Montréal Canadiens 2019–2020

  • 296 124
  • 1 280
Olen käsittänyt että juuri Kotkaniemi, Ryan Poehling ja Nick Suzuki muodostavat sen kolmikon, josta tulevaisuudessa pitäisi ammentaa keskushyökkääjät tulosyksiköihin.

Vaikka Suzuki ja Poehling varattiin jo vuotta aiemmin niin viime kaudella Kotkaniemi yllättäen vakiinnutti näistä ensimmäisenä paikkansa ylhäällä. Varmasti siihen vaikutti osaltaan sekin että hänet varattiin niin pienellä numerolla ja kun vielä ikääkin oli sen verran vähän niin ehkäpä huippulupauksen sisäänajoa pyrittiin helpottamaan kaikin keinoin, ketjutoverit pelasivat tavallista enemmän tulokkaalle ja kaikki pyrittiin muutenkin tekemään hänelle helpoksi.
Kuinkahan paljon tämän kauden tunnettuja vaikeuksia voisikin selittää sillä että rimaa olisi nyt ikään kuin nostettu ylemmäs eivätkä muut enää jeesaa häntä niin paljon kuin viime kaudella, intensiivisemmin pelejä seuranneet tietäisivät varmaan sanoa tästä enemmän? Eihän tällainen liene muutenkaan tavatonta, mutta ehkä se nyt vielä korostuu kun kyseessä on top-3 varaus ja vielä tavallistakin nuorempi pelaaja.

Ryan Poehlingin debyytti viime kaudella oli tietysti satumainen ja tämän kauden alussa hän lienee ollut mainitusta kolmikosta Julienin papereissa Kotkaniemen jälkeen kakkosena, mutta hänen pelinsä ovat takkuilleet vielä Kotkaniemeäkin pahemmin ja Poehling on kauden aikana tainnut ehtiä pelata farmissa jo enemmänkin ennen nykyistä komennustaan. Jos Kotkaniemi vielä viime kaudella ohittikin Poehlingin hierarkiassa niin nyt kun molemmat vääntävät farmissa ei varausnumeroihin enää tuijotella niin paljoa. Se joka nousee sieltä aiemmin ylös saa kiittää siitä enemmän omia ansioitaan.

Suzuki onkin kiihdyttänyt tällä kaudella tämän juniori-kolmikon ykköseksi vaikka NHL-debyytti tapahtui heistä viimeisenä, hänhän ei tainnut pelata ylhäällä yhtään peliä viime kaudella. Tilannetta voisi kuvata niin että Nick Suzuki on tällä hetkellä siinä asemassa, missä odotettiin olevan Kotkaniemen.
Ainakin itse olen saanut lisäksi sellaisen vaikutelman että Suzukista ei ole puhuttu niinkään lupauksena, vaan kun hän on saanut kehuja niin se on tapahtunut lähinnä peliesitysten takia.
Ehkäpä hän tuleekin olemaan paras tästä kolmikosta myös pitemmällä tähtäimellä?
Ottamatta mitään pois Kotkaniemeltä ja Poehlingilta hieman karrikoiden voisi sanoa heidän osakseen tulevaa positiivista palautetta värittävän jatkuvasti lupaukset mahdollisesta tulevaisuudessa toteutuvasta potentiaalista kun taas Suzuki menestyy enemmän konkreettisen tekemisensä ansiosta. Tätä vielä korostaa se että hän on raivannut tiensä pelaavaan kokoonpanoon alasarjojen kautta kun taas Kotkaniemi ja Poehling aloittivat ylhäältä mutta pudotettiin alas.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Olen käsittänyt että juuri Kotkaniemi, Ryan Poehling ja Nick Suzuki muodostavat sen kolmikon, josta tulevaisuudessa pitäisi ammentaa keskushyökkääjät tulosyksiköihin.
Voihan se hyvin muutaman vuoden aikajänteellä vielä ollakin, eikä toki ole mitenkään realistista edes ajatella, että sitä olisivat jo nyt 20-vuoden keski-iällä. Isoin ongelma koko kolmikon tasapuolisessa kehittämisessä on mielestäni se, että lähestulkoon joka vuosi joudutaan jossain kohdassa taistelemaan todennäköisyyksiä vastaan ja konservatiivinen jäärävalmennus näkee epätoivotaistelun parhaaksi lääkkeeksi ylipeluuttaa veteraaneja. Sama ydinporukka pelaa sekä YV:t että AV:t, Danault vetää illasta toiseen peräsuoli ulkona roikkuen 20+ minuuttia, eikä edes satavuotiaalle Thompsonille anneta edes yhtä lepopäivää. Sama pätee myös puolustukseen ja maalivahtipeluutukseen.

Vaikka Suzuki ja Poehling varattiin jo vuotta aiemmin niin viime kaudella Kotkaniemi yllättäen vakiinnutti näistä ensimmäisenä paikkansa ylhäällä. Varmasti siihen vaikutti osaltaan sekin että hänet varattiin niin pienellä numerolla ja kun vielä ikääkin oli sen verran vähän niin ehkäpä huippulupauksen sisäänajoa pyrittiin helpottamaan kaikin keinoin, ketjutoverit pelasivat tavallista enemmän tulokkaalle ja kaikki pyrittiin muutenkin tekemään hänelle helpoksi.

Pieni varausnumero on sekä Kotkaniemen siunaus että kirous. Tulee välillä ihan Galchenyuk mieleen. Ehkä hieman yllättäväkin varaus pitkästä aikaa korkealla vuorolla, helvetillinen tsemppi ja hyvät näytöt ekallla harjoitusleirillä, jossa kokeneemmat lähinnä varovat loukkaantumisia ja bingbadabum, koko provinssi uskoo uuden messiaan viimein löytyneen. Vaikka palautus junioreihin olisi kaikesta huolimatta perusteltua, joukkueen johto Molsonista alkaen voisi yhtä hyvin suorittaa joukkoitsemurhan. Sitten kun homma "jo" 19-vuotiaana vähän väljähtyy, alkaa tietyn faniryhmän toimesta armoton lynkkaaminen ja vertailu siihen, kenet olisi pitänyt varata. Rielly, Lindholm, Dumba, Trouba, Forsberg, Teräväinen, Tkachuk, Hughes, bla, bla, bla. Päälle "vähän" Montrealin mediapainetta ja onpa kumma, jos parikymppisellä alkaa pää lyödä kierroksia. Kotkaniemen tapauksessa en tosin tähän vielä usko.

Ryan Poehlingin debyytti viime kaudella oli tietysti satumainen ja tämän kauden alussa hän lienee ollut mainitusta kolmikosta Julienin papereissa Kotkaniemen jälkeen kakkosena, mutta hänen pelinsä ovat takkuilleet vielä Kotkaniemeäkin pahemmin ja Poehling on kauden aikana tainnut ehtiä pelata farmissa jo enemmänkin ennen nykyistä komennustaan.

Poehlingilla taitaa olla pienemmmässä mittakaavassa sama ongelma kuin Kotkaniemellä. Varattiin myöhäisellä ykköskierroksella semipotentiaaliseksi kolmossentteriksi ilman sen suurempia odotuksia, kunnes erehtyi ammattilaisuransa neitsytmatkalla ylisuorittamaan merkityksettömässä ottelussa pahasti. Odotukset pilviin ja nyt taas ihmetellään porukalla, mikä piru on mennyt pieleen, kun Poehling pelaa ihan omalla tasollaan. Nelosketjun laiturin paikka kolmen vaihdon erärytmillä on tällekin aivan väärä paikka.

Ainakin itse olen saanut lisäksi sellaisen vaikutelman että Suzukista ei ole puhuttu niinkään lupauksena, vaan kun hän on saanut kehuja niin se on tapahtunut lähinnä peliesitysten takia.
Suzuki oli ennen Pacioretty-kauppaa Vegasin suunnilleen kaikilla top-3 tulokaslistoilla ja tämän odotettiin mahdollisesti nappaavan paikan heti Vegasin avauksessa 2018. Takana oli kuitenkin kaksi top-5 sijoitusta OHL:n pistepörssissä ja molemmat sijoitukset lähes kärkiporukan nuorimpana. Tuli kuitenkin Canadiensin leirille kananmunat kainalossa ja lähti ansaitusti ja jälkikäteen fiksusti vielä vuodeksi marinoitumaan OHL:n. Viime syksynä ei enää jättänytkään mitään arvailujen varaan, todella oivaltava ja mielenkiintoinen pelaaja seurata!

Summa summarum, jos ei kyseessä nyt olekaan mikään vuoden 2007 Crosby-Malkin-Staal -trio, niin varmasti yksi liigan parhaista nuorista sentterikolmikoista. Täytyy vaan kovasti toivoa, ettei kolmikkoa pilata muiluttamalla näitä turhaan ison liigan jämäminuuteilla tai ylihehkuttamalla odotuksia pilviin. Kumpaankin on Montrealissa erinomaiset taidot ja vahvat perinteet.
 

BkkEtäFäni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport, Seattle Kraken
Kotkaniemi Lavalissa neljään peliin 0+7, lukemien valossa voisi kuvitella että tekee hyvää itseluottamukselle. Onko kellään tietoa minkälaista tekemistä muuten ollut jos unohdetaan tehot?
 

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
Edelleen painotan sitä, että syksyllä 2018 Kotka oli Habsien kolmanneksi paras sentteri. Parempi kuin Peca, Chaput tai Plekanec. Ehkä seurajohdossa odotettiin ainakin Pecan ja Plekan olevan parempia, mutta eivät olleet. Ehkä olisi pitänyt treidillä hankkia joku, mutta toisaalta seurajohto tiesi, että sieltä on tulossa mm. Suzuki ja Poehling.

Eihän se missään nimessä ole huono asia, että seurassa on useita senttereitä. Puolitoista vuotta sitten kesällä oli yksi NHL-tason sentteri; Danault. Sitten Domista tehtiin väkisin sena ja varasivat Kotkan muodossa kolmannen. Peca UFAna oli huti.

Katkera tappio Arizonalle. Voi voi. Itsestään selvää, että näihin ei ole varaa. Bostonissa ja Pittsburghissa tappiot, niin MB voi vetää myyntihousut jalkaan.
 
Summa summarum, jos ei kyseessä nyt olekaan mikään vuoden 2007 Crosby-Malkin-Staal -trio, niin varmasti yksi liigan parhaista nuorista sentterikolmikoista. Täytyy vaan kovasti toivoa, ettei kolmikkoa pilata muiluttamalla näitä turhaan ison liigan jämäminuuteilla tai ylihehkuttamalla odotuksia pilviin. Kumpaankin on Montrealissa erinomaiset taidot ja vahvat perinteet.

Pelaajien kehittymisvauhti on luonnollisesti yksilöllistä, joku kehittyy nopeammin ja toinen saavuttaa huipun vasta myöhemmin, mutta kun vuodet kuluvat niin jossakin vaiheessa ei puhutakaan enää "tulevaisuuden" lupauksesta vaan aletaan nimittää "menetetyksi" lupaukseksi. Näin ei tapahdu tietenkään vuodessa eikä toivottavasti ainakaan kolmikkomme kohdalla kahdessa tai kolmessakaan, mutta Montrealissa aikajänne taitaa todella olla lyhyempi kuin ehkä jossain toisessa paikassa.
Viimeisin tapaus tähän "varoittavat esimerkit" -kategoriaan pudonneista vaikuttaisi olevan Jonathan Drouin ja voiko samaan sarjaan laskea Alex Galchenyukin, joka juuri näkyy vaihtaneen osoitetta
 

PJPT

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, SaPKo & Latvija
Eiköhän tämä kausi ollut hiljalleen tässä! Jälleen erittäin turha tappio kotona, näitä on tullut niin monta etten uskalla edes yrittää laskea. Kojootit tarjosivat voittoa useaan otteeseen, mutta Habs ei pystynyt siihen tarttumaan. Kahden ensimmäisen erän aikana oli monta ylivoimaa, joista 2min 5-3, mutta maaleja oli taululla vain 2 ja laukauksia jotain 14. Ottelu olisi pitänyt pystyä tappamaan ensimmäisen 30min aikana, kun siihen ei pystytty, niin sitten sietää tullakin turpaan "joltain Phoenixiltä". Yleisesti ottelu oli aika paljon huonompaa lätkää kuin kelailemalla katsomani Columbus-Tampa. En ihmettele yhtään jos ensin mainitut joukkueet pääsevät pelailemaan MM-kisoihin, kun taas jälkimmäiset voivat kohdata vaikka ensimmäisellä playoffkierroksella (vaikka Columbuksella on jotain 400 ottelua loukkaantumisia).

Viime kuukausien matseja on ollut muutenkin todella tuskaista katsoa, kun mitään luottoa ryhmään ei ole syntynyt. Jänne ei tunnu kestävän edes kokonaisia otteluita, viikoista puhumattakaan. Hyvät jaksot otteluissa kustaan todella junnumaisesti kun vastustajat saavat halpoja maaleja hyvien omien momentumien jälkeen. Tällä pelillä ei yksinkertaisesti ansaitse päästä pudotuspeleihin. Myynnit voi aloittaa ihan huoletta.

Danault on ollut taas ylivoimaisesti paras sentteri joukkueesta. On aika selvää että hän saa paljon peliaikaa, kun muihin ei voi luottaa juuri yhtään. Thompson on toinen joka pystyy pelaamaan korkealla tasolla illasta toiseen, joten hänkin on ansainnut enemmän minuutteja kuin suppeat nelosen vaihdot. Keskiketjujen kaverit Domi ja Kotkaniemi ovat olleet suuria pettymyksiä tällä kaudella. Välillä on mennyt ihan ok, mutta vastapainona sitten paljon huonoja otteluita. Playoffpaikasta on vaikea haaveilla ennen kuin jengiin kasvaa 3 tai edes 2 vakavasti otettavaa sentteriä. Suzuki on ollut onneksi sentään positiivinen yllätys!

Petryn kausi on ollut todella ailahteleva. Alkukaudesta hän näytti hyvältä Chiarotin parina, kun taas Weberillä oli ajoittaisia ongelmia Meten lapsenvahtina. Kun pareja vaihdettiin päittäin, niin Weber alkoi näyttää Norris-pakilta ja Petry upposi todella syvälle. Marras-joulukuun otteet olivat jotain niin surkeaa räpellystä, että ajattelin Jeffin pelaavan loukkaantuneena/humalassa. Viime viikkoina tekeminen on ollut taas paranemaan päin. Tämä antaa kuitenkin osviittaa siitä, kuinka paljon laadukas pakkipari voi vaikuttaa pelaamiseen. Weber on joutunut pelaamaan viime vuosina aika paljon "kaikenlaisten vipeltäjien" kanssa. Vasenta pakkiahan se huutaisi, mutta ongelmia on edelleen paljon myös muualla, tappavaa hätää ei ole esim juuri tällä siirtorajalla.

Tomas Tatarista luulisi saavan paremman hinnan nyt kuin vuoden päästä jolloin hän on rental. Jos tarjous on kovahko, niin ehdottomasti lihoiksi vaan! Vegas maksoi hänestä pari vuotta sitten 1st+2nd+3rd, johon ei nyt ylletä, mutta edes jotain tuon suuntaista olisi jo hyvää bisnestä. Jos Paciorettyn hinta olisi lopulta luokkaa "alkupään 1st+loppupään 1st+2nd+lupaus/2nd", niin olisihan tuo aikamoinen ryöstö! Kovalchukille pitäisi saada jatkosoppari tai sitten hänkin on kauppatavaraa. Jos Ilya jatkaa, niin silloin Tatar on varsinkin lähtökuopissa. Domi pitää siirtää laitaan enemmin kuin myöhemmin, joten vasemmalla on kohta täyttä jatkoi Kovalchuk tai ei. Jos Suzuki jatkaa keskellä, niin se ajaa Poehlingin laitaan. Domi-Drouin-Poehling ei kuulosta ihan paskalta jatkoa ajatellen. Domin siirtäminen laitaan on ihan mahdollista jo syksyllä kun sentterit olisivat Danault-Suzuki-Kotkaniemi. Poehlingkin voi paikata jos kasvukipuja vielä ilmenee. Ajan kanssa Danaultia voi sitten tiputtaa kohti kolmoskentän roolia, mutta vielä nyt se ei ole mitenkään mahdollista. NHL ei kuitenkaan ole mikään lastentarha, jossa pelaajille opetetaan aakkosia ja peluutetaan jonkun potentiaalin perusteella. Kotkaniemi olisi kyllä pitänyt laittaa farmiin jo paljon aikaisemmin. Tekeminen oli sen verran vaikeaa läpi syksyn, että marraskuun lopussa olisi voinut tehdä jo tämän liikkeen.

Jos Danault jättää tällä viikolla matseja väliin naamaan tulleen kiekon takia, niin sitten on molemmat MVP-kenttäpelaajat poissa yhtä aikaa. Vastaan tulee Bostonia ja Pittsburghia, joten noista tulee rujoa katsottavaa. Jokainen voi miettiä mitä tämä kausi olisi ollut, jos sentteriosasto olisi ollut Suzuki-Domi-Kotkaniemi. Esim Toronto olisi ollut lauantaina hieman erilainen vastustaja, jos Danault ei olisi syönyt Matthewsiä elävältä..
 
Viimeksi muokattu:

Boogey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Voittamisen kulttuuri
Tää on kyl niin kivuliasta hirressä roikkumista että tosiaan katkeisi jo ja mentäisiin rehellisesti myyjinä rajalle.

Kovalchuckille rental kevät ja kesällä takaisin Montrealiin. Saa sen mahdollisuuden pystiin ja mahdollisuuden tulla takaisin kaupunkiin johon on selkeästi tykästynyt ja faneihin jotka ovat vastavuoroisesti tykästyneet takaisin.

Tatarista tosiaan cash in nyt kun arvo on korkeimmillaan mitä se Montreal aikana tulee olemaan.

Ja kun kaikki tämä on tehty plus kesän liuta pickejä käytetty voimme ilakoida liigan parhaasta prospektipoolista jota ei pystytä edes Montrealin kehitysorganisaatiolla täysin ryssimään.

Athletic siis listasi vuosittaiset jengien prospektiosastot ja Montreal jatkaa nousevaa trendiään tällä kertaa hienosti sijalla 2/31.

Maksumuurin takana lisää: Montrealin prospectit 2020
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Jos Nick Kypreosin twiitissä on perää, niin ensi kauden alussa käyttämätöntä cap-tilaa on lähes kahdeksan miljoonaa enemmän.



Vakavissaan, jos skenaario on pahin mahdollinen, ei pitäisi olla muita vaihtoehtoja kuin laittaa myyntilippu korkealle salkoon.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquarta
Voihan perse. Aikoinaan treidi harmitti suuresti, mutta kyllähän Weber on osoittanut olevansa todellinen soturipäällikkö. Sääli, jos homma on jo tässä vaiheessa paketissa.

Canadiens toki uutisoi itse vain 4-6 viikon poissaolosta. Tiedä häntä.
 

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
Habsien kausi alkaa olla tappiota vaille valmis. Pasternak upotti Habsit. Epäilen, että Arizona-tappio oli sellainen, joka katkaisi kamelin selän. Jääpähän MB:lle ihan hyvin aikaa tehdä treidejä tässä vajaan parin viikon aikana. Tilastojen valossa Ouellet on pelannut sen verran hyvin ylhäällä ollessaan, että siinä voisi olla jollekin hyvä leveyspakki. Hinta tuskin on enempää kuin 5. kierroksen varaus.

Domi ei meinaa saada peliään kulkemaan. Oliko viime kausi suonenveto ja kyseessä on tuollainen n. 50 pisteen pelaaja vai onko paineet nousta ykköshyökkääjäksi ja saada iso sopimus liian suuret? Domin esitykset olleet tietenkin yksi suuri syy koko joukkueen heikkoon kauteen. On tietenkin muitakin syitä. Habsien kannalta tietenkin hyvä, jos tuleva sopimus onkin maltillisempi, vaikka varmaan sitten myös lyhyempi.

Huolestuttavalta kuulosti tuo Kypreoksen twiitti. Toivottavasti vamma ei nyt kuitenkaan ole uran jatkoa uhkaava, kuten Habsit ilmoittivat. Johan tuolla alkoi puolivakava spekulointi, että Nashvillen pitää hankkia Weber takaisin, jotta he eivät saa caprangaistusta, jos Weber päättää lopettaa.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Ei näköjään ole Weberin ura paketissa vielä.
Uskon, kun näen Weberin kentällä. Luotto Canadiensin tiedotuspolitiikkaan loukkaantumisista on samalla tasolla kuin Pohjois-Korean tiedotusministeriin.

Nyt lienee positiivisimmallekin fanijoukolle selvää, että kahden viime tappion ja Weberin menettämisen myötä kausi oli tässä. Olisi varsin pösilöä peluuttaa Weberiä enää tällä kaudella, vaikka ehtisikin vaivoin tervehtyä viimeiselle parille viikolle. Mitään perustetta kiirehtiä tätä peleihin ei missään nimessä pitäisi tälle kaudelle olla. Otan tämän itselleni talteen, jotta voin maaliskuun lopulla ihmetellä, mitä hittoa taas tapahtui.

Sitten vaan linjat kuumaksi seuraavaksi 12 päiväksi. Jos Weberin loukkaantumisessa on oikeasti potentiaalista uhkaa uran jatkolle, niin Petryä tuskin lähdetään riskeeraamaan. Joukkueen ainoata top-4 pakkia tuskin kannattaa tässä valossa lähteä kaupittelemaan.

Petryn lisäksi ei-kaupattavien listalle ei mielestäni montaa nimeä kuulu. Tilanteen voisi melkein kärjistää niin, että kun pari hassua vuotta sitten deadlinella huudettiin vuosi toisensa perään parin, kolmen laatusentterin perään, nyt ehdotuksia kannattaisi kuunnella melkein kaikista muista, paitsi edellä keskustellusta sentterinelikosta, jonka varaan voisi aloittaa uudelleenrakennuksen uudelleenrakennuksen uudelleenrakennuksen. Jos tuntuu terminä pahalta, niin tuon voi halutessaan lukea vaikka uudelleenvarusteluna.
 

habsniac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, TPS, Packers
Jos Bergevin ei tyhjennä pajatsoa siirtorajalla niin Habsistä on tullut virallisesti uusi Toronto, joka ei millään myönnä, että nykyinen tekeminen ei vie mihinkään.

Edit: tyop
 
Viimeksi muokattu:
Domi ei meinaa saada peliään kulkemaan. Oliko viime kausi suonenveto ja kyseessä on tuollainen n. 50 pisteen pelaaja vai onko paineet nousta ykköshyökkääjäksi ja saada iso sopimus liian suuret? Domin esitykset olleet tietenkin yksi suuri syy koko joukkueen heikkoon kauteen.

Ehkä sen ykkössentterin roolin ylle on langetettu kirous.
Oli sitten taidoiltaan luonnonlahjakkuus tai luonteeltaan kovanaama niin yrittäjä toisensa jälkeen näyttää murenevan sitä paikkaa pelatessaan. Ennen ja jälkeen muissa rooleissa peli kyllä taas sujuu, näyttäisihän Drouinkin olevan taas kelpaamassa keskelle kunhan ei pelaa ykkösessä.
Katolinen pappi vihkiveden kanssa vain puhdistustoimiin, auttoi tai ei niin sen jälkeen voidaan ainakin sanoa että kaikki keinot on kokeiltu.

Ajan kanssa Danaultia voi sitten tiputtaa kohti kolmoskentän roolia, mutta vielä nyt se ei ole mitenkään mahdollista. NHL ei kuitenkaan ole mikään lastentarha, jossa pelaajille opetetaan aakkosia ja peluutetaan jonkun potentiaalin perusteella.

Kyllähän superjunnuja otetaan pelaavaan kokoonpanoon yhä nuorempana, mutta ei suinkaan vielä olla niin pitkällä että seurat raastavat lapsia äitiensä rinnoilta heittääkseen heidät suoraan kaukaloon?
 

Glory Hunter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Club de hockey Canadien
Pingviineiltä käkättimeen ja playoffjuna karkaa. Hyvä niin! Tosin Leafs tarjoaa vielä hiuksenhienoa saumaa Habsille omalla taaperruksellaan.

Itse odotan jo innolla kauden päätös pressiä, jossa Bergevin yrittää jälleen piiloutua loukkaantumisten taakse ja kertoo kuinka ensi kaudella ainoa tavoite on playoff paikka. ”Playoffeissa voi tapahtua mitä vain” kommentti tulee varmasti jälleen esiin.

Deadlinella olisi nyt mahdollista tehdä oikeasti sitä retoolia ja laittaa ainakin Tatar lihoiksi.
 

Vade15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, BvB
Nykyinen tekeminen ei vie mihinkään, se täytyy myöntää, mutta Torontoa Habsista ei saa, sillä ainakin ykkösvarauksista ollaan pidetty tiukasti kiinni.

Rebuildiin en usko, enkä sitä toivo, mutta nyt tosiaan olisi täydellinen paikka johdon täydelliselle tuulettamiselle. Uusi yrittäjä vanhan tilalle toisi ainakin itselleni hetkellistä uskoa organisaatioon. Toki luultavasti tilalle tulee joku vastaava visionääri, joka vuosi toisensa jälkeen piiloutuu milloin minkäkin tekosyyn taakse.

Ilmeisesti Habs on Brodinin perässä, jolla vielä sopparia jäljellä ensi kausi. Domia pohditaan vastineeksi.
 

Glory Hunter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Club de hockey Canadien
Rebuildiin en usko, enkä sitä toivo, mutta nyt tosiaan olisi täydellinen paikka johdon täydelliselle tuulettamiselle. Uusi yrittäjä vanhan tilalle toisi ainakin itselleni hetkellistä uskoa organisaatioon. Toki luultavasti tilalle tulee joku vastaava visionääri, joka vuosi toisensa jälkeen piiloutuu milloin minkäkin tekosyyn taakse.

Kyllähän uusi GM toisi uuden tuulahduksen organisaatioon. Valitettavasti Bergevinin ja Molsonin bromance vaikuttaa todella vahvalta. On tainnut MBn karisma purra pahemman kerran Molsoniin. Anyway molemmat ovat monta vuotta istuneet käsiensä päällä.

Vaikka Bergevin on saanut allekirjoittaneella rapaa vuosi toisensa jälkeen niin löytyyhän sieltä hyviäkin hakuja. Byron, Weber, Radulov ja Kovalchuk näin äkkiseltään mainittuna. Harmi että huteja on enemmän kuin hittejä.
 

Boogey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Voittamisen kulttuuri
Mikä olis sit se varteenotettava vaihtoehto GMksi?

Kun miettii Bergevinin GM uraa kokonaisuutena niin se on kuitenkin ollut kokonaisuutena asioita maltillisesti eteenpäinvievä. Maltillinen ei tunnu kelpaavan Montrealissa mutta olen kyllä edelleen eri mieltä siitä etteikö Bergevin olisi vienyt joukkueta oikeaan suuntaan. Rohkeuden ja uhkarohkeuden ero on hiuksenhieno ja ilmeisesti täällä sitten toivotaan takaisin Gaineyn aikoihin kun kyllä rytisi markkinoilla ja niitä virheitä on korjailtu siitä asti.

Siis. Jos nykyinen ei kelpaa ni kuka tilalle? Ja mitä Montrealin pitäisi tehdä? Räjäyttää pakka ja sit kolmen vuoden päästä potkia se GM koska menestystä ei tule?
 

Vade15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, BvB
Mikä olis sit se varteenotettava vaihtoehto GMksi?

Kun miettii Bergevinin GM uraa kokonaisuutena niin se on kuitenkin ollut kokonaisuutena asioita maltillisesti eteenpäinvievä. Maltillinen ei tunnu kelpaavan Montrealissa mutta olen kyllä edelleen eri mieltä siitä etteikö Bergevin olisi vienyt joukkueta oikeaan suuntaan. Rohkeuden ja uhkarohkeuden ero on hiuksenhieno ja ilmeisesti täällä sitten toivotaan takaisin Gaineyn aikoihin kun kyllä rytisi markkinoilla ja niitä virheitä on korjailtu siitä asti.

Siis. Jos nykyinen ei kelpaa ni kuka tilalle? Ja mitä Montrealin pitäisi tehdä? Räjäyttää pakka ja sit kolmen vuoden päästä potkia se GM koska menestystä ei tule?

Bergwvin on tehnyt muutaman hyvän treidin, kuten Petry ja Pacioretty-kaupat osoittavat, mutta GM-uransa aikana hän ei kuitenkaan ole onnistunut viemään Canadiensia eteenpäin juuri mitenkään. Vai koetko, että joukkue on nyt samalla tasolla tai parempi, kuin Bergevinin uran alussa? Pudotuspelit missataan kolmena vuonna neljästä. Joukkue on jatkuvasti ohut ja menestys pelkästään Pricen hartioilla.

Suurimmat ongelmat Bergevinillä ovat kuitenkin muualla kuin treideissä. Lefebvre sai esimerkiksi pilata farmijoukkueen kehitystä aivan liian pitkään.
En toki ole joukkueen sisäpiirissä, joten tämä on vain mielipide, mutta näin ulkopuolelle vaikuttaa, että Montreal on tilanteessa jossa kavereille ja tutuille annetaan suojatyöpaikkoja, sen sijaan, että tilalle palkattaisiin ammattitaitoisin henkilö.

Bergevinillä myös opeteltavaa Capin hyödyntämisessä. Miksi organisaatio, joka hohdon mukaan tähtää pleijjareihin ei käytä lähellekään cap-tilaansa? On huonoa johtsmista pitää tärkeitä resursseja käyttämättömänä. Enkä tarkoita, että palkataan Alznereilla tuo tila täyteen, mutta useampi joukkuen on ollut valmis maksamaan päästäkseen omista huonoista sopimuksistaan eroon. Tätä mahdollisuutta ei esimerkiksi ole käytetty hyväksi. Sen sijaan cap tilasta huolimatta ollaan luovuttu Radulovista ja Markovista korvaamatta heitä mitenkään.

Ollaan puhuttu Re-toolista, mutta sanat eivät ole muuttuneet teoiksi, vaan Therrienin tilalle on palkattu Julien, jotka molemmat ovat tunnettuja valmennustyylistään, joka kehittää nuoria.

Kukaan tuskin Gaineyn aikoja kaipaa takaisin, en kai minä tai kukaan muukaan niin ole väittänyt. Ongelmana ei ole maltillisuus, vaan se, että organisaatiolla ei ole suunnitelmaa, vaan se vain ajelehtii. Välillä Bergevin tekee hyviä päätöksiä, välillä huonoja sopimuksia, mutta suuntaa hän ei ole Habseille saanut aikaan koko GM-uransa aikana.
 

Boogey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Voittamisen kulttuuri
Bergwvin on tehnyt muutaman hyvän treidin, kuten Petry ja Pacioretty-kaupat osoittavat, mutta GM-uransa aikana hän ei kuitenkaan ole onnistunut viemään Canadiensia eteenpäin juuri mitenkään. Vai koetko, että joukkue on nyt samalla tasolla tai parempi, kuin Bergevinin uran alussa?

Ei, en koe että joukkue on nyt parempi kuin Bergevinin aloittaessa. Mutta tämä johtuu eniten siitä, että Bergevinin aloittaessa joukkueella oli menestysikkuna auki. Ja nykyinen joukkue on vasta avaamassa sitä ikkunaa uudelleen.

Mutta olen kyllä sitä mieltä että kaikkinensa Montrealin organisaatio on paremmalla tolalla kuin mitä se oli Bergevinin aloittaessa. Koitan perustella näkemystäni parhaani mukaan alempana.

Asiat joihin Bergevin voi suorimmin vaikuttaa: Treidit, sopimukset ja joukkueen käytettävissä olevat assetit. Ketä draftataan ja miten heidän uransa kehittyvät en laske kuuluvan GM:lle kuin välillisesti, hänen työnään on varmistaa että puitteet on kunnossa (josta ihan aiheellisesti huomautitkin että Hamiltonin/Lavalin organisaation voi laskea yhdeksi hänen miinuksista)

Mut keskitytään nyt noihin kolmeen. Alla oleva ei ole millään tavalla kattava lista koska GM ura on jo sen verran pitkä. Poimintoja kuitenkin molemmista päistä.

Treidit (antaisin kokonaisarvosanaksi 9-)

Deadline

Onnistuneet
-2013 Ryder Cole. Colen ura lähti laskusuuntaan ja vaihdossa takaisinpäin tullut Ryder vahvisti silloista joukkuetta. Deadline diiliksi siis onnistunut. Cole ei noussut enää Dallasissa aiemmalle tasolleen.
-2014 Vanek ja Weise. Myös nämä vahvistivat joukkuetta silloiseen tilanteeseen pleijariruniin ja olivat onnistuneita hankintoja siihen tilanteeseen.
-2015 Petry Oilersista. Paras pakki useana kautena. Onnistuminen tämäkin.
-2016 Ekaa kertaa myyntipuolella. Weise ja Fleischmann Chicagoon ja sieltä Danault. Ehdottomasti onnistuminen.
-2020 myynnit :D

Epäonnistumiset
-2017 diipadaapasiirrot jotka ei osuneet mikään maaliinsa.
-2019 myöskin mitättömiä low risk siirtoja. Ei jatkoon

Off season
Onnistuneet:
Pacioretty <-> Suzuki, Tatar. Toivottavasti ei jää Bergevinin parhaaksi siirroksi. Ryöstö.
Galchenyuk <-> Domi. Galchenyuk jatkaa palkkasoturina. Domilla tästä kaudesta huolimatta eväitä enemmän nousta korkeammalle tasolle.
Kulak Calgarysta. Onnistunut hankinta vaikka heikko sopimus sorvattiinkin
Byron waivereista
Armia. Sais sitä cappia käyttää tosiaan useamminkin.

Epäonnistuneet:
Semin. Ei vaan tomiinut.
Briere. Sama vika.
Shaw (tosin tätä lieventää takaisin kauppaaminen)
Weberin sopimuspituuden vastaanottaminen. Mut tätä treidiä ei kyllä saa epäonnistumiseksi jos Subban ei palaa takaisin tasolleen jossa pelasi lähtiessä vaan keskittyy mediamannekiiniksi.

Sopimukset (7+)

Selkeästi Bergevinin heikoin osa-alue. Liian isoja sopimuksia liian suurilla vuosilla.

Onnistuneet: Radulov, Kovalchuk, Pacioretty, Gallagher
Epäonnistuneet: Shaw, Emelin, Alzner, Kulak? Radulov (ei saatu pidettyä). Subban ja Price (mutta nämä olivat melko väistämättömiä)

Asset management (9+)

Tämä on se mikä vie omissa papereissani organisaation juurikin reilusti eteenpäin. Montreal oli Bergevinin aloittaessa prospektipooliltaan aikalailla NHL bottom 5 osastoa. Selkeitä puutteita oli keskikaistalla, laitureissa ja maalivahdeissakin. Tällä hetkellä Montrealilla on osaamista jokaisella osastolla ja vaikkei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ihan kärkitalenttia liigassa niin leveys ja tulevaisuus on erittäin hyvällä mallilla.

Toinen asia mistä tulee reilusti plussaa on joukkueen siivous siltä osin kun ei nähdä tulevaisuudessa tarpeelliseksi. Osittain on joutunut siivoamaan omia sotkujaan, mutta kokonaisuudessaan antaisin kyllä hyvän arvosanan siitä että saa hyviä vastineita / pystyy myymään pelaajat joille ei joukkueessa ole tulevaisuutta.

Miinusta voisi tosiaan antaa siitä että voisi käyttää cappia paremmin hyödykseen. Ainakin jos voi allekirjoittaa pelaajan antamatta mitään vaihdossa. Toisaalta sitten juuri näillä allekirjoituksilla helposti paskotaan pidemmän aikavälin cap hallintaa. Joten onko se sitten lopulta huono jos cap tila jää vapaaksi tulevaakin varten. Pidemmän aikavälin cap hallinnan uskon olevan perimmäinen syy varovaisuuteen.

En mä kyllä mitenkään saa Bergevinin treidejä tosi railakkaasti miinukselle. On tehnyt paljon hyviä muuveja joiden poisitiivinen vaikutus on paljon isompi kuin niiden, toki määrällisesti lukuisampien, pikkusiirtojen jotka eivät ole osuneet maaliin. Mut eihän näissä treideissä olla mitään älyttömiä assetteja menetettykään.

Summa summarum: Juuri asset management on vienyt organisaatiota eteenpäin. Ja ei tässä nyt kuitenkaan vuodesta toiseen olla edes tankattu.
 
Viimeksi muokattu:

Vade15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, BvB
@Boogey

Kiitos kattavasta vastineesta.

Bergevin ei missään nimessä ole kokonaisuudessaan huono GM. Minusta hän ei kuitenkaan treideissä tai asset managementisaa ansaitse minun kiejoissani noin korkeita arvosanoja. Bergevin on maltillinen ja tehnyt monia asioita hyvin. Mestaruuksia voittavien joukkueiden GM:iä ei kuitenkaan usein kuvata sanoilla "ei huono".

Olet monessa asiassa oikeassa, mutta itse kaipaan muutosta osittain myös itse muutoksen vuoksi. Bergevin on GM:nä arvosanaltaan jotain 7 ja 8 välistä ja hän on parantanut loppua kohden, mutta kerataakaan hänen aikanaan Habs ei ole ollut muutakuin keskiverto joukkue, joka on joskus yllättänyt useimmiten pettänyt. Se voi riittää jossain muualla, mutta Montrealissa sen ei pitäisi riittää. Bergevinin Montreal on tasapaksu. Hyökkäys on parantunut, ja meiltä saattaa vihdoin löytyä se 1. Sentteri joko Kotkaniemesta tai Suzukista, mutta sen sijaan puolustuksen vasen puoli on uusi ongelma.

Voi olla että ymmärsin väärin, mutta olet ilmeisesti sitä mieltä, että Habsin ikkuna on vasta aukeamassa? Huolimatta siitä, että joukkueen 2 parasta pelaajaa, jotka molemmat ovat ikääntyviä ja ovat kärsineet loukkaantumisista ovat koko ajan vanhempia ja vanhempia. Ja heidän kultaiset vuotensa saattavat olla jo takanapäin.
 

th009

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Ässät
Voi olla että ymmärsin väärin, mutta olet ilmeisesti sitä mieltä, että Habsin ikkuna on vasta aukeamassa? Huolimatta siitä, että joukkueen 2 parasta pelaajaa, jotka molemmat ovat ikääntyviä ja ovat kärsineet loukkaantumisista ovat koko ajan vanhempia ja vanhempia. Ja heidän kultaiset vuotensa saattavat olla jo takanapäin.

Joukkueen kaksi kalleinta pelaajaa, mutta ei enää välttämättä joukkueen kaksi parasta.

Ja Price on muuten pelannut vähintään 49 peliä viimeiset neljä kautta, ja nyt jo 41 tänä kautena.
 

Boogey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Voittamisen kulttuuri
Voi olla että ymmärsin väärin, mutta olet ilmeisesti sitä mieltä, että Habsin ikkuna on vasta aukeamassa?

Niin. Aukeamassa. Koska uskon, että mestaruuden voittamiseen tarvitaan vähintään kaksi seuraavista kolmesta asiasta.

1) Maalivahti joka voi kääntää sarjoja
2) Puolustus joka voi kääntää sarjoja
3) Kaksi kärkisentteriä jotka voivat kääntää sarjoja

Montrealilla on noista yksi. Tai ehkä oli yksi. Nähtäväksi jää miten Pricen peliesitykset jatkuu.

Sentteriosasto taasen on avaamassa omaa ikkunaansa pikkuhiljaa ja pakisto hiukan sen jälkeen. Meillä voi olla sauma 2/3 joko maalivahdeissa tai puolustuksessa. Riippuen Pricen ja Primeaun kehityksestä. Ja miten nopeasti Romanov, Struble, Norliner, Harris nelikosta saadaan pakiston vasen laita kantamaan ja onko Petrystä siinä vaiheessa johtamaan vielä pakistoa. Ja mitä Weberin käy onko hänestä johtamaan joukkuetta vaikka rajatuilla minuuteilla ja ylivoimalla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös