Tilanne deadlinen lähestyessä on vähintäänkin mielenkiintoinen. Selkeyden vuoksi toivoisi, että deadlinea edeltävät seitsemän matsia joko jättäisivät playoff-junasta lopullisesti tai nostaisivat Habsin jo viivan yläpuolelle. Löysässä hirressä roikkuminen muutaman pisteen päässä playoff-viivasta olisi pahin mahdollinen tilanne ratkaisujen tekemiseen mihinkään suuntaan.
Kovalchuk on hyvä esimerkki tähän. Kuukaudessa monen nauramasta hankinnasta fanien ehdottoman ansaituksi suosikiksi, joka on jättänyt kentälle paljon enemmän kuin moni, moni muu. Ellei playoff-haaveita enää ole, ilmainen sopimus kannattaa ehdottomasti rahastaa silläkin uhalla, ettei kiinnostusta paluuseen kesällä ole. Ei 36 (tai 38) -vuotiaan staran varaan enää tuossa vaiheessa kannata laskea mitään. Jos junan kyytiin taas vielä mahdollisuuksia on, olisi aika idioottimainen ratkaisu heittää sekä joukkueessa että fanikunnassa hyvin pidetty kaveri siinä vaiheessa ulos.
Riippumatta siitä, mitä Bergevin on mahdollisesti julkisuudessa jeesustellut, ensimmäisessä tapauksessa tiedusteluja mm. Tatarista, Domista, Metestä, Byronista, Lehkosesta ja Petrysta pitää ehdottomasti harkita vielä toiseenkin kertaan ennen puhelun katkaisemista. Jos (ja pelkään kun) kauppatavarana on taas folineja, scandelloja ja pecoja, näillä saa takaisin korkeintaan yhtä paljon tulevaisuutta kuin menettää ja keskinkertaisuuden karuselli senkun jatkaa pyörimistään.
Kotkaniemen tilanne on myöskin vähintäänkin mielenkiintoinen. En epäile hetkeäkään, etteikö Jesperi ollut rehellinen kertoessaan ensimmäisen Laval-matsin olleen kauden mukavin ja että nautti siitä, kun kiekkoa ei pitänyt roiskia orjallisesti päätyyn. Ellei isoja minuutteja ole mahdollisten loukkaantumisten myötä isoissa valoissa tiedossa, on ehdottomasti parasta vetää loppukausi Lavalissa ja osoittaa olevansa sinne aivan liian hyvä. Toistaiseksi näyttää todella hyvältä, olkoonkin, että Lavalin koosteista on ollut helppo todeta, että Kotkaniemellä on siellä huomattavasti enemmän aikaa tehdä luovia ratkaisuja kuin NHL:n puolella tulee milloinkaan olemaan. Oletetulle top-2 sentterille kuitenkin ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin väkinäiset hajaminuutit keskellä saati siirto ja mukautus laituriksi, kun kärkisentteritilanne ei vielä lähelläkään liigan kärkikastia ole, vaikkakin paljon muutaman vuoden takaista parempi.
Haastetta ensi kaudellekin riittää kyllä. Danault taitaa olla enemmän kuin hyvä kolmossentteri ja on ehdoton Julienin luottomies. Enkä näe, miksei olisi sitä melkein kenen tahansa muunkin koutsin kirjoissa, eikä Kotkaniemen tulisi tämän rooliin pyrkiäkään. Tähtäin pitäisi olla joko Suzukin tai Domin saappaissa, joista kummatkin toki kelpaisivat. Suzuki on vuoden vanhempana ja pidempään alasarjoissa marinoituneena tehnyt sen, mitä suuri yleisö Kotkaniemeltä epärealistisestikin odotti ja napannut top-2 sentterin paikan ihan ansaitusti heti tulokaskaudellaan. Ellei sophomore jinx iske Suzukiin, ei taatusti ole helppo syrjäytettävä. Domi sen sijaan on se, joka Kotkaniemen pitäisi mielestäni pyrkiä ensisijaisesti tiputtamaan palliltaan. Kannukset sentterin tontille eivät ole parhaasta päästä, eikä kulunut kausi ole sujunut myöskään tältä erityisen mallikkaasti. Kovin rauhassa on kyllä saanut Julienin alaisuudessa paikkansa keskellä lähes poikkeuksetta pitää, jota ihmettelen. Ei luulisi olevan mahdoton syrjäytettävä laidalle, jos vaan kykenee esittämään parempaa ja peliä rakentavampaa sentteripeliä.
