Sudden Death
Jäsen
Olen käsittänyt että juuri Kotkaniemi, Ryan Poehling ja Nick Suzuki muodostavat sen kolmikon, josta tulevaisuudessa pitäisi ammentaa keskushyökkääjät tulosyksiköihin.
Vaikka Suzuki ja Poehling varattiin jo vuotta aiemmin niin viime kaudella Kotkaniemi yllättäen vakiinnutti näistä ensimmäisenä paikkansa ylhäällä. Varmasti siihen vaikutti osaltaan sekin että hänet varattiin niin pienellä numerolla ja kun vielä ikääkin oli sen verran vähän niin ehkäpä huippulupauksen sisäänajoa pyrittiin helpottamaan kaikin keinoin, ketjutoverit pelasivat tavallista enemmän tulokkaalle ja kaikki pyrittiin muutenkin tekemään hänelle helpoksi.
Kuinkahan paljon tämän kauden tunnettuja vaikeuksia voisikin selittää sillä että rimaa olisi nyt ikään kuin nostettu ylemmäs eivätkä muut enää jeesaa häntä niin paljon kuin viime kaudella, intensiivisemmin pelejä seuranneet tietäisivät varmaan sanoa tästä enemmän? Eihän tällainen liene muutenkaan tavatonta, mutta ehkä se nyt vielä korostuu kun kyseessä on top-3 varaus ja vielä tavallistakin nuorempi pelaaja.
Ryan Poehlingin debyytti viime kaudella oli tietysti satumainen ja tämän kauden alussa hän lienee ollut mainitusta kolmikosta Julienin papereissa Kotkaniemen jälkeen kakkosena, mutta hänen pelinsä ovat takkuilleet vielä Kotkaniemeäkin pahemmin ja Poehling on kauden aikana tainnut ehtiä pelata farmissa jo enemmänkin ennen nykyistä komennustaan. Jos Kotkaniemi vielä viime kaudella ohittikin Poehlingin hierarkiassa niin nyt kun molemmat vääntävät farmissa ei varausnumeroihin enää tuijotella niin paljoa. Se joka nousee sieltä aiemmin ylös saa kiittää siitä enemmän omia ansioitaan.
Suzuki onkin kiihdyttänyt tällä kaudella tämän juniori-kolmikon ykköseksi vaikka NHL-debyytti tapahtui heistä viimeisenä, hänhän ei tainnut pelata ylhäällä yhtään peliä viime kaudella. Tilannetta voisi kuvata niin että Nick Suzuki on tällä hetkellä siinä asemassa, missä odotettiin olevan Kotkaniemen.
Ainakin itse olen saanut lisäksi sellaisen vaikutelman että Suzukista ei ole puhuttu niinkään lupauksena, vaan kun hän on saanut kehuja niin se on tapahtunut lähinnä peliesitysten takia.
Ehkäpä hän tuleekin olemaan paras tästä kolmikosta myös pitemmällä tähtäimellä?
Ottamatta mitään pois Kotkaniemeltä ja Poehlingilta hieman karrikoiden voisi sanoa heidän osakseen tulevaa positiivista palautetta värittävän jatkuvasti lupaukset mahdollisesta tulevaisuudessa toteutuvasta potentiaalista kun taas Suzuki menestyy enemmän konkreettisen tekemisensä ansiosta. Tätä vielä korostaa se että hän on raivannut tiensä pelaavaan kokoonpanoon alasarjojen kautta kun taas Kotkaniemi ja Poehling aloittivat ylhäältä mutta pudotettiin alas.
Vaikka Suzuki ja Poehling varattiin jo vuotta aiemmin niin viime kaudella Kotkaniemi yllättäen vakiinnutti näistä ensimmäisenä paikkansa ylhäällä. Varmasti siihen vaikutti osaltaan sekin että hänet varattiin niin pienellä numerolla ja kun vielä ikääkin oli sen verran vähän niin ehkäpä huippulupauksen sisäänajoa pyrittiin helpottamaan kaikin keinoin, ketjutoverit pelasivat tavallista enemmän tulokkaalle ja kaikki pyrittiin muutenkin tekemään hänelle helpoksi.
Kuinkahan paljon tämän kauden tunnettuja vaikeuksia voisikin selittää sillä että rimaa olisi nyt ikään kuin nostettu ylemmäs eivätkä muut enää jeesaa häntä niin paljon kuin viime kaudella, intensiivisemmin pelejä seuranneet tietäisivät varmaan sanoa tästä enemmän? Eihän tällainen liene muutenkaan tavatonta, mutta ehkä se nyt vielä korostuu kun kyseessä on top-3 varaus ja vielä tavallistakin nuorempi pelaaja.
Ryan Poehlingin debyytti viime kaudella oli tietysti satumainen ja tämän kauden alussa hän lienee ollut mainitusta kolmikosta Julienin papereissa Kotkaniemen jälkeen kakkosena, mutta hänen pelinsä ovat takkuilleet vielä Kotkaniemeäkin pahemmin ja Poehling on kauden aikana tainnut ehtiä pelata farmissa jo enemmänkin ennen nykyistä komennustaan. Jos Kotkaniemi vielä viime kaudella ohittikin Poehlingin hierarkiassa niin nyt kun molemmat vääntävät farmissa ei varausnumeroihin enää tuijotella niin paljoa. Se joka nousee sieltä aiemmin ylös saa kiittää siitä enemmän omia ansioitaan.
Suzuki onkin kiihdyttänyt tällä kaudella tämän juniori-kolmikon ykköseksi vaikka NHL-debyytti tapahtui heistä viimeisenä, hänhän ei tainnut pelata ylhäällä yhtään peliä viime kaudella. Tilannetta voisi kuvata niin että Nick Suzuki on tällä hetkellä siinä asemassa, missä odotettiin olevan Kotkaniemen.
Ainakin itse olen saanut lisäksi sellaisen vaikutelman että Suzukista ei ole puhuttu niinkään lupauksena, vaan kun hän on saanut kehuja niin se on tapahtunut lähinnä peliesitysten takia.
Ehkäpä hän tuleekin olemaan paras tästä kolmikosta myös pitemmällä tähtäimellä?
Ottamatta mitään pois Kotkaniemeltä ja Poehlingilta hieman karrikoiden voisi sanoa heidän osakseen tulevaa positiivista palautetta värittävän jatkuvasti lupaukset mahdollisesta tulevaisuudessa toteutuvasta potentiaalista kun taas Suzuki menestyy enemmän konkreettisen tekemisensä ansiosta. Tätä vielä korostaa se että hän on raivannut tiensä pelaavaan kokoonpanoon alasarjojen kautta kun taas Kotkaniemi ja Poehling aloittivat ylhäältä mutta pudotettiin alas.