Julienin päätä huudetaan aika monesta suunnasta vadille ja jos luisu jatkuu viime viikkojen kaltaisena vielä tulevissa Sens ja Jets matseissa, niin jotain peliliikkeitä on tehtävä. Vaihtoehdoiksi on väläytelty organisaatiosta tuttuja nimiä Dominic Ducharme ja Joël Bouchard. Ensimainitusta itselläni ei ole mitään käsitystä, mutta Bouchardin toimintaa Lavalin peräsimessä on kehuttu kovasti. Tosin jos vertailu kohdistuu saunakaveriedeltäjäänsä, se ei ehkä kerro riittävästi.
Onhan Clodilla kiistattomia kannuksia, eikä varmasti tuolla enää heiluisi, ellei tekisi jotain asioita hyvin, mutta en ainakaan liiasta dynaamisuudesta tätä lähtisi ylistämään.
Samat luottomiehet jauhavat samoissa ketjuissa pelistä ja vuodesta toiseen. Ketjuja tai peliaikoja ei juuri sotketa meni sitten hyvin tai hyvin huonosti, ei pelin sisällä eikä juuri sen ulkopuolellakaan. Lisäksi veteraaneille tuntuu olevan tarjolla jatkuva erityiskohtelu ja standardiminuutit kentällä. Danault ja Gallagher voivat vetää viikkotolkulla lähes nollahyökkäystehoilla sen 16-18 minuuttia per peli ja miinustilastoa hallitseva Chiarot-Weber pari 20-25 minuuttia ilman ajatustakaan siitä, että ehkä jotain muutakin voisi kokeilla. Tämän voi tietysti aina perustella "kovilla matchupeilla", mutta kun edes joskus näkisi kuumien pelaajien priorisointia, pientä kokoonpanon ravistelua ja isompia näyttöminuutteja nuorille, eikä ainaista piiloutumista suojattujen minuuttien taakse.
Erikoistilannepelaaminen on kehnoa tai suorastaan luokatonta, monettakohan vuotta putkeen Habsin yhteenlaskettu YV- ja AV-prosentti on alle 100? Juuri mikään ei ole silti muuttunut. YV pyörii Petryn ja Weberin tekemisen ympärillä, mielenkiintoisesti kaikilla Habsin YV:llä pisteille päässeillä hyökkääjillä on tällä kaudella yhteensä neljä pistettä enemmän kuin edellämainituilla. Varsinainen yhden ihmeen poni. En osaa yksilöidä mikä alivoimassa sakkaa, mutta 80% pääseminen on ollut harvinaista herkkua viime kausien aikana.
En panisi yhtään pahakseni, jos valmennusrintamalla vähän rytisisi ja puikkoihin saataisiin peliä vähän modernimmin käsittelevä päävalmentaja, joka ei kainostelisi tehdä "vaikeita" kokoonpanomuutoksia ja antaisi nuorille rohkeasti mahdollisuuksia käsitellä niitä koviakin minuutteja konkarien rinnalla. Pelaajia on draftattu ja hankittu tietty tulevaisuudenkuva mielessä, miksei heitä voiis hiljalleen ainakin kokeilla sen mukaisesti? Esim. Kotkaniemi vs. Danault, Romanov vs. Chiarot, Fleury vs. Mete. Niin muut joukkueet käsittääkseni tekevät, mutta Montrealissa tykätään hakata päätä samaan seinään kerta ja kausi toisensa jälkeen.
Loppuun vielä
Jack Toddin artikkeli Julienista ja näkemyksensä tilanteesta.