin siitä, mitä "ykkössentteri" oikeastaan tarkoittaa, kun joukkueitten pelitavat ovat erilaiset ja pistesaldot voivat vaihdella joukkueen mukaan. Lähtökohtaisesti kuitenkin joukkueen paras sentteri on ykkössentteri ja sitä Koivu on ollut jo pitkään.
